tähän tilanteeseen. Elä on ollut tosi vaikeaa monet vuodet, suuret rahavaikeudet, minun sairastumiseni, lasten kasvatuksen epäonnistuminen, lapsilla suuria vaikeuksia elämänhallinnassa.
Mies on elänyt työlleen ja harratuksilleen. Näin on ilmeisesti jaksanut tätä kamalaa kotitilannetta.
Nyt hän on ollut tosi väsynyt pitkään. Väsymys purkautuu kikkuna ja tuskana. Väkivaltainen hän ei ole.
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja meillä on vielä 13v tyttö kotona.
Tarvitsisimme aikaa ja keskustelua avioliiton pelastamiseksi. Aikaa ei ole. Mies on päivät töissä ja illat harrastuksissa. Miehen palattua en jaksa huomioida enää häntä.
Meillä on kaksi psyykkisesti hoidettavaa nuorta kotona. Vahdin toista 24 tuntia vuorokaudessa ja toinen huhtoo metsissä ja kylillä.
Isällä ei ole puheväliä näihin nuoriin.
Normaali armeijan käynyt poika lukee nyt pääsykokeisiin ja aikoo etsiä työtä pääsykokeiden jälkeen.
Vanhin on pois kotoa kokonaan ja tulee melkein omillaan toimeen.
Olen valtavan taakan alla. Minun on hoidettava iso talo, puut, kasvimaat jne. tehtävä ruuat, hoidettava laskut ja raha-asiat.
Tärkein työni on sairastuneiden nuorten kanssa eläminen ja opastaminen sekä vahtiminen.
Mies ei ole puhunut näille nuorille aikoihin mitään, koska on heille lokkaantunut.
Viikonloppuna tuli iso riita ja kaikki huusi täyteen ääneen.
Isä ajoi psyykkisesti sairaan poikansa kotoa pois ja sanoi ettei häneellä ole mitään asiaa kotiin enää koskaan.
Poika ei ole ollut sisällä sen jälkeen. Poika hakee roskiksesta ruokansa ja asuu metsässä.
Nämä kaksi nuorta eivät ole koulu- eikä työ kuntoisia.
Nuorin on normaali ja toiseksi vanhin poika.
Nyt siis mies aikoo muuttaa pois eikä halua olla minun kanssani missään tekemisissä.
Ne lapset jotka haluavat voivat käydä hänen luonaan. Muihin nuoriin ja lapsiin hän ei halua olla yhteydessä.
Minusta on kamalaa.
1. Miten isä voi ajaa nuoren pois kotoa?
2. Miksi hän ei ole tukena tytölleen joka nyt tarvitsisi kaiken tuen vanhenmiltaan.
Esim vappuna meni neljäksi päiväksi nuorimman ja armeijasta palanneen pojan kanssa laivalle jne.
Minä vahdin näitä kahta kotona niin kuin joka juhlapäivä.
Olen hakenut apua apua tarvitseville nuorille. Toinen oli kerran psykologin vastaanotolla ja se jäi siihen.
Tytär on käynyt syksystä asti hoidoissa. Nyt on ollut muutaman kuukauden pois hoidoista, koska ei halua mennä ja uhkailee hoitohenkilökuntaa.
Mies on haukkunut hoitohenkilökunnan suoraan heille viimeisellä perhekäynnillä jne.
Mistä saan vielä voimia eroon. Olen ihminen joka ei pysty luopumaan mistään. Meillä ei ole varaa edes erota siis rahallisesti.
Mitään hellyyttä ja ystävällisyyttä en ole mieheltäni saanut.
Kuuntelen TV:stä ystävällistä puhetta jaksaakseni eteenpäin.
Mieheni voisi aloittaa uuden elämän ja jättää tämän kaiken taaksensa. Minä jatkaisin tässä voimieni mukaan lapsen ja nuorten kanssa.
Mies on elänyt työlleen ja harratuksilleen. Näin on ilmeisesti jaksanut tätä kamalaa kotitilannetta.
Nyt hän on ollut tosi väsynyt pitkään. Väsymys purkautuu kikkuna ja tuskana. Väkivaltainen hän ei ole.
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja meillä on vielä 13v tyttö kotona.
Tarvitsisimme aikaa ja keskustelua avioliiton pelastamiseksi. Aikaa ei ole. Mies on päivät töissä ja illat harrastuksissa. Miehen palattua en jaksa huomioida enää häntä.
Meillä on kaksi psyykkisesti hoidettavaa nuorta kotona. Vahdin toista 24 tuntia vuorokaudessa ja toinen huhtoo metsissä ja kylillä.
Isällä ei ole puheväliä näihin nuoriin.
Normaali armeijan käynyt poika lukee nyt pääsykokeisiin ja aikoo etsiä työtä pääsykokeiden jälkeen.
Vanhin on pois kotoa kokonaan ja tulee melkein omillaan toimeen.
Olen valtavan taakan alla. Minun on hoidettava iso talo, puut, kasvimaat jne. tehtävä ruuat, hoidettava laskut ja raha-asiat.
Tärkein työni on sairastuneiden nuorten kanssa eläminen ja opastaminen sekä vahtiminen.
Mies ei ole puhunut näille nuorille aikoihin mitään, koska on heille lokkaantunut.
Viikonloppuna tuli iso riita ja kaikki huusi täyteen ääneen.
Isä ajoi psyykkisesti sairaan poikansa kotoa pois ja sanoi ettei häneellä ole mitään asiaa kotiin enää koskaan.
Poika ei ole ollut sisällä sen jälkeen. Poika hakee roskiksesta ruokansa ja asuu metsässä.
Nämä kaksi nuorta eivät ole koulu- eikä työ kuntoisia.
Nuorin on normaali ja toiseksi vanhin poika.
Nyt siis mies aikoo muuttaa pois eikä halua olla minun kanssani missään tekemisissä.
Ne lapset jotka haluavat voivat käydä hänen luonaan. Muihin nuoriin ja lapsiin hän ei halua olla yhteydessä.
Minusta on kamalaa.
1. Miten isä voi ajaa nuoren pois kotoa?
2. Miksi hän ei ole tukena tytölleen joka nyt tarvitsisi kaiken tuen vanhenmiltaan.
Esim vappuna meni neljäksi päiväksi nuorimman ja armeijasta palanneen pojan kanssa laivalle jne.
Minä vahdin näitä kahta kotona niin kuin joka juhlapäivä.
Olen hakenut apua apua tarvitseville nuorille. Toinen oli kerran psykologin vastaanotolla ja se jäi siihen.
Tytär on käynyt syksystä asti hoidoissa. Nyt on ollut muutaman kuukauden pois hoidoista, koska ei halua mennä ja uhkailee hoitohenkilökuntaa.
Mies on haukkunut hoitohenkilökunnan suoraan heille viimeisellä perhekäynnillä jne.
Mistä saan vielä voimia eroon. Olen ihminen joka ei pysty luopumaan mistään. Meillä ei ole varaa edes erota siis rahallisesti.
Mitään hellyyttä ja ystävällisyyttä en ole mieheltäni saanut.
Kuuntelen TV:stä ystävällistä puhetta jaksaakseni eteenpäin.
Mieheni voisi aloittaa uuden elämän ja jättää tämän kaiken taaksensa. Minä jatkaisin tässä voimieni mukaan lapsen ja nuorten kanssa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
että, mies ei halua ottaa vastuuta mistään. Tuttua.
Erään miehen tärkeysjärjestys:
1. Työ ( työkaverit)
2. Oma terveys
3. Perhe
Tämä on hänen mielestään kylmä totuus.
Tosiasiassa perhe on ehkä 4. tärkeysjärjestyksessä. Kolmannella sijalla on "kaverit".
Kuinka moni mies tai nainen pitää perhettä kulissina?
Näin me täällä Suomessa ja monessa muussakin maassa olemme halunneet, että avioliitto (ja sen myötä perhe) ei saa olla ihmistä millään lailla sitova ja rajoittava.
Kun sitä ei arvosta edes valtiovalta, niin tulokset näkyvät täällä.
Valitettavasti.
Kohta tämän maan asukit ovat niin ristiinkuksittuja ettei mitään määrää. Ei tiedä, kuka on kenenkin verisukulainen.
Eipä näytä helpolta jos et haluaisi luopua mistään.
Avioero on tehty meillä niin helpoksi, että toinen voi lähteä milloin tahansa mitään perustelematta.
Jos miehesi lähtee, et voi sitä mitenkään estää.
Sinun on siis aivan pakko sopeutua isoihin muutoksiin elämässäsi.
Tuota selostusta lukiessani mietin, että tulevat muutokset eivät vie tilannetta huonompaan suuntaan.
Sairaseläkeläisenä tuskin edes voit pitää isoa taloa?
Nyt kannattaisi mennä paikalliseen sossuun kertomaan tilanteestasi.
Yhteiskunnan pitäisi ainakin periaatteessa taata jokaiselle kansalaiselle elämän perusedellytykset.
Ystävällistä puhetta ainakin sietä saat.
Voimia Sinulle!
Minun on siis saatava voimia eroon ja luopumiseen.
Mies vihaa minua. Hän sanoi aamulla ettei halua nähdä eikä kuulla minusta mitään. Mikäli menisin puhumaan hänen lähelle " Kannattaa lukea mitä miehet pikaistuksissaan tekevät vaimoilleen,"
Pysyn siis kaukana.
Tätä sukutaloa ei kovin helpolla voi myydä. Täytyy erota jakamatta omaisuutta ja maksaa velat puoliksi ja hänhän haluaa lähteä toiselle puolelle Suomea ja aloittaa oman elämänsä.
Yritän pärjätä tässä talossa ja nuorin saa käydä koulunsa kodistaan ja olla kavereiden lähellä.
Samoin kaksi nuorta voi olla rauhassa niin kauan kun tarve vaatii kotona ja hoidossa.
Vanhimmalle pojalle tulee liikaa vastuuta. Onneksi hän pyrkii opiskelemaan ja näin joutuu muuttamaan pois kotoa. Mikäli hän asuisi kotona hän joutuisi ottamaan isännän roolin. Toivon hänen saavan jonkinlaista kesätyötä. Minäkin takertuisin häneen liikaa omien vaikeukseni kanssa.
Uhkailua ei saa hyväksyä! Soita poliisille ja pyydä lähestymiskielto.
Kenenkään ei pitäisi joutua syömään roskia sen takia.
Pyydä sieltä sossusta pikaista apua. En tiedä mitä he voivat tarjota, mutta varmaan jotain.
saada mitään apuja,et saa omistaa mitään ja muuteski pitää olla ihan rahaton jos sieltä jottain saa.Mustalaiset ja alkoongelmaiset saa apuja.
MOI...
Elämäsi kuulostaa rankalta ja erittäin tuskaiselta tieltä. Kuinka oikein olet pärjännyt yksin näin pitkää?
En oikein saanut selvää, mitä lapsesi sairastavat tai miksi? Onko kysymys lapsista joilla vain rasavillejä, vai onko kyse jostain suvussa kulkevasta sairaudesta.Oletko kokeillut ilmoittaa asiasta sosiaalitoimistoon? Uskon että heiltä resusseja ja voimia auttaa perhettäsi ja etenkin lapsiasi. En sano, että eikö parisuhde olisi tärkeä ja lapsen parasta myös että vanhemmilla on onnelliset välit keskenään, mutta sinun kohdalla toivon että jaksat hetkeksi heittää miehesi pois tärkeysjärjestyksestä ja sijoitat sinne nyt nämä lapsesi.
On tietysti mahdollista että lastesuojelun puolelta sinulta vaaditaan rankkoja siirtoja ja tekoja elämässäsi, mutta ajan kanssa huomaat niiden olleen ihan hyviä asioita. Tämä ei ole pelottelua, mutta voi olla että lapsesi sijoitetaan tukiperheeseenkin, jos avohoidon avulla heille ei löydetä tarvittavaa apua. Kohdallasi se voi olla ihan viisaskin päätös. Näin saat omaa aikaa koota itseäsi ja voimiasi. Kenties järjestää elämäntilannettasi niin kun lapsi palaavat koiin on sinulla ihan uudet tuulet puhallettavaksi heidän kanssan.
Miehesi puolesta en voi sanoa oikein mitään. En oikein pysty koskaan ymmärtämään vanhempia, jotka häpeävät ja halveksuvat lapsiaan, jotka poikkeavat vähän siitä "normaalista" käsityksestä.
Sinun on siis myös mietittävä itketkö sitä että jäät yksin vai sitä että menetit rakkaan ja arvostetun ihmisen elämässäsi? Aikanaan voi olla että miehesikin tajuaa tehneensä virheen, ja katuu asiaa syvästi.Voi olla myös että hän tosiaan jatkaa matkaansa eteenpäin ilman sinua ja lapsiaan, mutta silloin hän tulee elämään aina ikuisessa valheessa itsensä kanssa.
Lastenneuvolan puolelta voit myös saada apua lapsillesi.Kokeile uudestaan, vaikka pakkohoidoilla terapiaa. Aloita vaikka ihan alusta lääkärin kanssa, kunhan saat selvitettyä ensin kunnolla mikä on lapsilla hätänä.Onko teillä ollut jotain semmoisia asioita kotona, jotka ovat raumatisoineet lapsia liikaa?Tapahtuiko synnytyksessä jotain? Vai onko kyse kasvatuksesta?
Päästä myös poika kotiin. Sehän on teidän yhetinen eikä vaan miehesi. Muistuta häntä myös siitä asiasta voitte keskustella poliisinkin kanssa ihan siitä syystä että kummallekiin tulee lakipykälät lastensuojelusta selville. En oikein usko että kukaan katsoo sinuakaan hyvällä, jos et pistä kovasti miestäsi vastaan kun kyse on lapsesta/lapsista. Pistän aina lapset ykköseksi ihan siitä syystä, että he ovat vielä lapsia.Olipa omia tai ei!
Toivo sinulle kaikkea hyvää jatkoon.
sinulle mietittäväksi, jatkan vähän. Sinun jaksamisesi ja selviämisesi on se asia, mikä auttaa lapsiasikin. Onko tila sinun vai miehen suvun, ilmeisesti sinun, koska mies lähtee. Kuka sinut velvoittaa pitämään sitä? Jos se on avio-oikeuden alaista, löytyykö mitään, millä tasata? Jos esim. sisaruksesi vaativat sinua pitämään talon, ilmoita, että sinun yksinkertaisesti täytyy luopua. Eikö nuorille löytyisi tukiasuntoa kunnan kautta? Jos he ovat täysi-ikäisiä, heille tulee löytyä apua myös yhteiskunnan kautta, jolloin päävastuu ei enää ole sinulla ja oma osasi helpottuu. Itselläni päättyi juuri 40 vuoden ajanjakso, jolloin oli lapsia huollettavana. Tottakai huolehdin heistä ja autan tarvittaessa, mutta vastuu ei enää ole minulla. Sinullakin on vielä vuosia aikaa nauttia elämästä, kun jaksat nähdä tämän vaikean jakson yli. Voimia sinulle!
voi vaatia 24h työpanosta ja päivystystä kotona. Olet vielä työkyvyttömyyseläkkeellä! Joten parasta on, kun otat yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Heillä on velvollisuus huolehtia kaikkien lasten kuntouttamisesta: Et sinä siihen yksin pysty! Aivan selviltä sijaiskotilapsilta muut nuorenne kuullostavat, paitsi 13-vuotias tyttö.
Miehesi on muuttamassa muualle, joten talo täytyy laittaa myyntiin. Miten omaisuutenne jaetaan, sitä en tietenkään tiedä, mutta ilman avioehtoa sinulle kuuluu puolet. Voisi sillä pienemmän asunnon hankkiakin - tai ellei rahaa yksinkertaisesti jää, niin haet kaupungin vuokra-asuntoa.
Näin eilen pihassa ja metsässä kotoa häädettyä poikaani. Hän nukkuu lähimetsässä ja hakee roskiksesta ruokansa.
Toi sisarelleen myös hedelmiä ym.
Olen miettinyt mistä meidän lapsille on tullut vakavia mielenhäiriöitä. Miehen suvussa on ollut jonkinasteisia mielenhäiriöitä ja sairaalassa hoidettavia mielentiloja. Lapsiemme serkuilla miehen puolelta on ollut psyykeongelmia. Omassa suvussani on ehkä hiukan omituisia tyyppejä joukossa, samoin muutama alkoholisoitunut serkku (siis minulla) jotenkin on siis yhdistynyt nämä geenit. Mieheni on melkein joka vuosi uhannut itsemurhalla. Näin keväällä on ollut hänellä vaikeaa. Mies on uhannut itsemurhalla lasten kuullen ja lähtenyt autolla kotoa. Hän ei ole kuitenkaan koskaan yrittänyt itsemurhaa. Huutaa ja uhkaa.
Mies sanoi minulle nyt ettei halua puhua mitään mutta oli hänen pakko pyytää rahaa omiin juttuihinsa.
Jouduin antamaan kotona olevan pojan pienet rahat.
Sinne menivät siis viimeiset rahat.
Eläkepäivään on vielä viikko. Selviämme kyllä näin kesällä. Lähden poimimaan nokkosia ja vielä on viime vuotisia sieniä keiton sekaan. Raparperit ovat kasvaneet viime viikosta ja saamme kiisseliä.
Sitruunamelissa kasvaa runsaana pellolla ja siitä keitän ison kattilallisen teetä.
Sukulaisnainen toi perunoita pari pussia viiko sitten joten niitä on vielä jäljellä.
En osta vaatteita tai en ole vuosiin ostanut itselleni paitsi lenkkareita. Kaikki vaatteet hankin ja saan kirrätyksen kautta ilmaiseksi.
Onneksi lapset ja nuoret ovat saaneet ihan kivoja vaatteita kirrätyksen kautta. Heille olen myös kenkiä ostanut ale hinnoin.
Tuttaville tai sukulaisille en ole kertonut mitään tästä rahavaikeudesta. Ovathan lähi-ihmiset sen tietysti huomanneet. Lähisukulaiset tuovat kierrätysvaatteita ja tuliaislipää, kaloja, marjoja jne..
Edellisenä päivänä juuri toi tuttava leivän. Kertoi ettei heidän lapset syö perunalimppua.
Meillä on siis tästä talosta vielä velkaa. Isossa talossa on suuret sähkökulut, vaikka sähkönkulutus on laitettu minimiin. Keitän ja paistan puuhellalla. Valoja ei polteta. Imuroidaan harvoin. Ei silitetä. Pyykkiä pestään täysillä koneilla. Pyykkiä tulee tietysti runsaasti ja kirrätysvaatteet on pestävä ennen käyttöä.
Sairauteeni ja lääkkeisiin menne tietysti vuosittain sen verran kun jokainen joutuu omavastuuta maksamaan. Ilman reseptiä oleviin lääkkeisiin menee runsaasti. Nyt tietysti on vielä tytön psyykelääkkeet. Eläkkeestä ostan ensin lääkkeet ja maksan laskut. Loput jää ruokaan. Mitään ylimääräistä ei saisi tulla.
Miehen palkalle teen samoin. MIes ottaa tietysti heti tilipäivänä rahaa ja ostaa jotain humpuukia omiin tarpeisiin.
Raha-asiat ovat siis huonosti. Ne on kuitenkin pientä tähän kaikkeen muuhun verrattuna.
Nuorin pääsi koulun retkelle koko päiväksi.
Muut nukkuvat.
Lähden etsimään nokkosia ja samalla tarkistan näkyykö pojan pyörää metsän reunassa.
Olen samaa mieltä, lapsille ja nuorille on kodin ovi aina auki. Näin heille sanon. Oli tilanne vaikka kuinka paha minun luokseni voi aina tulla. En lukitse taka-ovea jotta metsässä oleva voi tosiaankin tulla hädän hetkellä.
Minä ja nuoret emme käytä alkoholia eikä tupakkaa. Mies käyttää kaljaa mielellään ja juo juhlissaan itsensä humalaan.
Nuorilla on hävettäviä muistoja isän humalatiloista.
Toiseksi nuorin tytär käyttäisi alkoholia mikäli saisi samoin tupakkaa. Hän ainakin kokeili vuosi sitten reilusti ja huonoin surauksin.
Metsässä asuva poika vihaa viinaa ja päihteitä.
erikoiselta tarinalta vaikuttaa minun mielestäni. Itse en katselisi päivääkään tuolla tavalla käyttäytyvää miestä! Ja lastani EI KUKAAN ajaisi pois kotoa!
Tänä päivänä saa kyllä sosiaalitoimelta apua jos vaan hakee. Varsinkin lastensuojeluasioihin.
ei voi olla totta,ei tällai voi suomessa olla,ei kukaan asu metsässä,pakkastakin vielä öisin.Lastensuojelukin tällaiseen puuttuis.Joku hakee jotain myötätuntoa,kun on lääkkeet jääny ottamatta, mee hoitoon....
Voiko tämä olla totta? Jos on, nyt jonkinlaista apua paikalle pikapikaa.
Minä tunnen tuon perheen, tai ainakin samanlaisessa tilanteessa olevan.
Todellisuudessa molemmat laiminlyövät lastaan vaikka kumpikin tietysti kysyttäessä jyrkästi kiistää.
Kaikki on aina vain ja ainoastaan toisen osapuolen syytä.
ja olen alkanut toimia. Lääkkeitä ei jätetä ottamatta. Lääkkeet ostetaan ensin jne...
Suomessa on tapahtuu paljon mitä ei lehdissä kirjoiteta.
Nyt on onneksi kesä ja lämmintä.
Hei,
vaikka aluksi kirjoituksestasi ja tilanteestasi tuli huolestunut olo puolestanne, niin hyvää siinä oli se, että tekstistä kumpuaa se kuinka paljon välität lapsistasi ja miten sinnikäs olet luotsaamaan porukkaa eteen päin.
Kaikenlaisia perheitä mahtuu maahamme. Täydellisiä perheitä ja lapsia ei ole kuin mainoksissa. Jokaisella perheellä on omat ongelmansa ja vastoinkäymisensä.
Vastoinkäytmisten keskellä moni sinnittelee jaksamisensa äärirajoilla. Ajatellaan ettei apua saa tai kehdata hakea.
Sinun tilanteessasi kannattaa hakea esim. kodinhoitoapua. Teillä on omistusasunto joten se voi vaikuttaa toimeentulotuen saamiseen. Mutta sinun kannattaa selvittää tämä.
Talous. Mikäli mies haluaa eron, talo menee myyntiin. Tämä saattaa olla helpotuskin, sillä ei tarvitse kamppailla velkojen kanssa asumismukavuuden (imurointi, pyykinpesu, ainainen säästäminen) kustannuksella.
Myös omakotitaloja voi vuokrata, jos se asumismuoto on mieluisin perheellenne. Silloin saatte myös mahdolliset tuet, koska kiinteä omaisuus puuttuu. Terveydenhuoltomenoihin (lääkkeet ) saa myös toimeentulotukea silloin kun talous on miinuksella ja omaisuutta ei ole.
Eron jälkeen jäädessäsi laillisesti yksinhuoltajaksi (koet jo nyt olevasi yksinhuoltaja vaikkakin vielä parisuhteessa) saat myös elatustukea.
Kannattaa ottaa selvää ja kysyä. Kyllä s-toimistossa selvitetään asiat. Porukka siellä on saanut tällaisiin tilanteisiin koulutuksen.
Siitä se vyyhti alkaa purkautumaan.
Pahimmistakin tilanteista on perheet selvinneet, voit uskoa tämän.