Luin vanhoihin kirjoituksiini nyt vastauksia kun en ole vähään aikaan ehtinyt täällä käydä.
Yrmiö selvensi jostain kumman syystä kuinka olen rikkaan miehen sihteeri vaimo jonka mies tulee jättämään nuoremman takia ja koen nyt olevani menestynyt koska mieheni menestyy rahallisesti.
En tiedä miksi suomalaiset on niin älyttömän kateellisia ym että jaksavat aina haukkua muita ja yrittää pahoitta heidän mielensä?
Mikä ylipäätään on menestystä? Itse koen itseni menestyneeksi koska mulla on lapsia joita rakastan. Ja aviomies jota rakastan ja hän minua. Olen menestynyt koska olen onnellinen saavuttamaani elämään.
En ole rikas eikä miehenikään ole rikas. Olemme hyvin keskituloisia molemmat. Mutta kyllä pidän perhettäni suurempana saavutuksena kuin palkkaani. Sikäli koen olevani menestynyt mieheni takia. Yksi kurja avioliitto on takana ja nyt kun olen hyvässä liitossa arvostan sitä todella.
En suostu ajattelemaan noin kurjasti että rakkausliittomme päättyy kun olemme vanhoja. Molemmat oikeasti rakastamme toisiamme ja meillä on hyvä olla yhdessä muista kuin ulkoisista syistä. Mieheni on minut valinnut vaikka olen häntä vähän vanhempi.
Mutta jos liittomme päättyisi niin varmasti silti elelisin etelässä lämpimässä maassa niinkuin me nytkin suunnittelemme tekevämme eläkkeellä. Elämäni ei kuitenkaan ole yhden ihmisen varassa. Elämä on itseä varten ja elämisestä täytyy nauttia tämä lyhyt hetki eikä miettiä kauhuskenaarioita tulevasta.
Yrmiö selvensi jostain kumman syystä kuinka olen rikkaan miehen sihteeri vaimo jonka mies tulee jättämään nuoremman takia ja koen nyt olevani menestynyt koska mieheni menestyy rahallisesti.
En tiedä miksi suomalaiset on niin älyttömän kateellisia ym että jaksavat aina haukkua muita ja yrittää pahoitta heidän mielensä?
Mikä ylipäätään on menestystä? Itse koen itseni menestyneeksi koska mulla on lapsia joita rakastan. Ja aviomies jota rakastan ja hän minua. Olen menestynyt koska olen onnellinen saavuttamaani elämään.
En ole rikas eikä miehenikään ole rikas. Olemme hyvin keskituloisia molemmat. Mutta kyllä pidän perhettäni suurempana saavutuksena kuin palkkaani. Sikäli koen olevani menestynyt mieheni takia. Yksi kurja avioliitto on takana ja nyt kun olen hyvässä liitossa arvostan sitä todella.
En suostu ajattelemaan noin kurjasti että rakkausliittomme päättyy kun olemme vanhoja. Molemmat oikeasti rakastamme toisiamme ja meillä on hyvä olla yhdessä muista kuin ulkoisista syistä. Mieheni on minut valinnut vaikka olen häntä vähän vanhempi.
Mutta jos liittomme päättyisi niin varmasti silti elelisin etelässä lämpimässä maassa niinkuin me nytkin suunnittelemme tekevämme eläkkeellä. Elämäni ei kuitenkaan ole yhden ihmisen varassa. Elämä on itseä varten ja elämisestä täytyy nauttia tämä lyhyt hetki eikä miettiä kauhuskenaarioita tulevasta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
se menestys nyt vähä riipu mittarista? Jotkut menestyy joillakin elämän osa-alueilla, toiset taas toisilla, jotkut(harvat) kaikilla, toiset ei sitten taas menesty millään alueilla.
Mä pidän itteeni keskinkertasen menestyneenä, jos sitä mitataan työ, perhe ja vapaa-aika mittareilla.
kunhan on itse tyytyväinen siihen mitä on itsellä. Mulle esim työssä menestyminen on eniten sitä että nautin työstäni. Siihen menee elämästä niin suuri osa. Tokana tulee vasta palkan määrä, vaikka kyllähän sekin elämään vaikuttaa. Ihmissuhteet on kuitenkin mulle tärkein juttu. Jos ne on pielessä olen onneton.
Koko menestys juttu on harha. Jos pitää huolen siitä, että tekee sitä mikä on kivaa, ni aina on perustyytyväinen.
Siis, pitää huolen siitä, että tekeminen pysyy kivana, eli ei vastenmielisenä, ni aina on perustyytyväinen. Oli vähä huonosti ilmaistu tuo edellinen.
näin mäkin näkisin asian.
lää....
Miksi jotkut suomalaiset ovat niin vitun olevinaan että joka ikinen heihin kohdistuva kritiikki tai vähemmän mairitteleva kommentti on katkeruutta ja kateutta. Joo mä oon todella katkera sun Tuusulan rivarista ja äpärä penskoista. Niin katkera etten saa tän enempää sanaa suustani, olen pahoillani teidän ylhäisyytenne :-)
että olet mielettömän katkera ja kateellinen kaikille. Sähän nytki jaksat kettuilla ilman mitään syytä. Mun lapsista ei ole kumpikaan äpärä. Molemmat syntyny avioliitossa ja en asusta tuusulassa. Miks koet et olen jotenkin olevinani? Sähän se olet niin ylhäinen että olet aina muita viisaampi ja tiedät aina kaiken parhaiten.
Mut yleensä se joukosta joka luulee olevansa se viisain on se tyhmin kuitenkin. En mä uskokaan et sä haluaisit lapsia ja mun miestäni jne mut et sä ole onnellinen omaan elämääs ja olet katkera kaikille jotka on.
maanjäristykset johtuivat siitä että siirsin mulkkuani lahkeesta toiseen. Ja molemmat kassini ovat syntyneet herran armosta ja pyhässä rakkausliitossa :-) Vedä nyt jo tumppuun suttura, sä olit kohtalaisen kärkästä porvaria niissä mielipiteissäs työttömyyttä ja muitakin sosiaalietuuksia nauttivia kohtaan, kait nyt siis muistat itse olla nauttimatta niistä missään muodossa. Ja muistat myös sen että se että sun äpärät pääsee puoli-ilmaiseen päivähoitoon kouluun johtuu siitä että me paskatuloisetkin maksamme veroja. Ne pelkät menestyvien kotirouvien verot ei taida ihan riittää siihen iloon.
Vasta sitten puheesi saa ponta ja katetta, jos lupaat naida jaronaa ja samalla lukea, erektio säilyttäen, koottu kokoelma hänen kommenteistaan.
vanha kunnon kusipää :-)
(Kato jarona, mä sanon sitä kusipääks. Oon ennenki sanonu, eikä se kummemmin vastaan oo änkyttäny. Taitaa tietää asianlaidan iteki.)
että miten ne miesten systeemit, meneekö ne tosiaan lahkeisiin, kun ei kai ne siinä haarosauman päälläkään voi olla, ainakaan jos on yhtään istuvat housut?
Niin että voiko niitä oikein siirtää lahkeesta toiseen?
noi on sun johtopäätöksiä musta... Mut ymmärrän et kun haluat huvikses olla työtön ja elää munkin verorahoilla niin ärsyttää et toiset jaksaa yrittää elämäs.
selventää sitä, mikä itsellesi on jäänyt mieleen. No siis minä olen tämän palstan paras/pahin selventelijä, sillä rähisen maan perkeleesti jos joku nyppii. Teen aiheesta useita aloituksia ja luon sitä varten jopa uuden nimimerkin.
Mutta... nyt kävi niin, jarona, että tämä oli ensimmäinen viestisi jonka minä olen lukenut sillä lailla, että ahaa, näin kirjoittaa jarona. Et kai ole paljon tehnyt aloituksia, tai mistä nyt johtuukaan. Nettiriippuvaisena notkun täällä aika paljon. Tästä taas voi -ehkä- päätellä edelleen, että jokunen muukin on lukenut sinua vasta nyt ensimmäisen kerran.
Ei mulla ole mitään sua vastaan, mutta tää sun alotus saattaa nyt olla vaan sitä, että sahaat oksaa jolla istut. Aloitus omasta sosio-ekonomisesta statuksesta pukkaa usein liikkeelle suhteettoman reaktio- ja vittuiluryöpyn, ja sun rahoista ja tulotasosta louskutetaan nyt vaan entistä enemmän.
Valitettavasti.
ota muiden sanomisia niin paljon itseesi, itse tiedät parhaiten miten asiat ovat eikä sun niitä meille tarvitse todistella. Pääasia, että olet itse onnellinen ja tyytyväinen elämääsi.
Jokaisella on omat mittarinsa, millä mittaa menestystä. Jollekin raha on paras mittari, toiselle onnellisuustaso, joku toinen saattaa mitata menestymistään aivan muulla tavalla. Aina löytyy kateellisia, mutta ei ihan kaikki kateellisia välttämättä ole vaikka asiasta mainitseekin.
Mä koen olevani keskinkertaisen menestynyt oikeastaan kaikilla niillä elämän osa-alueilla, jotka mulle on tärkeitä. Mulla menestyksen tunne tulee eritoten läheisistä ihmisistä ja siitä, että pystyn jakamaan heidän kanssaan elämäni, vähän kuten itsekin mainitsi. Menestyminen työelämässä on toki mulle tärkeää myös, mutta loppujen lopuks sillä ei ole todellista merkitystä läheisten ihmisten rinnalla. Se on kuitenkin vaan työtä.