Tuleeko susta hyvä isä/äiti

olen äiti ja lastenhoito ei ollut puutteellista, mutta itse kysymys on hyvin teorettinen, koska meille ei tuu vauvaa, tai tietysti aina on mahdollista, mutta ei sittenkään. Niin, että alkasin taas alusta sen rumpan, no tänk juu.

Taidan ootella lasteni vauvoja ja toivon heillekin vielä pitkää sinkkuaikaa. Mikähän sit olisin..en ainakaan mummo, en mummikaan, en isoäiti, jaa-a...voisin olla mamma :)

tästä huonommaksi äidiksi muuttuisin, eli kai musta ihan hyvä äiti sille mielikuvituskumppanini kanssa tekemälleni kuvitteelliselle yllätysvauvalle sitten tulisi.

...pitäis varmaan kysyä joltakin puolueettomalta taholta.

tai raskauden keskeytys muulla keinolla, koska haluan lapsen parasta. Jos ei, niin katoan elämästä, sillä en halua katsoa, kun lapsi joutuu kitumaan täällä.

Tiedän kuitenkin, että olisin hyvä isä, jos joutuisin kasvattamaan lasta.

kysyä lapsilta ja naiseltani.

Kyllä mä olen sivusta seurannut sellaistakin pariskuntaa, jokka yritti pitkän aikaa lasta ja nainen hehkutti, miten hyvä isä hänen miehestään tulisi, kun se niin tykkää lapsista.

Nykyään niillä sitten on lapsia ja nainen räpättää, miten paska äijä sillä on, kun se ei ikinä tee lasten kanssa mitään.

Jonkinlainen isähahmo. Välillä usko itseen meinaa loppua. Välillä (kuten tänään) vois melkein sanoa olevansa maailman paras isi.

Eikä yllärivauvoja tule.

En todellakaan tiedä, toivottavasti musta tulis hyvä äiti. Mitä sekin sitten tarkoittaa? Ainakin joitakin juttuja tekisin eri tavalla kuin mun oma äitini teki, joitakin hyvä juttuja en taas varmasti edes pystyisi tekemään yhtä hyvin kuin oma äitini.

Ei sillä niin väliä tulisko vauva yllärinä vai ei, kunhan joku päivä tulis.