entiedä miten aloittaisin kertomaan tästä olimme ovoliitossa melkein kymmenen vuotta alku oli mahtavaa lapsen syntymä ja ihanaa elämää normaalein riidoin sovittiin aina puhumalla sitten kakki muuttui oli pahaaoloa viikko kausia jokin vaivasi vaimoani äidin sairausko parani ei muutosta hermoni kiristyy välillä riitoja viikottain sovittiin seksi jää pois enpääse lähelle eli minun on paha olla vastaus on tyly aina se haluaa en uskalla koskea tai halata tuntuukuin en tuntisi enää rakkaintani se liukuu käsistä lapsemme ainoa side vielä välillämme sitten se koitti päivä jota en haluaisi kenenkään puolisoaan rakastavan kokevan se oli tyly haluan erota kaksi vuotta tätä kesti eli ero tuli meni koti minulta jota en kadu rahaase on vain mutta säälin nuota lastani ja koetan selittää asiat järkevästi ja saada isän roolin säilymään mielessäni kaiken kaaoksen keskellä on kulunut noin puolivuotta asiat ovat suunilleen oikeassa suunnssa ja taas tulee vanhat asiat vastaan vaimolla olikin ollut suhde jo yli kaksi vuotta tieto ei järkyttänyt niin paljon kuin ero mutta pisti ajattelemaan voiko ihmiseen luottaa enää koskaan en minä ainakaan pysty eli selvisi se paha olo ja väistäminen oma tunto siellä kolkutteli en väitä olevani viaton suhteen loppumiseen kyllä aina on vikaa molemmissa mutta pettämään en pysty rakastamaani ihmistä siksi se sattuu nyt todella paljon toivon että voin päästää irti joskus rakkaastani vai voinko vastatkaa jos jolla kulla on kokemusta ...
yksin avoliitossa yksin sen jälkeen
kaksi koiraa
111226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kopioipa tuo teksti ja kirjoita se uudestaan. Tällä kertaa lisää tarvittavat välimerkit ja kappalejaot. Kukaan ei vastaa viestiisi, koska ei pysty/jaksa sitä lukea.
taitaa jonkun oma tunto kolkuttaa samoin kun arvostellussa viestissä kun pilkua viilaa toivottavasti ei eli kirjoitus virheet kunniaan..
Kuulostaapa tutulta. Olet varmaankin kirjoittanut tuon tekstisi tunnekuohun vallassa?
Kyllä koskaan pääset rakkaastasi eroon, minulla ei ole tunteet vieläkään loppuneet exään, ja aikaa on kulunut jo 10kk.Tosin emme keskustelleet eroamme lopullisesti, joten se varmaan pitkittää tätä prosessia.Olimme 10v. avoliistossa mekin.
Aina pitäisi puhua asiat lopullisesti selviksi, varsinkin kun on myös lapsi kuvioissa! Sanotaan että kasvetaan erilleen, jota en kylläkään ymmärrä, ja ero ystävinä. Kyllä mekin olimme ystäviä muutaman kuukauden, kunnes selvisi että onkin kolmas pyörä kuvioissa, ja kuinkakohan kauan on jo ollutkaan??? Sinä sentään olet selvillä, että pari vuotta?? Haloo, eikö sulle missään vaiheessa tullut tunnetta, että sua petetään, niin ei, koska luotit ja rakastit. Mitä tekikään toinen osapuoli? Käytti selvästi sua hyväksi, ja petti!!
Rakkaus on vaan niin ihmeellinen asia, jotkut pääsevät helpommin irti toisesta ihmisestä, mitä lie tekevätkään, mutta ystävät ja ne harvat jotka on valmiita kuuntelemaan sun huolia, ei niitä montaa ole.
Kavereita kylläkin.
Mä olen pakottanut itseni päivittäin duunin jälkeen ulos, aivan sama mikä ilma. Laitan musan soimaan ja kävelen vähintään tunnin. Aivot saa happea, ja tuleehan hyötyliikuntaa, jos ei muuta.
Eli se vanha kulunut fraasi pitänee tässäkin asiassa paikkaansa, aika, vain aika parantaa.....
Kestämistä sulle, ja lapsellenne.
ps.Olen kohta jo voitonpuolella, paljon vielä tehtävää, jotta voin hengittää vapaasti ja kohdata tulevaisuuden, kenties uuden suhteen??
kiitos vastauksesta oli ilo kuulla että on muitakin laji tovereita en tosiaan tiennyt tai en halunnut tietää sitä sulkeutuu kuoreensa ja odottaa toivoo ja rakastaa ja toinen pettää ei oikein jaksa ajatella suhdetta kehenkään on niin tyhjäolo ei tuo ääneen puhuttu tuo kun kyyneleet mut tää räpellys on jo paljon helpompaa sori pilkut jäi viilaamatta pannaan loppuun pitkärivi.................................,,,,,,,
palutetta, niin kirjoita tekstiä, josta saa jotain tolkkua. Hyvätkin palautteet voivat jäädä tulematta, kun juttusi lukeminen on turhauttavaa.
Siis pilkkuja, pisteitä ainakin!!
Olen yrittänyt lukea tätä pari kertaa, mutta hermot vaan menee, kun ei ole välimerkkejä. Ei tiedä mistä virke alkaa ja mihin päättyy. Varmasti tulisi parempiakin vastauksia, jos tuosta sais jotain selvää.
Luki tuossa nyt sitten ihan mitä vaan, niin voimia kumminkin jatkoon.
Tekstiäsi, ikävä kyllä, on mahdoton lukea.
Joten siinä voisit kertoa : haukionkalahaukionkalahaukionkala....
Jotka olette niin viisaita ja fiksuja.. ihminen joka haluaa kysellä neuvoja omaan tilanteeseensa kohtalontovereilta,niin te arvostelette julmasti vaan hänen kirjoitusvirheistään.. aika tunteettomalta kuulostatte, ihan puistattaa.. mutta tsemppiä sinulle "kaksi koiraa" ja voimia jaksaa..aika parantaa haavat..ne syvimmätkin..
kiitos! joku sentään sanoo jotain positiivista.haavaan voi myös kaataa suolaa..
Pidä kuitenkin lapsestasi huolta, huoralle ei armoa.
tuntuu tosiaaan pahalta ajatella niin.yhteinen elämä oli sen verran pitkä.mutta jos sanotaan vaikka HUTSU niin eikös tuo vähän kevennä kovaa sanaa...ehkä tämä viellä joskus helppaa.vuonna kaksi ja kuus.....