Kaunis ja fiksu nainen!!!

Niin noi kaks asiaa saattaa kyllä pelottaa miehiä ja ihan turhaa. Kaikenlisäksi jos vie aikaa ennenkuin päästät ketään lähelle, niin mies saattaa valitettavasti tulkita sen ylpeydeksi tai sitten hän ajattelee, ettet ole hänestä kiinnostunut, ettei ole mahiksia. Ehkä sun kannattaisi lisätä hieman rentoutta peliin ja avoimuuttakin. Tai sitten yrität hakeutua enempi vielä yliopistopiireihin, siellähän kuitenkin jonkin verran myös niitä komeitakin ja fiksuja, sivistyneitä. Moni kaveri sanonu, ettei liian täydellisen tuntuisia ja näköisiä naisia kannata oikein lähestyä koska tulee kuitenkin pakit heti alussa. Mutta tsemppiä sulle, tosi hyvä ja onnellinen suhde vielä odottaa sua , oon varma siitä !!! :).

Minäkin oon mielestäni mukava, kunnollinen, seurallinen mies ja moni sanonut, että hyvännäköinen. Mun ongelmana vaan se, että oon vähän ujo, eli en oikeestaan koskaan mee juttelemaan naiselle esim. baarissa. Ja nykyään kyllä miehen on se alote tehtävä, harvemmin naiset tulevat juttelemaan missään, joskus kyllä, mutta harvemmin.

"Valikoivat jää ilman." Totta joka sana. Ei minun elämänkatsomukseni perusteella toisen tarvitse olla muuta kuin "kiva" ja pikkuriikkisen kohtuunäköinen, niin eiköhän siinä ole jo tarpeeksi syytä treffailla pari kertaa ja katsoa mentäisikö jopa pidemmällekin. Sun täytyy laskea "suojaustasi", sisko! =)

Joo...vähän alustusta omasta elämästäni.
Kyllä näitä asioita on tullut ja tulee pohdittua. Minä olen mies ja siis 32 vuotta ja minullakaan ei ole yhtään kunnon ns. seurustelusuhdetta elämässäni ollut. Joitakin tosi lyhyitä juttuja. Omasta mielestäni kuulostaa ihan hirveältä ja useasti mietin että miten hemmetissä se voi olla ylipäätään mahdollista. Ulkonäöltäni olen ihan ok. mutta en mikään hyvännäkoinen; mallipojusta nyt puhumattakaan. Siis ihan tavallinen Suomalainen mies, hoikka, sen verran treenattu että näkyy ulospäin mutta en todellakaan bodari. Usein tai hyvinkin usein naiset kehuvat vartaloani ja kyllä se ihan hyvä tietysti onkin. Urheilen vapaalla aika paljon.

Luonteesta on sanottu, olet huomaavainen, kohtelias, kiltti mutta ei nössö, reilu jne.

Jos tapaan vaikkapa ikäisiäni tai hieman vanhempia perheellisiä naisia ja jossain vaiheessa keskustelua lähes poikkeuksetta kysytään että montakos lasta minulla on ja mihis olet vaimon jättänyt. No siihen vastaan että ei ole kumpaakaan ja ilmeet ovat tyrmistyneitä ja ei uskota että asia niin on. Sit seuraava kysymys että no kyllähän sulla nyt tyttöystävä sit on. Ja vastaus rehellisesti että eipä ole. Ei uskota ja kauhistellaan että miten noin siisti ja fiksu mies voi olla vapaa. Taidat olla todella ronkeli?

Olen siisti, koulutettu, omaan kiitettävät käytöstavat ja naisten kommenttien mukaan ihan ok. ulkonäoltä. En polta, en käytä alkoholia ja yleensäkin terveet elämäntavat ovat minulle tärkeitä asioita.

Naisia tapaan ravintoloissa ja harrastuksissa. Ravintoloissa en ole vahvoilla koska en ole supliikki seurapiirimies. Kavereitakin todella vähän joten lähes aina menen ravintolaan yksin ja vielä varmemmin lähden sieltä kotiin yksin. Harrastuksistakaan ei ole ketään vapaata sopivaa löytynyt. Yksi oli mutta lähti paikallisen rikollisen matkaan.

Sinulla, viehättävä Anna on varmaan niin että on paljon miehiä jotka eivät uskalla tulla juttusille vaikka mieli tekisikin ja syy on juuri se että olet kaunis. Syitä miksi luoksesi ei tulla voivat olla.

1.Olet ravintolassa miesystävien kanssa niin sinut luokitellaan automaattisesti varatuksi.
Kyllä vaatii jonkin verran pokkaa mennä miesjoukosta pokaamaan naista koska suuri vaara että tytön mies on just siinä vieressä.
Noloa ja humalaisten keskuudessa jopa vaarallista.

2.Omasta kokemuksesta voin sanoa sen että jos menen juttusille vaikkapa yökerhossa niin lähes poikkeuksetta saan pakit vaikka olen siisti ja selvinpäin. Kyllä siinä alkaa järki ohjailemaan miestä silloin kotiin päin kun aina käy näin ja ystävänä matkalla kotiin on yksinäisyys ja hylätyksi joutuminen.

3.Muutenkaan ravintoloista on aika paha seuraa ottaa kun tytöt ovat lähteneet bailaan ja aikaa annetaan vain jo olemassa oleville ystäville. Eipä niihin piireihin uusia tyyppejä kaivata ellet ole jääkiekkoilija tms.

4. Ja jos vie aikaa päästä lähelle niin kyllä se "kohtuuton" testaaminen helposti tulkitaan niin että eipä oo mitään mahkuja mulla, kunhan kiusaa niinkuin Villekin jo sen totesi.

5. Usein tuntuu että sitä pitää olla niin mahdottoman suulas ja huumorintajuinen että ylipäätään mikään olisi mahdollista. Tunne on sellainen että juttele mitä tahansa kunhan ei ole taukoja ja naisella pitää olla seuralaisen kanssa koko ajan niin mahdottoman hauskaa. Nainen pitkästyy hiljaisuuteen ja vaihtaa seuralaista.

Itselläni ei kyllä ole mitään ongelmaa mennä juttusille kauniinkaan naisen luokse mutta jotenkin se keskustelu etenee vaan niin nihkeästi ja mitään valmista ei synny oli se nainen sit kaunis tai ei. Ja nykyisin menen todella harvoin juttusille koska kyllä se usko tämän asian suhteen on tässä vuosien mittaan ainakin toistaiseksi mennyttä. Niin...ja sit jos juttu luistaa ja tuntuu jo tosi lupaavalta ni kyllähän sen jo tiedättekin; tyttöpä on varattu ja se siitä. Eiku käännös ja kotiin.

Ja sitten se että miksi hemmetissä nainen ei voi edeelleenkään tehdä minkäänlaista aloitetta? Olen monesti sanonut että niin kauan käyn yökerhoissa kunnes minua tulee täysin tuntematon nainen selvinpäin hakemaan tanssimaan. Yhdesti on nimittäin niin käynyt, vuonna 1995 Kotkan seurahuoneella. Naiset vain odottaa ja odottaa...sit joku idiootti tulee juttusille ja sen jälkeen nainen yleistää koetun moskan kaikkiin miehiin.

Yksinäisyys ja sen oman kullan puuttuminen kyllä harmittaa tosi paljon siksi koska minä tiedän että jossakin se minun tyttö on. Se, että löydänkö hänet riitävän ajoissa tai edes koskaan mietityttää usein.
Toisaalta olen jo jossain määrin asennoitunut siihen että elän tod. näk. elämäni yksin. Täytyy matkustella ja muuta kivaa...???

Olen ihan oikeasti harmissani Anne sinunkin puolestasi mutta miehenä minun mielestä sinulla on kyllä huomattavasti paremmat mahdollisuudet löytää rinnallesi kunnon mies kuin minulla se minun tyttö.

Yritä käydä Anne paikoissa missä miehiä on ja tähystele sieltä mahdollisia "löytö" ehdokkaita ja mene vaikka itse juttusille. Et menetä mitään mutta voit voittaa vaikka mitä. Ehkä helpompi sanoa kuin tehdä, en tiedä kun en sinua tunne.

Ehkä vähän sekava kirjoitelma. Toivottavasti kuitenkin saat siitä jotain. Jos haluat kysyä jotain tai muuta kommentoitavaa niin vastailen kyllä vaikkapa tämän foorumin kautta ensi viikolla. Ja kyllähän tosta monta juttua jäi kirjoittamattakin.

Muuten toivotan kaikille hauskaa syksyä !











k

Tyhmät naiset eivät kiinnosta miehiä kuin pillun vuoksi hetken.

Opiskelu ei sivistä ihmistä, mutta on kuitenkin hyödyllistä puuhaa.

Jos ei ole naisellista vetovoimaa, ei suhteet kestä.
Käytettyä pillua on paljon tarjolla.

minäkin olen törmännyt anna tuohon samaan kysymykseen miettiessäni miehettömyyttäni. joskus pari vuotta sitten kaverinikin keksi tuon samaisen viisaus-viehättävyys-ongelman. -miehiä pelottaa. (tai sillon vielä poikia...) oon kyl sinuu muutaman vuoden nuorempi, jotenka siten myös hieman ymmärrettävästä syystä kokemattomampi, mut sun juttus vaan niin kolahti. "tuohan on aivan kun mun suusta" :) viimeisen vuoden aikana yks suhteellisen tosissaan oleva mies on muhun yrittäny tutustuu. se taiskin ammattinsa kautta olla aika pelkäämätöntä tyyppiä. mutta kappas vaan, ei tuosta jutusta muuta kuin yhden illan kahviseuraks ollu. tollon kyl ajattelin jo et josko mun ympärillä olevan muurin lukot oiskin rauennu... ;) onko meil sit leimat otassa vai mitä? vai näkeeekö miehet todella meidän sisälle niin hyvin... mä olen kans hiukan turhan hyvän suojeluvaiston omaava tyyppi, ajattelen monesti liikaakin ennen kun osaan tehdä päätöksen. just tuo minun tämän vuoden sisällä sattunu "melkein" onnistunu juttu kosahti ehkä just muhun ja mun suojakuoreen ja sellaseen. se mies meinaan sano jo ekalla tapaamisella et mä tunnun olevan aika varpaillani. tona iltana mä kyl osasin kerrankin olla vähän enemmän ajattelematon, elin tunteella ja fiiliksen mukaan. mut en haluu miehiän tavatessani tai niitten kans jutellessani vaikuttaa hyökkäävältä ja yli-innostuneeltakaan. (mä itse tollasest meinaan ahdistun..)täytyy myöntää et mun miehiltä vaatimani taso on kieltämättä aika korkea. tai ei välttämättä korkea mut tuntuu et munlaisii miehiä ei vain kovin usein tapaa. tuntemattomiin tutustumisen este on siis mun suojakuori ilmeisesti ja tutumpii tutustumisen esteenä on mun ulkonäkö-järki-yhdistelmä. tutut miehet pelkäävät tulevansa lyödyiks tai jotain. kyl mä ihan hyvin osaan kaveerata miesten kanssa, mut sekin vaatii aikaa. joo, tuntuu etten saanu ihan sitä mustaa valkoselle mitä oisin halunnu ja tarkotus oli... ehkä palaan vielä toistekin ajatusteni purkuun :) mutta, mikäpä meille sen parempi itsetutkiskelukysymys kun että miksi olemme edelleen yksin tai miksi yleensäkin olemme yksin? miehiähän on kuitenkin suomenmaassa naisia enemmän ;)

Minulle kelpaisi , tosin ikäeroa kyllä on aikalailla . Olen tullut siihen tulokseen , että jos parisuhteeseen alan niin keskustelutaito on korkealla vaatimus listalla . Kauneus ei varsinaisesti listalle pääse , mutta ei se varmaan mikään este ole. Ja kyllä minullakin tulee hiukan testattua , ja lisäksi näytän kohtuullisen varhaisessa vaiheessa itsestäni huonot puolet.

Minulle tuli tuosta tekstistäsi sellainen juttu mieleeni, että sinä et vaan ole vielä sattunut kohtaamaan vertaistasi miestä. En siis tarkoita mitään "sitä oikeaa". Tarkoitan miestä, joka veisi sulta kertakaikkiaan jalat alta. Kun kohtaisit hänet, niin et edes huomaisi testata häntä millään tavalla. Hän vain pääsisi jotenkin livahtamaan sun ulkokuoren läpi ja se olisi menoa sitten. Puhun tässä kokemuksen syvällä rintaäänellä. Olen nimittäin itse ujuttanut itseni erään ehkäpä juuri kaltaisesi naisen lähelle. Eikä se edes ollut vaikeaa. Se tapahtui oikeastaan ihan huomaamatta. Olen siis tällä hetkellä yhdessä tämän naisen kanssa. :)

T: Komea ja fiksu mies

Kaunista on kiva katsella...mutta ehkä vielä tärkeämpää kuin se, että onko yleisen/oman mittapuun mukaan kaunis vai ei-kaunis, on se, että mitä ulkonäkö viime kädessä kertoo. Ja ei pelkästään ulkonäkö, vaan koko ulkoinen olemus, siis vaatteet ja pukeutuminen, ilmeet, eleet, sanomiset, kaikki...

En jaksa uskoa että miehet haluavat kauniin naisen vain sen kauneuden takia. Kuinka pitkään sinä jaksaisit olla miehen kanssa, jonka olet valinnut vain (tai pääasiassa) sillä perusteella, että hän näyttää kauniilta? -Enpä usko että kovin pitkään...koska kysymys onkin siitä, että mitä ulkonäkösi ihmisille viestii. Mikäli se viestii sitä, minkälainen olet, niin asianhan pitäisi sen suhteen olla kunnossa. Kai vois sanoa senkin, että ulkonäkö ei kuitenkaan ratkaise, believe me! -Kerran minulla oli ns. imagotyttöystävä; todellakin kaunis, ja oli mahtavaa näytellä kavereille, mutta hyvänen aika sentään, eipä tarvinnut puhua mistään! -Kovin montaa päivää sitä ei jaksa...mutta trendit on trendejä, ja ainakin pk-seudulla parin valinta on pitkälle väärin perustein tehtyä...riippuu tietysti iästä ja kaikesta muusta...

Ai niin: En tod ole mikään ihmissuhde-expertti, nämä ovat vain ajatuksia, joista voi olla eri mieltä ;)

Mitä muuten opiskelet? -Viitaten siis siihen kun sanot, että opintoja olisi kiitettävästi takana? -Hmm..oli se sitten mitä tahansa, niin enpä usko että sillä on merkitystä kuitenkaan, paitsi jos ies tuntee itsensä tyhmäksi ja tavoitteettomaksi sen takia ;)

Odotat mieheltä liikaa? -No, jos sinulla nyt on jokin kuva siitä millaisen miehen haluat, niin kai siitä on pidettävä kiinni. siis tarkoitan, että jos teet jonkun kompromissin olematta siihen täysin tyytyväinen, tuloksena on viime kädessä pelkkää tuskaa. Molemmille.

Miksi olet edelleen yksin? -Minäkin olen yksin...sellaista sopivaa, oikeaa, mukavaa tai muuta ei vain ole tullut vastaan. Mutta ehkä se yksinolo on johonkin pisteeseen asti syytä hyväksyä, sillä varmasti sinäkin olet mieluummin yksin kuin huonossa (vai pitäisikö sanoa "väärässä") seurassa...