Olen henkisesti niin lopussa, etten jaksaisi edes viimeisiä koulupäiviä.
Olen ensimmäisessä oman alan työpaikassa täyspäiväisenä tuntiopettajana. En ole vielä saanut graduani valmiiksi (muut opinnot valmiina), joten olen pitänyt omaa työpaikkaani todellisena onnenpotkuna.
Olen pitänyt työstäni, tullut toimeen oppilaiden kanssa ja hoitanut työni aina hyvin. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan riitä. Työpaikkemme ilmapiiri on todella sairas. Opetusalajohtaja ei osaa hallita työyhteisöä, vaan antaa "hankalille" ihmisille potkuja. Työpaikkamme opettajat vaihtuvat suht tiuhaan tahtiin. Ihmiset hyssyttelevät töissä,ei uskalleta sanoa omia mielipiteitään, jotta juorut eivät leviäisi. Hankalien oppilaiden kanssa saa "tukea", mutta silti jää sellainen olo, että olisi parempi pitää mölyt mahassa...
Vanhempi kollega kiusaa nuorempia opettajia ja menee puhumaan selän takana liioiteltuja juttuja esimiehelle. Naisella on ilmeisesti narsistinen persoonallisuushäiriö, koska hän on kuulemma myös mennyt opettamaan toisen opettajan oppilaille uudestaan jo opetettuja asioita ja on sairaan mustasukkainen opettamistaan ryhmistä. Nyt kyseinen nainen on ottamassa minua hampaisiinsa.
Jos olisin jossain muualla töissä, voisin ehkä luottaa johtoon ja puhua asiasta, mutta kyseisessä työpaikassa se ei onnistu. Nyt gradua vailla valmiina opettajana minulla tuskin kuitenkaan tulee olemaan mahdollisuuksia saada muualta töitä, vaikka olen muihin paikkoihin jo salaa hakenutkin.
Miten te menettelisitte vastaavassa tilanteessa? Miten olette kestäneet tuollaisen mätämunatyöpaikan?
Ahdistaa niin paljon, etten oikeasti tiedä miten pää kestäisi vielä vuoden kyseisessä paikassa...
Olen ensimmäisessä oman alan työpaikassa täyspäiväisenä tuntiopettajana. En ole vielä saanut graduani valmiiksi (muut opinnot valmiina), joten olen pitänyt omaa työpaikkaani todellisena onnenpotkuna.
Olen pitänyt työstäni, tullut toimeen oppilaiden kanssa ja hoitanut työni aina hyvin. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan riitä. Työpaikkemme ilmapiiri on todella sairas. Opetusalajohtaja ei osaa hallita työyhteisöä, vaan antaa "hankalille" ihmisille potkuja. Työpaikkamme opettajat vaihtuvat suht tiuhaan tahtiin. Ihmiset hyssyttelevät töissä,ei uskalleta sanoa omia mielipiteitään, jotta juorut eivät leviäisi. Hankalien oppilaiden kanssa saa "tukea", mutta silti jää sellainen olo, että olisi parempi pitää mölyt mahassa...
Vanhempi kollega kiusaa nuorempia opettajia ja menee puhumaan selän takana liioiteltuja juttuja esimiehelle. Naisella on ilmeisesti narsistinen persoonallisuushäiriö, koska hän on kuulemma myös mennyt opettamaan toisen opettajan oppilaille uudestaan jo opetettuja asioita ja on sairaan mustasukkainen opettamistaan ryhmistä. Nyt kyseinen nainen on ottamassa minua hampaisiinsa.
Jos olisin jossain muualla töissä, voisin ehkä luottaa johtoon ja puhua asiasta, mutta kyseisessä työpaikassa se ei onnistu. Nyt gradua vailla valmiina opettajana minulla tuskin kuitenkaan tulee olemaan mahdollisuuksia saada muualta töitä, vaikka olen muihin paikkoihin jo salaa hakenutkin.
Miten te menettelisitte vastaavassa tilanteessa? Miten olette kestäneet tuollaisen mätämunatyöpaikan?
Ahdistaa niin paljon, etten oikeasti tiedä miten pää kestäisi vielä vuoden kyseisessä paikassa...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olin itse muutama vuosi sitten todella kamalassa työpaikassa. Paikka oli ensimmäiseni, joten luulin että kaikki vika oli vain minussa ja niissä muissa huonoissa, jotka oli otettu nokkimisen kohteeksi. Oli järkytys myöhemmin huomata, että mukavia työyhteisöjä ja oppilaita on olemassa. Valitettavasti näen vieläkin painajaisia kyseisestä työpaikasta ja juoksisin varmaan karkuun, jos jonkun heistä tapaisin. Tsemppiä sinulle ja etsihän ihmeessä uusi työpaikka.
Itse olen ottanut yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun, kun "kaunis puhe ja hyvä käytös" eivät enää auttaneet. Onneksi kyseinen valtuutettu on sen verran jämäkkä ihminen, että hän alkoi ihan tosissaan ajaa asiaa. Mutta luulen, että yleensä käy niin, että mitään ei tapahdu. Näin ollen toisen vastaajan tavoin myös minä suosittelen työpaikan vaihtoa.
Olen muuten sitä mieltä, että kun me kaikki veronmaksajat osallistumme tavalla tai toisella opinahjojen rahoittamiseen, niin siitä pitäisi seurata mm. täydellinen nollatoleranssi työpaikkakiusaamista / epäasiallista käyttäytymistä / henkistä väkivaltaa kohtaan.
Koeta jaksaa ... ja etsi se uusi paikka.
Lähde ennen kuin olet siinä kunnossa ettet pääse minnekään. Kukaan ei palkkaa itkuista, työpaikkakiusattua ihmistä.
Itse lähdin pois vakituisesta valtion virasta työpaikkakiusaamisen vuoksi eikä minulla ollut mitään tietoa uudesta työpaikasta.
3 viikkoa sen jälkeen olin jo uudessa työssä.
Jos olisin jäänyt sinne kiusatttavaksi olisin varmaan vuoden kuluttua ollut sairaslomalla.
Asiaa helpotti se, että entinen kiusattu otti yhteyttä ja tajusin että vika ei ole minussa koska hän oli saanut täsmälleen samanlaista kohtelua osakseen. Esimiehet eivät tehneet mitään.
Pois on päästävä, ja äkkiä.
Lähden heti, kun löydän uuden työpaikan. Eipä vain näytä olevan kovin helppoa.
Kukas vastasi puolestani? Joo, no nyt haettu on jo moneen paikkaan, vastauksia odotellessa...
Ei kannata jäädä odottamaan, että muutosta tapahtuisi,jos johto on mukana ylläpitämässä huonoa ilmapiiriä. Työpaikkaa kannattaa vaihtaa heti. Pohdi, mitä kaikkia vaihtoehtoja sinulla olisi työpaikan vaihtoon. Työpaikkaa voi vaihtaa myös työllisyyskoulutuksen tai muun koulutuksen kautta. Jos jäät odottamaan, niin itsetuntosi laskee, ja et uskalla enää yrittääkään pois lähtemistä.
Sairas työyhteisö sairastuttaa pitemmän päälle. Sieltä pitää ehdottomasti lähteä kipin kapin pois.
Itse tajusin lähteä viime hetkellä. Olin lähes totaalisessa uupumisen tilassa.
Nyt varmaan työtoverit "naaraa" kun saivat minut ulos työpaikastani. Jopa silloinen pääluottamusmies kirjoitti oikein lehtiin siitä kuinka kiusatulle porukat "naaraa".
Antaapa heidän nyt nauraa!!! Sehän on kuin orjantappuroiden rätinää padan alla. Sanoisinpa että joka työtoverille pilkallisesti nauraa, pilkkaa hänen Luojaansa.
Itselleen ja omintakeiselle huumorille saa railakkaastikin nauraa. Se osoittaa ihmisessä tervettä itsetuntoa.
Vastasin tuossa aiemmin, että lähden saman tien pois nykyisestä paikastani, kun vain löydän uuden työpaikan.
Näin tulen tekemään siitäkin huolimatta, että tilanne on nykyään vähintäänkin kohtuullinen. Minua kiusasi esimies ja hänen esimiehensä. Kun esimies tässä jokin aika sitten lähti (tai joutui lähtemään), tilanne alkoi kummasti rauhoittua. Rauhoittumista on helpottanut myös työsuojeluvaltuutetun aktiivinen rooli. Mutta, mutta ... luottamus on mennyt ja samoin sellainen palava motivaatio, joka on itselleni erittäin luontaista ja myöskin tärkeää. Koko vyyhdin selvittäminen vei käsittämättömän kauan aikaa. Olisin kyllä jo tuolloin hakeutunut muualle, mutta voimia ei yksinkertaisesti ollut. Työttömyys ei tässä vaiheessa ole minulle vaihtoehto.
Mutta onhan se rankkaa, jos joutuu miettimään, ottaako riskin sairastua vai riskin joutua pitkäaikaistyöttömäksi. Eivät ole herkullisia vaihtoehtoja kumpikaan.
Voisitko lopettaa vastailun minun nimissäni, olen kuitenkin keskustelun aloittaja?
Esimiehen kanssa puhuimme tänään kiusaamisesta toisen opettajan kanssa. Nyt tilanne näyttää siltä, että jotain kiusaamiselle saatettaisiin alkaa tehdäkin... Aika monta opettajaa koulumme on kyllä vuosien mittaan menettänyt :(
Mitä tarkoitat sillä, että voinko lopettaa vastailun "sinun nimissäsi". Kai minäkin voin tähän keskusteluun osallistua omien mielipiteitteni ja kokemusteni kanssa. Eikö tämä palsta ole juuri sitä varten?!
Jos vastailet viestejä, jotka vaikuttavat täysin alkuperäisen kirjoittajan viesteiltä, niin näyttää muiden silmissä että vastailet minun nimissäni.
Esimerkiksi kun sanoin hakeneeni uutta työpaikkaa, laitoit viestin, jossa mielestäni viittasit tavallaan minun viestiini omanasi.
Tekstisi perusteella voit yrittää näitä keinoja (mielestäni paremmuusjärjestyksessä):
1) Karkuun juoksu
2) "Pelin" pelaaminen
3) Kissa pöydälle
1:
Työpaikan vaihto voi ratkaista ongelman kertaheitolla enempiä miettimättä. Huonona puolena on vain uuden ja paremman työpaikan löytäminen, mikä voi olla käytännössä mahdotonta.
2:
Tällä tarkoitan ns. politiikkapeliä niin, että pääsisit sellaiseen asemaan työpaikallasi, jossa voisit turvallisesti harjoittaa ammattiasi. Huonona puolena on tämän toiminnan rasittavuus ja sen viemä pitkä aika.
Käytännössä, jos valitset tämän vaihtoehdon, kehottaisin sinua etsimään toisen opettajan ystäväksesi työpaikaltasi. Tämän lisäksi sinun kannattaisi käyttäytyä mahdollisimman ystävällisesti ja reilusti kaikkia, nimenomaan kiusaajaakin, kohtaan. Tärkeää on myös osata olla käyttäytymättä subjektiivisesti.
3:
Myöhemmässä viestissäsi kerroit yrittäneesi tätä, joten en kommentoi tätä sen enempää.
vaikka en olisi kiusattu, jos työilmapiiri on tukala. Mukaviakin työyhteisöjä on, joissa ei oireilla.
heikosta johtamisesta tuollainen käytös yleensä lähtee tai sitten kiusaajan omista ongelmista, joita hän ei osaa käsitellä vaan syyttää niistä muita.
Itse kestin vuoden tuollaista menoa, otin kissan pöydälle, mutta sehän ei ollutkaan hyvä, sillä työpaikalla ei ongelmia voinut sanoa ääneen vaan se joka sanoi, joutui itse syntipukiksi- jopa sellaisille asioille, jotka oli tapahtuneet ennen taloon tuloa..
Yhteyttä voi ottaa myös ylempiin tahoihin, työsuojelupiiriin, esimieheen tai tämän esimieheen, työterveydenhuoltoon jne. mutta muista, että tällä saralla ei ikinä tiedä miten käy - vaikka vika ei millään lailla olisi sinussa (yleensä asioihin tarvitaan kaksi osapuolta, kiusaamistilanteissa riittää kun yksi on häiriintynyt) niin saattaa olla että helpompi tie valtaa pitäville on päästä sinusta eroon kuin puuttua koko työyhteisön ongelmiin.
Tämä on väärin mutta käsittääkseni arkipäiväistä niissä työpaikoissa, joissa valta on mennyt pelkureille. Työterveydenhuollosta (yleensä työpaikan palkkaamia tosin) voit kuitenkin aina hakea saikkua ja se todellakin kannattaa, itseä harmittaa jälkikäteen etten hakenut vaan tulin työpaikalle ja annoin väsyneenä ja itkuisena lisää aihetta kiusaamiseen. Mutta paremi myöhään kuin ei milloinkaaan ja sillä aikaa ehdit miettiä ajan kanssa miten toimia ja muutenkin selvittää päätäsi.
Mikään työpaikka ei ole tuon arvoinen, sairas työyhteisö sairastuttaa tutkitusti muutkin, jolloin terveitä aletaan pitämään jotenkin vääränlaisina ja koko homma on ihan ylösalaisin. Sinuna hakisin ainakin sitä saikkua huomioonottaen että sinun ei kannattaisi väsyttää itseäsi tuollaisessa taistelussa, se ei tuo sinulle mitään extraa työuraasi ajatellen.
Olin täysin samanlaisessa tilanteessa sinun kanssasi, irtisanoin lopulta itseni ja aloin tekemään graduani. Vuosi meni ennen kuin gradun pystyin aloittamaan sillä niin paljon otti voimille tuo kaikki mennyt. Eli en suosittele, sitä on vaikea vain itse nähdä myrskynsilmässä ollessaan mutta jälkiviisaana toimisin paljon nopeammin, enkä uskoisi että "asiat kyllä järjestyy" kovin pitkään, jos siltä oikeasti ei näytä.
Sitten kun olet saikulla :) niin pidät itsestäsi vain huolta ja netistä sekä kirjastosta löytyy myös aihetta käsitteleviä kirjoja paljonkin, jotka auttaa ymmärtämään (tosin tuollaista henkistä väkivaltaa tai niiden aiheuttajaa ei edes kannata yrittää ymmärtää) asiaa, mutta tuo ennen kaikkea itselle hyvän mielen. Tsemppiä!
tuo on toisaalta positiivista, vaikka se juuri nyt ei siltä ehkä tunnukaan - olet ilmeisesti erittäin pätevä opettaja, jos sinut koetaan tuollalailla uhaksi jonkun vanhemman opettajan taholta. Pidä sama linja älkä anna tuollaisten vaikuttaa itseesi.