Mielialan vaihtelut raskauden aikana

Mulla heittää mieli senkin suhteen, että keskeytänkö vai pidänkö. Ajatukset vaihtelee montakymmentä kertaa päivässä. Mulla on ollut koko ajan todella kovat kivut ja olen sen takia jatkuvassa seurannassa. Kolme ultraa jo ollut ja taas olen menossa. Nukkunutkaan en ole kolmen viikon aikana kuin 2 täyttä yötä. En jaksa mitään, ei kiinnosta mikään. Ärsyttää vaan. Suurin ärtymyksen aiheuttaja on mies, vaikka hän ei tekisi yhtään mitään.

Ensimmäinen kirjoitti:

Mulla heittää mieli senkin suhteen, että keskeytänkö vai pidänkö. Ajatukset vaihtelee montakymmentä kertaa päivässä. Mulla on ollut koko ajan todella kovat kivut ja olen sen takia jatkuvassa seurannassa. Kolme ultraa jo ollut ja taas olen menossa. Nukkunutkaan en ole kolmen viikon aikana kuin 2 täyttä yötä. En jaksa mitään, ei kiinnosta mikään. Ärsyttää vaan. Suurin ärtymyksen aiheuttaja on mies, vaikka hän ei tekisi yhtään mitään.

Lue lisää

hei, jos et ole nukkunutkaan kunnolla niin se vasta aiheuttaakin kaikenlaista hormoonien kanssa. tulee sellainen "todellisuusharha" ja ei oikein tiedä miten asiat on ja mikään ei tunnu olevan hallinnassa ja ahdistaa kauheasti kaikki. luulen että kyllä se siitä =)

olen kuullut naisesta joka oksensi joka kerta raskauden aikana kun mies tuli lähelle. joten kaikenlaista ne hormoonit teettää.

Mies laittoi töistä viestin, että "Hankitaan mielummin koira ja moottoripyörä. Jos teet lapsen, häivyn heti sen syntymän jälkeen." !!!

Musta ei ole raskauden aikana tullut pahantuulinen ja nalkuttava, eikä mies tai mikään muukaan erityisesti tuota ärsyyntynyttä tunneta, mutta olen neljän raskauskuukauden aikana räjähtänyt täydellisesti neljä kertaa. Muuten olen ollut alun hermoilua lukuunottamatta tosi onnellinen raskaudesta ja muutenkin.
Kolme kertaa näistä johtui siitä, että mies lähti hetken mielijohteesta ryyppäämään. Olin sitten tietysti yksin kotona koko illan ja yön aamu viiteen, enkä saanut yhtään nukuttua. Siitä tuli järjettömän paha mieli ja tunsin itseni hylätyksi ja että mies ei halua olla mun seurassa. Tämä purkautui itkuna ja valituksena ja kun mies siitä suuttui, mulla on mennyt päreet täysin. Olen huutanut aivan täysillä ja hysteerisenä että miksi olet jättänyt mut yksin ja mm. raapinut, heittänyt tavaroita ja käyttäytynyt aivan mielipuolisesti.
Neljännellä kerralla avasin vahingossa jonkun tiedoston joka olikin pornopätkiä. Siitäkin pulssi nousi saman tien ja sain taas aivan totaalisen kohtauksen. Tai oikeammin kilahdin totaalisesti vasta kun mies taas kerran suuttui ja huusi, että syy pornon katseluun on minussa, sillä olen kuollut lahna (perui tämän myöhemmin).
Pornoasiasta oli sattumoisin muutamaa viikkoa aiemmin "avoimesti" keskusteltu ja mies oli antanut mun ymmärtää, ettei ole pornosta kiinnostunut (vaikka en sitä olisi mitenkään kovin tuominnut). Jotenkin mulle tuli ihmeellinen tunne, että mies on pettänyt mun luottamuksen tai jotakin.
Joka kerta mies on sitten uhannut, että tekee kaikkensa, että saa lapsen yksin itsellen ja että mulle ei anneta edes tapaamisoiketta, koska olen sairas ihminen.
Voitte arvata, että olen ollut aika kauhuissani reaktioistani, mutta olen keskustellut nyt asiasta mm. sosiaalityöntekijän kanssa ja että kuulema miehen uhkaus ei voi mitenkään toteutua, kun muuten olen normaali terve, huolehtivainen ja päihdeongelmaton ja osoittanut useamman kerran halua selvittää näitä asioita asiantuntijoiden kanssa (mies on se osapuoli, joka lupaa tulla mukaan neuvolapsykologille, mutta aina on tullut joku este, eli olen käynyt yksinäni).
Toivon kuitenkin, että tämä on vain raskausaikaista oireilua, sillä mielestäni lapsiperheessä ei saa tällaista tapahtua. Olen valmis vaikka eroamaan, jos tuo juopottelu jatkuu ja jos mä en osaa siihen lapsen synnyttyä suhtautua yhtään paremmin. Joku siinä on vain niin kamalaa! Mulle on varmaan lapsena tallentunut tiedostamattomia muistoja äidin ahdistuksesta kun isäni on häipynyt baarireissuilleen ja siksi jotkut primitiiviset reaktiot nousee nyt esiin mun sieluni syövereistä.