Miten arvioisit omaa ruoanlaittotaitoasi tai leivontataitoasi asteikkolla 4-10? Laitatko yleensä itse ruokaa tai leivotko, vai tyydytkö valmissapuskoihin/taikinoihin?
Entä onko puolison ruoanlaittotaidoilla merkitystä sinulle? (Mielestäni tyhmä kysymys, mutta kun jotkut tuostakin puhuvat)
Entä onko puolison ruoanlaittotaidoilla merkitystä sinulle? (Mielestäni tyhmä kysymys, mutta kun jotkut tuostakin puhuvat)
Vastaukset 38
Vanhimmat
..ruoanlaittoa, ilman sitä taitoa olisin jo kuollut nälkään..
Puolison ruoanlaitolla ehkä niin paljon merkitystä että kiva "laittaa" yhdessä, hehehe!
sä nyt sentään nälkään olisi kuollut ilman ruoanlaittotaitoa, onhan nykyään kaikenlaisia valmisruokia :D. Maku tosin on asia erikseen...
..kato ei kulinaristille kumipitsa kelpaa, ennemmin syödään vaikka omia ranteita..
;)
Sä mitään koskaan mihinkään ole laittanut, hehhehe.
..täällä oikeen huutelet..? Millä lihaksilla?
Häh?
8,5 ja leivontaito 7. Meil oli kyl kolmen hengen(muksut ja minä) tuomaristo tässä päättämässä. Naiseni ruuanlaittotaito on 9 .
Yksin koko viikon ollessani olen purkkiruokinnassa, eli syön valmisruokia, mut lapsille ja muille en niitä syötä.
Ja kokkaustaidolla on mulle iso merkitys. Jos sen osaa, ni sitte sen osaa ja siitä näkee niin monta muutakin juttua, eli esmes sen, et kuinka käytännöllinen ihminen on, vai onko se ihan käsi.
onkin kun usein ruokaa/leivonnaisia on arvostelemassa joku muukin kuin sinä itse :D. Positiivinen palaute on aina plussaa
Yksin asuessaan on taloudellisesti hieman hankalaa valmistaa isoa satsia kerralla. Sitä joutuu säilyttämään jääkaapissa, ja maku huononee :(.
Olisi kyllä ihan kiva jos tuleva mieheni olisi kokki :D. Tosin tykkään itsekin leipoa ja haluan myös että muut ovat tyytyväisiä aikaansaannoksiini.
Pitäähän niiden ruokien muillekin kuin itselle kelvata. Mut siis, keitot on kyl sellasia, et niiden maku vaan paranee kun se on päivän pari jääkaapissa. Ja llatikot voi tehdä suoraan vaikka pienempiin vuokiin, jotka sitten voi pakastaa, lähinnä se on yksin syödessä siitä viittimisestä kiinni. Ainakin mulla, koska on niin helppo syödä vaikka nötköttiä suoraan purkista tms.
Sun pitää syöttää niit sun leivoksia ja kokkauksia aina kun vaan on mahdollista ja pyytää siitä edes kohtuu rehellistä palautetta, ni siinähän se muiden tyytyväisyys selviää.
ei pala pohjaan ja mikron osaan käynnistää.
Nuudelit ovat kyllä hyviä, ja todellakin helppoja :). Makaronin ohella myös halvimpia aineksia. Ilmeisesti et ole innokas leipuri?
Kerran poltettua munat pohjaan keittäessäni niitä. Se oli taitopäivä :D
on ylipäätään mahdollista? :O
keittäny perunat pohjaan. Mut kananmunat on jo loistava saavutus.
Keität munia, sä pistät ne kattilalliseen vettä ja veden kiehumaan.
Sitten meet olohuoneeseen lukeen lehtee ja odottelet kaikessa rauhassa sen 3 tuntia mitä kestää että se kattilallinen vettä on kiehunut... ja kun vesi ei viilennä kattilaa ne munat alkaa paistumaan.
Sitten haistelet vielä muutamaan otteeseen että "ompa täällä jännä haju" ja jatkat lukemista.
Sitten vihdoin hoksaat että ilmassa on hassu utu (kuoreensa palanut kananmuna tekee erittäin mielenkiintoista savua.) ja meet katteleen sinne keittiöön sellaista venkuraksi vääntynyttä kattilaa jossa on kaksi mustaa möykkyä jotka on hitsaantuneet kattilaan kiinni.
Kukko osaa.
Edes mä en pysty tuohon, kaikesta stressistä huolimatta :). Tosin mun kämppä on niin pieni että kiehumisen kuulee :D
Ei auta edes se että kiehuminen kuuluu. Mulla vaan aivot sanois että "Ompa kotoisaa porinaa."
Sitten kun kattila alkaa kuumeta ja munat poksua ja kattilan pohja paukkua niin ajattelen että "Tiskit ne siellä kolahtelee".
Mulla nää ilotulitusraketit vaan lähtee hienosti matkaan muttei koskaan pamahda ja välähdä... :D
Sirpa. Sellasta tää elämä joskus on.
Hmmh. Laitan 7. Oon kuitenkin kokannut niin kovin vähän. Tyypillistä on se että mä saan aikaiseksi hyvänmakuisia pöperöitä jotka kuitenkin näyttää koiranoksennukselta :)
Leivo en juurikaan... ne vähät mitä teen onnistuu kyllä 9 arvoisesti. Leipäkoneen kanssa oon velho, sille annan 10..
En koe että kumppanilla tarvis olla kyökkitaitoja. Sitten mulla vois olla motiivia oikeasti tehdä niitä safkoja, kun koen pärjääväni ihan "jollain vaan" keskenäni ollessani.
olevan aika huippua, koska olen saanut monet kakrut jotka vihaa rehuja syömään rehuja. Nirsoimmatkin muksut on meillä syönyt valmistamiani ruokia ja heidän äidit ovat joutuneet kotona tekemään samaa ruokaa, mutta se ei ole kuulemma ollut yhtä hyvää. Kaikki aikuiset ei sit olekaan tykänneet välttämättä meikäläisen vihreästä perunamuussista (pinaatilla värjätty) tai punaisesta (punajuurella) tai porkkana-kurkku-salaatti virtahevoista. Saatika lätkälimpuista tai polkupyöränketjuista. :DD
Ei no osaan ohjeiden mukaan valmistaa laidasta laitaan ruokia, myös erikoisempia. Aina ei onnistu mut keskiarvoltaan siinä 8 ja leivonta puoli on pikkuisen parempi.
Laitan itse ruokaa jo siitäkin syystä, että meidän perheessä valmisruokiin kuluisia aivan liikaa rahaa, joskus harvoin on valmissafkoi tai edes puol valmiita. Pidän myöskin kokkaamisesta ja muksutkin kokkaavat paljon, joten saattaa mennä viikkokin ettei mun tarvitse kui kävellä valmiiseen pöytään tai lämmittää nuorimmaisen kanssa mikrossa.
Puolison ruoanlaittotaidoilla ei ole merkitystä. Aina voi opetella tai olla opettelematta.
leipomisosaaminen tiettyjen tuotteiden kohdalla jopa hyvä. Harvemmin syön valmisruokia. Soppatykki toimii viikonloppuna ja pakastimesta löytyy tyhjennettävää sitten viikolla. Arkilounaat syön kyllä ravintolassa.
Jos nainen ei osaa laitta ruokaa, niin se ei ole minun nainen.
naisen vain siksi, ettei hän osaa laittaa ruokaa??
Nainen ei ole kovin merkittävä tekijä minulle, mutta ruoka on elinehto.
mulle naisellisuus on iso turn-on, ja siihen sisältyy nippu sellaisia taitoja jotka miellän naisellsiksi kuten
tyylitaju
taito luoda kodikas ja nätti koti
ruoanlaittotaito
silmää miellyttävä pukeutuminen
estetiikan kaipuu
romanttisuus
-> jos musta tuntuu että nainen on useammassa kohdassa mua vähemmän omalla alueellaan noiden suhteen, niin sit rupee tökkimään
ehkä pinnallista, mutta ei voi mitään
laatikot, keitot ja vastavat osaan tehdä. Ainoo vaan, et ne ei maistu miltään.:D
Mut leipominen sujuu sit jo paremmin...
Niinku oon sanonut, ni mulle riittää et mies osaa tehdä lämpimiä voileipiä ja laittaa ne uuniin. Se ois jo kivaa.:)
ihminen ohjeita osaa noudattaa. Tosin toki perstuntumalla on leivonnassa enemmän merkitystä kuin normi kokkailussa joten normi kokkailu on mun vahvempi laji. Sanoisin et leivonta 6 ja muu 7. Osaan tehdä ihan jees ruokaa halutessani, en vaan halua koska se on naisten homma.
Vaikka miten ohjeita noudattaisi, niin leipomisissa voi mennä pieleen... Ruoanlaitto on huomattavasti helpompaa hommaa kuin leivän leipominen. Siinä pärjää tumpelompikin kokkiö
Sä et osaa keittää edes makarooneja. hah.
Minä olen pääsääntöisesti tehnyt ruokani niin kauan kuin muistan. Nuukana kaverina ostan harvoin valmisruokaa puhumattakaan, että söisin ulkona. Jos en osaa tehdä jotain, niin ohjeen seuraaminen ei ole kovin haasteellinen homma. Ei sillä ehkä Michelin-kokiksi tulla, mutta vähempikin riittää tällaiselle keskivertosukankuluttajalle.
Että jos antaisin itselleni 7 (Kotitalousopettaja antoi 22 vuotta sitten 9) ja Rouva Ratikalle annetaan 9. Se kun on sentään ollut ammattikokki. Mutta sen minä vaan edelleenkin sanon, ettei sillä ole tuon taivaallista merkitystä, vaikka RE minut viimeksi haukkuikin koko sukupuoleni petturiksi kommentistani.
Mäkin ajattelisin, että ruoanlaittotaito ei parisuhteessa merkitse pätkän vertaa, vaikka ei siitä tietenkään haittaakaan ole. Kuka vain voi tehdä itselleen mieluisaa ruokaa, kunhan vain ohje on ;)
onnistuu mutta kaikki siitä hienostuneempi vaatii lisäpanostusta
Ruuanlaittotaidosta ehkä 9 ja leivonnasta 5. Hämmästyttävää kyllä, olen aivan tumpelo leipuri. Mutta vastapainoksi olen myös huono syömään leipomuksia. Ruuanlaitto on eri juttu, se on hauskaa ja siinä voi irroitella. Arkena sitä tosin syö melko yksinkertaisesti. Yhdessä kokkaaminen on hauskaa, ja olisi mukava jos puoliso voisi välillä tuurata, mutta tähän mennessä ei kukaan nainen ole päässyt keittiössäni kuin apurin asemaan.
Serpico, että mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa? Kannattaa siis tehdä yksin ruokaa.
samassa sopasssa siitä ei hyvää seuraa
niinhän sitä sanotaan, mutta se hausta kai onkin enemmän siinä työskentelyvaiheessa kuin lopputuloksessa :) ja lopuksi voi saada hyvää mieltä sellaisesta köyhät ritari-tyyppisestä kehumisesta: säkin osasit paloitella kurkun oikealla tavalla. Itse asiassa salaatin ainesten pilkkominen oikeaan kokoon (eli melko isoiksi) näyttää todellisuudessa olevan monelle melko haastavaa :D
ei tähän mennessä ole kuollut pöperöihin, joita olen kokannut.
Kännin tuomin suojin uskon olevani maailman paras kokki. Uskon kyllä muutenkin olevani hyvä kokki. Ostaan kaupasta ihan mitä vaan, en ole nirso. Mutta täsy 10, jeeeeeeeeeee.
hyvä siinä. Ainoa, mikä haittaa on se, että olen laiska ja en välitä hirveästi makuelämyksistä.
Saattaisin pienellä harjoittelulla kukaties oppiakin ihan kohtuulliseksi kokiksi.
Sattuu vain olemaan niin, että aika ei yksinkertaisesti riitä - ja jos totta puhutaan - tuskin pidemmän päälle kiinostus tai motivaatiokaan. Pidän hyvästä ruuasta, mutta en katso sen valmistamisen olevan puolisolle sen kummemmin kriteeri kuin velvollisuuskaan