Saattaa tulla monelle yllätyksenä, että miesten käyttämä fyysinen väkivalta perheessä onkin itse asiasa usein heidän viimeinen ja epätoivoinen keinonsa PUOLUSTAUTUA.
Miesten harjoittama väkivalta voi johtua ties mistä, mutta haluankin tässä viestissä paneutua asioihin joihin monet perheväkivallasta kärsivät naiset voivat itse vaikuttaa.
Siinä missä miesten käyttämä väkivalta on yleensä fyysistä, on taas naisten käyttämä väkivalta luonteeltaan henkistä. Joissakin tapauksissa tämä naisten käyttämä henkinen väkivalta perheessä voi olla tiedostamatonta, eli naiselle voi olla jäänyt esim. ns. hoivavietti päälle, jolloin hän yrittää "kasvattaa" miestään kuten hän kasvattaisi lapsiaan. Tätä miehet kutsuvat usein "nalkutukseksi". Tämä nalkutus on kuitenkin pidemmän päälle erittäin haitallista miehen mielenterveydelle, sillä se voi mm. laskea voimakkassti miehen itsetuntoa, aiheuttaa tälle osaamattomuuden ja riittämättömyyden tuntemuksia sekä masennusta ja pahassa tapauksessa jopa itsetuhoisuutta. Tämä voi johtua myös siitä, että mies on luonnostaan perheen pää ja johtajahahmo. Jos mies ei saa tätä luontaista tarvetta tyydytettyä, niin siitä seuraa alemmuuden tuntemuksia ja sitä kautta mielenterveysongelmia. Tämä kaikki luonnollisesti korostuu, jos miehen sijasta perheen päänä onkin nainen.
Mies joka on henkisesti loppuun lyöty, EI useinkaan pysty lähtemään suhteesta pois, koska hän ei enää pysty uskomaan itseensä, eikä mahdollisuuksiinsa. Tällöin miehen alkukantainen puolustusvaisto herää, ja hän ottaa avukseen viimeisen oljenkortensa, eli fyysiset voimansa.
Tämän viestin pointti oli siis tuoda esille henkisen väkivallan turmiollisuus parisuhteessa. Tässä jokin aika sitten täällä suomi24:ssa oli suosittu aihe nalkutuksesta, ja silloin asialla jopa vitsailtiin useaan otteeseen: "Että kyllä se nalkutus toimii, jos sitä vain jatkaa tarpeeksi kauan".
Mies ei voi tehdä rikosilmoitusta henkisestä väkivallasta, koska sitä ei pystytä todistamaan. Ikävä kyllä, henkinen väkivalta on pidemmän päälle huomattavasti vahingollisempaa kuin fyysinen väkivalta. Musta silmä paranee aina, mutta jos olet "sisältä rikki", niin haavasi eivät välttämättä enää koskaan tyrehdy. On tietysti olemaassa myös miehiä, jotka käyttävät henkistä väkivaltaa, ja naisia, jotka käyttävät fyysistä väkivaltaa.
Henkinen ja fyysinen väkivalta elävät siis käsi kädessä ja ruokkivat toisiaan.
Rakkauden osoitukset parisuhteessa ovat tehokkain keino nujertaa kaikenlainen väkivalta. Se voi viedä joskus paljonkin aikaa, mutta on sen arvoista.
Miesten harjoittama väkivalta voi johtua ties mistä, mutta haluankin tässä viestissä paneutua asioihin joihin monet perheväkivallasta kärsivät naiset voivat itse vaikuttaa.
Siinä missä miesten käyttämä väkivalta on yleensä fyysistä, on taas naisten käyttämä väkivalta luonteeltaan henkistä. Joissakin tapauksissa tämä naisten käyttämä henkinen väkivalta perheessä voi olla tiedostamatonta, eli naiselle voi olla jäänyt esim. ns. hoivavietti päälle, jolloin hän yrittää "kasvattaa" miestään kuten hän kasvattaisi lapsiaan. Tätä miehet kutsuvat usein "nalkutukseksi". Tämä nalkutus on kuitenkin pidemmän päälle erittäin haitallista miehen mielenterveydelle, sillä se voi mm. laskea voimakkassti miehen itsetuntoa, aiheuttaa tälle osaamattomuuden ja riittämättömyyden tuntemuksia sekä masennusta ja pahassa tapauksessa jopa itsetuhoisuutta. Tämä voi johtua myös siitä, että mies on luonnostaan perheen pää ja johtajahahmo. Jos mies ei saa tätä luontaista tarvetta tyydytettyä, niin siitä seuraa alemmuuden tuntemuksia ja sitä kautta mielenterveysongelmia. Tämä kaikki luonnollisesti korostuu, jos miehen sijasta perheen päänä onkin nainen.
Mies joka on henkisesti loppuun lyöty, EI useinkaan pysty lähtemään suhteesta pois, koska hän ei enää pysty uskomaan itseensä, eikä mahdollisuuksiinsa. Tällöin miehen alkukantainen puolustusvaisto herää, ja hän ottaa avukseen viimeisen oljenkortensa, eli fyysiset voimansa.
Tämän viestin pointti oli siis tuoda esille henkisen väkivallan turmiollisuus parisuhteessa. Tässä jokin aika sitten täällä suomi24:ssa oli suosittu aihe nalkutuksesta, ja silloin asialla jopa vitsailtiin useaan otteeseen: "Että kyllä se nalkutus toimii, jos sitä vain jatkaa tarpeeksi kauan".
Mies ei voi tehdä rikosilmoitusta henkisestä väkivallasta, koska sitä ei pystytä todistamaan. Ikävä kyllä, henkinen väkivalta on pidemmän päälle huomattavasti vahingollisempaa kuin fyysinen väkivalta. Musta silmä paranee aina, mutta jos olet "sisältä rikki", niin haavasi eivät välttämättä enää koskaan tyrehdy. On tietysti olemaassa myös miehiä, jotka käyttävät henkistä väkivaltaa, ja naisia, jotka käyttävät fyysistä väkivaltaa.
Henkinen ja fyysinen väkivalta elävät siis käsi kädessä ja ruokkivat toisiaan.
Rakkauden osoitukset parisuhteessa ovat tehokkain keino nujertaa kaikenlainen väkivalta. Se voi viedä joskus paljonkin aikaa, mutta on sen arvoista.
Vastaukset 24
Vanhimmat
sitä mieltä, että mies saa lyödä kun hänellä on siihen hyvä syy??
Miksi mies ei vain yksinkertaisesti voi lopettaa huonoa suhdetta, niin kuin naisiakin aina neuvotaan tekemään?
Entä nainen, joka on puolisonsa henkisen väkivallan kohteena jatkuvasti? Miten hänen pitäisi mielestäsi puolustautua?
Tiesitkö, että ne mustat silmät ja katkenneet luut eivät välttämättä parane? Niistä voi jäädä elinikäiset vammat ihan niin kuin henkisestäkin kärsimyksestä. Voi mennä jopa henki ja sinä väität, että mies vain puolustautuu. Huh huh!
Tiesitkö, että monet miehet syyllistyvät sekä henkiseen, että fyysiseen väkivaltaan sen kummemmin puolustautumatta. Ei siinä auta vaikka nainen yrittäisi olla miten mielinkielin. Syitä ja selityksiähän väkivaltainen ihminen keksii aina.
Väkivaltaisia ihmisiä löytyy molemmista sukupuolista. En ymmärrä ajatustasi, että naiset käyttävät henkistä väkivaltaa ja miehet lyövät puolustautuakseen. Noinko oikeasti luulet selittäväsi ja jopa oikeuttavasi fyysisen väkivallan? Nimenomaan miesten käyttämän fyysisen väkivallan.
siis pidä sinä typerä lehmä se turpas kiinni, samanlaista paskaa jauhat vissiin jokaisessa threadissä.
Jos oot aina tutustunu oikeesti "mielisairaisiin" hakkaajiin niin TOUGH SHIT????
Mä oon lyöny muijaani ja se oli ihan vitun oikeutettu teko, se petti mua. Ja ärsytti vielä päälle!!! Se oli ihan oikein että sai kunnon kohtelun. Eipä oo enää pettäny. Enkä ole sen kerran jälkeen lyöny. Enkä lyö. Ellei tietysti petä uudestaan :D Sit tosin muija löytyis varmaan matojen seasta.
Mut mä en silti oo väkivaltainen vaikka mut tekstistä ehkä saakin sellaisen kuvan. Pointti on vaan siinä että kaikilla on rajansa, jos ärsyttää äärimmilleen jotakin henkisesti niin siinä ei yksinkertaisesti oo muita keinoja enää. JA TURPA KIINNI SIITÄ ASIASTI NYT! NIIN SE VAAN ON!!
Ja AP:lle. Ihan hyvää shittiä suollat.
Ensinnäkään en ole lehmä. Ihminen olen kuten sinäkin.
Toiseksi: en ole koskaan tutustunut mielisairaisiin hakkaajiin, eikä minua ole kukaan koskaan hakannut.
Ja kolmanneksi: Sinun mielestäsi voi olla oikeutettua lyödä muijaasi, kun hän petti sinua. Se on vain sinun käsityksesi asiasta. Oikeasti olisit joutunut teostasi vastuuseen, jos muijasi olisi päättänyt nostaa syytteen. Puolustukseksi ei olisi riittänyt se, että SINÄ pidät tekoasi oikeutettuna.
Anteeksi että ärsytin taas, mutta ei tosiasiat muutu miksikään vaikka kuinka annat itsellesi ja kaltaisillesi oman käden oikeuksia.
Kuinkahan teidän parisuhde mahtaa toimia, kun toinen petti ja toinen löi ja on tarvittaessa valmis tekemään sen uudestaan?? Luottamus huipussaan ja lempi leiskuu?
Joo joo, tiedän että löisit, jos pystyisit.
et tainnut ymmärtää.
En minä sinua löisi, et voisi sanoilla (tai millään) satuttaa minua niin paljon että siihen turvautuisin.
(Tietysti jos pitäisi itseäni puolustaa se on eri asia)
Sanoin jo kerran, en ole väkivaltainen enkä agressiivinen ihminen. Tiedän että lyöminen on väärin ja sitä ei saa tehdä. Mutta yhteiskunnassamme on vain kielletty rangaistuksen nojalla vain VÄKIVALTAISUUS! Henkinen kiduttaminen on (yleensä) paljon raaempaa ja satuttavampaa kuin fyysinen. Silti SIITÄ ei rangaista millään lailla? Hyvä että ei mennyt muija poliisille, sillä en minkäkään olisi voinut mennä ja sanoa että minua on hakattu ja petetty henkisesti ja minun on vaikea elää? Miten mittaat henkisen väkivallan? Kuka siitä rankaisee?
Ihminen on loppujen lopuksi vain eläin. Ylipäätään se tieto siitä että sinua voidaan henkisesti kiduttaa PALJON pahemmin kuin ikinä fyysisesti, etkä voi LAIN mukaan tehdä asialle mitään, oikeuttaa käyttäytymiseni. Sano vastaan mitä haluat. Asia kuitenkin näin on.
Silti se on väärin. Mieti sitä.
PS. sanoit ettet ole ikinä tavannut "hakkaajamiestä", miksi sitten täällä palstalla heilut? Ja huom. tekstistäsi todella HUOKUU katkeruus läpi. Sulla on käynyt vaan paska tsägä. Sori
voin kertoa sinulle, että myös minun exäni harjoitti joskus kauan sitten nimenomaan henkistä väkivaltaa.
Julmaa sellaista.
Olisin tietysti voinut turvautua nyrkkeihin ja astaloihin, mutta mitä olisin sillä saavuttanut? En mitään muuta kuin lisää ongelmia. Enkä olisi voinut enää koskaan kunnioittaa itseäni, jos olisin alkanut ratkomaan asioita väkivallalla. Siitäkään huolimatta, että minua itseäni kohdeltiin todella huonosti.
Ymmärrän enemmän kuin hyvin, miltä henkinen kiduttaminen ja mollaus tuntuu. Se on julmaa ja väärin, muuta en väitäkään. Mutta se ei oikeuta minua tai sinua tai ketään muutakaan käymään toiseen käsiksi. Siinä olen kanssasi täysin eri mieltä.
Minä ratkaisin asiani avioerolla ja se oli ainoa oikea ratkaisu.
Tällä palstalla heilun silloin tällöin sen takia, että toivon voivani olla jollekin avuksi. Itsekin olen saanut täältä vertaistukea. Siksi minä heilun täällä.
Mitä tulee tuohon katkeruuteen, niin väärin veikkasit. Minä olen käsitellyt kipuni ja tuskani kauan sitten ja olen sinut menneiden kanssa ja tyytyväinen, taspainoinen ihminen.
Sinä olet itse oikeuttanut itsellesi lyömisen, mutta väärin sinä teit. Saavutitko sillä mielenrauhan? Palautuiko luottamus ja onnellisuus suhteeseenne? En oikein jaksa uskoa, että kaikki on nyt hyvin.
On se kiva lukea tällaista elämälle vierasta p*skaa jota tulvii jonkun katkeroituneen vanhanpojan kynästä. Siltä varalta, että sattuisit olemaan tosissasi totean seuraavaa:
Väkivaltainen suhde on kummitusjuna ja vankila, jossa väkivaltainen osapuoli murskaa kumppaninsa paitsi fyysisesti myös henkisesti. Mikä ihmeen aivovaurio pitää ihmisellä olla, ettei se ymmärrä kuolemanpelkoa aiheuttavan fyysisen väkivallan olevan samalla myös henkistä väkivaltaa? Puhumattakaan nyrkin iskujen säestyksellä karjutusta: "Tapan sut v*tun ruma huora" huudosta.
Kukaan ei lyö saadakseen kumppaninsa lähtemään vaan pakottaakseen tämän jäämään. Vähitellen toinen muuttuu esineeksi sekä itselleen että puolisolleen. Kun pakoa sitten lopulta ollaan valmiita yrittämään on esineellistäminen usein edennyt liian pitkälle - alkaa pakollinen piilottelu murhanhimoiselta kumppanilta, joka mielummin rikkoo rakkaimman lelunsa kuin antaa sen pois.
Sitten joku tärisevä pepun löyhkä ilmaantuu tälle palstalle selittämään, että kun 100 kiloinen ukko vetää 55 kiloista vaimoaan mieslihaksillaan kännissä launtaina pitkin keittiön lattiaa niin se on ITSEPUOLUSTUSTA. Paskat ole. Se on sairaaloista vallanhimoa ja toisen ihmisen alistamisesta ja nöyryyttämisestä tulevasta tyydytyksestä nauttimista.
Varmaan tiesit, että väkivalta on rikos vaikka se kohdistuisi omaan puolisoon?
Niin kuin aina, tästä kirjoituksesta saa Taas sen käsityksen, että NAINEN on SYYLLINEN että saa
turpiinsa. Naisen " hoivavietti", naisen nalkutus
naisen syy kaikki aina.
Millä tällainen selitetään, että ei tarvitse sanoa sanaakaan tai joku muu sanoo, saa turpiinsa? Parisuhde on perseestä, suoraan sanottuna, jos täytyy hengenmenoa pelätä,
siispä olenkin sinkku ja sinkkuna pysyn.
Tapelkaa te muut, miten lystäätte, ruumiinvamman saaneena en koskaan, en milloinkaan enää ota kotiini hakkaajaa! Henkinenkin vamma jäi,
kiitos Luomakunnan Kruunun!
hyvän päälle naisten lapsiin kohdistamaa väkivaltaa puolustellaan sillä, että naiset viettävät lasten kanssa enemmän aikaa kuin miehet!
Uskomatonta tekopyhyyttä sinulta.
Et varmaan kiellä sitä, että aloittajakin on pahoin henkisesti vammautunut ja syynkin hän kertoo.
En tietenkään mitenkään hyväksy lyömistä, mutta en kyllä henkistäkään väkivaltaa vaikka laki sen salliikin (naiselle).
Vakka on kantensa valinnut ja jokainen tietää että toista ei voi muuttaa.
Jos huomaat valinneesi väärin niin silloin pitää lähteä heti eikä alkaa nalkuttamaan, sillä siitä ei ole muuta kuin haittaa.
Kukaan maailmassa ei pidä nalkutuksen kohteeksi joutumisesta ja loppukin rakkaus lentää romukoppaan hyvin äkkiä!
Mies ei voi lähteä liitosta koska hän lähes aina menettää lapset.
Siksi tässä maassa elää niin suunnaton määrä tossun alla eläviä miehiä jotka pitävät omaa vaimoaan vittumaisimpana elukkana maan päällä.
Siksi myös ei juuri huvita puhella eikä varsinkaan leperrellä lemmestä.
Joo, tiedetään, mikään ei koskaan ole naisten omaa syytä.
Tämä kirjoitus oli varmaan kaikista täyttä paskaa.
roikkuminen lasten takia on pelkkä tekosyy monen muun tekosyyn joukossa.
Mitä mahdollisuuksia miehellä on saada lapsia itselleen tai edes tavata heitä, jos hän heittäytyy väkivaltaiseksi?
Kasvakaa nyt ihmiset aikuisiksi! Jos parisuhde on pelkkää riitelemistä ja katkeraa syyttelyä, niin se kannattaa lopettaa. Lyöminen ei ratkaise mitään, mutta poikii kyllä lisää onegelmia.
Lapsilleen voi olla isä/äiti vaikka erotaankin. Jos toinen osapuoli ei pysty olemaan aikuinen, niin itse voi ainakin olla. Toista ei voi muuttaa.
Mies ei saa lapsia vaikka olisi minkälainen malli-isä hyvänsä jos äiti ei ole narkkari.
Sekös kyrsii kutakuinkin kaikkia miehiä tuo laillistettu syrjintä.
Totta että lyöminen ei tosiaankaan ratkaise ongelmia vaan yksi ainoa isku leimaa koko loppuiäksi!
Sama juttu tuon isyyden kanssa, isä on isä vaikka äiti veisi lapset marsiin perustettavaan siirtokuntaan.
Hän ei vain enää ole perheenisä.
Kunhan tapailee omia lapsiaan.
tappelemaan ei kannata jäädä. Siitä ne lapsetkin kärsii kaikkein eniten.
Jos mies hoitaa asiansa fiksusti, niin kyllä hänellä on mahdollisuus saada lastensa huoltajuus. Varsinkin jos äiti ei ymmärrä käyttäytyä. Ja onhan yhteishuoltajuus. Isä saa olla isä niin kuin ennenkin.
Kaikkia isiä ei valitettavasti edes kiinnosta olla isä. Oma exäni kuuluu tähän kastiin.
Lyömiseen ei kuitenkaan kannata turvautua missään vaiheessa. Jos sellainen käy edes mielessä, niin kyllä peli alkaa olla jo menetetty. Ratkaisuja olisi pitänyt hakea ajat sitten.
Parempi olla isä lapsilleen vaikka kauempaakin kuin lyövä perheenisä.
Taisitte kuitenkin ymmärtää viestini aika pahasti väärin. En halunnut aliarvioida fyysisen väkivallan merkitystä, vaan ainoastaan tuoda esille kuinka julmaa myös henkinen väkivalta on, vaikka siitä ei pahemmin ikinä puhuta.
Itse olin koko peruskoulun ajan koulukiusattu. Kiusaaminen oli enimmäkseen henkistä, mutta kerran sain myös nyrkistä siten, että toinen silmä turposi umpeen parin päivän ajaksi. En tiedä tuntuuko toisista saman kokeneistä samalta, mutta itse en edes kunnolla muista sitä lyöntiä enkä turvonnutta silmää, toisaalta ne henkiset julmuudet eivät unohdu koskaan, enkä tule ikinä pääsemään niistä täysin yli.
että nimenomaan naiset harrastavat henkistä väkivaltaa???
Se sujuu kyllä miehiltäkin ja yleensä naistenhakkaajat saavat uhrinsa pysymään kynsissään nimenomaan henkisen väkivallan avulla. Minä väitän, että se joka käyttää fyysistä väkivaltaa, käyttää myös henkistä ja raakaa sellaista.
Sinun musta silmäsi onneksi parani, mutta kuinkahan moni nainen kantaa sielun vammojen lisäksi ikuisia ruumiillisia vammoja, jotka haittaavat hänen päivittäistä elämäänsä. Vammoja jotka aiheutti hänelle rakas ihminen.
Henkinen väkivalta on julmaa ja tuomittavaa, mutta et voi erotella henkistä ja fyysistä väkivaltaa toisistaan ja ajatella, että toinen on toista pahempaa.
Etkä varsinkaan voi puolustaa miestä, joka hakkaa vaimoaan! Hänellä ei koskaan, ikinä ole siihen ainuttakaan hyväksyttyä ja perusteltua syytä. Ei koskaan!
Sinä sait yhden kerran mustan silmän. Siinä oli jo yksi kerta liikaa. Moni nainen piestään vähän väliä sairaalakuntoon. Vammat ovat jotain paljon enemmän kuin musta silmä.
Itse elin joskus miehen kanssa joka käytti henkistä väkivaltaa. Myös lievää fyysistä, mutta henkisen väkivallan käytössä hän oli erittäin taitava ja häikäilemätön.
Kuitenkin ajattelen vielä vuosien kuluttua, että ONNEKSI hän ei koskaan hakannut minua.
Olen lukenut ennenkin näitä kommentteja, että mustelmat paranee, mutta sielu ei. Miten niin voi edes ajatella??
Ihan turhaan yrität keskustella näiden häiriintyneiden miestenvihaaja-feministien kanssa täällä. Katso nyt millaisia vastauksia olet saanut... He kiusaavat sinua aivan kuten sinua kiusattiin koulussakin.
Hae nyt hyvä ihminen fiksumpaa keskusteluseuraa, jos haluat saada asiallisia vastauksia.
naisten hakkaamista, niin hän on miestenvihaaja-feministi. Ohhoh!
Mikäs on ihminen joka puolustaa naistenhakkaajia?
Entäpä ihminen, joka hakkaa naisia?
Tai ei, älä selitä enempää. Tuli jo ihan riittävän selväksi sinun ajatusmaailmasi.
Henkinen väkivalta miestäkohtaan jatkuu vaikka suhde päätyisikin jos on yhteisiä lapsia.
Jos mies lähtee suhteesta jossa on henkistä väkivaltaa niin nainen kostaa lasten kautta ja yhteiskuntakin tukee tätä kostoa.
Hyvin usein lapsia suojelaan mieheltä mutta kumpi sukupuoli on oikeasti lapselle vaaralisempi?
Kumpi sukupuoli on enemistönä lapsiinkohdistuvassa väkivallassa?
Entä lapsiinkohdistuvissa kuolemantuotamuksissa?
Feministit eivät pysty olemaan rehelisiä itseleen
Itse en ole lyönyt,huutanut tai haukkunut mutta vastaan olen ottanut niin lyöntejä kuin huutamista ja haukkuja ja päälle lapsilla kostamisen koska lähdin suhteesta.
Eli kokemusta on
Surullista.
Surullista on olla mies, joka vihaa naisia
ja surullista olla nainen, joka vihaa miehiä.
Kyllä vihanhimoinen aina kohteensa vaikka keksii.
Pahat asiat kumpuaa ihmisen sisältä. Toista on helpompi syyttää.
Kun avovaimon ajoittainen naputus ei saanut "vastakaikua", siirtyi hän väkivaltaan. Neljännen kerran jälkeen tuli ero. Ei mies voi puolustautua väkivallalta taikka nalkutukselta kotonaan, joutumatta syylliseksi oikeudessa tai naisten kesken.
miehet valitsevat mieluummin katkeruuden ja itsesäälissä rypemisen.
Nainen kohtaa ihan samaa syyllistämistä yrittäessään irrottautua väkivaltaisesta suhteesta. Jopa omilta ystäviltään ja sukulaisiltaan.
Tänä päivänä on kyllä tiedossa niin viranomaisilla kuin muillakin, että myös naiset voivat syyllistyä väkivaltaan. Miehelle ehkä vain on vaikeampaa sanoa ääneen, että nainen kävi käsiksi. Kai se on jotenkin noloa.
Ei ole helppoa naisenkaan kertoa, että oma mies löi. Mieluummin peitellään mustelmia ja keksitään mitä ihmeellisimpiä kertomuksia ovenpieliin törmäilyistä ja kompuroinnista.
Väkivallan kohteeksi joutuminen on aina kipeä asia kenelle tahansa. Kuitenkin siitä pitäisi uskaltaa puhua. Epäasialliseen kohteluun törmää ihan varmasti, mutta aina löytyy ymmärrystäkin kun vain jaksaa taistella. Väärä sanavalinta, mutta ajatus kai tuli selväksi.
Hei,
Kirjoitit tuossa tekstissäsi seuraavasti:" Nainen kohtaa ihan samaa syyllistämistä yrittäessään irrottautua väkivaltaisesta suhteesta. Jopa omilta ystäviltään ja sukulaisiltaan."
Tämä on valitettavasti hyvin totta ja usein suuri syy että väkivallan uhri jää olosuhteisiin jossa häntä kohdellaan aivan ala-arvoisesti.
Tiedän tapauksen jossa mies potki viimeisillään raskaana olevaa vaimoaan vatsaan niin pahoin, että tämän oli mentävä sairaalaan kriittisessä tilassa.
Täsätä huolimatta ko. naisen sukulaiset ja ympäristö jollain merkillisellä tavalla epäsuorasti syyllisti naista kommentoidein mm.
-- " Se varmaan ärsytti, kun on niin kova suustaan. Miehellä paineita kuin lapsi tulossa ja talo rakenteilla. Kyllähän se hyvänkin miehen pinnaa kiristää".
-- "mitähän siinä naises on , kun mies on niin hyvä ja kunnollinen kuin olla ja voi, eikä kuiteskaan tule toimeen".
-- "Kyllä riitaan kaksi tarvitaan. Ei kukaan yksin ja tyhjästä riitaa tee".
Tuossa vain osa kommenetista . Itseeni se vaikutti siten, että järkytyin syvästi ympäristön asenteista tätä naista kojhtaan. Hyvänen aika : tämä nainen kamppaili pahoinpideltynä vauvansa (ja ehkä omastakin) hengestä! painoin mieleeni tarkasti henkilöt jotka tällaisia syyllistäviä suutaan päästivät. En nimittäin halua tuollaisia "kavereita" tuttavapiiriini. Aivan järkyttävää, eikö totta!
Kyseinen nainen pääsi tuon hullun miehen kynsistä. Häntä auttoi hänen paras kaveri ystävättärensä kanssa (joka oli kokenut samaa).
Sukulaiset ja entiset kamut loistivat poissaolollaan.
Oliko tuo vain surkea poikkeus, vai tapahtuuko tuollaista enemmänkin, huhhu.
Että apua-tarvitseva tuollatavoin hylätään ja syyllistetään?
Mä sanoin, että jätän mieheni koska olin ihastunut toiseen. Mitään ei ollut tapahtunut, olin vaan ihastunut ja olin rehellinen. Mies hakkasi mut aika hyvin, oltiin vielä ulkomailla onneksi tajusin juosta karkuun. Pelkäsin ihan älysti kun tultiin Suomeen sanoin etten saman katon alle uskalla tulla. Menin kotiin lasten kanssa ja vuokrasin oman asunnon. Kun sitten äitini sai tietää mitä oli tapahtunut, se kävi päivittäin haukkumassa ja olisi vienyt mut saunan taa ammuttavaksi olen kuulema ihan kauhea suustani ja muka tein henkistä väkivaltaa. Olemalla rehellinen? En jaksanut yksin ja olin heikko ja palasin takasin kolmen alle kolmevuotiaan kanssa. En usko että miestäni rakastan, mutta kun halusin lapsia nyt kannan seuraukset. Ei hakkaa kun oon hiljaa, se haluaa vaan olla vaikka ei saa ees seksiä koska en sitä halua kun en tunne mitään. Sanoin taas että lähden kun lapset on isoja ja se tuntui sille riittävän. Voiko tää muka olla rakkautta jos niin on en sitä halua. Haaveilen lähteväni ulkomaille töihin pois täältä paskasuvun seasta, mutta en lapsia vielä henno jättää. Yksin ois varmaan parempi kuin tällä avioliittovankileirillä.