Meillä on juuri 5 vuotta täyttänyt lapsi. Olemme lapsen isän kanssa olleet erossa kohta 2 vuotta. Lapsi on tavannut isäänsä säännöllisesti, joka toinen vkonloppu ja lomilla pidempiä aikoja.
Eli meillä on yhteishuoltajuus ja lapsi siis asuu minun luonani.
Nyt tilanne on se että isä on muuttamassa yli 200 km:n päähän ja olemme miettineet ratkaisua tapaamisiin.
Mitä mieltä olette sellaisesta että lapsi on 2 ja 2 vkkoa, eli fifti fifti molemmilla?
Eli meillä on yhteishuoltajuus ja lapsi siis asuu minun luonani.
Nyt tilanne on se että isä on muuttamassa yli 200 km:n päähän ja olemme miettineet ratkaisua tapaamisiin.
Mitä mieltä olette sellaisesta että lapsi on 2 ja 2 vkkoa, eli fifti fifti molemmilla?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Nyt onnistuu, mutta entä kun ensi vuonna alkaa eskari. Sehän ei ole pakollista olla siellä aina paikalla, mutta yleensä lapsille tosi tärketä, kun ovat "jo eskareita" ja harjoittelevat ihan koululaiksiksi =) . Seuraavana vuonna alkaa koulu ja silloin tilanne ei missään tapauksessa enää käy.
Jos tilapäisestä muutosta kysymys eli kestäisi vain n. vuoden, niin ihan ok.
Unohdin tosiaan mainita, että kyse olisi vain vuodesta, koska kun alkaa eskari ei järjestely enää toimi.
Mutta onko loppupeleissä kuitenkaan järkevää "opettaa" lapsi olemaan nyt 50% isällään ja sitten vuoden päästä taas palata jokatoinen vkonloppu menetelmään?
Lapselle ei pääse muodostumaan kotia, vaan elämä on reissukassissa.
Samoin kaverit. Koulu/tarha/mikänytsittenonkaan. Mihinkään ei saa otetta. Lelut/fillari/sukset/ kaikki on aina väärässä päässä.
tapauksessa käy enää eskarille eikä tuollaista järjestelyä suositella pienellekään lapselle. Te voitte jakaa lomat niin, että lapsi on isän luona osan isän lomista esim kolme viikkoa kesällä ja yhden talvella, kuinka paljon sitten isällä lomia onkaan, ja äidin luona taas äidin loma-ajat jne.
Kuka ei suosittele vuorohuoltajuutta pienelle lapselle? Tätä olen monesti kysynyt saamatta vastausta.
ja ne vanhemmat ja varhaiskasvattajat, jotka ymmärtävät lapsen kehitysvaiheita. Lapselle oma koti on tärkeä. Jos lapsen elämä on yhtä reissuamista, hänellä ei ole pysyvää asuinsijaa missään.
Voin ihan hyvin sanoa että lapsipsykologit ja ne vanhemmat ja varhaiskasvattajat jotka ymmärtävät lapsen kehitystä suosittelevat hyvä suhdetta molempiin vanhempiin. Ja tämä suhde kyllä vaatii sekä arkea että juhlaa molempien vanhempien kanssa.
Eikö sinua kiinnosta mitä mieltä lapset ja vanhemmat ovat vuoroviikoista?
Lue tästä: http://agl.cc.jyu.fi/lapsiasia/page_files/9789513929404.pdf ja kerro mitä sinulla on antaa sanojesi tueksi.
Minun lapsellani on jopa kaksi kotia, kaksi pysyvää asuinsijaa. Ei hän reissua yhtään sen enempää kun toisinaan tulee hoidosta ja menee hoitoon minun luotani ja toisinaan äidin luota. Ihan yhtä paljon siinä on reissuja kuin jos toista vanhempaa ei olisi edes elossa.
itsekkäitä valintojaan. Ei siinä ole mitään uutta. Tuo tutkimus koski vain vuoroviikkohoitoa kokeilleitten vanhempien mielipiteitä. Kysy keneltä hyvänsä lastentarhan opettajalta millainen on vuoroviikkohoidon vaikutus lapseen, niin saat takuuvarmasti negatiivista palautetta.
Haluaisitko sinä joka viikonloppu muuttaa toiseen paikkaan asumaan? Haluaisitko sinä, ettei sinulla olisi pysyvää kotia missään?
ja lapsi kärsii,saattaa kieltäytyä käynneistä,vaikuttaa eskari oppimiseen.ja aina pitää miettiä.kumpi hakee,kumpi tuo.monet harmit jos sairastuu,rahahuolet,työttömyys.ym harkitkaa tarkasti.
päiväkodissa työskennelleenä nähnyt juuri tuon, että lapsi väsyy eikä tunne kodikseen mitään. pari päivää menee siihen, että tottuu että nyt olen isällä, pari päivää menee ok, sitten alkaa reagointi siihen, että vaihto äidille tulossa, äidillä jälleen reagoidaan toiseen kotiin tuloa, sitten taas muutama päivä ok ja sitten taas vaihto tulossa...
Tilannehan on tosi hankala, enkä osaa siihen itse mitään vastausta antaa, miten pitäisi toimia, mutta tällaiset vuoroviikot ei...lapsi ei jaksa.
Toivottavasti saatte kaikki järjestymään! Tsemppiä!
sisareni perheessä on ollut toimiva systeemi alusta asti,jo pitkälti toistakymmentä vuotta.Välimatkaa on ollut 350km ja lapsi on käynyt isällään joka kolmas viikko.Matkakulut puoliksi.Kallista, mutta satsauksen arvoista!Lapsen suhteet isään ovat säilyneet, hän on perheenjäsen uusine sisaruksineen.Ei ole tarvinnut itkeä isän perään, kun tietää että taas näkee, lomilla pitempäänkin.Liian pitkä yhdessäolo aiheuttaa erotessa isot itkut..Nyt lapsi käy harvemmin, kun kaverit ovat tärkeämmät, mutta nyt voi mennä jo poikaystävää näyttämään!
Kirjoitin jo aikaisemmin että tämä järjestely olisi vain ensimmäisen vuoden.
Päiväkotiin hänen ei tarvitsisi isänsä luona käydessään mennä. Koska hänen uusi vaimonsa on jäämässä äitiyslomalle ja on siis kotona pvät.
Niin, niin, ensimmäisenä vuonna tulis sama ikävä kuin toisenakin vuonna.Revitkö sitten lapsesi taas toisenlaisiin oloihin? Suojele lastasi isoilta eroilta ja totuta jo pienestä vakirytmiin ja -oloihin.Se on nopeammin surtu pois, usko minua.Olen sen surun nähnyt ja kokenut oman lapseni kanssa.