Itselläni oli täydellinen elämänmuutos vuosi sitten. Aikaisemmin elin huoletonta elämää, työttömänä vuokralla poikaystävän kanssa. Elämään kuului huumeita ja rikoksia. Nyt kuitenkin elämä täysin muuttunut, uusi mies, perhe, hyvä työpaikka, päihteettömyys. Miksi silti ajoittain kaipaan vanhaa kauheaa ja epävarmaa elämääni? Varsinkin silloin, kun on vaikeaa ja tuntuu, että kaikki kaatuu niskaan. Tekisi mieli vain jättää kaikki ja olla sekaisin kun seinäkello. Kuitenkin olen aina haaveillut nykyisestä elämäntavastani, olla 'tavallinen'. Ja saada perhe ja työpaikka ja oma asunto. Tuntuu välillä, etten jaksa kuitenkaan sellaista elämää, mistä voimia....
Elämänmuutos
..N
3685
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
uudesta elämästä!
Olet ilmeisesti jo lapsuudessasi tottunut turvattomuuteen, jota huumeiden ja rikosten täyteinen elämäsi aikuisuudessa edusti. Vaatii paljon työtä, jotta voisi rauhoittua ja olla tyytyväinen tasaisen tylsässä ja ennen kaikkea turvallisessa elämässä, arjessa. Vanhat toimintamallit ovat heti mielessä, kun tuntuu ettei kestäkään tavallisuutta.. Been there, done that!! Vuosia kun on kulunut tätä niiiiiin tavallista ja ah niin tylsää elämää, voin oikeasti nauttia aivan mielettömästi vain siitä, että esim. on aurinkoinen päivä tai että kaupasta sai juuri sitä leipää aivan tuoreena, mitä meillä syödään. Koti on puhdas, vaatteet samoin. Lapsi on tasapainoinen ja onnellinen. En voisi olla tyytyväisempi valintaani lopettaa huumeiden käyttö!!! Jokainen päivä on vuosia ollut taistelua menneisyyden varjojen ja tulevaisuuden valoisuuden välillä. Nyt tiedän, että se taistelu on ollut kaiken sen työn ja tuskan arvoista!!! Tsemppiä sulle tiellä, jonka olet valinnut. Ei todellakaan helpoin, mutta varmasti kaiken vaivan arvoinen!
Ole ylpeä että olet päässyt entisestä elämästäsi eroon! Kannattaa miettiä mitkä ovat voimavarojasi ainakin mies, ehkä perheesi? Koita löytää uusia harrastuksia, ja keskustele asioista vaikka miehesi tai jonkun ulkopuolisen kanssa. Mutta, voimia sinulle, olet tehnyt oikean valinnan, toivottavasti pysyt päätöksessäsi!
itselleni tulee välillä (alituisesti) sellainen olo että nyt haluan luovuttaa ja unohtaa kaiken ja tehdä vaikka mitä ja olla tekemättä... kaikki on hyvin, opiskelen itselleni mielenkiintoista alaa, minulla on ihana puoliso ja koti, sekä tulevaisuuden suunnitelmia, ihania sellaisia puolisoni kanssa.. ja silti. silti tuntuu niin paskalta ja turhalta. joskus heräänkin itkien, ilman mitään syytä.
ja juu, olen päättänyt että lääkärille pitäisi mennä, mutta tuollaisessa olotilassa ei vain pysty tekemään mitään järkevää... ja sitten taas olon normalisoiduttua tuntuu että ei se ole niin vakavaa että lääkärille tarvitsisi mennä..
tässä tuli nyt omaa vuodatusta :O anteeksi ettei ole mitään rakentavaa sanottavaa. mutta ehkä vertaistukea? jospa liittyisi juuri tähän elämän muutokseen.. tsemppiä.
yritetään vielä kuitenkin.