Kestääkö ensirakkaus läpi

Toisaalta ensirakkaus voimakkuudessaan oli tunnekuohu vertaansa vailla. Sitä oli niin nuori ja kokematon ja tunne oli uusi. Kun se päättyyi, olin aivan maani myynyt ja varma, etten koskaan tapaa ketään hänen kaltaistaan.

Mutta nyt jälkeenpäin voin todeta, etten olisi voinut enempää väärässä ollut. Kyllä nämä aikuisiän suhteet ovat niin syvyydeltään kuin kestoltaan olleet aivan toista luokkaa.

Nuorena sitä kasvaa yhteen rakkaansa kanssa. Vanhempana vaikeampi löytää sielunkumppania.

iskostuu päähän rakastumisen ja rakastamisen kaava.

Lopuista saattaa tulla vain variaatioita teemasta.

Vastaanpa nyt minäkin vaikka nainen olen.

Ainakin mulla näin. Olin vasta 12v, kai sitä silloin luuli rakkaudeksi mutta nykyään ajattelisin että ihastumista se oli. Tosin siitä puhutaan ensiRAKKAUTENA.

osaa päästää irti.

Ei voi rakastaa toista yhtä paljon. Voi rakastaa enemmän.

että kestää läpi elämän ja en usko, että voi ketään toista rakastaa samalla tavalla, niin ainutlaatuisella tavalla.
Se on jotain spesiaalia, koska se on eka kerta. Ei siihen voi verrata muita. Toki rakastaa voi tulevaisuudessakin jotain toista, kuitenkin se ensimmäinen säilyy.

ei ole moisesta tietoa

että se kestäisi läpi elämän... Mutta kun kuuntelee ja lukee ihmisten juttuja, niin toivo on mennyttä. Onneksi on kestäviäkin rakkaussuhteita ollut ihmisillä. Ihanaa aina nähdä/kuulla että jotkut ovat viettäneet loppuelämänsä yhdessä :)

Seurustelin ex-mieheni, ensirakkauteni, kanssa 5,5 vuotta, asuimme pari vuotta yhdessä ja kaikkea. Sitten erosimme ja kummallakin on nyt jo uusi kumppani. Erosta on vuosi ja huomaan silti kaipaavani entistä miestäni ja juttuja tämän kanssa. Uuden kumppanin kanssa on vaikea löytää "samaa säveltä", kun on opetellut jo yhden sävelen toisen kanssa ja elänyt sen mukaan parisuhteessa. Huomaan rakastavani entistä miestäni vieläkin, mutta eri tavalla. Toivon hänelle kaikkea hyvää... En silti palaisi entiseen suhteeseen. Haluan silti uskoa, että ensirakkauttaan voi rakastaa läpi elämän, jos ihminen on vain todella "se-oikea" ja haluaa kanssasi samoja asioita parisuhteesta ja elämästä.

No voihan se joillain kestääkkin. Mutta ensirakkaus ei välttämättä ole se ensimmäinen seurustelukumppani, vaan vasta jopa se ties kuinka mones. Monen ihastumisen jälkeen.

Mä olen sitä mieltä että ei voi. Tätä on vähän katkera sanoa "ääneen", mutta mun toinen muijani oli se joka jysähti. Tämän eron keneen muuhun tahansa erottaa vaivatta siinä, että hän ja minä ollaan aina tavatessamme aivan eri aaltopituudella kuin kukaan muu, ja sietämättömän lähellä toisiamme.

Tämä on myös helevetin romanttista.