Sinkkuelämä on kivaa kun sen oikein oivaltaa! Masentavaksi sen tekee se, että kaverit jotka elävät parisuhteessa eivät sinkkuutta osaa arvostaa.Miksi heidän pitää aina kysellä onko ollut miehiä tai sanoa että "kyllä sinäkin pian löydät jonkun".Mistä he tietävät että elämäni päämäärä on löytää joku ja elää parisuhde-elämää lasten, kultaisen noutajan ja volvon kera?? Olen ihan tyytäväinen omaan elämääni tällaisenakin ja eikö se ole tärkeintä. Se "joku" voi tulla elämääni mutta en sitä aivan pakosta etsi ja hae jatkuvasti. Yksinäisyys iskee kaikkein pahimmin sukujuhlissa, kavereiden kihljaisissa ja häissä ja heidän lastensa juhlissa. Sinkkuna olen laittanut myös uskomattomat määrät rahaa sukulaisten, ystävien ja tuttujen lahjoihin.odotan vain sitä päivää kun itse ehkä menen kihloihin tai saan lapsia kun he muistavat minua... Vai jaksaako kukaan enää edes iloita mahdollisesta parisuhteestani tai lapsistani ku itse ovat jo katkeroituneita avioliitossaan.
Tykkään ystävistäni ja iloitsen heidän puolestaan, niin miksi he eivät voi olla iloisia puolestani? Minunkin elämässä on hienoja juttuja joista olen ylpeä, joista haluaisin kertoa kavereille, mutta heitä ei tunnu kiinnostavan tai he eivät arvosta samoja asioita. Illan vietot baareissa sujuvat sinkkuystävien kanssa ja meillä on hauskaa. Jos mukaan sattuu saamaan seurustelevan ystävän, hän "väsyy" jo ennen kuin ilta ehtii kunnolla alkaakaan. Asenteestahan se hauskan pito on kiinni.
Kunnia meille sinkuille jotka nauttivat elämästä. yhtä lailla siinä on sekä hyvät että huonot puolensa kuten on myös parisuhteessa elävilläkin!
Tykkään ystävistäni ja iloitsen heidän puolestaan, niin miksi he eivät voi olla iloisia puolestani? Minunkin elämässä on hienoja juttuja joista olen ylpeä, joista haluaisin kertoa kavereille, mutta heitä ei tunnu kiinnostavan tai he eivät arvosta samoja asioita. Illan vietot baareissa sujuvat sinkkuystävien kanssa ja meillä on hauskaa. Jos mukaan sattuu saamaan seurustelevan ystävän, hän "väsyy" jo ennen kuin ilta ehtii kunnolla alkaakaan. Asenteestahan se hauskan pito on kiinni.
Kunnia meille sinkuille jotka nauttivat elämästä. yhtä lailla siinä on sekä hyvät että huonot puolensa kuten on myös parisuhteessa elävilläkin!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen ollut pitkään yksin ja joskus tuntuu, etten enää kykene seurustelemaan. Miksi pitäisi olla joku, kun on tytyväinen elämäänsä? Vielä kun saisi tämän menemään naapurinikin aivoihin, jonka viina on turruttanut niin, ettei aivot toimi.
Itsekkin olen ihmetellyt asiaa.Kaverit ja sukulaiste kyselevät vuodesta toiseen,"onko jo tyttöystävää?"
Vastaus on "ei",sitten sitä aina ihmetellään "eikö jo olisi aika hankkia?"Miksei saa olla rauhassa sinkku?En voi ymmärtää...Sinkku on kivaa olla,en etsi seuraa enkä ole vuosiin edes jaksanut ajatella asiaa.Nykyinen tilanne on aivan mainio.
Tänään duunissa, puhuttiin taas kaffipöydässä akkojen leppariaiheesta, eli minun kahdesta poikamiesnaapurista. No, pomo siinä sitten sanoi, että "Mikähän siinä Antissa on vialla, kun ei ole vieläkään löytänyt naista?" Pikkasen tuli olo, että mikähän mussa on vialla, kun en ole vieläkään ukkoa löytänyt, siis kun tämä Antti on vain pari vuotta minua vanhempi.
Olen sen verran uusi paikkakunnalle, etten ole edes ks. heppua nähnyt.
Tottakai haluaisin elämänkumppanin -se on elämäni suurin haave-, muttei tuollaiset asiat tule toivomalla tai väkisin etsimällä. Sitä paitsi ainakin minä osaan nauttia elämästäni.
Suurin "ongelma" sinkkuuteni on niille naisille, joilla on toisille naisille lirputteleva mies. Mutta sellaista se on katsoa peiliin...
Pakkohan se on alkaa ajatella positiivisesti kun kerran ei osaa/pysty/kykene hankkimaan kaveria.
Ärsyttää tuo sanonta "ottaa joku" "hankkia" ihan kuin kyseessä olisi vaikka auton vaihto/osto.