En ymmärrä miten nuoret naiset vihaa miehiensä exiä? ja monetkaan naiset ei edes tunne miehiensä exiä. Ja nyt puhunkin heistä jotka ei tunne.
Tiedän eräänkin tapauksen jossa muija vainoharhaisesti väittää että miehen exä yrittää vikitellä miestä itselleen ja kyttää muka hiedän elämäänsä. Huh huh! Kysyin sitten eräältä puolueettomalta taholta, joka ei siis ole kummankaan ystävä että onko tosiaan näin? No se exä oli vaan kerran erehtynyt kysymään siltä mieheltä kun näki tämän että mitä kuuluu ja se uusi muija oli nähnyt sen ja pultannut. Se uusi muija on kuuleman vähän epätasapainoton että ei ihme tuo vainoharhaisuus. Mutta nyt sitten jakelee tälle exälle hakkausuhkailuja, haukkuu häntä
Itse en henkilökohtaisesti ole mustasukkainen ukkoni exille, minun puolesta voi tulla vaikka pullakahville, periaateessa eihän toista ihmistä voi omistaa ja muutenkin niin miksi olla niin hermona jos tietää että mies ei tähän lankea niin lähinnä se exän vanhan suolan janotushan vain huvittaisi. Toki se voi ärsyttää jos joku ihan kympillä yrittää omaa miestä mutta omasta kokemuksesta tiedän että ei sille yrittäjälleekkään osaa olla vihainen jos luottaa mieheensä täysin. Joten tuo exien vihaaminen on omaa epävarmuutta ja sitä että ei luota mieheensä. Ja eikö se ole hyvä merkki että oma mies kelpaisi muillenkin. Ei sitä elämää kannata ottaa niin vakavasti. Ja vaikka kyseleekin kuulumisia niin voi ajatella että siinä kyselköön ja kuulkoon mitä kuuluu jos niin kiinnostaa ja ei ole omaa elämää, taitaa tuonkin kyseisen tapauksen mies olla vähän epäluotettava hamesankari. Ja exältähän on hyvä kysyä miehen käsittelemisneuovoja
Ps: Itse en ole kenenkään exä
Tiedän eräänkin tapauksen jossa muija vainoharhaisesti väittää että miehen exä yrittää vikitellä miestä itselleen ja kyttää muka hiedän elämäänsä. Huh huh! Kysyin sitten eräältä puolueettomalta taholta, joka ei siis ole kummankaan ystävä että onko tosiaan näin? No se exä oli vaan kerran erehtynyt kysymään siltä mieheltä kun näki tämän että mitä kuuluu ja se uusi muija oli nähnyt sen ja pultannut. Se uusi muija on kuuleman vähän epätasapainoton että ei ihme tuo vainoharhaisuus. Mutta nyt sitten jakelee tälle exälle hakkausuhkailuja, haukkuu häntä
Itse en henkilökohtaisesti ole mustasukkainen ukkoni exille, minun puolesta voi tulla vaikka pullakahville, periaateessa eihän toista ihmistä voi omistaa ja muutenkin niin miksi olla niin hermona jos tietää että mies ei tähän lankea niin lähinnä se exän vanhan suolan janotushan vain huvittaisi. Toki se voi ärsyttää jos joku ihan kympillä yrittää omaa miestä mutta omasta kokemuksesta tiedän että ei sille yrittäjälleekkään osaa olla vihainen jos luottaa mieheensä täysin. Joten tuo exien vihaaminen on omaa epävarmuutta ja sitä että ei luota mieheensä. Ja eikö se ole hyvä merkki että oma mies kelpaisi muillenkin. Ei sitä elämää kannata ottaa niin vakavasti. Ja vaikka kyseleekin kuulumisia niin voi ajatella että siinä kyselköön ja kuulkoon mitä kuuluu jos niin kiinnostaa ja ei ole omaa elämää, taitaa tuonkin kyseisen tapauksen mies olla vähän epäluotettava hamesankari. Ja exältähän on hyvä kysyä miehen käsittelemisneuovoja
Ps: Itse en ole kenenkään exä
Vastaukset 105
Vanhimmat
Minä en myöskään ymmärrä tuota exävihaa. olen saanut osakseni tuota vihaa erään exäni tyttökaverilta. hän jotenkin luulee, että yritän vikitellä miestään, vaikka en todel. ole mitään tehnyt. päinvastoin toi exäni on soitellut mulle, joten voihan olla tietenkin että se nainen jotenki aavistaa sen ja vihaa miehensä sijasta mua...mä en kyllä yleensä vihaa miesteni exiä, mutta onhan tietenkin eri asia, jos mies viettäis aikaa exien kanssa tms. mutta kyllä mun mielestä on ok kuulumisia kysellä yms. itse asiassa juuri eilen mieheni puhui exästään ja kävi ilmi, että he pitävät silloin tällöin yhteyttä. en ollut mitenkään hämmästynyt tai muuta, enkä valittanut asiasta. olen sinut itseni kanssa ja toivon että mieheni haluaa olla kanssani ja jos niin kävisi että joku exä alkaisi uudestaan kiinnostamaan, niin minkäs sille sitten voi...(omalla kohdallakin käynyt usein niin)..mun pointti on etten ole kateellinen muille naisille ja etten tod. halua vahtia miestäni. haluan että mies on kanssani 100% omasta tahdostaan!!!
Tämä tyypillinene tilanne on itsellekkin tuttu. Syynä on vain mustasukkaisuus jostain mitä ei ole eikä siihen saa mitään järkevää selitettyäkään.
EX:iä vihataan ja inhotaan, koska tiedetään, että ne on joskus pistäneet sen kumppanin pään sekaisin. Tiedetään, että joskus on rakkautta ollut, eikä olla varmoja onko tunteet kokonaan kuolleet. Unohdetaan, että on olemassa syy, miksi joku on EX. Pitäisi muistaa, että entinen on entinen vaikka voissa paistais. Suurenpi todennäköisyys on, että kumppani löytää kokonaan uuden hellun kuin että otaisi EX:n takaisin!!
ja vielä lisäksi se, että ilman tuota exää tai sitä erotilannetta ei oltais tuossa. Siis yrittämässä jotain uutta suhdetta. En koskaan suostu ymmärtämään, miksi uudet kumppanit aivat järjestään ovat mustiksia toisen menneisyydelle. Kun se on täysin absurdi tilanne, että ihminen putoaisi kaiken keskelle jostain tyhjästä. Vailla menneisyyttä, kokemuksia, aikaisempia rakkauksia, lapsia. jostain on täytynyt aloittaa joskus. No, toki, voihan ottaa riskin ja aloittaa jonkun täysnoviisin kanssa, mutta mitä siitä tulisi? Ja onko se joku pointti?
Itse kyllä naisena tunnustan vihaavani mieheni exää. Mutta lähinnä johtuen vain siitä, että tämä nainen koittaa heidän lapsensa kautta vaikeuttaa meidän elämää ja kaiken kukkuraksi vielä musta maalaa minua, koska on mustasukkainen minulle. Joten vihaa on myös toisinpäin, exän uutta kohtaan. Tosin tilanne johtunee tosiaan siitä, kun hän haluaisi miehen kanssa vieläkin olla, mutta tuli jätetyksi oman käyttäytymisensä vuoksi (tai lähinnä käyttäytymättömyyden...).
...mutta lapsen äiti on aina erityisasemassa, pidät siitä tai et. Olettaen, että mies on kunnianmies.
eikös sen lapsen kuuluisi olla "erityisasemassa", ei sen äidin. ja nykyinen puliso on myös "erityisasemassa", oli sitten äiti eli ei.
voi hööh kun on taas.. mikä ihme se erityisasema on??
Jos lapsia on..Miksi ei sais olla yhdeyttä exää..Ihmettelen kovasti tätä asia..Sairasta tuntuu olevan tällä palstalla!!!
Minun entinen miehenikin väitti kavereilleen ja nykyiselle naiselleen että oli jättänyt minut, vaikka en kyllä yhtään tuntenut jätetyksi, ajattelin että yhteistuumin siinä erottiin.
Yhteiset lapsemmme olivat kuin vuokralaisia isänsä kodissa kun olivat käymässä...ja tämä ei ollut minun arviointini. Vaikutti pikemminkin että lapsien elämää koetettiin vaikeuttaa ja kukahan oli mustasukkainen...no minulle se on se ja sama en ainakaan itse en ole mustasukkainen kellekään.
Pääasia on lasten hyvinvointi ja oikeus myos isäänsä vaikka siinä miehen nykyinen ottaisikin nokkiinsa, sorry.
Lapsen äidin kuuluu yleensä olla erityisessä asemassa, koska YLEENSÄ lapsi asuu suuremman osan äidin luona. Isän ja äidin välit tulee olla toimivat, ja isän tulee herrasmiesmäisesti kunnioittaa lapsen äitiä. Kyllä se niin on, että vaikka äiti ja isä eroaa, lapsen PERHE pysyy ja sen pitäisi olla mahdollisimman tiivis, mitä nyt pystyy eron takia olemaan. Vieras nainen/mies ei voi tulla verratuksi oikeaan äitiin tai isään. Nykyinen kumppani voi olla lapselle hyvä ystävä ja ehkä kasvattaja, mutta harvoin kasvattajakaan.
Valitettavasti tämä ylläoleva on nyt vain niitä mielipiteitä joita äidit itse asettavat itselleen. Äitejä on maailma pullollaan. Äitiys ei tee kenestäkään kunnioitettavampaa ja arvokkaampaa. Ex-miehet yleensä tahtovat exilleen hyvää siksi että lapsillaan olisi hyvä olla, ei siksi että lapsen äiti olisi jotenkin sellaisessa asemassa ettei sinne kukaan uusi henkilö yllä. Eronneiden äitien olisi ihan oikeasti hyvä ymmärtää, että heidän exien ja exien uusien suhteiden rakkaus on spesiaalia, joskus spesiaalimpaakin kuin mitä teillä ja exillä ennen oli. Kukas nyt huonompaan vaihtaisii? Lisäksi aikuisena kumppanin valitsee hiukan valikoidummin joten se henkilö johon rakastutaan, on yleensä oikeasti aika spessu! :) Ei eronnut mies ole eronneiden äitien erikoisomistuksessa eikä uusien avokkien missään nimessä pidä näin uskoa ja antaa omaa arvoaan alentaa omissa tai muiden silmissä.
On varmasti turvallista ajatella ja lohduttautua ajatuksesta eritysominaisuudella, tuntuuhan se mukavalta, mutta se ei ole erityisen tervettä. Olen monesti kuullut uusien avokkien tituleeraavaan itseään toiseksi naiseksi ja olen ollut ihan ihmeissäni. Kuinka kukaan voi kuvitellakaan perustavansa tasa-arvoista perhettä kenenkään kanssa jos pitää itseään kakkosnaisena??? Jotain ylpeyttä siis naiset. Te ette ole yhtään vähemmän rakkaita siksi ettei teillä vielä ole lasta miehen kanssa eikä teidän tarvitse kumarrella kukkona tunkiolla taapertelville ex-äideille jotka odottavat saavan kuningattaren kohtelun vain siksi että mies erehtyi pistämään heidät aikoinaan paksuksi. Ihan naurettava ajatuskin :D
Aikaisemmin olin samaa mieltä siitä, että turha edes ajatella ex-naisia, tai ainakaan olla ns vihamielinen heitä kohtaan. Nyt olen kuitenkin törmännyt muutamaan tapaukseen, jotka ovat muuttaneet mielipiteeni ainakin joitakin naisia kohtaan.. Nämä siis nykyisen mieheni aikana..
Mieheni oli tapaillut erästä näistä pari kuukautta, mutta lopettanut suhteen jo ennen kuin me tapasimme. Olivat kuitenkin vielä yhteyksissä, ja nainen kovasti pyyteli esim kahville kaveruuden varjolla. Minä tyhmä sitten oikein rohkaisin miestäni että mene vaan, kavereita ei ole koskaan liikaa.. ja mitäs sitten. nainen oli heti alkanut mustamaalaamaan minua, sanoi omana mielipiteenään että olen vain "laastari" jne. Eikä muuten ollut koskaan minua nähnytkään.. Sitten kun tapasimme, hän oletti että samantien otamme hänet ystäväksemme, alkoi jatkuvasti soittelemaan missä ollaan ja mitä tehdään, jos hänkin tulisi (ja aina kun näimme valitteli vain miehen puutettaan jne). puuh, siinä pakoiltiin ja tekosyitä keksittiin oikein urakalla. Lisäksi kertoo edelleen kavereilleen (meillä on sattumalta muutama yhteinen tuttu) että mieheni yhä haluaa hänet ja ovat jatkuvasti yhteyksissä jne.. mikä ei pidä paikkaansa. ja heidän "erostaan" on jo parisen vuotta.
Toinen tapaus. Tämä suhde päättyi n. 3 vuotta sitten jo, vuosi ennen meidän suhteen alkua. Aluksi nainen näytteli että on todella iloinen meidän puolesta, kun olemme löytäneet toisemme. lähetteli minullekin aina terveisiä (kävivät alkuun mieheni kanssa kahvilla kavereina). Vaan sitten kun aika kului, alkoi ilmeisesti vanha suola janottaa. Äskettäin tuli semmoista vonkausviestiä yms. että huhhuh. se siitä "kaveruus"ajattelusta.Eipä tartte sitäkään naista mieheni enää nähdä.
ja vielä yksi "hauska" nainen.. =) tämä on halunnut ja liehitellyt miestäni jo useamman vuoden.. tosin heillä ei ole ollut minkäänlaista suhdetta, koska mieheni ei ole milläänlailla kiinnostunut kyseisestä naisesta. vaan tämä nainen se vaan aina jaksaa levitellä juttua, että mieheni haluaisi häntä niiiiin kovin. tällekin tyypille ollaan monesti yhdessä naurettu =D
mutta se mikä on hyvä juttu, on se, että mieheni kertoo minulle rehellisesti mitä on tapahtunut ja mitä kukakin on sanonut. ja on nyttemmin lopettanut yhteydenpidon kyseisiin akkoihin oma-aloitteisesti. tosin hän tietää, että se on kerrasta poikki jos alkaa sekoilemaan muiden kanssa, mä oon siinä asiassa ehdoton. mutta meillä kaikki on hyvin, yhteistä tulevaisuutta ahkerasti rakennetaan ja ollaan enemmän kuin todella onnellisia. ja niinkuin on näköjään muutkin naiset huomannu, mun mies on todella ihana! =D
Kuulostaapa aika hurjilta nämä tapaukset. Mutta en voinut välttyä ajattelemasta, että hiukan liian kummallista etä kaikki sattuvat yhden miehen kanssa. Eli eka vaikutelma postauksestasi on että "ei hirveää määrää savua ilman tulta", tai ainakaan miehesi ei välttämättä lähetä ihan selkeimpiä mahdollisia ei-kiinnosta-signaaleja.
Mutta saahan joku lottovoitonkin eli on sellainenkin asia kuin iso sattuma.
Olet onnekas kun sinulla on noin hyvä mies. Harmi että olet joutunut muuttamaan käsitystä naisista ja suhtautumista exiin. Täytyy myöntää että naiset osaavat olla kyllä kovinkin kieroja. Meidän pitäisi pikemminkin puhaltaa yhteen hiileen, eikä olla napit vastakkain.
" Mutta mehän olemme vain kavereita, Onko uusi naisesi hieman tasapainoton?" Tähän tyyliin koitetaan onkia pisteitä ja mustamaalata minua.
Varsinkin jos tietää, että oma sekaantuminen aiheuttaa vaikeuksia suhteeseen, silloin fiksu nainen perääntyisi ja antaisi tilaa.
Siinä myös yksi syy miksi en usko että tämä yksi maanvaiva ( edelleen sama nainen, josta jo kirjoitin aikaisemmin) olisi vain kaverina mieheni perässä.
minun mieheni entinen oli pettänyt häntä koko ajan ja silloin kun me tavattiin mieheni kanssa niin he olivat olleet erossa jo vuoden ja vasta sitten kun minä tulin kuvioihin hän rupesi lähettelemään kaiken näköisiä rakkaus viestejä.soittelemaan miehelleni ja pyysi minut puhelimeen jutteli jotain ihan omia asioitaan ihan kuin me oltaisiin oltu aina kavereita vaikka ei edes tunnettu ainoastaan toistemme nimet tiedettiin. mieheni numerokin vaihtui noin 2v päästä ja kas kummaa jostain se on taas sen metsästänyt.ei ketään täys järkinen ihminen rupea soittelemaan ex:n uudelle tyttöystävälle vaikka ei edes tunne.minulle tuli vain mieleen että hän kyllä on sairaalloisen kontrollifriikki. en ole ikinä nähnyt niin kaksinaamaista ihmistä kuin hän on.aina kun ollaan ohi mennen nähty (tosi harvoin onneksi) niin tulee juttelemaan kyselemään meidän kuulumiset ihan niinkuin hän ei olisi mitään pahaa ikinä tehnyt.esittää mieheni edessä sitä kilttiä enkeliä ja tekee minusta sen pahan ihmisen.joka on mustasukkainen ihan ilman mitään syytä. todella käsittämätöntä sanon minä.toisen ex:n kanssa ollaan pulla kahvitkin juotu.
Niin minäkin luulin, että ne on ne naiset jotka vonkaa, mutta totuus olikin se, että se oli mies, joka heihin piti yhteyttä ja antoi ymmärtää, että meidän suhde on ohi. Minulle toki aina naureskeli kuinka akat jaksaa vonkailla ja sanoi ettei ole heistä kiinnostunut. Niinpä niin. Siellä se kävi näitä "naurettavia akkoja" köyrimässä ja minua haukkumassa.
Olin ite niin tyytyväinen, että mies aina rehellisesti kertoi, jos joku on koittanut iskeä ja lähetellyt rakkausviestejä jne. Totuus vain oli, että mies olikin itse se pettäjä, joka vain osasi olla tarpeeksi kiero.
Aina ei kannata naureskella exille. Totuus voi olla mielenkiintoinen.
...käy kahvittelemassa entisten hoitojen kanssa (eiköhän tuommoinen muutaman kuukauden suhde lasketa pano-suhteeksi?)?? Sen vielä ymmärtää että vaihtaa kuulumisia exän kanssa jos on pitkä suhde takana, mutta että entisten hoitojen... huhhuh! En ymmärrä miestäsi enkä sinua! Mitä miehesi "saa" noista kahvihetkistä..? Tuskin on kovin tärkeää keskustelun aihetta? (jokainen voi miettiä omia lyhyitä suhteita jotka perustuu, no, ei ainakaan keskusteluihin...) Ja sinä kannustat miestäsi olemaan kaveri näiden naikkosten kanssa?? En oikein jaksa uskoa että hehkuttamasi onni kestää kauan jos jatkatte noin turhaa sähläystä. Miksi ette tyydy vain toisiinne ja unohda tuommoinen turha pinnallinen touhu, hm?
Olen itse 25 vuotias nainen ja tunnustan, jos en nyt vihaavani niin jotenkin todella paljon ahdistuvani ex-tyttöystävistä.
Vertaan itseäni heihin, ja huomaan olevani täysin erilainen, eri näköinen, eri kokoinen (olen ihan normaalin kokoinen) ja ties mitä. Sitten mietin että en ole mitään mitä he ovat, joten mahtaako mies oikeasti pitää minusta.
Näissä hetkissä en näe sitä, minähän olen se nykyinen jonka kanssa mies viihtyy.
Näen vain sen, että olenko tarpeeksi hyvä ja vertailen itseäni.
En myöskään osaa olla 100% luottavainen sen suhteen että miehen ja exän välillä ei tapahtuisi mitään. Ystävyys lähentää, ja entäpä kun yhtenä tiettynä hetkenä kahden ystävän lämpimässä keskustelutuokiossa hetkeksi unohtuukin katsomaan toisen silmiin sekunnin liian pitkään ja mieleen muistuu kaikki mitä yhdessä koettiin.
Monesti käy niin että ajan kuluessa toisesta ei muista enää niitä huonoja asioita.
En ole koskaan kieltänyt miesystäviäni tapaamasta exiä, mutta en myöskään varmaan tule koskaan täysin pitämäänkään siitä, että tapaavat.
ilmaisuna vain tulee hieman eri tavoin esille: hyvin yleistä on, että mies on mustasukkainen naisensa exälle - jopa vetää turpiin asti.
Luulen kyllä, että miehille naistensa exät eivät yleensä herätä sen kummempia intohimoja.
Itse kyllä myönnän suhtautuvani melko nuivasti oman naiseni exään, vaikkei tekemisissä juuri ollakaan. Tähän on tosin syynä se, että heidän suhteensa päättyi pahoinpitelyyn (ei tosin ollut mitenkään pahin asia suhteessa) No, jossain vaiheessa exä soitti itkien tyttöystävälleni, kun oli lyönyt nykyistäänkin... että sitä rataa...
esim. tämä ei siedä edes ystäviä menneisyydestä..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001527&posting=22000000035500541
Nämä ovat taas näitä naisten juttuja.
Meissä miehissä exän vihaajia pidetään pimeinä ja heille nauretaan. Olethan juuri päässyt eroon taakastasi ja sitten muka vihaat seuraavaa epäonnista joka häneen lankeaa.
Tämähän ei voi herättää kuin naurua ja hilpeyttä:)
Kyllä mä voin tunnustaa, että jos nyt en aivan vihaa, niin en kyllä miehen existä tykkääkään... Ei ole kysymys siitä, että pelkäisin miehen lankeavan heihin uudelleen, vaan enemmänkin on kyse juuri omasta epävarmuudestani. Tämä on mulle ensimmäinen vakava seurustelusuhde ja ensimmäinen seksikumppani, miehellä on ollut pari seurustelusuhdetta ja muutama lyhyempi ja yhden illan juttu. Kyllä se mua häiritsee.
Vertaan itseäni väistämättä näihin muihin naisiin (tunnen heistä jopa henk.koht. 2) - millainen olen ulkonäöltäni heihin verrattuna ym. Olen kyllä hoikka, hyväkroppainen, nätti ym., mutta silti tuntuu etten ole aivan exien veroinen, yhdellä esimerkiksi oli vielä upeampi kroppa, suuret luomurinnat ym... itse pienirintaisena kärsin vähän tissikompleksista eikä isotissinen exä auta asiaa, väkisinkin tulee mieleen ettei mun kroppani voi olla niin paljon miehen mieleen kuin sen upean exän, vaikka mies väittääkin että vartaloni on paras.
Tunnen riittämättömyyttä myös siks, että mies oli (ja on tietty edelleen ) ensimmäinen ja ainoa mies, jonka kanssa olen ollut sängyssä. Kukaan miehen existä ei ollut neitsyt. En siis voi olla ajattelematta, että miehen on täytynyt saada parempaa seksiä heidän kanssaan kuin minun kanssani...
Oikeastaan en vihaa näitä exiä, kun tunnenkin heistä pari, niin ihan mukavia he periaatteessa ovat. Vihaan vain omaa epävarmuuttani, joka heistä heijastuu... Ja vihaan ajatuksia, joita välillä tulee päähäni: miten mies on heilleKIN kuiskannut rakastavansa heitä, muistanut heilleKIN jatkuvasti monta kertaa päivässä sanoa kuinka kauniita he ovat, saanut heidätKIN kiemurtelemaan orgasmin kourissa... Paha mieli tulee kun ajattelenkin asiaa :( Tietenkin on tyhmää toivoa, että olisin miehen ainoa, mutta se olisi mulle helpompaa. Itselleni nämä asiat on niin uusia... Tämä mies on ainoa, jolle olen sanonut "mä rakastan sua", ainoa jonka kanssa harrastanut seksiä (en siis vertaa häntä keneenkään muuhun), ainoa joka on mulle tuottanut orgasmin...
Epävarma olen, tiedän sen.
Ajatuksemme näköjään juoksevat samoja ratoja :) Täytyy myöntää, että ei minunkaan mieheni exät ole mitn pahaa tehneet, mutta oma epävarmuus ja mustasukkaisuus nostaa päätään. Minullakin mieheni on se ensimmäinen ja ainoa, ja häneltä löytyy pari vakavampaa suhdetta ja yhdenillan juttujakin melko runsaasti,joten kyllä sitä itse miettii monestikin kun toisella on muita joihin verrata että tekeekö se niin jne. vaikka tiedän ettei hän niin oikeasti tee. Ja monesti tulee mietittyä juuri sitä että miten hän on pitänyt toista naista sylissään,suudellut tätä, suunnitellut tulevaisuutta hänen kanssaan samallailla kuin minun kanssani nyt. Ja se tuntuu pahalta,kun itse on kuitenkin niin kokematon ja epävarma. Mieheni exä kyllä soitteli ja textaili ja kyseli kuulumisia vaikka seurusteli jo itsekin toisen miehen kanssa, mutta onneksi mieheni ymmärsi näkökulmani asiaan ja sen kuinka vaikeaa se minulle oli, ja poisti naisen numeron puhelimestaan, ja tuhosi kaikki muistot, kuten laittoi valokuvan joka oli säilynyt roskiin, ja antoi minun heittää menemään korun,jonka oli tältä saanut ja jota vielä käytti. Joistakin saattaa kuulostaa kamalalta tämä mustasukkaisuuteni,ja kyllä minä itsekin yritin tehdä siitä pienemmän ongelman, mutta ei vaan onnistunut. Nyt on paljon helpompaa eikä se enää vaikuta meidän suhteeseemmekaan. Koska minulla on sellainen periaate, että kun ollaan yhdessä niin silloin myös ollaan sen uuden ja nykyisen kanssa, ja menneisyyden haamut poistetaan nykyisestä suhteesta.
Exät vihaa nykyisiäkin:
Itse aloin yhdelle tytölle jumalattoman ilkeäksi. Tämä johtui kylläkin siitä, että ihan suoraan vikitteli minulta miehen, kun olin ulkomaanmatkalla. Hän tuli sitten eräänä iltana klubilla, että "Me ollaan sun miehen kanssa kavereita, ei sun tartte mua kokea uhkaksi".. Käskin naisen painua sinne, missä en häntä näe jos haluaa pitää naamansa yhtä nättinä jatkossakin. Itse annoin lähtökäskyn miehelleni samana iltana ja mistäs tämä löytyi seuraavana viikkona kuin tämän naisen kotoa. Kerroin seuraavat neljä kuukautta kaikki naisesta kuulleeni jutut ja hänen pahimman mokansa hyvänä vitsinä kaikille, jotka kuuntelivat ja ennenpitkää nämä jutut kantautuivat myös exäni korviin. Tiesin, että mieheni ei arvostanut miestennielijätyyppisiä naisia ja tämä nainen, jolla oli meidän pikkukaupungissa kymmeniä "poikaystäviä", oli tekeytynyt enkeliksi. Omaksi kunniakseni täytyy sentään sanoa, että en keksinyt mitään, en vain tarkistanut juttujen todenperäisyyttä. Heidän juttunsa katkesi aika pian, kun eksäni tajusi, että jutuissa oli vinha perä ja tämä "ihana" nainen olikin vähemmän ihana. Hänellä on siis syy vihata minua.
Pian sen jälkeen, kun sain kostoni, exäni löysi uuden, tosi ihanan naisen jonka kanssa nyt rakentavat yhteistä elämää jo kahdeksatta vuotta! Puhuimme messengerissä eksäni kanssa pari kertaa vuoteen, mutta kun sain rivien välistä luettua, että eksäni teki sitä salaa ettei tyttöystävä luulisi mitään, katkaisin välit kokonaan.
Tälle nykyiselle miehelleni olin tosi tiukka hänen naisystävien suhteen, niitä kun oli ihan julmetusti. Kyttäsin menoja, luin tekstiviestit, sähköpostit jne. Entinen tyttöystävä sai pikaiset lähtöpassit ovelta, kun oli tulossa "käymään". Toki voin selitellä, että tuo tyttöystävä oli pettänyt miestäni heidän järjestämissään uudenvuodenbileissä ja oli nyt tullut mustamaalaamaan minua, mutta sanoin hänellekin, että parempi pysyä kaukana meistä molemmista, jos ei halua ikäviä seuraamuksia.
Toimii se kyllä toisinkin päin:
Mieheni on mustasukkainen itseään edeltävlle eksälleni, joka on periaatteessa mieheni vastakohta: pitkä, leveäharteinen, hoikka ja tumma. Tiedän, että miehelläni on alemmuuskompleksi tämän miehen rinnalla, joten hän käyttää kaikkia mahdollisia keinoja mustamaalatakseen tätä miestä. En ole enää pitkään aikaan pitänyt yhteyttä tähän eksään, mutta aina, kun näemme kaupungilla, seuraavat 20 minuuttia mieheni morkkaa häntä.
Ei tulisi kyllä pieneen mieleenikään vihata mieheni eksiä, eroon kun on aina joku syy. Olen sitäpaitsi nyt vähän vanhetessani tuumannut, että jos se mies lähtee kävelemään, niin se lähtee kävelemään. Sitä ennen olen kiitollinen jokaisesta päivästä!
En vihaa mieheni exiä. Vastaan tullessa on ihan ok vaihtaa kuulumisia, tai vaikka viesti harvakseltaan laittaa. Mutta sitä en ymmärrä jos toisella jo uusi suhde ja exän kanssa silti tapaillaan ja kyläillään , soitellaan.Siinä menisi minulla raja, enkä tällaista sallisi. Hyvissä väleissä voi olla exään ilman kyläilyjäkin. Ja kuinkahan usein kumpainenkin pystyy heti eron jälkeen olemaan VAIN kaveri.En usko että kovinkaan usein näin on.
Olen samaa mieltä. En minä ole mikään kylmä narttu, joka kieltää miestä edes hengittämästä exänsä suuntaan. Siinä menee minunkin raja, että jatkuvasti soitellaan ukon perään vaikka hän on uudessa suhteessa ja vängätään tapaamisia. Tälläisestä muijasta (josta kirjoitinkin aikaisemmin), josta ei ole kuulunut viiteen vuoteen, yht'äkkiä pitää itseään hyvänäkin kaverina, on mennyt maku totaalisesti.
puolisoni exiä. on niitä exiä minullakin, ja asiaa ehkä helpottaa myös se että kummallakaan ei ole ollut vakavaa suhdetta ennen toisiamme..miehelläni vain lyhyitä suhteita.
OMIA exiäni kyllä inhoan, en kaikkia mutta suurinta osaa eri syistä(ihan yhdellä kädellä on laskettavissa nuo exät). niin että en ollenkaan ymmärrä miksi exien kanssa pitäisi pitää yhteyttä, ja tuntuisi pahalta jos mies vaikka kyläilisi exiensä luona. itse kun en edes ajattele omia exiäni.
ja kyllä olen yrittänyt muutamankin kerran pysyä oman exän kanssa ystävinä, mutta eron jälkeen jätkä alkaa käyttäytyä erittäin vmäisesti minua kohtaan. ei kiinnosta sellainen "ystävyys".
ja mikä siinä on että moni exä on erottuamme (minun aloituksesta tai yhteisestä sopimuksesta) alkanut iskeä pikkusiskoani? joku sairas kosto vai?
Mulla meni vähän toisinpäin, ihastuin, rakastuin ja sitten sainkin alkuvuodet kuunnella kuinka silloinen mieheni, nykyisin ex parjasi omaa exäänsä.. tätä jatkui vuosia tosiaan ja olin ihan hämmästyksissä, että mitä hyötyä siitä oli..
nykyisin se mies on ex ja uudessa suhteessakin kuulemma ja se mitä yhteiset ystävämme kertovat, parjaa nykyisin minua, vaikka itse erosi minusta..
että kummallisia tapauksia löytyy joka suuntaan :D
Mieheni vihaa entisiään siinä määrin, että kostaa heille, vaikka on itse aina lähtenyt suhteesta. Mieheni on omien kehuskelujensa mukaan tehnyt entisilleen mm seuraavanlaista: puhkonut auton renkaat, tuhonnut leivinuunin vedon, laittanut ohuella ruiskulla korkin läpi virtsaansa näiden viinipulloihin, tehnyt talon aluskatteille vesivahingon, toisessa talossa tehnyt lattian alle putkivuodon, vienyt ruudilla täytettyjä klapeja polttopuukasaan. Ja mitä kaikkea hän on suunnitellut heille tekevänsä: sokeuttaa, heittää polttopullon taloon, kaataa betonia savupiippuun, vammauttaa lapsi pyörätuoliin jne.
Hyvin sairasta kuunneltavaa. Ja mikä kauhu itsellä, kun ajattelen miten minulle kävisi jos joskus eroaisimme. Kun nyt jo avioliitossa ollessamme hän suuttuessaan kostaa jo minullekin, on tuhoutunut tavaroita, ovia, yksi työpaikka.....
H52 Sinuna jättäisin tuomosen hullun ja ilmottaisin poliisille. Vai odotatko että joku kuolee tai vammautuu pahasti?
TODELLA sairas mies..Hanki apua ennenkuin tapahtuu pahempaa!!!
tapasin exäni kun olin itse lopettanut just suhteen,josta ei yrityksistä huolimatta tullut mitään,hänellä sama tilanne.
aluksi hän vain purki mieltään ja haukkui exäänsä,ei voinut ymmärtää,kun itse puhuin nätisti,enkä halunnut mitenkään loukata omaa exääni,vaikka tämä soitteli ym,kun ei ensin halunnut ymmärtää,että olin oikeesti lähtenyt.oli mustis exälleni.mulla ei ole tapana kertoa exän ,eikä muidenkaan,henk.koht,eikä muitakaan asioita kelleen.
lopulta meidän suhde kariutui,ja sain kuulla muualta itsestäni asioita,joita vain me tiesimme,joten hänen on täytynyt juoruta,siis haukkua minut seuraavalle heilalleen,joka juorusi iloiten eteenpäin.
otin pultit,ja puutuin asiaan,joten heidän suhteensa päättyi,vaikken sitä tarkoittanutkaan aiheuttaa,arvaatte oikein...
sen jälkeen hän yritti takaisin mua,haukkumalla tätä juoru-exäänsä.
odotatko jotain kamalaa tapahtuvan itsellesi?
jos asutte yhdessä,lähde turvakotiin,niitä on ympäri maata,löydät yht.tiedot varmaan netistä,ainakin paikallinen sos.työntekijä voi auttaa,he ovat vaitiolovelvollisia.
miehesi on pelottavan häiriytynyt,hae apua itsellesi,että pääset irti.tunteet voivat pistää vastaan,mutta elämä voi muuttua ja parempaan,kokemuksesta puhun,auta itseäsi.
myös sinulla on vastuu.et voi vain elää ja odottaa miehesi seuraavaa siirtoa.
mikäli teillä on lapsia,tilanne on vielä kriittisempi,lapset ovat ehkä nähneet,kuulleet,aistineet isän käyttäytymisen aiheuttaman pelon sinussa.
hae apua,tee se palvelus itsellesi ja mahd lapsillesi,näen hätäsi,sen kanssa ei tarvitse olla yksin ja vain pelätä.
on myös olemassa turvakoteja,joihin voit majoittua vaikka heti,mikäli tilanne on hälyyttävä.ota ainakin jo varmuudeksi selville lähimmän turvakodin yht.tiedot.
on myös olemassa sellainen,kuin www.tukinet.fi
käyhän siellä,voit ainakin keskustella samoja kokeneiden kanssa.
toivon todella,että pelastaudut.
Hän tietää että poliisi ei voi mitään ilman todisteita. Hän on tehnyt temppunsa ja jutellut suunnitelmansa aina niin että ei ole ketään näkijää tai minun lisäkseni muuta kuulijaa. Poliisi on minulle sanonut, että ilman todisteita he eivät mahda mitään. Olemma käyneet parisuhdeterapiassa mutta sielläkin hän valehtelee, väittää omia tekojaan jonkun muun teoiksi, puheitaan jonkun muun puheiksi (tai jopa minun). Aika pahassa välikädessä olen. Hän on tietenkin tuollaisten tapaan tosi hyvä manipuloitsija, sukulaisilla ja tuttavilla on hänestä oikein korrekti mielikuva.
Näitä psykopaatteja on maailma pullollaan ollut kautta historian ehkäpä tunnetuin Hitler,manipuloi miljoonia ihmisiä Olet törmännyt todella pahaan mutta älä anna tämän hirviön saada sinusta henkistä yliotetta äläkä missään nimessä mene yhtäaikaa "sen" kanssa terapeutille,ompa tyhmä terapeutti jos sellaista edes sallii!
Hanki pieni nauhoittava laite(lääkärit käyttää) mahtuu taskuun,maksaa n.150e mutta saat lieron liriin Tarvitsisit luotettavan ihmisen joka uskoo sinua Voimia sinulle! Aina elämässä paha ei saa palkkaansa vaikka joku yli positiivinen on niin joskus väittänyt ja totuuskin palaa tulessa Älä anna periksi,minä selvisin vaikka sanotaan et psykopaattia ei voi jättää hän ei unohda sitä koskaan Etsi itsellesi apua jos olet nainen soita TukiNainen tai jos mies LyömätönLinja löydät sieltä ehkä vertaistukea Luota itseesi!Ole rohkea!
Todellakin tällaiset ihmiset ovat hyvin vaarallisia. Jonakin päivänä voi olla edessä valinta, elää tai kuolla.
Nämä kun ovat niin hyviä tuttavien ja muiden ihmisten silmissä, ettei kukaan voi arvata tällaisen olevan kysymyksessä, ennenkuin on liian myöhäistä. Siinä voi käydä eräänä päivänä tosi huonosti, että elämän jatkuminen on jo vaakalaudalla.
Nyt pitäisi panostaa turvallisuuteen ja alkaa suunitelmallinen paikan vaihto elämässä kokonaan eri olsuhteisiin ja tukihenkilöt mukaan turvallisuutta järjestämään.
Nämä psukopaatit ei kaihda keinoja, jos ne tuntee, että jäävät toiseksi tai alkaa epäilee valheitten ja tekojen seuraamuksia, että ei ole hänelle edullinen, jälki on karmeaa, ne toimii.
Olen kestänyt psukopaatti yli kolme vuotta aikanaan, mutta nyt olen selvinnyt omilleni ja asun toisella paikkakunnalla.
PSUKOPAATIT AJAUTUU ENNENPITKÄÄN TILANTEESEEN, ETTÄ HÄVITTÄVÄT ITSENSÄ, KUN VALHEET EI MENE LÄPI JA TOTUUS PIKKUHILJAA PALJASTUU.
Jaksamista yrittämiseen..
No onhan tuo puolinjos toisin, tullut huomattua. Ei pelkästään akat osaa olla tuommosii vainoharhasii, vaan kyl ne ukotkin osaa tuon.
Omia kokemuksia on todella sairaan mustasukkasuuden omaavasta mieshenkilöstä (siitä tässä ei enempiä, sillä se pitkä ja tuskanen tarina) mutta myös nykyisen siippani ex ( 30v) on aika mahdoton tapaus, kun roikkuu edelleenkin miehessäni sitkeästi kiinni ja aika törkein tavoinkin välistä. Toivon, että hän pystyisi päästämään jo irti ja jatkamaan omaa elämäänsä eteenpäin, ymmärtäisi omat virheensä.
Huomaan kirjoituksestasi,että joko olet todella nuori elämää näkemätön tai sitten olet tämän vihatun exän joku kaveri koska niin puollustat häntä..Jos niin on niin silloinhan SINÄ et tiedä kaikkea..Tottakai kysymys voi olla epävarmuudesta ja silloinhan suhteessa on jotakin pielessä jos on epävarma..Itse seurustelen miehen kanssa jota monet naiset ovat yrittäneet ihan omien silmieni alla..Monet näistä ovat olleet mieheni kaverin naisia.. Se että vihaa miehen exiä on sitten aivan eri asia,koska heillä on ollu joskus yhteinen peti ja elämä..Miten tämä ex käyttäytyy ex-miehensä muijaa kohtaa vaikuttaa myös asiaan..Joskus naisilla on tapana härnätä toisia naisia ja varsinkin niitä ex-miehensä uusia naisia..Naisilla on ikäänkuin koko ajan kilpailu päällä..Se on todella naurettavaa..Mitä vähemmän tämä uusi nainen reagoi exään sitä parempi..Siten tämä exä huomaa ettei homma toimi ja keksii jonkun muun kilpakumppanin..Jos taas tämä exä on joku enkeli mitä en todellakaan usko niin silloinhan tämän uuden ja miehensä pitäisi keskustella toistensa kanssa mikä on pielessä. Niin ja tietenkin miehen käytös entistä kohtaan vaikuttaa..Nämä on niin monimutkaisia asioita..Exä tuskin on mikään enkeli kun uusi noin käyttäytyy..
En ole tämän exän kaveri mutta tiedän tämän syyttelijä muijan taustaa ja sieltä löytyy vaikka ja mitä....
Jos minun mieheni ex roikkuisi miehessäni niin siitä vaan ellei se ihan häirintään asti menisi, esim:tuossa kyseisessä tapauksessa tuo ex ei ole soitellut häirikkösoittoja, ei lähetellyt uhkauskirjeitä, ei töhrinyt heidän taloaan tai autoaan, ei ole lähetellyt uhakusviestejä eikä seuraillut heitä.
Miksi mies ei saa jutella exilleen? typerää lapsellista omistuksenhalua, sehän se vasta on epäkypsää, aika säälittävää että nainen noin roikkuu miehessä, kyllä siihen ukkoonsa pitää luottaa. Tarkoittaako jos jutellaan että se on yhtä kuin naidaan?
Olen samaa mieltä kanssasi. Elämä on harvoin niin mustavalkoista. Kun on kyseessä monen ihmisen elämästä ja suhteista, ei se mitenkään voi olla yksinkertaista. Kaikki ajattelee tilanteista totta kai eri lailla. Anteeksi kun kommentoin joka kohtaan, tämä on minulle kovin terapeuttista, kun johkin saan laittaa kokemuksiani. Olen kovin yksin ajatuksieni kanssa...ja aika purjeessa yli-innokkaan miehen exän vuoksi
Tämä nainen, joka on joutunut "vihan" kohteeksi voisi miettiä miltä se tuntuisi omalle kohdalle ja onko hän ylittänyt jotain rajoja. Ja jos nainen ei ole epävarma, hän voi antaa tilaa miehen uudelle suhteelle, eikä tyrkyttää itseään kaverina.
Ei tarkoita että jos jutellaan, että naidaan. ei todellakaan. Mutta kuten on jo tullut ilmi, että harvoin asiat ovat yksinkertaisia ja siitä on harvoin edes kyse(omalla kohdallani). Ei pidä lähteä yleistämään. ei kaikki uudet ole ilkeitä ämmiä.
Ei pidä olla vainoharhainen existä. Se on itsensä kannalta helpompaa. Mutta ei todellakaan pidä arvostella näiden miesten ja naisten uusien kumppanien tuntemuksia tai vähätellä niitä. Kukaan ei voi mitään tunteillensa. ulkopuolisena ei voi nähdä kaikkea.
Kiitos kummastuneelle hyvästä keskustelun aloituksesta. näitä on maailma ja netti pullollaan mutta onneksi tämä ketju on pysynyt asiallisena. yleensä tämänkaltaiset viestiketjut menevät pilalle. On hyvä päästä vaihtamaan näkökulmia.
vihaan kyllä erästä mieheni eksää.. aluksi kun siis ekaa kertaa tämän eksän kanssa tavattiin niin tervehdin ihan mukavasti kun meidät esiteltiin toisillemme ja näin. No poistuin sitten vähäksi aikaa paikalta niin johan tämä oli mieheäni halailemassa ja yritti suudella. Niin ja haukkui minua miehelleni.. Että turhaa oli yrittää olla mukava tämän tapauksen kohdalla.
Olen tuota ihmetellyt kun useammat naiset on uhannut viestiketjuissa kanssasisariaan väkivallalla, mikä nykyajan naisia oikein vaivaa?
Sillä väkivallalla kun ne asiat ratkeaa? Ei todellakaan! päinvastoin, voi tulla rikosilmoitus, oma mies voi alkaa kummeksumaan naistansa, minun mies ainakin alkaisi ja sitten exä voi alkaa selittämään että voi voi kun se seurustelee semmoisen hullun kanssa, toki on hyvä puolustaa itseä jos käydään päälle mutta s eon jo eri asia kun käydä itse päälle, tappaleminen ei sovi naisille eikä minusta miehillekkään.
KOSKA se vitun akka osaa olla niin kaksinaamainen paska. Pitää lapsia pelinappuloinaan että pääsee miehen lähelle. Minulle esittää että ei mies kiinnosta mutta muille (esim. miehelle) puhuu aivan toista.
SIKSI vihaan ukkoni exää.
Tunnustan olevani kovinkin mustasukkaista sorttia, mutta hyväksyn mieheni naispuoliset ystävät, enkä vihaa hänen exiään.
Yksi entinen hoito kyllä saa sappeni kiehumaan. Hän ei ole varsinainen exä, eikä he ole pitäneet moneen vuoteen mitään yhteyttä. Yhden kerran sattuivat samaan illanistujaisiin, jonka jälkeen tältä naiselta alkoi sadella viestejä. Hän oli kovin kiinnostunut. Sanoin miehelleni, että tästä en pidä kyllä yhtään ja mieheni laittoikin viestiä että seurustelee tällä hetkellä.
Tästä kuukausi ja sain tietää, että nainen viestittelee jatkuvasti. Nainen tietää varsin hyvin, että mies seurustelee.
Laitoin kiukuspäissäni viestiä tälle naiselle, että voitko odottaa omaa vuoroasi, jolloin hän saman tien soitti miehelleni. Hän oli kutsunut itseään oikein kaveriksi. Kysyin mieheltäni ettei ole ongelmaa, jos hän tosiaan on pelkkä kaveri, mutta ompa outo kaverisuhde; Nainen on hieman liian innokas tapaamisiin ja ehdottelemaan. Vastailemalla tämän viesteihin mieheni vain kannustaa tämän piiritystä. Mieheni on myöntänyt ettei ikinä alkaisi tämän naisen kanssa vaikka olisikin sinkku, muttei uskalla sanoa suoraan tälle naiselle.
Uskon vahvasti ettei näiden kahden välillä ole tapahtunut mitään, mutta en jaksa uskoa pelkkään kaverisuhteeseen. Mieheni sanoi, että ei pitäisi siitä jos pitäisin yhteyttä hänen selkänsä takana vanhoihin poikaystäviin. Hän vain pitää siitä tunteestä kun joku on kiinnostunut, se kuulemma nostaa itsetuntoa. No se ei ainakaan vahvista omaa itsetuntoani. Pataan tulee tälle naiselle, jos vastaan kävelee. Oli viestittelyn aloittaja kuka tahansa.
Kyllä se niin on,että exiä saa aina varoa!Itse olen nainen ja n. puoli vuotta seurustellut toisen naisen kanssa..ja eikös vaan,tämä naiseni meni ex-miehensä kanssa sänkyyn humalassa..tuli vielä raskaaksikin!Että ei luottamista exiin..tai no naiseenkaan..Inhottaa,kun joutuvat olemaan päivittäin tekemisissä yhteisen ala-asteikäisen lapsen takia.Asuvat vielä samassa kaupungissa ja minä eri kaupungissa.Saa aina olla varuillaan.Melkein arvasin,että päätyvät joku päivä sänkyyn!Paskaa..Toivottavasti sydämeni ei säry uudestaan..Tuskin naiseni ois mitään edes tunnustanut,ellei olisi pamahtanut paksuksi..ainakin kuukauden salaili asiaa..
on tainnut unohtua ketjunaloittajalta.Kun erotaan niin silloin pitää osata päästää toisesta irti.Jos eron jälkeen vielä pitää exältä kysellä kuulumisia tai tehdä tikusta asiaa,silloinhan kyseinen henkilö ei ole vielä osannut päästää irti,eikä myöskään ole valmis suhteeseen.On ihmisiä jotka elävät katkerina loppuelämänsä,koska eivät halua päästää irti.Minun ei ole koskaan tarvinnut kertoa existäni,ei kukaan nainen ole edes kysynyt exän hiuksien väriä.Miksi näin?Koska sisimmässään tuntevat,ettei minulla ole mitään tarvetta pitää yhteyksiä entisiin.
Fiksu kommentti sinulta "tärkeä pointti".
---
Itse en hirveän ruusuisesti suhtaudu mieheni exään, koska tämä vikittelee miestäni. Kysellee kahvittelemaan, baariin ..
Kerran hän oli saanut kuulla, että minulla ja miehelläni oli riitaa, hän oli sanonut, että miksei mieheni jätä minua, jos kerta olen hankala.
Toisaalta käy sääliksi koko tyyppi, mutta enpähän jaksa häntä hyvällä katsella, jos jossakin tulee vastaan. :D
Toisaalta olen samaa mieltä tämän kirjoittaja "pointti":n kanssa, että jos miehellä on tarvetta pitää exänsä kanssa yhteyksiä, niin onko tuo ihme jos nykyinen nainen siitä tykkää huonoa?
Luulisi, että jos toinen on exäksi päätynyt, niin molemmat olisivat ajan kanssa päässeet suhteen yli. Mutta... Miten milloinkin.
"Toisaalta olen samaa mieltä tämän kirjoittaja "pointti":n kanssa, että jos miehellä on tarvetta pitää exänsä kanssa yhteyksiä, niin onko tuo ihme jos nykyinen nainen siitä tykkää huonoa?"
Niin, kenellähän sillä nykyisellä on syytä olla nyreissään? Jos puoliso vielä roikkuu siinä exässään, niin onnistuuko homma siten, että nykyinen puoliso pitää vain exän kaikin keinoin kaukana.
Mustasukkaisuus, aiheeton tai aiheellinen, kuten tässäkin ketjussa on monesti tullut ilmi. Mustasukkaisuuteen liittyy jonkin verran myös kateutta, jonka me suomalaiset saamme jo äidinmaidossa.
Minäkään en ole kenenkään ex, mutta miehelläni on yksi entinen. Suhde oli hyvin lyhyt ja tämä exä minun vanha koulukaverini. Kaveri ei osoita oikeastaan mitään kiinnostusta miestäni kohtaan, ei edes kaverimielessä, vaan on lähinnä kiinnostunut minun seurastani. Voi olla että hän tekee tätä jonkin verran tarkoituksellisesti, jottei pahoittaisi mieltäni tai rikkoisi välejämme.
Jokainen parisuhde on ainutlaatuinen. Ei uudella ole syytä olla mustasukkainen exälle ellei sitten puoliso valehtele kummallekin.
Niikuin oma aviomieheni asui uuden kanssa ja samalla kertoi minulle valheita (olimme vuoden naimisissa ennen kuin minulle selvisi että aviomieheni oli asunut uuden kanssa ybhdessä) kun tämä minulle selvisi otin avioeron.
Hassuninta mielestäni oli se että vaikka exäni valehteli minulle uudesta suhteestaan. Niin tämä uusi soitteli minulle ja lapsille sekä haukkui meidät. Kun siis sain tietää että he asuivat yhdessä otin heti eron aviomiehestäni.
Etttä silloinen aviomieheni haluaisi vieläkin minun kanssa suhteen/avioliittoon.
Mutta menneet ovat menneitä ja lapset ovat jo aikuisia eikä minun tarvitse enää edes jutella exän kanssa jos en halua. Ainostaan sukujuhlissa joudun näkemään tätä koska siskoni on exäni veljen kanssa naimisissa.
Minun mieheni seurustellut 10v,sitten tämän ex kanssa,ja aina vain se nainen viestittelee ja soittelee miehelleni,tierän etteivät tapaile,kun välimatkaa 500km.Mutta tämä nainen pyytelee rahaa mieheltäni ja omaki mies hänellä on.Ja minun mieheni laittanut hänelle rahaa,Minä olen siitä tietoinen, vaikka mieheni ei puhu mitään.Olen kysyny et miksi? Mutta vastausta en ole kunnollista saanut.!!Ja tämä nainen vieläkin laittaa,et mun mieheni on sille niin rakas,ym.Ja mieheni on sanonu et ei jätä rauhaan,mutta eikö rahan laittaminen ole sitä,että haluaa pitää yhteyttä kyseiseen naiseen.Olen meinannut soittaa sille naiselle ja kertoa,et mies on varattu nyt, mutta en ole vielä sitä tehnyt.
Minun mieheni ex myös aina silloin tällöin laittoi kirjettä tai viestiä miehelleni. Vielä oltuamme jo neljä vuotta saman katon alla. Käydessämme paikkakunnalla, jossa mieheni asui silloin, kun seurusteli tämän exän kanssa, niin yritti häntä ravintolassa vokotella vaikka olin mukana... Meitä tämä lähinnä huvitti. Mutta mieheni ei kyllä koskaan millään tavoin vastannut viesteihin tai kirjeisiin. Niin ne sitten viimein loppuivat, mutta täytyy myöntää, että aika sinnikäs tapaus oli, kun aina uuden osoitteenkin jostain selvitti. Minä ja mieheni tiesimme hyvin pian tavattuamme, että nyt olemme löytäneet suuren rakkauden. Vielä nytkin 8 vuoden ja kahden lapsen syntymän jälkeen olemme edelleen yhtä rakastuneita ja onnellisia, kuin silloin alussa. Tämän vuoksi olenkin sitä mieltä, että onkohan miehelläsi puhtaat jauhot pussissa, kun exälle rahaa lähettelee... Varsinkin, kun sinun kanssasi asiasta ei puhu, eikä sitä sinulle tiedusteluistasi huolimatta selittele. Omani kyllä aina näytti minullekin kirjeet ja viestit. Yhdessä niitä sitten päivittelimme. Selvitä asia toden teolla ja jos koet, että miehesi on liian tuttavallinen exän kanssa tai pimittää sinulta asioita, niin lopeta suhde. Ei oo helppoa, mutta pitemmän päälle kannattavaa. Itse en ainakaan suostuisi miestäni jakamaan...
"Toki se voi ärsyttää jos joku ihan kympillä yrittää omaa miestä mutta omasta kokemuksesta tiedän että ei sille yrittäjälleekkään osaa olla vihainen jos luottaa mieheensä täysin." Tähän vaan kommenttina, että ei kehenkään voi eikä pidä luottaa täysin.
enpä kyselis eksältä miehen käsittelemisneuvoja, erohan niille on tullut, joten ei voi kovin hyviä neuvoja odottaa! :D Lisäks pakko sanoo tosta, "epätasapainoton" tarkoittaa tasapainoista. Kumoat tasapainottoman tuolla etuliittellä. :D
Ja tosiaan, moni jo sanoikin että ihan siitä epävarmuudesta johtuu se eksiin kohdistuva mustasukkaisuus. Jos olet varma ettei mitään vaaraa aiheuta eksät niin sillon ei ole mitään syytä vihatakaan. Näin meillä päin.
Luulen miesystäväni tarkoituksella "valkoisillavalheillaan" tehneen minut mustasukkaiseksi. Esimerkiksi neljän viikon romanssi kestikin neljä kuukautta. Olen nähnyt heistä kuvia netissä ja hän on jopa yhdessäolomme aikana lisännyt edeltäjäni kuvan kotisivulleen... Mietin mitä hän haluaa tempuillaan kertoa. Vai onko hän sittenkin viattoman hölmö tekemisissään.
Me naiset ei nyt tykätä muista naisista muutenkaan, jätkistä vaan, mutta ite henkilökohtaisesti ihmettelen vähän ihmisten omistushalua. Se on ihan ymmärrettävää, että elämässä on muitakin kuin vain se tyttöystävä/poikaystävä ja mielestäni flirttailu ja silmänsä auki pitäminen ei ole mtnkään huono asia kummaltakaan, vaikka ite muuten ehdottoman uskollinen olenkin. En kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että voisin löytää paremman... Epätodennäiköistä se kyllä on, kun mun miäs on nii upee.
Eksät tietää liikaa oman rakkaan elämästä ja aina on vaara että vanha suola alkaa janottaa.
Ainakin minun kohdalle on sattunut näitä miesten exiä, jotka hölmöilyllään ovat saaneet aikaan sen, että suhde on loppunut. Sitten ovat katuneet ja halunneet miehen takaisin. Aika säälittäväähän sellainen käytös on. En myöskään ymmärrä, miksi exien kanssa pitäisi pitää yhteyttä. Ne on olleita ja menneitä ja keskityn uuteen elämään, johon he eivät kuulu. Samoin on mieheni kohdalla. Mutta jos hän nyt exiinsä haluaisi pitää yhteyttä, niin siitä vaan. En ole mustasukkainen. Minulla on hyvä itsetunto ja tiedän, että moni mies ottaisi minut mielellään. :)
vaikka ite jätti. Eikä näytä olevan uudellekkaan uskollinen. Puoltoista vuotta on mennyt ja eilen taas tuli viesti kui haluis palata takas mun ja lasten luo. Ja tuo eksä on muka mies
Samanlainen tapaus mutta NAINEN.Kyllä nekin vasta osaa ensin haetaan eroa ja sit kaikki rahat mitkä irtoo.
Joo eikä siinä vielä kaikki hetki sen jälkeen lapset lastenkodissa dokailun vuoksi & heitteelle jätön vuoksi.
Ja kuka pelasti tilanteen MINÄ.
Kyllä siinä saa tarpeex rouva xsästä helvetti mikä ääliö!
Että on sillä kolikolla kaksi puolta.
Ja sit on tässä välillä kysellyt et jos vaikka tulis viel takas kaiken sekoilun jälkeen.
Että mix vihaa X-ää
Mulla oli joku aika sitten juttua miehen kanssa joka mollasi mulle kokoajan exäänsä.
sanoinkin hänelle, että taitaa sulla vielä sitä kohtaan tunteita olla, kun kokoajna siitä puhut mutta ei kuulema näin ollut. Tapailimme n. kuukauden päivät ja siinä ajassa ehdin kuulemaan exästä kaikki ilkeät salaisuudetkin ja alko kyllä todellakin kyrpimään.
Miehellä ja hänen exällään oli vielä lapsiakin ja jos tämän miehen kanssa olisin seurustelemaan oikeasti alkanut niin olisinhan minä siihen exään joutunut törmäämään. Pyysin siis miestä lopettaan paskan puhumisen sillä juttujen perusteella jo aloin vihaamaan sitä exää vaikken ollut edes ikinä nähnyt. Lopetin kuitenkin juttumme ennenkuin ehdin tähän naiseen edes törmätä.
Exiin suhtautumiseen vaikuttaa myös mitä se silloinen kumppani niistä puhuu ja paljon puhuu.....
Maailman ihanin mies ja siinä samassa lapsi ja exä.
Tiukkojakin hetkiä kohdalle tullut, mutta eikös kaikkien etujen mukaista ole tulla juttuun, varsinkin lapsen kannalta.
Toisen ihmisen mustamaalaaminen noin yleensäkkin kertoo jotakin ihmisestä itsestään.. ihan ei ole oma itsetunto kohdallaan, jos energiat täytyy käyttää toisen ihmisen haukkumiseen -tilanne mikä hyvänsä-
Jos exä lähtee mustamaalamisen linjalle, niin kysympä sitten häneltä itseltään mikä nyt puristaa.. ei tarvitse omaa parisuhdetta lähteä rasittamaan typerillä kissatappeluilla.
Itse kasvannut uusioperheessä ja vertailupohjaa on niin isän kuin äidinkin puolelta. kyllä se lapsi kärsii vielä aikuisiälläkin (sisko 40 vee) vanhempien ja äitipuolen riidoista. Silloin kun lapsi kasvaa ja oma minä siinä samassa niin hyvät kanssa ihmiset, äidit isät, naapurit, mummit ja kummit; Kannustakaa lasta! ja rakastakaa!
Minä vihaan mieheni exää,tosin niin kyllä miehenikin.Exä oleilee mieheni vanhempien luona,niin mieheni ei pääse kuin harvoin heitä tapaamaan.Lisäksi exä on useaan otteeseen yrittänyt keksiä useita valeita minusta,jotta mieheni jättäisi minut.Miehen suku haluaisi mieheni palaavan omanmaalaisen exänsä kanssa yhteen.Että painostusta löytyy.Siksi olenkin varmaan kovin epävarma miehestäni,vaikka ollaan oltu yhessä 9v ja meillä 4lasta.Muuten luotan mieheeni täysin,paitsi näissä exä asioissa.
Olen aina tullut toimeen miesteni exien ja exieni uusien kanssa, kaikilla meillä on menneisyys ja sitä kautta elämän kokemusta. Miksi uhrata voimia turhaan vihaamiseen?
Nykyisen mieheni ex kuitenkin aiheutti itse vihani häntä kohtaan. Olin aluksi valmis tulemaan toimeen ja jopa tutustumaan häneen, mutta sain sellaiset haukut päälleni (sanoja säästelemättä) että katsoin siis parhaaksi, jos en edes yritä. Anteeksi pyyntö olisi ollut silloin paikallaan, mutta jos aikuinen ihminen tiedä mitä toiselle voi sanoa, vaikka vihaisenakin, antaa olla. En halua häntä lähelleni.
Tästä on jo muutama vuosi aikaa, ja tilanne luultavasti jatkuu samana aina. Ylpeys on kuitenkin myös minulla, enkä todella aio mennä matelemaan sellaisen ihmisen eteen, jolta puuttuu täysin käytöstavat eikä varmasti tiedä mitä "aikuisten sanat" edes tarkoittaa!
Miestäni en ole koskaan kieltänyt pitämästä yhteyttä, mutta hän ei halua kuulla exästään mitään.
Mun exä on mun hyvä ystävä. meidän suhde sen kanssa on päättynyt jo 6 vuotta sitten. olemme olleet molemmat sinkkuja viime vuosina ja meillä olisi ollut mahdollisuus suhteeseen jos olisimme halunneet. mutta kun ei romantiikkaa ole enää. tilalle on jäänyt lojaali luja ystävyys jota arvostan. kumpikin tunnemme toisemme ja välitämme toisesta ja juoruilemme kavereistamme ja pohditaan elämää. niinkuin ystävät tekee. näemme kahvitellessa kaupungilla muutaman kerran vuodessa. mutta soittelemme aina kun sille tuntuu, noin kerran viikossa.
Olen ollut aviossa nyt reilun vuoden ja kertonut alusta asti miehelleni exästäni, että hän sitten on ystäväni enkä aio luopua ystävyydestä. alussa asia oli ok. ei ropleemaa.
nykyään mieheni on todella mustasukkainen hänestä. noin kerran kuussa minun pitää JÄRJELLÄ puhumisella rauhoittaa hänet siitä ajatuksesta pois,-vakuuttaen että on vain ystävyyttä ja että eiköhän meillä menis huonommin jos haluaisin pois suhteestamme ja että onko hänellä yhtään syytä konkreettista mistä voisi sanoa että on aihetta mustasukkaisuuteen? en halua hänen olevan mustasukkainen. mutta en halua myöskään luopua ainoasta hyvästä ystävästäni.
jos pitäisi valita...hmmm siinäpä olisi miettimistä. ystävä vai mies. kumpiko on helpompi korvata... onneksi ei tarvitse valita ;)
nykyisen mieheni ominaisuuksiin kuuluu kyllä lapsellisuus aika ajoin, ja pistän tämänkin sen piikkiin.
Olin hiukan yli parikymppinen, kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa. Voin kyllä sanoa, että alkuun miehen eksä ahdisti ja aiheutti vihantunteitakin.
Näin jälkeenpäin on helppo ymmärtää, miksi niin oli. Ensinnäkin mieheni ei ollut vielä oikein toipunut siitä, että eks-nainen oli jättänyt hänet. Muisteli tätä usein, ja sanoi että ei tule koskaan unohtamaan tätä, eksä oli hänen elämänsä nainen ja muuta vastaavaa.
Jotenkin turhankin kiltisti tuli kuunneltua tätä, enkä älynnyt kysyä, että entäs minä? Oma itsetuntoni ei ollut järin korkealla, joten ihan luonnostaan aattelin, että olen sitte se toiseksi paras vaihtoehto...
Hiukan ahdisti, mutta enemmän vasta sitten, kun miehen eksä palasi takaisin kuvioihin. Hän oli siis ollut toisessa kaupungissa, mutta muutti nyt takaisin. Nähtiin toisinaan baarissa ja vastaavaa. Miehestä oli helppo huomata, että hänellä oli edelleen tunteita eksää kohtaan - ja luultavasti eksä olisi saanut hänet takaisin, jos olisi halunnut.
Ja tietenkin eksä oli kaikin puolin kauniimpi, laihempi, taitavampi ja mitä kaikkea... Ainakin minun mielestäni.
Näin jälkeenpäin tajuan, että mun olisi tietysti pitänyt kertoa miehelleni näistä fiiliksistäni. Olisi pitänyt sanoa, että eksän perään kuuhkailu tuntuu pahalta ja syö vähäistä itsetuntoani. Silloin ajattelin, että miehellä on tekemistä niissä omissa tunteissaankin, en halua rasittaa häntä enää omilla huonoilla fiiliksilläni.
No, jälkeenpäin on aina viisaampi. Ja yhdessähän me ollaan edelleen, joten hyvinhän siinä sitten kävi. Enää ei eksä tuota mitään pahoja tuntemuksia.
Käytökseen syynä on saavutettujen etujen (miesystävä) menettämisen pelko, pelko on helppo kristallisoida ex-kumppaniin ja saada pelolle kasvot jota vastaan soditaan.
Tuollaiset tapaukset yleensä ajan kanssa viisastuvat ja huomaavat käytöksensä olevan lähinnä koomista katsottavaa muiden silmissä, joillakin em.viisastuminen tosin kestää tuskastuttavan kauan.
Alitajunnassahan ne pelot jylläävät, miettikäämme siis kukin tahoillamme mitä sinne päästämme !
Yleinen mielipiteeni koko asiasta on seuraavanlainen. Jokaisella meillä on menneisyys. Jos luottaa mieheen/naiseen ja oma itsetunto on kohdallaan, niin exät ei oo ongelma. Itsepintaisimmatkaa tapaukset... Näin se vaan on!!!
Tämä oli viestini tarkoitus, myös näin itse asian näen. Terve itsetunto sekä muiden yksilöiden kunnioittaminen on terve lähtökohta uuteen ihmissuhteeseen.
Eihän niitä xsiä turhaan oo vissiin jätetty??????
No juu..
Itselläni on sellainen tilanne, että poikaystäväni ex-tyttöystäväni juoksee mieheni perässä vieläkin, vaikka olemme seurustelleet jo vuoden. Asiaan tuo tietenkin oman mausteensa se, että heillä on yhteinen, pieni tyttö. Valitettavasti tämä ex-tyttöystävä ei siltikään ymmärrä kunnioittaa meidän suhdettamme, vaan soittelee poikaystävälleni kännipuheluita "tuu meille saunomaan", "ootko vielä varattu" jne jne. Hän myös käyttää heidän yhteistä lastaan tekosyynä siihen, että pääsisi meidän väliimme, eikä kunnioita suhdettamme ollenkaan. Juttu on mennyt niin pitkälle, että hän väittää poikaystäväni pettävän minua. Hän on moraalittomin ihminen kenet tunnen, ja tekisi varmasti mitä vain saadakseni poikaystäväni takaisin. Vuoden tätä seuranneena on monta kertaa tehnyt mieli luovuttaa melkein jo sen takia, että en jaksa tän naisen tunkemista meidän elämään. Poikaystävänikään ei tietenkään voi laittaa välejäkään poikki tämän exän kanssa, koska yhteisen lapsen takia toimeen olisi tultava, minkä totta kai itesekkin ymmärrän.
Itselläni ainakin syy siihen miksi itse vihaan nykyisen mieheni exiä on heidän oma käytöksensä.
Toinen tuli silmille kun sai kuulla miehellä olevan uusi (minä) ja toinen exä taas yrittää epätoivoisesti saada miesystäväni takaisin itselleen kerjäämällä sääliä yms.
Pahinta on että mies ei tajua tätä!
Itse tiedän olevani tuollainen vihattu exä.
Naimisissa ollessamme ihmettelin, kuinka mieheni exät olivat niin kovin tiiviisti yhteydessä mieheeni. Toki rakastuneena sitä ajattelee, että totta kai ne on, kun toi on noin ihanakin.
Lopulta liittomme päättyi siihen, että eräs mieheni existä kerjäsi mieheni laastariksi, kun hänen suhteensa oli mennyt poikki. Ja mieshän meni. Uusi suhde ei kuitenkaan kovin kauaa kestänyt kun tämä uusi/entinen ryhtyi hurjan mustasukkaiseksi, heti miehen itselleen saatuaan.
Eikä ilmeisesti täysin syyttäkään. Kun minusta tuli exäni exä, ymmärsin, miksi ne hänen exänsä olivat olleet niin tiiviisti yhteydesssä miehen kanssa. Siksi, että MIES oli itse se aktiivinen osapuoli. Ja näin oli myös minun kanssani. Vaikka minä en soittanut enkä pitänyt yhteyttä, exä soitteli vähän väliä, kyseli kuulumisia ja teki tikusta asiaa. Näin oli ilmeisesti toiminut muidenkin exiensä kanssa.
Jonkin ajan päästä exä tapasi uuden naisen. Soitti minulle ja raportoi, että on vaan hauskanpitoa varten. Pidin miehelle puhuttelun ja kysyin mahtaakohan tämä uusi tietää olevansa vain hauskanpidon kohde. Käskin exääni kasvamaan aikuiseksi ja ottamaan vastuun suhteesta ja olemaan siinä joko täysillä tai sitten kertoa totuus.
No, seuraavaksi kuulin, että olivat muuttaneet yhteen ja oletin, että exä oli oikeasti kuunnellut mitä hänelle sanoin. Ja katinvillat. Soitteli edelleen ja haukkui uutta naistaan.
Exäni sisko kertoi, että uusi nainen vihaa minua, kun minä roikun exässäni!!! Niinpä niin. Kunpa tietäisi. Minä käskin siskon sanoa, etten ottaisi takaisin vaikka maksettaisiin. Tuskin kuitenkaan uskoi.
Seuraavaksi soitti exä ja kertoi että on vauva tulossa. Silloin pidin todellisen haukkumapuheen ja sanoin, että nyt lakkaat tänne soittelemisen ja keskityt tulevan lapsesi äitiin. Olet hänelle sen velkaa. Yritin selittää, että lapsen äidin tulisi olla hänelle kaikkein tärkein ja jos nainen ei pidä siitä, että exä on exiinsä yhteydessä, niin sitten ei pidä olla. Exä sanoi miettivänsä sanojani.
Huokaisin helpotuksesta.
Kunnes puhelimeni taas rupesi parin päivän päästä soimaan...
"Eikä ilmeisesti täysin syyttäkään. Kun minusta tuli exäni exä, ymmärsin, miksi ne hänen exänsä olivat olleet niin tiiviisti yhteydesssä miehen kanssa. Siksi, että MIES oli itse se aktiivinen osapuoli."
Hitto nyt tajusin saman asian itsekkin! Heittäydyin johonkin hieman vakavampaan suhteeseen tässä mukaan ja kuinka kävikään. Oletin että yhteydenpito naisen ja hänen exänsä välillä oli nimenomaan sitä ystävyyttä mitä hän itse minulle toitotti. Nainen kertoi kuinka hän oli ollut jollain tavalla horroksessa heidän suhteessa joka oli kuitenkin kestänyt useamman vuoden. Kaikkien puheiden jälkeen ajattelin että hän haluaa olla nimenomaan olla kanssani. Itselleni parisuhteen aloittaminen on tapahtuma johonka en halua lähteä takki auki vaan hieman rauhallisemmin. Tämä naisen exä kuitenkin haki jollain tavoin huomiota naiselta viestein ja sähköpostein. Ja nyt ajateltuna nainen vastaili ja piti yhteyttä samanlailla toiseen suuntaan. Mielessäni tietenkin pyöri ajatus että voihan se exä haluta jotain muutakin kuin huomiota ja keskusteluseuraa. Asialle en kuitenkaan mitään tehnyt sillä luotin naiseen kuin muuriin, ehkä liiankin sinisilmäisesti. No kaikki johti siihen että eräänä päivänä nainen ilmoitti haluavansa tehdä etäisyyttä, koska exä oli saanut hänet ajattelemaan asioita toisin! Täydellinen 180 asteen käännös. Oli hieman hämmentynyt koska asiat joita hän minusta sanoi olivat olleet niin rohkaisevia että tunsin jo jotain todella paljon enemmän tätä naista kohtaan, niinkuin hän tunsi minua kohtaan. Nainen halusikin nyt perääntyä vaikka paria päivää aiemmin hän oli juuri sanonut ettein mikään voisi olla paremmin. Itselleni tilanne oli todella ahdistava... Yritin saada irti edes jonkun todellisen syyn mikä sai hänet tekemään tällaisen päätöksen, mutta vieläkin se on ainakin itselleni epäselvää.
Itse en pidä yhteyksissä ex-kumppaneihin that's it! Ei minulla ole tarvetta hämmentää toisten ihmisten parisuhdetta vaan KUNNIOITTAA sitä! Tavallaan tässäkin tapauksessa oletin että naisen exällä olisi ollut selkärankaa ja kunnioitusta olla pitämättä yhteyttä koska hän tiesi naisen seurustelevan minun kanssa. Ehkä tässä nyt on hieman katkeruuttakin ilmassa, en kiellä.
tulipahan avauduttua näin perjantain kunniaksi! :)
Mulle on käynyt taas niin, että ne exät puhuu minusta paskaa :/ Mutta saa puhua niin paljon, kun tykkää. Onneks miehen lapsen äidin kanssa ollaan tultu paremmin kuin hyvin juttuun ja muullahan ei ole väliä, ettei lapsi kärsi =)
Mitäpä jos nykyinen on vain kiukkuinen entiselle koska se ei pitänyt kiinni vaan päästi käsistään?
Ainakin inhoan erästä vaimoni ex:ää, lähinnä siksi kun kyseinen mies on joskus soitellut vaimolleni ja pyydellyt kylään. Kyseisen miehen vaimo ei ole silloin ollut kotona. Muutenkin tyyppi on ollut useamman kanssa samaan aikaan. Vaimonikin on sanonut hänen vonkaavan. Kai mulla on syytä inhota, en halua jakaa naistani toisten kanssa. Minä en voisi pettää vaimoani. Tupllaiset tyypit kuitenkin yököttävät minua.
Miehelleni nämä ex-mammat tekstailivat vielä jokin aika sitten. Kyselivät mitä kuuluu. Pari päivää takaperin miestäni yritti iskeä netissä yksi nainen, jonka kans se on joskus ammoisina aikoina joitain sanoja vaihtanut virtuaalisesti, muttei sitten koskaan nähnyt. Tämä naikkonen keksi kertoa miehelleni olevansa menossa Iltalehden Iltatyttö-kuvauksiin :D (Okei, no ehkä se ei ollutkaan iskuyritys, mutta mä vähän epäilen että oli).
Yksi eksä sitten ruikutti mieheni perään, kun ei ollut aavistanutkaan miten hyvän miehen menetti kun menetti hänet. Meinasin napata luurin mieheltäni, pirauttaa naikkoselle ja ärjäistä pari sanaa siitä, onko toisen omaa sopivaa liehitellä.
Neuvoa-antavat ja eksät eivät sovi yhteen.
Ei mulla enää nykyään ole tarvetta tapella miehestäni pakonomaisesti, en mä sitä tappelulla pysty pitämään jos on lähteäkseen. Ei se mene niin. Sitäpaitsi siinähän soittelee eksilleen ja ne sille, kattoo saa muttei koskee, se on sääntö. Yleensä mieheni on kyllä itse pyytänyt niitä jättämään hänet rauhaan, eikä vastaile eksäviesteihin. Mäkään en omiini.
Huomioksi edelliseen!
Eiköhän tuo ole molemminpuolista. Minulle kävi niin että seurustelin naisen kanssa jonka useammat ex miehet olivat jäänneet kavereiksi ei ystäviksi.
Josta minulle nousi valtavat epäilyt. Mutta asiaan nyt olen miesystävyydestä siirtynyt ja tuohon "kaverikaartiin" tosin en näitä muita halua seuraani samanaikaisesti.
Elämä jatkuu, silloin tällöin tapaan tätä itseäni nuorempaa naiskaveriani ilman minkäänlaista fyysistä kosketusta kahvin ja kuulumisien merkeissä.
Katson että siinä ei ole mitään pahaa, päinvastoin keskustelut antavat potkua elämälleni.
Toisaalta muut ihmiset saattavat ajatuksissaan ajatella että seurustelemme vieläkin. Omasta mielestä näin ei ole.
Hän vain kuuluu kategoriooni. Tämä vain elävänä esimerkkinä että voi sitä olla naiskavereita ilman sexuaalista tarkoitustakin.
Parhain terveisin Rainhard
Kaveruus ja ystävyys ei katso sukupuolta! Ihmissuhde; vaikka se päätyy eroonkin, niin voi jollain tasolla jatkua. Tietysti riippuen siitä, missä merkeissä on erottu. Moni tietysti ajattelee, että missä se "raja" ystävyydellä ja seurustelulla menee. Itse ajattelen, että kyllä jokainen sen sydämessään tietää...
Minä miehenä,ymmärrän että on ollut elettyä elämää,ja yhteisiä lapsia jne. Sitä en käsitä,miksi pitäisi ketään vihata? Aikoinaan oli hyvää,jos meni pieleen, niin meni! Mutta opiksi ottakaamme,ja sovussa eläkäämme,lastenkin takia:)) Itse olen eronnut,mutta exän kanssa väleissä, ja Hänen aviomiehensä kanssa myös. Ja hyvä niin. Elän eteenpäin, sinkkuna, mutta kyllä varmaan jonkun vielä tapaan:)) Aika näyttää,mutta viha ja katkeruus tuhlaa positiivista energiaa,TURHAAN,mielestäni.
Niin monessa asiassa. Ne ovat saaneet aikaan sellaista, jota uusi kumppani ei tule elämänsäkään aikana saamaan. Tarkoitan sellaisia asioita, ettei kaikilla ole henkisestikään siihen mahdollisuutta, muusta puhumattakaan. Elämisen arvostus kaikkinensa exillä ollut hallinnassa, vaikkakaan kukapa meistä ihan täydellinen on. Jotain eroja kumppani on arvostanut exsässä, koska yhtesieloa on tullut kuitenkin niin kovin paljon ja sellaisia muistoja, jotka eivät katoa koskaan.
Kyse on mustasukkaisuudesta ja siitä että joku toinen on jo koskenut mieheen.
Noh onneksi mulla ei ole tuollaisia ongelmia. huh
miehelläni ei ole ollut ketään muuta ku minut., jes.
sellasia o n harvassa ja aijon pitää hänestä kii.
miehen sydämessä ja suvussa, ellei itse tahdo etääntyä. Nämä nuoret uudet naiset pelkäävät menettävänsä miehen ellei ryhdy kapinoimaan, mutta se kapinointi osuu aina niihin syyttömiin lapsiin.
Heillä on kumma tarvi erotta mies entisestä elämästä siksi, että uudet naiset haluavat näyttää että he pystyvät tekemään mitä tahansa. Uhoamalla ja tuhoamalla miehelle jotain tärkeää. Mutta kumma että mieskään ei sitä huomaa, miten kaksinaamainen uusi nainen voi olla. Mielistellään ja leikitään ymmärtävää naista, mutta sisimmässään tehdään ja haultaan tehdä pahaa miehen entiselle elämälle kostaen lapsiin. Jostain syystä heitä käsketään jättämään kaikki vain tämän uuden naisen tähden. Joko hän tai ex perhe ystävät ja suku! Harmi että mies valitsee väärin.
Exät, ne kummajasiet jotka seuraavat aina vain. ja yleisin kohdataan niihin kohdistuvaa vihaa. Minä olen sitä mieltä että se on puhdasta kateutta. Kun esim. Tyttö rakastaa poikaa jolla on entinen tyttöystävä niin nykyinen "vihaa" sitä exää koska... kateus! nykyinen tietää mahdollisesti mitä he ovat tehneet ymym. mutta se on totta, sinä rakastat kumppaniasi ja tietäd hänen existä niin niitä ei ole välttämättä helppo hyväksyä ollenkaaan, sillä he ovat olleet ennen sinua oman ukkos kanssa jota nyt rakastat. miettikääpä, eikö olekkin näin..? mutta poikkeuksia tietenkin on.
entinen mieheni on lastenkin tapaamisen jättänyt uuden mustasukkaisen naikkosen takia,vai lieköhän itse niin järjetön.
haluan miehen joka pettää, mustasukkaisuusleikit on ihania...
Riippuu varmasti paljon siitä mitä ex-kumppani puhuu uudelle kumppanilleen exästään. Itse olen kautta rantain kuullut exäni puhuvan minusta mitä ihmeellisimpiä juttuja nykyiselleen. Minun puolestani puhukoon, mutta sen voin sanoa, että nykyisellä kumppanilla pitäisi hälytyskellot soida, jos kumppani haukkuu mielettömästi exäänsä. Kolikolla sattuu olemaan kaksi puolta....
Ihan oikeasti (aikuisten oikeasti) saat ex-mieheni ihan täysin ja kokonaan. Ikinä en havittele häntä takaisin, en ole mustasukkainen tai vainoaisi teitä. Toivotan teille onnellista elämää. Minulla sellainen jo on.
voisikohan syynä vaikka olla se ettei tämä nykyinen mies edes esittele henkillöitä keskenään. ja jos se naikkonen on ihan ystävällisesti pyytänyt että selventäisi tilannetta ja herra ei suostu niin siinä vähän rupiaa epäilyttämään. ota aivot käyttöön. ei ne epäilyt yksin tule. "taitaa tuonkin kyseisen tapauksen mies olla vähän epäluotettava hamesankari." -> mitä hittoo sit kyselet jos tiiät vastauksen!
Otsikkoni valehtelee, Tämä voi olla naisenkin näkökulmasta
Uskon, että taakse jääneet suhteet aiheuttavat samanlaisia reaktioita molemmissa sukupuolissa.
Kasvotusten niiden merkitystä vähätellään, mutta...
Ei kai sitä olisi useita vuosia viettänyt saman ihmisen kanssa jollei näkisi tässä jotain hyvää? Ja se on idiootti joka ei tajua tätä asiaa. Tai vielä pahempaa, pitää kumppaniaan idioottina. Tai kaikkein pahinta; ei itse ymmärrä että pitää nähdä kumppanissaan hyvää ollakseen tämän kanssa, eikä niinkuin koulutettu 'jeesjees-robotti' joka synnyttää, ruokkii ja huoltaa, sillä se on naisen perinteinen asema. Ken vain kelpaa, kunhan ei tarvitse olla yksin.
Johan sitä rupeais minullakin ex kiinnostamaan.
Siitä kyllä olen samaa mieltä, että viha johtuu itseluottamuksen puutteesta, ehkä luottamuspulasta omaan puolisoonkin? Onhan se merkattava oman reviirinsä rajat, vaikka sitten aggressiivisella käytöksellä, jollei muuten.
Mun mielestäni, kaiken kaikkiaan tässä asiassa on niin pirun monta puolta jotka tulisi ottaa huomioon. Varsinkin kun kommentoimassani artikkelissa yleistetään niin armottomasti.
Haluan nyt vielä mainita tässä, että tiedän vaimoni tulevan hienosti toimeen eksäni kanssa, kysyin sitä juuri äsken ja puhuimme nimenomaan allekirjoittaneen merkityksestä tälle asialle. Enkä väitä tehneeni elämässäni kaikkea oikein kuin Jeesus konsanaan, mutta väitän, että parisuhteessa mä osaan nykyään(aikuisena) elää. Siksi näitä ajatuksiani tässä jakelen.
Avoimuutta, ymmärrystä, luottamusta ja aimo annos RAKKAUTTA
P.S. Itse olen jättänyt jälkeeni monta tusinaa exiä!!
mieheni (ex nykyään) ex-muijaa, niillä oli peliä alusta alkaen joka sit myöhemmin selkis mulle.
Mutta nyt kun tiedän tunnen tapaukset exmies ja sen exmuija niin voi huh, eihän niiden olis koskaan pitäny erotakaan, niin samanlaisia pölvästejä molemmat, en enää ihmettele sitä säätöä.
Ymmärtäsin jos exäijällä olis ollu joku fiksu ja nätti nainen "toisena" mutta tämä sen ex on kaikkea muuta joten ei voi muuta kun toivottaa onnea, vakka on kantensa todella valinnut. Hävettää myöntää tuntevansa kumpaakaan, senverran pölhöjä molemmat oli.
Seurustelin ja olin kihloissa erään miehen kanssa vuosina 1986-1994.
Ihan sulassa sovussa erottiin ja moikkausvälit säilyivät.
Muutin toiselle paikkakunnalle, mutta käyn säännöllisesti kunnassa, missä tämä entinen asuu, koska myös omat vanhempani asuvat siellä.
Mies alkoi seurustella nykyisen vaimonsa kanssa vuonna 1996 hän myös samasta kunnasta kuin tämä mies ja minun vanhempani.
Tämä nainen on haukkunut mut heidän seurustelun alettua alimpaan maan rakoon ja käynyt jopa äidilleni möyrästämässä kuinka vihaa minua.
Jos exä tulee yksin vastaan, hän moikkaa iloisesti, mutta jos hänen vaimonsa on mukana painuu pää nopeasti alas kun näkee minut. Vaimo voi huudahtaa esimerkiksi että lutka!
Muuten hän on rauhallinen ja kuulemma ihan mukava ihminen, mutta minä olen hänelle kuin punainen vaate.
Ehkäpä sen vuoksi, että mies ei ole seurustellut muiden kuin mun ja tämän vaimonsa kanssa ja minä olen ollut se ensirakkaus?.?
Kertaakaan en ole ottanut yhteyttä exään eron jälkeen, ainoastaan näen hänet kotona käydessäni ehkä kerran pari vuodessa vilaukselta. Ei hänkään ole minuun ollut kertaakaan yhteyksissä.
Silti tämä nainen jaksaa vainota, vaikka erostamme on jo 14 vuotta aikaa ja hekin ovat olleet jo 12 vuotta yhdessä, luulisi että siinä ajassa ainakin epävarmuus häipyisi...
t. Jo toisen rouva 40v.
En jaksanu lukea edes loppuun tuota..
juu,ihan oma kohtasia kokemuksia siitä miten avovaimoni antoi kuulua minulle minun x siipasta jota ei edes tunne ja jonka kanssa minulla on kaksi lasta,joista pakko jutella heihin liittyviin asioihin koskien,sitäkään en olisi saanut tehdä,ja aina kun x sattoi soittaa ja kysymään jotain lapsiin liittyvää niin oli kuulema pyytämässä mua panemaan,,huh huh rankkaa kuunneltavaa,joten otin tyylin ja soitin työ aikana,mutta eipäs mitä kyttäs puhelimen mihin soitettu ja viimeistään kauheat kilarit siitä kun tuli puhelin lasku missä näkyi soneran liittymään soitetut puhelut,ja vertas hänen niinkuin minunkin dna liittymään soitetut ja voi taivas kun minuutti määrä oli isompi soneralla taivas repes.ja taas haukuttiin,ottaen huomioon että naisella itsellään 3 lasta. sitten tuli jo lapsiviha päälle siis vihasi minun lapsia,kysmys kuuluukin että elä siinä sitten normi perhe elämää mallia uusio,,,ei sitten maistunut enää hänen lapsiaan minä kohtelin asian mukaisesti ja huolehdin asioista ja neuvoin,,mutta nyt tilanne se että asumme eriosoitteissa ja tuntuu hyvältä,jonkunlaista seurustelua vielä on mutta ei sitä mitä se parhaimmillaan voisi olla,olenkin päättänyt sanoa heipat nyt maanantaina.eipä tarvitse kilareita ja vainoharhaisuutta katella.
meillä taas on tämän laatuinen tilanne: olen eronnut ex-miehestäni jo vuosia sitten. Exällä on uuden nuoren vaimonsa kanssa uusioperhe ja meidän kaksi lastamme asuvat heillä joka toinen viikko.
Jostain syystä tämä nykyinen vaimo on päättänyt vihata minua varmaan hamaan hautaan asti.
Käyttäytyy todella epäkohteliaasti ja esim. juuri lasten kevätjuhlissa mulkoili minua murhaavasti...
Kai on jotain epävarmuutta ilmassa? Olen tullut siihen tulokseen että heidän suhteensa ei ole niin tukevalla pohjalla kuin voisi toivoa ja uhkakuvat on hyvä ulkoistaa: eli minähän se sitten olen kaiken pahan alku ja juuri. Ettei vaan joutuisi katsomaan sitä tosiasiaa silmiin että hupsis, ompa tullut valittua vähemmän täydellinen kumppani...
Joo, kokemusta on tuossa suhteessa nyt kahdestakin tapauksesta. -Ja pieniä elkeitä ilmassa, onko tapahtumassa sama nyt kolmannen kerran. Toivottavasti ei. Mutta tosiaan, ihan paranoiaan viittavasti oli tuota ilmiötä. Merkillistä, mihin vain alkuperäinen rouva eli ykkönen aikoinaan vain liittyikin, niin mikä tahansa asia sai synkän värityksen, leiman, merkityksen, whatever. Mutta suurin piirtein ruttotautiseksi muuttui kaikki. Miten saattoikin historia alkaa toistaa itseään. Ja myös se vanha totuus, että miksikä toista luulee, niin sitä on itse. Toiset on aina mustasukkaisia, mutta itse ei. Tuossa mustisuudessa, joka yltyi aivan vihaksi asti, ei ollut koskaan tippaakaan välittämistä uudesta kumppanista ja uuden suhteen varjelua, vaikka niin väitettiin. Kyse oli alusta loppuun vain kontrollinhalua.
Minusta asia on niin, että Nykyiset tyttö-/poikaystävät tuntevat ex-kumppanit jotenkin uhkana. Kuten sillä tavalla että pelkäävät exien haluavan naisensa/miehensä takaisin. Asiahan ei ole niin. (mutta kyllä poikkeuksiakin on.)
Meillä on sellainen tilanne, että kohta ollaan miehen kanssa vuosi seurusteltu..tavattiin helmikuussa ja tammikuussa mies oli eronnut exästään..Tämä suhde oli kuulemma jo kauan ollut kaatumaisillaan.. Helmikuusta toukokuun alkuun mieheni asui vielä ex-kumppaninsa kanssa ja nukkui tämän kanssa samassa vuoteessa.. Hyväksyin tämän, koska mieheni oli asiasta ollut minulle rehellinen alusta alkaen, vaikka se pahalta tuntuikin..
Nyt muutin mieheni luokse elokuussa ja yhä edelleen tämä ex-nainen pyörii kuvioissa.. Hänellä on edelleenkin mieheni S-etukortin sivukortti, ihan niinkuin minullakin.. Hänellä on myös vara-avain minun ja mieheni yhteiseen asuntoon.. Nainen soittelee miehelleni viikoittain ja kun kuuli minun siitä hermostuvan, alkoi soitella miehelleni silloin, kun tämä on työssä.. Tämä salaa soittelu paljastui vahingossa, kun mieheni mainitsi jotain,mitä exänsä oli puhelimessa sanonut..Nainen myös pyrkii edelleen komentelemaan miestäni..
Olen puhunut asiasta mieheni kanssa useita kertoja..hän vakuuttaa minulle, että he ovat exänsä kanssa vain ystäviä, suhde heidän välillään ei vain toiminut..(olivat siis yhdessä 4 vuotta, josta 3 vuotta kihloissa) Mieheni sanoo kyllä, ettei ottaisi exäänsä takaisin mistään hinnasta ja että rakastaa minua enemmän kuin tätä exäänsä ikinä, mutta silti minusta heidän käyttäytymisensä puhuu muuta..
Myönnän kyllä, että minulla on heikko itsetunto, josta mustasukkaisuuteni johtuu, mutta mielestäni siihen on kyllä jo syytäkin..Yritän kovasti hillitä mustasukkasukkaisuuteni, koska pelkään sen tuhoavan suhteemme..en vain voi tunteilleni mitään..
En vihaa kumppanini exiä, vaan omiani.
Itse olen nuori nainen (18) ja en vihaa poikaystäväni exiä. Tiedän, että poikaystäväni on oikein hyvä ystävä hänen kanssaan neljä vuotta seurustelleen naisen kanssa, eikä asia häiritse minua ollenkaan, sillä poikaystäväni on sanonut minulle, että ei haluaisi "mitään sellaista" hänen kanssaan. Miksi minun siis pitäisi hermostua asiasta? Kyseinen nainen on monta kertaa ollut käymässä poikaystäväni luona ja poikaystäväni on puhunut minulle asiasta ihan avoimesti. Olemme myös olleet poikaystäväni kanssa katsomassa kyseisen naisen kissoja tämän asunnossa. Tiedän myös, että he ovat olleet baarissa samaan aikaan. Miksi pitäisi olla hermona, kun tietää ettei poikaystävä petä? En näe syytä, miksi poikaystäväni pettäisi minua ja tiedän ettei hän näin tekisi, koska tietäisi sen satuttavan minua syvästi. Tästä syystä en myöskään vihaa poikaystäväni exiä ja voisin hyvin olla jopa ystävä heidän kanssaan.