Vuokra-autolla Münchenista Tiroliin.

...Siis vuokrata auto Itävallan puolelta. Saatamme matkustaa julkisilla Salzburgiin, Innsbruckiin tai johonkin pienempään paikkaan ja astua vasta siellä henkilöautoon. Lämmin kiitos München- ja Grosglöcner-vinkeistä.
Miten muuten toimitte yöpymisten kanssa? Tekisi mieli ajella vapaasti, eikä aiheuttaa matkapaineita varaamalla jokainen yöpaikka etukäteen. Mutta mahtaako ex tempore -yöpaikkoja löytyä sesonkiaikaan kovin helposti edes pikkukylistä? Suuremmista kaupungeista aiomme toki tehdä ennakkovaraukset.

Floriatosca kirjoitti:

...Siis vuokrata auto Itävallan puolelta. Saatamme matkustaa julkisilla Salzburgiin, Innsbruckiin tai johonkin pienempään paikkaan ja astua vasta siellä henkilöautoon. Lämmin kiitos München- ja Grosglöcner-vinkeistä.
Miten muuten toimitte yöpymisten kanssa? Tekisi mieli ajella vapaasti, eikä aiheuttaa matkapaineita varaamalla jokainen yöpaikka etukäteen. Mutta mahtaako ex tempore -yöpaikkoja löytyä sesonkiaikaan kovin helposti edes pikkukylistä? Suuremmista kaupungeista aiomme toki tehdä ennakkovaraukset.

Lue lisää

vastaavanlaisen matkan eli lensimme Muncheniin, jossa lentokentältä vuokrasimme auton (varaus tehtiin etukäteen Suomessa). Ajoimme Munchenin ohi moottoritietä ja poikkesimme pienemmille teille kohti Innsbruckia. Majoituksen hankimme koko viikoksi Interhomen kautta eli talon puolikkaan. Pidän tätä mahdollisuutta erinomaisena, ei tarvitse joka päivä olla purkamassa ja pakkaamassa autoa. Meidän majapaikkamme sijaitsi lähellä Imstiä. Monet suurenmoiset alppinähtävyydet olivat niin lähellä, että teimme päiväreissuja ja ehdimme nähdä ja kokea todella paljon( Innsbruck, Silvretta, upea alppitie Söldenistä Italiaan ym)
En näe syytä miksi auto pitäisi vuokrata Itävallasta, erittäin helppoa pakata auto lentokentällä ja palauttaa se samaan paikkaan. Itävallassa valtavasti luonnon nähtävyyksiä. Hyvää matkaa

sitten teimme kirjoitti:

vastaavanlaisen matkan eli lensimme Muncheniin, jossa lentokentältä vuokrasimme auton (varaus tehtiin etukäteen Suomessa). Ajoimme Munchenin ohi moottoritietä ja poikkesimme pienemmille teille kohti Innsbruckia. Majoituksen hankimme koko viikoksi Interhomen kautta eli talon puolikkaan. Pidän tätä mahdollisuutta erinomaisena, ei tarvitse joka päivä olla purkamassa ja pakkaamassa autoa. Meidän majapaikkamme sijaitsi lähellä Imstiä. Monet suurenmoiset alppinähtävyydet olivat niin lähellä, että teimme päiväreissuja ja ehdimme nähdä ja kokea todella paljon( Innsbruck, Silvretta, upea alppitie Söldenistä Italiaan ym)
En näe syytä miksi auto pitäisi vuokrata Itävallasta, erittäin helppoa pakata auto lentokentällä ja palauttaa se samaan paikkaan. Itävallassa valtavasti luonnon nähtävyyksiä. Hyvää matkaa

Lue lisää

Kiitos kaunis Imst-vinkistä.
Kävin jo jokin aika sitten katsomassa Interhomen tarjonnan, mutta meidän matka-ajankohdallemme ja repaleisille suunnitelmillemme ei tahtonut löytyä oikein mitään... Pitäisi päästä Kotkanpesään, Innsbruckiin, ihaniin pikku kyliin ja niin edelleen.
Jos muuten osaatte vinkata erityisen ihastuttavista kylistä, joissa saa hyvää ruokaa ja kannattaa muutenkin pysähtyä, niin olen autuas tiedoista. Vielä kaiken penkomisenkin jälkeen Itävallan maaseutu on melkoinen aukko. Tai sitten se on kaikki yhtä suurta idylliä :-)

Floriatosca kirjoitti:

...Siis vuokrata auto Itävallan puolelta. Saatamme matkustaa julkisilla Salzburgiin, Innsbruckiin tai johonkin pienempään paikkaan ja astua vasta siellä henkilöautoon. Lämmin kiitos München- ja Grosglöcner-vinkeistä.
Miten muuten toimitte yöpymisten kanssa? Tekisi mieli ajella vapaasti, eikä aiheuttaa matkapaineita varaamalla jokainen yöpaikka etukäteen. Mutta mahtaako ex tempore -yöpaikkoja löytyä sesonkiaikaan kovin helposti edes pikkukylistä? Suuremmista kaupungeista aiomme toki tehdä ennakkovaraukset.

Lue lisää

Ko. reisulle varasin etukäteen majoituksen ainoastaan viimeiseksi yöksi kentän läheisyydestä.
Muuten teimme matkaa kunkin hetken tuntemusten perusteella.

Vuosien saatossa olemme autoilleet useita kertoja Itävalta-Unkari alueilla eikä koskaan ole ollut muita etukäteisvarauksia kuin lähtö-, tulo- tai sekä että päivät.
Heinäkuussa on taatusti ruuhkaa joten en mene takaamaan.

Kaikki majoitukset otimme pienistä kylistä.
Seefeldinkin jätimme päiväsen tutustumisen varaan.
Käytimme halpoja yksityismajoituksia jotka on hyvä hakea valoisaan aikaan.
Ei valomainoksia ja paremmin tilaa.

Kokemustemme perusteella, jos hinnasta välittää, on auton vuokraus halvinta Saksassa.

Floriatosca kirjoitti:

Kiitos kaunis Imst-vinkistä.
Kävin jo jokin aika sitten katsomassa Interhomen tarjonnan, mutta meidän matka-ajankohdallemme ja repaleisille suunnitelmillemme ei tahtonut löytyä oikein mitään... Pitäisi päästä Kotkanpesään, Innsbruckiin, ihaniin pikku kyliin ja niin edelleen.
Jos muuten osaatte vinkata erityisen ihastuttavista kylistä, joissa saa hyvää ruokaa ja kannattaa muutenkin pysähtyä, niin olen autuas tiedoista. Vielä kaiken penkomisenkin jälkeen Itävallan maaseutu on melkoinen aukko. Tai sitten se on kaikki yhtä suurta idylliä :-)

Lue lisää

matkan Itävaltaan ja toiseksi viikoksi vielä Gardajärvelle Italiaan. Saimme näiltä palstoilta aivan mainioita matkavinkkejä, joten jospa nyt toisinkin päin.
Olemme monta kertaa pitäneet matkoillamme päiväkirjaa ja ajattelin poimia sieltä teille joitakin palasia, missä on kerrottu matkareiteistä ja ehkä niistä tunnelmistakin mitä itse koimme. Jätän Italian osuuden kokonaan pois, koska sinne ette ole menossa.
18.6.

"Münchenin pohjoispuolella alkoivat moottoritiellä jonot ja siellä liikenneruuhkassa auto sammui keskelle tietä jonossa seisoessamme. Diesel käynnistyi kuitenkin pienen hehkuttelun jälkeen
Ruuhkaa, jonoja, tietöitä tuntui riittävän tuskastuttavan paljon, mutta lopulta Münchenin eteläpuolella pääsimme normaaliin ajovauhtiin ja melko pian jätimme autobahnin.
Ohitimme Holzkirchenin ja kun pääsimme pikkuteille, tunnelma, ympäristö, talot, pihat ja näkymät muuttuivat hyvin miellyttäviksi.
Baijerin elämää.
Saavuimme Bad Tölziin ja Heilbrunnin jälkeen Alpit kohosivat pian edessämme. Aina yhtä upea näky.
Heti Kochelseen rannoilta alkoivat ensimmäiset serpentiinit. Mutkia riitti.
Ohitimme Walchenseen, melko suuren ja kauniin alppijärven, jonka ympäristössä oli vaeltajia, purjehtijoita ym. lomailijoita.

Itävallan rajalta ostimme moottoritietarrat ( vignette) kahta viikkoa varten ja jatkoimme kohti Inn- joen laaksoa lähelle Innsbruckia, jyrkkiä alamäkiä pitkin. Alamäissä oli välillä pysähdysramppeja eli tien sivuun rakennettuja ylämäkiä, joissa sai auton pysähtymään, jos jarrut menevät epäkuntoon.

Ajoimme moottoritietä pitkin kohti Imstiä ja pikku harhailun jälkeen liikenneympyrässä löysimme tien kohti Roppenin kylää ja sieltä yhden kerran kysymisellä Haus Claudian, majapaikkamme tulevaksi viikoksi.

19.6.
Ilma oli koko päivän mitä loistavin: Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuuli puhalteli. Lämpötila oli arviolta - ja oikeasti- Imstissä 30.
Lähdimme liikkeelle klo 10. 50.
Ajoimme reitin: Landeck, Kappl, Ischgl, Silvretta, St. Gallenkirch, Bludentz, Landeck.
Huikeat alppinäkymät saattelivat meitä ylöspäin ja välillä pysähtelimme ihastelemaan näkymiä ja vuoripuroja sekä putouksia.
Ischgl näytti rikkaitten alppituristirysältä
Silvretta Stausee on iso patojärvi, jonka ympärillä kohoaa jopa 3244 m korkea vuori (Silvrettahorn).
Kävelimme patosillan toiseen päähän ja ylikin. Vastaan tuli – Grüss Gott ! – porukkaa, joilla oli shortsit ja t- paita päällä, reput selässä ja sukset mukana !
Meidän mielestä paikka oli jopa kauniimpi kuin Grossglockner, jossa kävimme 2002, vaikka olihan sielläkin se valtava jäätikkö ja murmeleita. Silvrettassa oli enimmäkseen mummeleita ja motoristeja.
Täällä näkyi myös vuori Piz Buin; aurinkovoidemerkki !

Sitten alkoikin hurja mutkamäki alaspäin !
”Kotona” olimme klo 17.
20.6.
Sitten porukka autoon ja kohti Innsbruckia. Auto parkkitaloon ja vanhaan kaupunkiin kävelylle. Kultainen katto katsottiin ja kuvattiin ja pieni lenkki kierrettiin.
. Pieni puistokierros ja autolla Alpenzoon parkkipaikalle, josta nousimme ensin kaapelijunalla Hoch- Innsbruckiin ja jatkoimme kahdella kabiinihissillä 2334:n metriin.
Henkeäsalpaavat maisemat Innsbruckiin ja yli eteläisten Alppien. Kapusimme vielä ylös ja näimme pohjoiset Alpit ja niiden hiipumisen tasankoalueeksi Saksassa.
Siellä ylhäällä tunsimme itsemme pieneksi. Joka puolelle lumihuippuisia vuoria, kun pyörähti 360 astetta. Kolmen vuoden takaisen reissun yksi kohokohdista Grossglockner näkyi myös, mutta Tirolin maisemat olivat kyllä upeampia.
Puuraja jäi kauas alapuolelle ja huipulla asustelivat lampaat. Matalia kukkivia kasveja oli useita. Sää kirkas. Sinne ylös olisi voinut jäädä istuskelemaan pitkäksikin aikaa
21.6.
Roppenin Info- toimistossa ystävällinen rouva- blondi neuvoi meitä käymään Innsbruckissa ja Rosengartenschluchtissa. Niinhän me aiottiinkin.
Alku Imstin Rosengartenschluchtiin löytyi heti keskustasta kirkon vierestä. Upea rotko, jossa virtaa vuolas vuoripuro.
Reidet tärisivät muutenkin kuin selluliitista…

22.6.
Lasten heräiltyä lähdimme puolen päivän jälkeen Umhauseniin. Ensin suunnittelimme käyntiä Ötzidorfiin, kivikautiskylään, mutta perhelipun hinta, 150 euroa, muutti suunnitelmia (ymmärsimmeköhän oikein) ja jätimme kivikylän väliin.
Kuljimme Ötzikylän vierestä kohti Umhausenin toista nähtävyyttä, Stuibenklammia, joka on 150 m korkea vesiputous.
Jalat olivat taas lujilla käveltyämme puoli tuntia jyrkkää tietä putouksen juurelle, ja sieltä vielä lisää näköalapaikalle aivan vesimassojen juurelle.
Palasimme takaisin Umhauseniin ja nousimme autolla Piburgerseen luonnonjärvelle. Kapea, mutkainen tie.
Järvessä uiskenteli paljon kaloja ( forelleja ? )
23.6.
oli edessä pisin retkipäivä. Aikomuksena valloittaa Timmelsjoch.
Emme syöneet aamiaista, vaan teimme eväät ja pääsimme liikkeelle tasan yhdeksältä ja suuntasimme kohti Ötztalia. Koska olimme eilen katsastaneet Piburgerseen ja Umhausenin vesiputoukset, saatoimme jatkaa suoraan kohti laakson eteläpäätä. Me turistit ajoimme kiltisti jonossa paikallisten ja motoristien pyyhkiessä silloin tällöin vauhdilla ohi.

Ohitimme Söldenin laskettelukeskuksen, joka oli suuri hotellikylä kaikkine huvipalveluineen.
Heti Söldenin jälkeen alkoi reipas nousu. Poikkesimme Obergurglissa, jossa jäimme kuorma-autojen kanssa jumiin, kun joku mies yritti pikku traktorinsa avulla vaihtaa mainostauluja ja tukki samalla koko liikenteen, vaihdoissa kuitenkaan onnistumatta. Lopulta mies traktoreineen siirtyi sivuun ja pääsimme eteenpäin.
Obergurglissa pysähdyimme vuoripuron viereen syömään aamupalaa.
Sitten alkoikin varsinainen nousu jyrkkine 180 asteen mutkineen ( Kehre itävallaksi).Tie oli hyvä ja riittävän leveä Itävallan puolella. Motoristit, joita oli paljon tekivät rohkeita ohituksia jonossa.
Pysähtelimme useaan kertaan ihailemaan upeita alppimaisemia. Eivät enää näkymät paljon voi parantua !
Polkupyöräilijöitäkin oli ylämäkeen hikoilemassa useita. Kumma kyllä, niitä ei koskaan näkynyt alamäessä. Rotkoko lie vienyt.
Timmelsjochissa pysähdyimme pitemmäksi aikaa kiertelemään ja katselemaan.
Italian rajakin oli aivan mutkan takana.
. ( Kello oli 12)
Tie jatkui alas Italiaan kapeampana ja ehkä huonokuntoisempanakin. Mutkat olivat jyrkkiä ja näkyvyys mutkan taakse joskus olematon. Lisäksi motoristit ajoivat hurjaa vauhtia mutkan jälkeen vastaantulijan puolella.
Puolivälissä kuski jo luuli ja toivoi olevansa laaksossa, mutta pieni vilkaisu sivulle kertoi, että vielä on tasamaalle matkaa.

Lopulta tulimme Moosin kylään, jossa jaloittelimme hetken ja jatkoimme St. Leonhardin liepeiltä suoraan seuraavaan nousuun, kohti Jaufenpassia (2094 m).Tie entistä kapeampi ja jos mahdollista ainakin paikka paikoin vielä mutkaisempi kuin edellinen.
Lopulta, kun pääsimme puurajan yläpuolelle, näkyvyys parani, tie leveni ja ajaminen helpottui. Maisemat taas mahtavat, mutta ei ehkä Timmelsjochin ja Sivrettapassin veroiset. On jo nähty niin paljon, että taitaa turtua.
Alamäki meni jo helpommin, tiet leveämpiä.

Seuraavana oli Italian pätkämme, mutta taas...
2.7.

Moottoritietä pitkin Saksaan ja siellä kohti Salzburgia. Käännyimme kuitenkin ennen rajaa etelään ja aloitimme majapaikan hakemisen Inzellistä, luistelukaupungista.
Paikallinen Vierumäki, jossa oli pitkänmatkan juoksukilpailut meneillään. Kyselimme ja katselimme eri gasthauseja ja hotelleja ja päädyimme Haus Alpinaan.
Kävimme hotelli Falkensteinerissa syömässä tuhdin baijerilaisen illallisen.
Paikallisessa esiintyi meille ja muille eläkeläisille kolmen nahkahousupojan trio, joka soitti kansanmusiikkia haitarilla ja parilla torvella sekä paukutteli nahkahousuja tanssin lomassa. Vitsejäkin kertoivat.

3.7.
Koska majoitukseen (yht. 69 €) ei kuulunut aamupalaa, söimme sitä , mitä meillä oli eli vehnätikkuja, suolapähkinöitä, suklaata, vettä ja limsaa.
Pääsimme lähtemään kymmenen jälkeen. Suuntasimme kohti kotkanpesää ( Eagle`s Nest) Obersalzbergiin. Tie oli nimeltään Deutsche Alpenstrasse ja se kulki Berchtesgadenin kautta, jossa pysähdyimme syömään yhdistetyn aamupalan ja lounaan. Tämäkin seutu poikkeaa tällä matkalla nähdyistä maisemista siten, että nyt näkyi samalla sekä korkeita lumihuippuisia vuoria että matalampia bergejä, saksalaista rehevää metsää aluskasvillisuuksineen, vuoripuron vihreää Inn- jokea, niittyjä, pikkukyliä, lehmiä…. lämpötila oli 26

Obersalzbergissä olimme sen verran, että hankimme liput ( 40, 50 7, 50€ )
kotkan pesälle, jonka muuan herr Hitler sai aikanaan 50- vuotislahjaksi muuan
herr Bormannilta.
Autojen parkkipaikalta käveltiin busseille, jotka veivät ylös kuulemma ainutlaatuista, nopeasti rakennettua tietä pitkin, jossa oli vain yksi U- mutka. Tie oli niin kapea, että bussit kulkivat vain yhteen suuntaan. Onneksi sää oli taas hyvä ja selkeä, joten näimme ne huikeat maisemat, mitkä bussin ikkunasta avautuivat: joka puolella hienoja korkeita vuoria, alhaalla kyliä sekä mahtavan vihreä Königssee.
Bussi kulki korkeussuunnassa 700 metriä ylöspäin ja teki vain yhden neulansilmän. Sen jälkeen kävelimme hissille ( rak. 1938), joka kuljetti n. 20 henkilöä kerralla kohtisuoraan ylöspäin vuoren sisällä 124 metriä aina kotkanpesälle asti, joka osoittautui vaatimattomaksi kivimökiksi, jossa oli ravintola.
Siitä käveltiin vielä ylöspäin ja näköalat paranivat entisestään. Näkyi tosi kauas, aina Salzburgiin asti, jos olisi vain tiennyt missä se oli. Hieno paikka, vaikka ei ihan Innsbruckin näköalojen veroinen, koska siellä pääsi lähemmäs vuoria ja vielä korkeammalle.
Sitten kohti Müncheniä n. klo 15.
Olimme päättäneet yöpyä lentokentän läheisyydessä, ettei tulisi hässäkkää aamulla ennen lentoa. Lentokenttähotelli Kempinski tarjosi siihen oivan mahdollisuuden: 2x 2 hengen huonetta early- bird- aamupalalla maksoi yhteensä 198 euroa, joten iskimme kiinni tähän meille luxus- hotelliin.
Saksalaisella organisaatiokyvyllä auto tarkastettiin ja identifioitiin alle minuutissa ja vielä kuitti veloitetusta maksusta lyötiin kouraan."

Tällaisia pätkittyjä turinoita löytyi,toivottavasti jotain apua teillekin tai sitten sain sotkettua koko matkasuunnitelmanne.
Uskoisin, että majoituspaikkoja löytyy ex temporekin, mutta majapaikan etsimiseen saattaa joskus tuhraantua tarpeettomasti aikaa. Eli suosittelen ainakin joittenkin majapaikkojen varaamista etukäteen.
Itse olemme viime vuosina tehneet niin, että olemme varanneet tukikohdan , jossa majoitumme pitemmäksi aikaa ja katsastelemme lähialueita. Näkemistä nimittäin kyllä riittää ja jää autossa istuminen vähemmäksi

sama

tosiaan teimme kirjoitti:

matkan Itävaltaan ja toiseksi viikoksi vielä Gardajärvelle Italiaan. Saimme näiltä palstoilta aivan mainioita matkavinkkejä, joten jospa nyt toisinkin päin.
Olemme monta kertaa pitäneet matkoillamme päiväkirjaa ja ajattelin poimia sieltä teille joitakin palasia, missä on kerrottu matkareiteistä ja ehkä niistä tunnelmistakin mitä itse koimme. Jätän Italian osuuden kokonaan pois, koska sinne ette ole menossa.
18.6.

"Münchenin pohjoispuolella alkoivat moottoritiellä jonot ja siellä liikenneruuhkassa auto sammui keskelle tietä jonossa seisoessamme. Diesel käynnistyi kuitenkin pienen hehkuttelun jälkeen
Ruuhkaa, jonoja, tietöitä tuntui riittävän tuskastuttavan paljon, mutta lopulta Münchenin eteläpuolella pääsimme normaaliin ajovauhtiin ja melko pian jätimme autobahnin.
Ohitimme Holzkirchenin ja kun pääsimme pikkuteille, tunnelma, ympäristö, talot, pihat ja näkymät muuttuivat hyvin miellyttäviksi.
Baijerin elämää.
Saavuimme Bad Tölziin ja Heilbrunnin jälkeen Alpit kohosivat pian edessämme. Aina yhtä upea näky.
Heti Kochelseen rannoilta alkoivat ensimmäiset serpentiinit. Mutkia riitti.
Ohitimme Walchenseen, melko suuren ja kauniin alppijärven, jonka ympäristössä oli vaeltajia, purjehtijoita ym. lomailijoita.

Itävallan rajalta ostimme moottoritietarrat ( vignette) kahta viikkoa varten ja jatkoimme kohti Inn- joen laaksoa lähelle Innsbruckia, jyrkkiä alamäkiä pitkin. Alamäissä oli välillä pysähdysramppeja eli tien sivuun rakennettuja ylämäkiä, joissa sai auton pysähtymään, jos jarrut menevät epäkuntoon.

Ajoimme moottoritietä pitkin kohti Imstiä ja pikku harhailun jälkeen liikenneympyrässä löysimme tien kohti Roppenin kylää ja sieltä yhden kerran kysymisellä Haus Claudian, majapaikkamme tulevaksi viikoksi.

19.6.
Ilma oli koko päivän mitä loistavin: Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuuli puhalteli. Lämpötila oli arviolta - ja oikeasti- Imstissä 30.
Lähdimme liikkeelle klo 10. 50.
Ajoimme reitin: Landeck, Kappl, Ischgl, Silvretta, St. Gallenkirch, Bludentz, Landeck.
Huikeat alppinäkymät saattelivat meitä ylöspäin ja välillä pysähtelimme ihastelemaan näkymiä ja vuoripuroja sekä putouksia.
Ischgl näytti rikkaitten alppituristirysältä
Silvretta Stausee on iso patojärvi, jonka ympärillä kohoaa jopa 3244 m korkea vuori (Silvrettahorn).
Kävelimme patosillan toiseen päähän ja ylikin. Vastaan tuli – Grüss Gott ! – porukkaa, joilla oli shortsit ja t- paita päällä, reput selässä ja sukset mukana !
Meidän mielestä paikka oli jopa kauniimpi kuin Grossglockner, jossa kävimme 2002, vaikka olihan sielläkin se valtava jäätikkö ja murmeleita. Silvrettassa oli enimmäkseen mummeleita ja motoristeja.
Täällä näkyi myös vuori Piz Buin; aurinkovoidemerkki !

Sitten alkoikin hurja mutkamäki alaspäin !
”Kotona” olimme klo 17.
20.6.
Sitten porukka autoon ja kohti Innsbruckia. Auto parkkitaloon ja vanhaan kaupunkiin kävelylle. Kultainen katto katsottiin ja kuvattiin ja pieni lenkki kierrettiin.
. Pieni puistokierros ja autolla Alpenzoon parkkipaikalle, josta nousimme ensin kaapelijunalla Hoch- Innsbruckiin ja jatkoimme kahdella kabiinihissillä 2334:n metriin.
Henkeäsalpaavat maisemat Innsbruckiin ja yli eteläisten Alppien. Kapusimme vielä ylös ja näimme pohjoiset Alpit ja niiden hiipumisen tasankoalueeksi Saksassa.
Siellä ylhäällä tunsimme itsemme pieneksi. Joka puolelle lumihuippuisia vuoria, kun pyörähti 360 astetta. Kolmen vuoden takaisen reissun yksi kohokohdista Grossglockner näkyi myös, mutta Tirolin maisemat olivat kyllä upeampia.
Puuraja jäi kauas alapuolelle ja huipulla asustelivat lampaat. Matalia kukkivia kasveja oli useita. Sää kirkas. Sinne ylös olisi voinut jäädä istuskelemaan pitkäksikin aikaa
21.6.
Roppenin Info- toimistossa ystävällinen rouva- blondi neuvoi meitä käymään Innsbruckissa ja Rosengartenschluchtissa. Niinhän me aiottiinkin.
Alku Imstin Rosengartenschluchtiin löytyi heti keskustasta kirkon vierestä. Upea rotko, jossa virtaa vuolas vuoripuro.
Reidet tärisivät muutenkin kuin selluliitista…

22.6.
Lasten heräiltyä lähdimme puolen päivän jälkeen Umhauseniin. Ensin suunnittelimme käyntiä Ötzidorfiin, kivikautiskylään, mutta perhelipun hinta, 150 euroa, muutti suunnitelmia (ymmärsimmeköhän oikein) ja jätimme kivikylän väliin.
Kuljimme Ötzikylän vierestä kohti Umhausenin toista nähtävyyttä, Stuibenklammia, joka on 150 m korkea vesiputous.
Jalat olivat taas lujilla käveltyämme puoli tuntia jyrkkää tietä putouksen juurelle, ja sieltä vielä lisää näköalapaikalle aivan vesimassojen juurelle.
Palasimme takaisin Umhauseniin ja nousimme autolla Piburgerseen luonnonjärvelle. Kapea, mutkainen tie.
Järvessä uiskenteli paljon kaloja ( forelleja ? )
23.6.
oli edessä pisin retkipäivä. Aikomuksena valloittaa Timmelsjoch.
Emme syöneet aamiaista, vaan teimme eväät ja pääsimme liikkeelle tasan yhdeksältä ja suuntasimme kohti Ötztalia. Koska olimme eilen katsastaneet Piburgerseen ja Umhausenin vesiputoukset, saatoimme jatkaa suoraan kohti laakson eteläpäätä. Me turistit ajoimme kiltisti jonossa paikallisten ja motoristien pyyhkiessä silloin tällöin vauhdilla ohi.

Ohitimme Söldenin laskettelukeskuksen, joka oli suuri hotellikylä kaikkine huvipalveluineen.
Heti Söldenin jälkeen alkoi reipas nousu. Poikkesimme Obergurglissa, jossa jäimme kuorma-autojen kanssa jumiin, kun joku mies yritti pikku traktorinsa avulla vaihtaa mainostauluja ja tukki samalla koko liikenteen, vaihdoissa kuitenkaan onnistumatta. Lopulta mies traktoreineen siirtyi sivuun ja pääsimme eteenpäin.
Obergurglissa pysähdyimme vuoripuron viereen syömään aamupalaa.
Sitten alkoikin varsinainen nousu jyrkkine 180 asteen mutkineen ( Kehre itävallaksi).Tie oli hyvä ja riittävän leveä Itävallan puolella. Motoristit, joita oli paljon tekivät rohkeita ohituksia jonossa.
Pysähtelimme useaan kertaan ihailemaan upeita alppimaisemia. Eivät enää näkymät paljon voi parantua !
Polkupyöräilijöitäkin oli ylämäkeen hikoilemassa useita. Kumma kyllä, niitä ei koskaan näkynyt alamäessä. Rotkoko lie vienyt.
Timmelsjochissa pysähdyimme pitemmäksi aikaa kiertelemään ja katselemaan.
Italian rajakin oli aivan mutkan takana.
. ( Kello oli 12)
Tie jatkui alas Italiaan kapeampana ja ehkä huonokuntoisempanakin. Mutkat olivat jyrkkiä ja näkyvyys mutkan taakse joskus olematon. Lisäksi motoristit ajoivat hurjaa vauhtia mutkan jälkeen vastaantulijan puolella.
Puolivälissä kuski jo luuli ja toivoi olevansa laaksossa, mutta pieni vilkaisu sivulle kertoi, että vielä on tasamaalle matkaa.

Lopulta tulimme Moosin kylään, jossa jaloittelimme hetken ja jatkoimme St. Leonhardin liepeiltä suoraan seuraavaan nousuun, kohti Jaufenpassia (2094 m).Tie entistä kapeampi ja jos mahdollista ainakin paikka paikoin vielä mutkaisempi kuin edellinen.
Lopulta, kun pääsimme puurajan yläpuolelle, näkyvyys parani, tie leveni ja ajaminen helpottui. Maisemat taas mahtavat, mutta ei ehkä Timmelsjochin ja Sivrettapassin veroiset. On jo nähty niin paljon, että taitaa turtua.
Alamäki meni jo helpommin, tiet leveämpiä.

Seuraavana oli Italian pätkämme, mutta taas...
2.7.

Moottoritietä pitkin Saksaan ja siellä kohti Salzburgia. Käännyimme kuitenkin ennen rajaa etelään ja aloitimme majapaikan hakemisen Inzellistä, luistelukaupungista.
Paikallinen Vierumäki, jossa oli pitkänmatkan juoksukilpailut meneillään. Kyselimme ja katselimme eri gasthauseja ja hotelleja ja päädyimme Haus Alpinaan.
Kävimme hotelli Falkensteinerissa syömässä tuhdin baijerilaisen illallisen.
Paikallisessa esiintyi meille ja muille eläkeläisille kolmen nahkahousupojan trio, joka soitti kansanmusiikkia haitarilla ja parilla torvella sekä paukutteli nahkahousuja tanssin lomassa. Vitsejäkin kertoivat.

3.7.
Koska majoitukseen (yht. 69 €) ei kuulunut aamupalaa, söimme sitä , mitä meillä oli eli vehnätikkuja, suolapähkinöitä, suklaata, vettä ja limsaa.
Pääsimme lähtemään kymmenen jälkeen. Suuntasimme kohti kotkanpesää ( Eagle`s Nest) Obersalzbergiin. Tie oli nimeltään Deutsche Alpenstrasse ja se kulki Berchtesgadenin kautta, jossa pysähdyimme syömään yhdistetyn aamupalan ja lounaan. Tämäkin seutu poikkeaa tällä matkalla nähdyistä maisemista siten, että nyt näkyi samalla sekä korkeita lumihuippuisia vuoria että matalampia bergejä, saksalaista rehevää metsää aluskasvillisuuksineen, vuoripuron vihreää Inn- jokea, niittyjä, pikkukyliä, lehmiä…. lämpötila oli 26

Obersalzbergissä olimme sen verran, että hankimme liput ( 40, 50 7, 50€ )
kotkan pesälle, jonka muuan herr Hitler sai aikanaan 50- vuotislahjaksi muuan
herr Bormannilta.
Autojen parkkipaikalta käveltiin busseille, jotka veivät ylös kuulemma ainutlaatuista, nopeasti rakennettua tietä pitkin, jossa oli vain yksi U- mutka. Tie oli niin kapea, että bussit kulkivat vain yhteen suuntaan. Onneksi sää oli taas hyvä ja selkeä, joten näimme ne huikeat maisemat, mitkä bussin ikkunasta avautuivat: joka puolella hienoja korkeita vuoria, alhaalla kyliä sekä mahtavan vihreä Königssee.
Bussi kulki korkeussuunnassa 700 metriä ylöspäin ja teki vain yhden neulansilmän. Sen jälkeen kävelimme hissille ( rak. 1938), joka kuljetti n. 20 henkilöä kerralla kohtisuoraan ylöspäin vuoren sisällä 124 metriä aina kotkanpesälle asti, joka osoittautui vaatimattomaksi kivimökiksi, jossa oli ravintola.
Siitä käveltiin vielä ylöspäin ja näköalat paranivat entisestään. Näkyi tosi kauas, aina Salzburgiin asti, jos olisi vain tiennyt missä se oli. Hieno paikka, vaikka ei ihan Innsbruckin näköalojen veroinen, koska siellä pääsi lähemmäs vuoria ja vielä korkeammalle.
Sitten kohti Müncheniä n. klo 15.
Olimme päättäneet yöpyä lentokentän läheisyydessä, ettei tulisi hässäkkää aamulla ennen lentoa. Lentokenttähotelli Kempinski tarjosi siihen oivan mahdollisuuden: 2x 2 hengen huonetta early- bird- aamupalalla maksoi yhteensä 198 euroa, joten iskimme kiinni tähän meille luxus- hotelliin.
Saksalaisella organisaatiokyvyllä auto tarkastettiin ja identifioitiin alle minuutissa ja vielä kuitti veloitetusta maksusta lyötiin kouraan."

Tällaisia pätkittyjä turinoita löytyi,toivottavasti jotain apua teillekin tai sitten sain sotkettua koko matkasuunnitelmanne.
Uskoisin, että majoituspaikkoja löytyy ex temporekin, mutta majapaikan etsimiseen saattaa joskus tuhraantua tarpeettomasti aikaa. Eli suosittelen ainakin joittenkin majapaikkojen varaamista etukäteen.
Itse olemme viime vuosina tehneet niin, että olemme varanneet tukikohdan , jossa majoitumme pitemmäksi aikaa ja katsastelemme lähialueita. Näkemistä nimittäin kyllä riittää ja jää autossa istuminen vähemmäksi

sama

Lue lisää

Kiitos päiväkirjasta!

Täällä toinen automatkaa suunnitteleva: me olemme suuntaamassa Garda-järvelle, Dolomiiteille ja Etelä-Tiroliin, joten jos vaan jaksat kirjoitella, mielellään lukisin myös noita Italian matkanne muistiinpanoja.

tosiaan teimme kirjoitti:

matkan Itävaltaan ja toiseksi viikoksi vielä Gardajärvelle Italiaan. Saimme näiltä palstoilta aivan mainioita matkavinkkejä, joten jospa nyt toisinkin päin.
Olemme monta kertaa pitäneet matkoillamme päiväkirjaa ja ajattelin poimia sieltä teille joitakin palasia, missä on kerrottu matkareiteistä ja ehkä niistä tunnelmistakin mitä itse koimme. Jätän Italian osuuden kokonaan pois, koska sinne ette ole menossa.
18.6.

"Münchenin pohjoispuolella alkoivat moottoritiellä jonot ja siellä liikenneruuhkassa auto sammui keskelle tietä jonossa seisoessamme. Diesel käynnistyi kuitenkin pienen hehkuttelun jälkeen
Ruuhkaa, jonoja, tietöitä tuntui riittävän tuskastuttavan paljon, mutta lopulta Münchenin eteläpuolella pääsimme normaaliin ajovauhtiin ja melko pian jätimme autobahnin.
Ohitimme Holzkirchenin ja kun pääsimme pikkuteille, tunnelma, ympäristö, talot, pihat ja näkymät muuttuivat hyvin miellyttäviksi.
Baijerin elämää.
Saavuimme Bad Tölziin ja Heilbrunnin jälkeen Alpit kohosivat pian edessämme. Aina yhtä upea näky.
Heti Kochelseen rannoilta alkoivat ensimmäiset serpentiinit. Mutkia riitti.
Ohitimme Walchenseen, melko suuren ja kauniin alppijärven, jonka ympäristössä oli vaeltajia, purjehtijoita ym. lomailijoita.

Itävallan rajalta ostimme moottoritietarrat ( vignette) kahta viikkoa varten ja jatkoimme kohti Inn- joen laaksoa lähelle Innsbruckia, jyrkkiä alamäkiä pitkin. Alamäissä oli välillä pysähdysramppeja eli tien sivuun rakennettuja ylämäkiä, joissa sai auton pysähtymään, jos jarrut menevät epäkuntoon.

Ajoimme moottoritietä pitkin kohti Imstiä ja pikku harhailun jälkeen liikenneympyrässä löysimme tien kohti Roppenin kylää ja sieltä yhden kerran kysymisellä Haus Claudian, majapaikkamme tulevaksi viikoksi.

19.6.
Ilma oli koko päivän mitä loistavin: Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuuli puhalteli. Lämpötila oli arviolta - ja oikeasti- Imstissä 30.
Lähdimme liikkeelle klo 10. 50.
Ajoimme reitin: Landeck, Kappl, Ischgl, Silvretta, St. Gallenkirch, Bludentz, Landeck.
Huikeat alppinäkymät saattelivat meitä ylöspäin ja välillä pysähtelimme ihastelemaan näkymiä ja vuoripuroja sekä putouksia.
Ischgl näytti rikkaitten alppituristirysältä
Silvretta Stausee on iso patojärvi, jonka ympärillä kohoaa jopa 3244 m korkea vuori (Silvrettahorn).
Kävelimme patosillan toiseen päähän ja ylikin. Vastaan tuli – Grüss Gott ! – porukkaa, joilla oli shortsit ja t- paita päällä, reput selässä ja sukset mukana !
Meidän mielestä paikka oli jopa kauniimpi kuin Grossglockner, jossa kävimme 2002, vaikka olihan sielläkin se valtava jäätikkö ja murmeleita. Silvrettassa oli enimmäkseen mummeleita ja motoristeja.
Täällä näkyi myös vuori Piz Buin; aurinkovoidemerkki !

Sitten alkoikin hurja mutkamäki alaspäin !
”Kotona” olimme klo 17.
20.6.
Sitten porukka autoon ja kohti Innsbruckia. Auto parkkitaloon ja vanhaan kaupunkiin kävelylle. Kultainen katto katsottiin ja kuvattiin ja pieni lenkki kierrettiin.
. Pieni puistokierros ja autolla Alpenzoon parkkipaikalle, josta nousimme ensin kaapelijunalla Hoch- Innsbruckiin ja jatkoimme kahdella kabiinihissillä 2334:n metriin.
Henkeäsalpaavat maisemat Innsbruckiin ja yli eteläisten Alppien. Kapusimme vielä ylös ja näimme pohjoiset Alpit ja niiden hiipumisen tasankoalueeksi Saksassa.
Siellä ylhäällä tunsimme itsemme pieneksi. Joka puolelle lumihuippuisia vuoria, kun pyörähti 360 astetta. Kolmen vuoden takaisen reissun yksi kohokohdista Grossglockner näkyi myös, mutta Tirolin maisemat olivat kyllä upeampia.
Puuraja jäi kauas alapuolelle ja huipulla asustelivat lampaat. Matalia kukkivia kasveja oli useita. Sää kirkas. Sinne ylös olisi voinut jäädä istuskelemaan pitkäksikin aikaa
21.6.
Roppenin Info- toimistossa ystävällinen rouva- blondi neuvoi meitä käymään Innsbruckissa ja Rosengartenschluchtissa. Niinhän me aiottiinkin.
Alku Imstin Rosengartenschluchtiin löytyi heti keskustasta kirkon vierestä. Upea rotko, jossa virtaa vuolas vuoripuro.
Reidet tärisivät muutenkin kuin selluliitista…

22.6.
Lasten heräiltyä lähdimme puolen päivän jälkeen Umhauseniin. Ensin suunnittelimme käyntiä Ötzidorfiin, kivikautiskylään, mutta perhelipun hinta, 150 euroa, muutti suunnitelmia (ymmärsimmeköhän oikein) ja jätimme kivikylän väliin.
Kuljimme Ötzikylän vierestä kohti Umhausenin toista nähtävyyttä, Stuibenklammia, joka on 150 m korkea vesiputous.
Jalat olivat taas lujilla käveltyämme puoli tuntia jyrkkää tietä putouksen juurelle, ja sieltä vielä lisää näköalapaikalle aivan vesimassojen juurelle.
Palasimme takaisin Umhauseniin ja nousimme autolla Piburgerseen luonnonjärvelle. Kapea, mutkainen tie.
Järvessä uiskenteli paljon kaloja ( forelleja ? )
23.6.
oli edessä pisin retkipäivä. Aikomuksena valloittaa Timmelsjoch.
Emme syöneet aamiaista, vaan teimme eväät ja pääsimme liikkeelle tasan yhdeksältä ja suuntasimme kohti Ötztalia. Koska olimme eilen katsastaneet Piburgerseen ja Umhausenin vesiputoukset, saatoimme jatkaa suoraan kohti laakson eteläpäätä. Me turistit ajoimme kiltisti jonossa paikallisten ja motoristien pyyhkiessä silloin tällöin vauhdilla ohi.

Ohitimme Söldenin laskettelukeskuksen, joka oli suuri hotellikylä kaikkine huvipalveluineen.
Heti Söldenin jälkeen alkoi reipas nousu. Poikkesimme Obergurglissa, jossa jäimme kuorma-autojen kanssa jumiin, kun joku mies yritti pikku traktorinsa avulla vaihtaa mainostauluja ja tukki samalla koko liikenteen, vaihdoissa kuitenkaan onnistumatta. Lopulta mies traktoreineen siirtyi sivuun ja pääsimme eteenpäin.
Obergurglissa pysähdyimme vuoripuron viereen syömään aamupalaa.
Sitten alkoikin varsinainen nousu jyrkkine 180 asteen mutkineen ( Kehre itävallaksi).Tie oli hyvä ja riittävän leveä Itävallan puolella. Motoristit, joita oli paljon tekivät rohkeita ohituksia jonossa.
Pysähtelimme useaan kertaan ihailemaan upeita alppimaisemia. Eivät enää näkymät paljon voi parantua !
Polkupyöräilijöitäkin oli ylämäkeen hikoilemassa useita. Kumma kyllä, niitä ei koskaan näkynyt alamäessä. Rotkoko lie vienyt.
Timmelsjochissa pysähdyimme pitemmäksi aikaa kiertelemään ja katselemaan.
Italian rajakin oli aivan mutkan takana.
. ( Kello oli 12)
Tie jatkui alas Italiaan kapeampana ja ehkä huonokuntoisempanakin. Mutkat olivat jyrkkiä ja näkyvyys mutkan taakse joskus olematon. Lisäksi motoristit ajoivat hurjaa vauhtia mutkan jälkeen vastaantulijan puolella.
Puolivälissä kuski jo luuli ja toivoi olevansa laaksossa, mutta pieni vilkaisu sivulle kertoi, että vielä on tasamaalle matkaa.

Lopulta tulimme Moosin kylään, jossa jaloittelimme hetken ja jatkoimme St. Leonhardin liepeiltä suoraan seuraavaan nousuun, kohti Jaufenpassia (2094 m).Tie entistä kapeampi ja jos mahdollista ainakin paikka paikoin vielä mutkaisempi kuin edellinen.
Lopulta, kun pääsimme puurajan yläpuolelle, näkyvyys parani, tie leveni ja ajaminen helpottui. Maisemat taas mahtavat, mutta ei ehkä Timmelsjochin ja Sivrettapassin veroiset. On jo nähty niin paljon, että taitaa turtua.
Alamäki meni jo helpommin, tiet leveämpiä.

Seuraavana oli Italian pätkämme, mutta taas...
2.7.

Moottoritietä pitkin Saksaan ja siellä kohti Salzburgia. Käännyimme kuitenkin ennen rajaa etelään ja aloitimme majapaikan hakemisen Inzellistä, luistelukaupungista.
Paikallinen Vierumäki, jossa oli pitkänmatkan juoksukilpailut meneillään. Kyselimme ja katselimme eri gasthauseja ja hotelleja ja päädyimme Haus Alpinaan.
Kävimme hotelli Falkensteinerissa syömässä tuhdin baijerilaisen illallisen.
Paikallisessa esiintyi meille ja muille eläkeläisille kolmen nahkahousupojan trio, joka soitti kansanmusiikkia haitarilla ja parilla torvella sekä paukutteli nahkahousuja tanssin lomassa. Vitsejäkin kertoivat.

3.7.
Koska majoitukseen (yht. 69 €) ei kuulunut aamupalaa, söimme sitä , mitä meillä oli eli vehnätikkuja, suolapähkinöitä, suklaata, vettä ja limsaa.
Pääsimme lähtemään kymmenen jälkeen. Suuntasimme kohti kotkanpesää ( Eagle`s Nest) Obersalzbergiin. Tie oli nimeltään Deutsche Alpenstrasse ja se kulki Berchtesgadenin kautta, jossa pysähdyimme syömään yhdistetyn aamupalan ja lounaan. Tämäkin seutu poikkeaa tällä matkalla nähdyistä maisemista siten, että nyt näkyi samalla sekä korkeita lumihuippuisia vuoria että matalampia bergejä, saksalaista rehevää metsää aluskasvillisuuksineen, vuoripuron vihreää Inn- jokea, niittyjä, pikkukyliä, lehmiä…. lämpötila oli 26

Obersalzbergissä olimme sen verran, että hankimme liput ( 40, 50 7, 50€ )
kotkan pesälle, jonka muuan herr Hitler sai aikanaan 50- vuotislahjaksi muuan
herr Bormannilta.
Autojen parkkipaikalta käveltiin busseille, jotka veivät ylös kuulemma ainutlaatuista, nopeasti rakennettua tietä pitkin, jossa oli vain yksi U- mutka. Tie oli niin kapea, että bussit kulkivat vain yhteen suuntaan. Onneksi sää oli taas hyvä ja selkeä, joten näimme ne huikeat maisemat, mitkä bussin ikkunasta avautuivat: joka puolella hienoja korkeita vuoria, alhaalla kyliä sekä mahtavan vihreä Königssee.
Bussi kulki korkeussuunnassa 700 metriä ylöspäin ja teki vain yhden neulansilmän. Sen jälkeen kävelimme hissille ( rak. 1938), joka kuljetti n. 20 henkilöä kerralla kohtisuoraan ylöspäin vuoren sisällä 124 metriä aina kotkanpesälle asti, joka osoittautui vaatimattomaksi kivimökiksi, jossa oli ravintola.
Siitä käveltiin vielä ylöspäin ja näköalat paranivat entisestään. Näkyi tosi kauas, aina Salzburgiin asti, jos olisi vain tiennyt missä se oli. Hieno paikka, vaikka ei ihan Innsbruckin näköalojen veroinen, koska siellä pääsi lähemmäs vuoria ja vielä korkeammalle.
Sitten kohti Müncheniä n. klo 15.
Olimme päättäneet yöpyä lentokentän läheisyydessä, ettei tulisi hässäkkää aamulla ennen lentoa. Lentokenttähotelli Kempinski tarjosi siihen oivan mahdollisuuden: 2x 2 hengen huonetta early- bird- aamupalalla maksoi yhteensä 198 euroa, joten iskimme kiinni tähän meille luxus- hotelliin.
Saksalaisella organisaatiokyvyllä auto tarkastettiin ja identifioitiin alle minuutissa ja vielä kuitti veloitetusta maksusta lyötiin kouraan."

Tällaisia pätkittyjä turinoita löytyi,toivottavasti jotain apua teillekin tai sitten sain sotkettua koko matkasuunnitelmanne.
Uskoisin, että majoituspaikkoja löytyy ex temporekin, mutta majapaikan etsimiseen saattaa joskus tuhraantua tarpeettomasti aikaa. Eli suosittelen ainakin joittenkin majapaikkojen varaamista etukäteen.
Itse olemme viime vuosina tehneet niin, että olemme varanneet tukikohdan , jossa majoitumme pitemmäksi aikaa ja katsastelemme lähialueita. Näkemistä nimittäin kyllä riittää ja jää autossa istuminen vähemmäksi

sama

Lue lisää

Olipa hienoa lukea seikkailustanne! Itse asiassa tarina oli niin hauska ja rohkaiseva, että hekotimme täällä kaakossa ääneen. Siis kiitos siitä ja tietenkin myös komeista matkaideoista. Mukavaa, että teillä on ollut antoisaa.
Nyt näyttää siltä, että oman reissumme pääpiirteet ovat tässä: yöpyminen Münchenissä, josta vuokraamme seuraavana aamuna auton. Sitten nokka kohti Innsbruckia. Siellä ajattelimme viettää pari yötä ja piipahtaa ainakin hissillä korkeuksissa. Pitäisi saada aikaiseksi myös retkiä lähikyliin ja - voi veljet - ihanaan Kaunertaliin, vaikka taitaakin olla vähän liian kaukana. Innsbruckin jälkeen lähdemme ajelemaan kohti Kotkanpesää. Tuolla toistaiseksi vapauttavan epäselvällä etapilla pyrimme syömään vähän liian hyvin ja yöpymään somissa majapaikoissa - täytyy vain löytää ne. Mahdollinen yöpymispaikka voisi olla ihan se Berchtesgadenkin. Ällistyttävien maisemien ja makkara-aterioiden jälkeen palaamme sitten autolla yökylään Müncheniin. Tuossa vaiheessa sitä viimeistään tajunnee, että viikko on mitätön aika lomailla Alpeilla. Huoh.