On jäänyt mieleen tuo Yrmiön luonnehdinta, että naista voi "rakastaa" kuin koiraa, mutta onko mahdollista, että mies rakastaisi naista kuin ihmistä? Pitäisi hänestä ihmisenä, välittäisi hänestä, haluaisi hänelle pelkkää hyvää ja olisi valmis tekemään uhrauksia hänen puolestaan? Vai onko alempiarvoista mahdotonta oikeasti rakastaa? Koskaan en ole nähnyt miehen tuntevan aitoa rakkautta, mutta onko se edes mahdollista?
Osaako mies rakastaa?
epäuskoinen
701009
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 70
Vanhimmat
ja vastaan kysymykseesi.
Lainaan itseäni: "Pitäisi hänestä ihmisenä, välittäisi hänestä, haluaisi hänelle pelkkää hyvää ja olisi valmis tekemään uhrauksia hänen puolestaan"
on jotenkin epäilyttäviä.
Minkälaisia uhrauksia? Mitä pitäisi uhrata?
jos kahdella ihmisellä on kauhean erilainen käsitys siitä, millainen on mukava ilta/päivä/loma/tapa viettää viikonloppua, niin joskus on valmis tekemään niinkin kuin se toinen haluaa, eikä aina ole itsekäs. Että joskus tekee jotain vain ja ainoastaan ilahduttaakseen toista, ilman, että ajattelee sitä mitä itse siitä saa. Ei nyt tarvii mitään munuaisia alkaa luovuttamaan...
tapahtuvan ilman minkäänlaisia uhrauksia kun rakastaa toista. En ole tuntenut itseäni uhrina tai uhrautuvana toimiessaan niin.
Vastakysymyksiä. Osaako nainen olla pitämättä sitä itsestäänselvyytenä? Osaako nainen olla pitämättä sitä miehen velvollisuutena? Osaako nainen olla syyllistämättä miestä kun aina ei menekään niin kuin nainen toivoo?
Mutta lupasin vastata kysymykseesi. Osaa ainakin tämä mies aidosti rakastaa naista. Olen rakastanutkin. Ihmisenä. Sellaisena kuin nainen on.
Itsestäänselvyytenä? ... En osaa vastata tähän; minua ei ole kukaan mies rakastanut, enkä ole koskaan tavannut miestä joka osaa rakastaa.
Velvollisuutena? Ei se voi olla velvollisuus, joko tuntee tai sitten ei. Tämä kyllä taitaa tarkoittaa sitä, että et siis rakasta, et niin, että se olisi tunne. Kyllähän noilla mun mainitsemilla tavoilla voi käyttäytyä kuka vain, se on valintakysymys, mä puhuin aidosta tunteesta. Se kai taitaa olla miehelle mahdotonta.
Mun mielestä pitäisi olla rehellinen. Mua inhottaa se, että miehet väittävät rakastavansa saadakseen säännöllistä seksiä ja perheen(tai naisetkin), se ikään kuin halventaa naisen(tai miehen). Alistaa ihmisen vain välineeksi omien itsekkäiden tavoitteiden saavuttamiseen. Kuulisin tuhat kertaa mieluummin totuuden, kuin tuhlaisin elämäni eläen valheessa.
Syyllistämättä? Jos itse rakastaa täysillä, eikä toinen tunnekaan mitään, niin ei se ole niin helppoa...
Voisin melkein väittää samaa, että minua ei ole yksikään nainen rakastanut. Nyt jälkikäteen ajatellen. Kun rakastaa, silloin myös luottaa. Yksikään nainen ei ole luottanut minuun.
että miehiin ei voi luottaa, jos haluaisi esimerkiksi uskollisuutta, mikä edelleen järjenvastaisesti on naisille tärkeää. Musta on aina ollut jännä ilmiö että miehet vaatii luottamusta senkin jälkeen, kun ovat sen kerran saadun luottamuksen pettäneet! Luottamus on ansaittava ja sen jälkeen oltava sen arvoinen, ei se liity rakkauteen. Mun mielestä olisi todella tyhmää luottaa mieheen.
ansaittava, se luottamus tulee aina perustumaan jonkinlaiselle ansaitsemiselle. Silloin joutuu aina todistamaan toiselle luotettavuutta. Ansaitun luottamuksen menettää helposti.
Minä olen luottanut siihen asti kunnes toisin todistetaan. Silloinkin olen antanut anteeksi ja antanut uuden mahdollisuuden. Olen antanut sen sanomatta sitä, että olen sen antanut. Olen hyväksynyt tapahtuneen ja jättänyt sen taakseni. Jos jonkun luottamus pitää ansaita, se joku ei ole sen luottamuksen arvoinen. En usko sellaisen luottavan itseensä. Kun ei luota itseensä, ei kykene luottamaan toiseenkaan.
Jatkuvalla epäilyllä saisi ainakin minut karkoitettua hyvin helposti. Erittäin helposti.
Yksi neuvo naisille. Älkää vaatikaa lupauksia. Mies lupaa itse, jos on lupaakseen. Mitä enemmän lupauksia viljellään, sen vähemmän niitä pidetään.
Mun mielestä olisi todella typerää luottaa ihmisiin ilman mitään tietoa voiko siihen ihmiseen luottaa. Mun luottamukseni todella pitää ansaita ja juuri siksi se on paljon arvokkaampaa kuin sellainen "perusluottamus". Ja jos mun luottamuksen menettää sitä ei koskaan saa takaisin ja se olisi myös aivan ehdoton loppu suhteelle. Aika montaa naista on sattunut todella paljon, kun on mennyt tyhmyyttään luottamaan mieheen...
sellaista mahdollisuutta, että itseluottamuksen puutteesta johtuen, moni nainen on ajautunut sellaisen miehen kanssa yhteen, joka ei ole luottamuksen arvoinen? Itsetuntemuksen puutteesta johtuen saanut siipeensä?
Kerron sulle yhden pienen salaisuuden. Itseensä luottava ihminen ei koe tarpeelliseksi toisen luottamuksen ansaitsemista. Sellainen ei ala ansaitsemaan toisen luottamusta. Joka on sitä mieltä, että hänen luottamus on ansaittava, ei luota itseensä. Itseensä luottavan luottamusta ei tarvitse ansaita. Itseensä luottavalla se luottamus vaan on. Sitä ei mikään horjuuta. Ei edes toisen epäluotettavuus.
Sen verran sanon omalta kohdaltani, että kahleissa en voisi koskaan kehenkään rakastua. En pystyisi/haluaisi kenenkään luottamusta koskaan ansaita. Ehdottomiin ihmisiin on myös vaikeata rakastua, ei mahdotonta tietenkään.
Kukaanhan ei ehdoin tahdoin halua vahingoittaa itseänsä, mutta kipu lisää vain kasvua.. :D
...on paljon naisia, jotka ajattelee noin kuin sinä, että luottavat heti ja sitten heitä esimerkiksi petetään. Eipä tainnut kannattaa luottaa...
En minä koe, että minun tarvitsisi ansaita kenenkään luottamusta, tiedän, että MINÄ olen luottamuksen arvoinen. Mutta ei sitä tiedä kukaan muu, ennen kuin tutustuu minuun ja havaitsee, että olen. Myös minun luottamus toiseen ihmiseen tulee sitten vasta joskus, kun olen tutustunut ihmiseen, jos hän vaikuttaa luottamuksen arvoiselta. Sun logiikan mukaanhan joka ikinen ihminen on luottamuksen arvoinen eli kukaan ei koskaan petä, valehtele, ole epärehellinen, jne? Saanen epäillä...
En kyllä ymmärrä ollenkaan... Siis jos toinen pettää luottamuksen, niin silti kannattaa edelleen luottaa siihen ihmiseen, siitä huolimatta, että hän on TODISTANUT, ettei häneen voi luottaa? Tuo on kyllä jo tyhmyyttä...
...jos et pysty ansaitsemaan kenenkään luottamusta, niin et ole luotettava. Minä en taas voisi koskaan rakastaa ihmistä, johon en voi luottaa. Luottamus on oleellisin osa parisuhdetta.
luottamuksen pettäjän tyhmyyttä. Ei minun.
Paljon lupaava, on itseluottamuksen puutteessa elävä ihminen. Mitä vähemmän lupaa, sen vähemmän rikkoo lupauksia. Jos helposti lupaa, helposti myös pettääkin lupauksensa. Siitä tunnistat helposti epäluotettavan ihmisen. Lupaatko itse usein ja helposti?
siltikin olen vain kummasti niin kovin monen ihmisen mielestä luotettava. Niinkuin olen ollut parisuhteessakin, enkä ole tätä luottamusta koskaan pettänytkään.
Minä puhun luottamuksesta toiseen ihmiseen, mistä sinä puhut?
No on on, mutta jos ihminen todistaa käytöksellään, ettei häneen voi luottaa, niin kyllä silloin minä olen tyhmä, jos EDELLEEN luotan!
"Lupaatko usein ja helposti?"
Lupaanko mitä? Kenelle? Jos lupaan esimerkiksi olla uskollinen tai olla kertomatta salaisuutta eteenpäin, niin en niin myöskään tee. Jos jotain lupaan, niin pidän sen, mutta ei minun tarvitse vältellä lupausten tekoa siinä pelossa, etten pystyisi niitä pitämään. Tiedän olevani luotettava ihminen. Mutta en vaadi, että kenenkään puolitutun pitäisi suoralta kädeltä luottaa minuun, sitä tässä yritän selittää...
niin olet... Mikä tässä nyt menee ohi? Mitä yritän teille selittää on se, että mun mielestä on typerää ajatella, että kaikkiin maailman ihmisiin voi luottaa, vaan luottamus syntyy(jos on syntyäkseen) kun toiseen ihmiseen, hänen luonteeseensa ja arvoihinsa, tutustuu... Enkä varsinkaan käsitä tätä teidän ajatusta, että luottaa pitäisi senkin jälkeen, kun toinen on pettänyt luottamuksen.
Joo. Siihenkin tilanteeseen on helppo ratkaisu. Luottamuksen ja epäluottamuksen väliin jää se, ettei tiedä. Tai ei se niin helppo taida monelle olla. Jokainen haluaa tietää.
Hmmm... Kun luotat itseesi, olet mielestäsi luotettava niin miksi edes vaatisit toista luottamaan sinuun? Koetko tarpeelliseksi luotettavuutesi todistamista toiselle? Todistatko sitä edes toiselle? Kenelle sitä luotettavuuttasi oikeasti todistat?
Jokaiseen voi luottaa. Voi luottaa toisen luotettavuuteen, toisen ennalta-arvattavuuteen, epäluotettavuuteen jne. Aina voi luottaa inhimmilliseen heikkouteen. Aina voi luottaa siihen, että jossain tilanteessa jokainen kykenee epäluotettavuuteen. Aina voi luottaa siihen, että itse kykenee olemaan luotettava. Aina voi luottaa. Mitä muutakaan tässä maailmassa voi kuin luottaa johonkin?
siinä, että sinä sanot että sinun luottamuksesi on erityistä/se pitää ansaita. En minä ole koskaan mitenkään erityisesti kenenkään luottamusta halunnut/kokenut tarpeelliseksi ansaita. Enkä tule koskaan kokemaankaan. Sinä luotat, jos luotat, jos et niin se on oma häpeäsi.
viittaan häneen mihin sinäkin omalla sivullasi :)
Jos kansaa hallitaan lailla ja pidetään kurissa rangaistuksilla, niin kansa väistää rangaistuksia, mutta ei häpeä tekojaan. Jos kansaa hallitaan ja järjestystä pidetään yllä hyvien tapojen avulla, niin kansa häpeää pahoja tekojaan ja tulee hyväksi
kung fu tse
Ei minun tarvitse, koska kaikki elämässäni olevat ihmiset, jotka tuntevat minut, luottavat minuun.
Eihän sitä edes voi todistaa tai vaatia mitenkään muuten kuin olemalla oma itsensä ja sitten tietyn ajan kuluttua sen tietää onko toinen luotettava vai ei! Valitettavasti suurin osa ihmisistä ei ole. (Usein miehet ovat luotettavampia kavereille, naiset taas kumppaneille)
Jos tutustun uuteen ihmiseen, en automaattisesti luota häneen, vaan vasta sitten kun/jos hän vaikuttaa minusta luotettavalta. Ei minua haittaa, etten tiedä uudesta ihmisestä voiko häneen luottaa, mutta en myöskään luota ennen kuin tiedän paremmin.
Jos olet mies, niin musta alkaa vähän tuntumaan, että miehelle ja naiselle luottamuskin on ihan eri asia...
tässä läntisessä sivistyksessä näyttää toteen tämän väitteen.
...vähän turhan korkealentoista parisuhdetta ajatellen... :)
ja helvetin monelle muullekin ihmiselle täysin eri asia. Sukupuolesta riippumatta.
ymmärtäminen ja anteeksianto on jumalaista. Ehkä tosiaankin turhan korkealentoista.
Jos haluaa pitää toista kahleissa, niin ei voi olettaa mitään hyvää tapahtuvan, eli vanha viisaus pätee myös tähänkin asiaan..
kaikkien ihmisten luottamus pitää ansaita. Olen myös itse valmis käyttäytymään niin, että ansaitsen luottamuksen. Mulle se on sitä, että en valehtele, petä tai tee mitään, mistä en voisi kumppanille kertoa = olen siis luottamuksen arvoinen.
Mitä sinä tarkoitat tuolla ansaitsemisella? Jos luottamusta ei voi ansaita, niin eihän sitä silloin voi menettääkään? Eli vaikka olisi miten epäluotettava niin sun logiikan mukaan on siltikin luotettava?
Jos naisesi jäisi kiinni pettämisestä vaikka väittäisi olevansa uskollinen, niin olisiko hän sinusta edelleen luotettava?
Kerro sitten mitä luottamus sulle on!
...ymmärtää ja antaa anteeksikin, mutta jos toinen toistuvasti pettää luottamuksen ja silti luottaa, niin se ei ole mitään muuta kuin tyhmyyttä.
että luotan. Se riittää minulle.
...se on vain yksi miesten käyttämä sana kuten "rakkaus". Kätevä sana, jolla saa mitä tahtoo, koska naisella on tunteita. Ok, nyt ymmärrän. Ilmakos miehiin ei voi luottaa.
toisen epäluotettavuuteen ja ei silti menetä luottamusta itseensä. Silloin tietää milloin toinen on epäluotettava.
On vaikeaa luottaa toiseen. Ymmärrän sen. Sen kanssa on vaan opittava elämään. Kun luottaa itseensä, tulee ne epäluotettavatkin helposti tunnistettavaksi.
määritellä? Määritellä tarkasti? Sitähän minäkin.
liittyy ne asiat, jotka jo mainitsinkin ja se tunne saa ihmisen toimimaan sillä tavalla. Ja voi määritellä mikä ei ole rakkautta; esimerkiksi hyväksikäyttö, itsekkyys ja välinpitämättömyys. Mies ei vain kykene ymmärtämään mistä puhun, koska mies ei ole koskaan tuntenut rakkautta. Surullista, mutta ainakin sain vastauksen alkuperäiseen kysymykseen.
kahleisiin. Jos kaikki vapaudetaan kahleista, ne ei yhtäkkiä tiedä, mitä sillä vapaudella tekisi. Ihmiset on opetettu kahleisiin. Jos ihminen haluaa vapautua kahleista, sen täytyy vapautua niistä omin voimin. Vasta silloin hän osaa olla kiitollinen vapaudesta ja ei käytä sitä vapautta väärin. Kahleitakin on monenlaisia. Suurinta osaa niistä ei tunnisteta.
Jos taas ihmiset pakotetaan vapauteen, ne käyttää sen vapauden väistämättä väärin. Sekin on nähtävänä jokapäiväisessä elämässä. Lähes kaikkialla.
Mulle se on sitä, että en valehtele, petä tai tee mitään, mistä en voisi kumppanille kertoa = olen siis luottamuksen arvoinen.
Nyt tähän. Sanoisin, että tuo "tee mitään mistä en voisi kumppanille kertoa" on riittävä. Tarkoitin juurikin edellisellä asiallani sitä, että toimia omien moraalinäkymyksiensä mukaisesti oikein.
Koska, jos en voisi asiasta kertoa, niin oma moraalini jo silloin kertoisi, että olen tehnyt väärin.
Mitä sinä tarkoitat tuolla ansaitsemisella?
No sillä tarkoitan sitä, että en minä mitään rupea ansaitsemaan. Ainoastaan olen sellainen, kuin olen ja joko se käy/riittää/moraalikäsitykset ovat riittävän samanlaiset tai sitten ei. Siltikään en mielestäni petä kenenkään luottamusta, jos minun moraalini eroaa jonkun muun moraalista.
Eli vaikka olisi miten epäluotettava niin sun logiikan mukaan on siltikin luotettava?
Mä en puhu tässäkohtaa luotettavuudesta, tietenkin jos jotain lupaa ja pettää sen niin silloin ei ole luotettava, mutta jos on erilainen näkemys asioihin, niin silloinhan ei ole välttämättä tehnyt mitään väärää.
Jos naisesi jäisi kiinni pettämisestä vaikka väittäisi olevansa uskollinen, niin olisiko hän sinusta edelleen luotettava?
Ei tietenkään, jos on sanonut toimivansa jotenkin muuten. Nyt täytyy varmaan lähteä nukkumaan, jatketaan näistä vaikka huomenna. Öitä..
antaa pienen osani siihen, että mikä ei ole rakkautta. Uskonpuute ei ole rakkautta. Sinulla sitä näyttää olevan. Korjaa jos olen väärässä.
Kyllä minä olen tuntenut rakkautta toiseen. Se on asia, missä ei uskonpuute minua vaivaa. Kyllä uskon siihen edelleen kun satun tuntemaan sitä toiseen. Uskon myös siihenkin, ettei toinen voi olla huomaamatta sitä, jos itsekin tuntee rakkautta.
...eli sun mielestä on ok pettää, mutta tyttöystäväsi mielestä ei, ja vaikka tiedät tämän, niin et tee mitään väärää, jos petät, koska sinun mielestä ei pettäminen ole väärin. Tavallaan totta, mutta todella kohtuutonta sun tyttöystävää kohtaan. Tässä tilanteessa sun olisi pitänyt kertoa, ettet ole yksiavioinen, muuten tuo on toisen luottamuksen väärinkäyttöä. Juuri tuon takia mua ärsyttää miehet, teille on aina jokin porsaanreikä, jonka kautta te teette aivan mitä huvittaa muiden tunteista piittaamatta!
Vaikka luottamus loppuisi, niin ei ne tunteet silti lopu kuin seinään. Jos loppuisi, niin esimerkiksi uskottomuus tai valehtelusta kiinni jääminen ei sattuisi.
enemmän? Toisen epäluotettavuus tai oma riittämättömyys?
Niin yhtä hyvin voidaan sanoa, että naisiin ei voi luottaa, jos miehiin ei voi luottaa.
Koita nyt ymmärtää, että sinun määritelmäsi eivät ole ainoita oikeita, muiden ihmisten määritelmät ovat _aivan_ yhtä oikeita, kuin sinunkin :D
Lisäksi vielä, jos tutkit vanhoja ja viisaita, niin huomaat että se kehen näissä kaikissa asioissa ainoastaan petyt on loppujen lopuksi itseesi. Koska sinä itse asetat kaikki rajat ja tavoitteet, jos ne ovat kaikille maailman ihmisille mahdottomia, niin kuka silloin on vastuussa?
Hyvää yötä .. :)
meni taas. Lueppa pari kertaa uudestaan, jos et ymmärtänyt. Tai sitten vain provoilet.
Öitä.
Minä haluan ihmisen, joka rakastaa minua, on uskollinen, eikä valehtele. (mikään noista toiveista ei olisi mahdoton naiselle, mutta miehille näköjään on!) Miehistä siihen ei selvästikään ole, joten olen mieluummin yksin kuin elän teidän kaltaisenne epäinhimillisten koneiden kanssa.
Naisille ja miehille rakkaus ja luottamus on näköjään täysin eri asia ja se mitä te miehet kutsutte rakkaudeksi, on ainakin minulle nyt täysin arvoton asia. Se ei ole sitä, mitä haluan elämältä oli sitten teidän tai minun määritelmänne oikea. Mutta nyt ainakin tiedän, ettei miehelle ole mahdollista rakastaa kuin itseään.
"Kumpi sattuu enemmän? Toisen epäluotettavuus tai oma riittämättömyys?"
Mitä merkitystä sillä on? Jos toinen ihminen tuottaa minulle kipua ja pahaa oloa, niin se on ihan yhdentekevää, mikä sen kivun tarkka lähde ja syy on. Lopputulos on kuitenkin se, ettei häneen voi enää luottaa.
Yhden asian voin sanoa: sinä et ole koskaan tuntenut rakkautta. Tuskin olet edes ihminen.
itseään, et tiedä mistä rakkaudessa on kyse. Silloin et voi rakastaa toistakaan. Et osaa rakastaa toista, koska et osaa rakastaa itseään. Et tunnista rakkautta toisessa, koska et tunnista sitä itsessä.
Rakkaus ei ole myös epäluottamusta rakkauteen.
Hyvä yötä. Elämä opettaa. Sen lupauksen on elämä antanut jokaiselle, joka haluaa oppia.
ihminen, niin mikä sitten? Eläin? Elukka? Mikä?
tuntevia olentoja, jotka rakastaa pyytettömästi. Sinä olet kone tai robotti, sinussa ei ole mitään inhimillistä.
"Kun et rakasta itseään, et tiedä mistä rakkaudessa on kyse. Silloin et voi rakastaa toistakaan. Et osaa rakastaa toista, koska et osaa rakastaa itseään. Et tunnista rakkautta toisessa, koska et tunnista sitä itsessä."
No sitä ongelmaa teille miehillä ei sitten todellakaan ole, itseänne te tosiaan osaatte rakastaa. Minä kuitenkin osaan rakastaa myös muita kuin itseäni.
ja roboteilla ei riitä ymmärrystä inhimmillisiin heikkouksiin. Koneet ei osaa antaa anteeksi.
että todella harva osaa rakastaa itseään. Suurin osa miehistä suuntaa kiintymyksensä aina itsestä ulospäin. Autoihin, rahaan, valtaan, omaisuuteen you name it.
mahdollista, mutta ihan turha luulla, että siinä vaiheessa kun mies tapaa uuden naisen. Sillon on joku ihan muu mielessä. Ne ihmisyysjutut tulee sit myöhemmin.
Samoinhan se naisella on. Rakkaus syvenee ja vahvistuu vuosien kuluessa. Alussa se ei ole aloittajan kuvaileman kaltaista.
mies sitten tavatessa ajattelee? Että nainen on pelkkä reikä?
mitään "rakkautta ensisilmäyksellä" tilannetta (en usko siihen naistenkaan kohdalla), vaan ihan sitä, että onko yleensäkään miehen mahdollista tuntea sitä, mitä nainen tuntee kun rakastaa?
on.
Jos nuo em. asiat olivat niitä mitä "nainen" tuntee.
lainausmerkeissä? Jos mies tuntee noin, niin miksi se ei sitten näy millään tavalla? Varsinkin se tärkein, joka tuosta listasta jäi eli "hyväksyy sellaisena kuin on".
on naisille aina vain pelkkä reikä?
Ei nainen ole mulle ollut koskaan pelkkä reikä parisuhteessa, ainoastaan yhden illan jutuissa.
Jotenkin vain tuntuu vaikealta naisten ymmärtää, että jos mies ei tahtoisi sänkyyn, niin tuskin niitä parisuhteita syntyis ollenkaan.
Mikä siinä sitten taas on niin pahaa, että tällaisiksi me olemme evoluution (uskokoon kukakin mihin uskoo) kautta tulleet. Pitäisikö tässä esittää jotain muuta?
Kaiken lisäksi, jos en tunne naista niin enhän minä voi olla rakastunutkaan, mutta vetovoima pitää siltikin yhdessä ja rakastuminen "mahdollistuu".
Näin mä näen sen asian miehenä, eli ilman sitä vetovoimaa (kutsukoon kukakin miten tahtoo) ei syntyis rakkauttakaan.
Miksi nainen lainausmerkeissä?
jos sinä näet rakkauden jotenkin, niin joku muu voi nähdä sen erilailla..
Jos mies tuntee noin, niin miksi se ei sitten näy millään tavalla?
Niin. Siis tunteeko(?). Mulla ainakin näkyy, jos tunnen noin, mutta enhän ole väittänyt, että kuka tahansa nainen ja tunnen noin. Tosin ei näy niinku naisilla, vaan niinku miehillä :D
Varsinkin se tärkein, joka tuosta listasta jäi eli "hyväksyy sellaisena kuin on".
Se on tärkeetä ja nuorilla ihmisillä tuo voi joskus olla harvinaisempaakin. Vanhempana alkaa ehkä ymmärtämään paremmin elämää ja tajuaa, ettei voi muuttaa kuin itseään.
rakastuminen on täysin eri asia kuin rakastaminen. Rakastuminen on vain himoa ja uutuudenviehätystä ja se tarvitaan, että ihmiskunta on yleensä olemassa.
Se on pelkkä reikä, jos mies ei näe naisessa mitään muuta kuin pillun. Jos naiset jostain syystä menisivät seksilakkoon, niin miehet ei enää haluaisi parisuhteita, mutta naiset silti haluaisivat. Koska naiset rakastaa.
Ei tarvitse esittää mitään muuta, halusin vain tietää onko edes mahdollista että mies voisi rakastaa. Itse asiassa minua ärsyttää, että miehet väittävät rakastavansa, vaikkei se ole totta.
käytännössä näkee, että mies rakastaa?
rakastuminen on täysin eri asia kuin rakastaminen.
Jep.
Rakastuminen on vain himoa ja uutuudenviehätystä ja se tarvitaan, että ihmiskunta on yleensä olemassa.
Ei mulla. Tuo on joidenkin naisten tapa nähdä maailmaa. Maksimissaan pidän tuota ihastumisena.
Jos naiset jostain syystä menisivät seksilakkoon, niin miehet ei enää haluaisi parisuhteita
Niinkuin sanoin tuolla aikaisemmin, se on se kasassa pitävä voima, joka mahdollistaa rakastumisen. Tämä on tietenkin omakohtainen näkemykseni.
Juu.. moni mies tekee asioita ja tiedät kyllä miksi. Tosin, jos ajatellaan ettei ne toimisi niin niitähän ei silloin tehtäisi .. :D
näkee. Enpä ole ollut näkevänä osapuolena koskaan, joten olen vähän jäävi :D
Jos mä vastaan sulle vaan, että sen näkee silmistä..:D
Vai silmistä... :) Tosin taisit kyllä vastata alkuperäiseen kysymykseeni, joten kiitos siitä. :)
Vai silmistä... :) Tosin taisit kyllä vastata alkuperäiseen kysymykseeni, joten kiitos siitä. :)
Juuh silmistäpä hyvinkin, mutta sanoisin suurimmaksi
asiaksi mistä sen minusta huomaisi aidon välittämisen.
Olen minä rakastanut, jos siihen viittasit.
mene muualle provoamaan.
Hei taas pitkästä aikaa!
En lukenut tätä keskustelua kokonaan ja vastaankin vain siitä syystä, että olen viime aikoina huomannut jotakin. Olen nimittäin kaivannut yhä enennevässä määrin sitä, että SAAN rakastaa... miestä. Haluaisin sitä.
Ehkä nuorempana etsin juuri sellaista ihmistä, joka rakastaisi minua. Ehtona oli siis parisuhteelle, että mies rakastaisi minua. En tiedä mikä meni metsään, mutta koen tulleeni joissain aiemmissa suhteissani hyväksi käytetyksi enkä ole arvostanut miehen antamaa huomiota. Nuorena opettelee asioita eikä ole ihan varma miten pitäisi toimia. Luulen myöskin, että joku suhteeni voi olla perustunut hetkelliseen ihastumiseen eikä edes rakastumiseen.
Noh, nyt kuitenkin ollaan tässä. Mitä sitten tämä on? Haluan rakastaa.
Jännä juttu, kun katselee ympärilleen tai lukee vaikka tätäkin palstaa ajoittain...tulee vaikutelma, että parisuhde on jotain vaihtokauppaa, joka on jollain tavoin kummankin osapuolen hyväksymässä tasapainossa. Kyllähän näin ehkä onkin. Parisuhde on vastavuoroista.
Nykyään käsitän asian ehkä enemmänkin niin, että toisen kanssa oleminen on antamista. Kaiken antamista. Ilman että vaatii toiselta mitään. Toinen nimittäin on lupautunut juuri samaan... antamiseen. Tässä tilanteessa ei neuvotella mitään ehdosta tai vaihtokaupoista vaan kumpikin on hereillä ja valppaana siitä mitä toinen tarvitsee.
Et voi sanoa toiselle rakasta minua tai rakasta minua enemmän. Voit itse rakastaa. Pääasia ehkä on, että haluaa myös sitä.
niin, nimittäin me ihmisethän vaadimme toisiltamme asioita, mitä tarvitsemme, ja nimenomaan laskemme mitä voimme saada, emme mitä voimme antaa.
pettymysteni summana mielelläni syyttäisin miehiä tästä, mutta kun tiedän tasan tarkalleen että olen itse syyllistynyt samaan, ja itse mieheni valinnut.
eihän se oikeuta pettämään, tai vaatimaan tms. mutta olen vuosien varrella huomannut, että jos olen oikein rehellinen, olen itse tarvinnut ne huonotkin kokemukset kasvaakseni, ja vaikka ne ovat silloin sattuneet pahasti, olen tilannut ne itse itselleni.
en usko, että rakkaus on pelkkä tunne tai suurimmillaan tunne. tunteahan voi mitä vaan ja tunteet heiluu ja vaihtelee.
rakkaus ja uskollisuus ovat valintoja, tekoja. rakkaus on sitä, että laittaa sen toisen ihmisen itsensä edelle, silloin kun voi niin tehdä (ei niin että saa turpaansa joka päivä, muttei eroa eikä mene poliisille, koska"rakastaa"). kompromisseja ja toisen ihmisen hyväksyntää ja arvostusta sellaisena kun hän on.
arvostusta ennenkaikkea.
kunnioitan ja arvostan tuota ihmista niin, että en valitse nöyryyttää häntä pettämällä.
rakastan tuota ihmistä ja hyväksyn hänen huonotkin puolensa, -ja koska rakastan myös itseäni valitsen sellaisen ihmisen, jonka huonot puolet voin hyväksyä.
haluan auttaa tuota ihmistä, ja tukea, ja vaikka ymmärrän, että hänen onnellisuutensa on hänestä kiinni, niinkuin itsekin olen vastuussa omasta onnellisuudestani, voin auttaa häntä löytämään hyviä ja iloisia asioita elämästä.
rakastan tuota ihmistä, luotan häneen haluan olla hänelle läsnä ja avoin, ja haluan että hän on sitä minulle, ja siksi en painosta, vaadi, enkä käskytä.
näin. ja kuka nainen pystyy siihen? kuka mies?
jos sinulla on koira, odotat yleensä, että se on koira. se käyttäytyy kuin koira, ei kuten ihminen. et sä ala karjumaan sille, että miks helvetissä se ei puhu suomea, kun se haukkuu. haukkuminen on sen kieli.
järkevät ihmiset ymmärtää, että koiran käytös on koiramaista, se on petoeläin ja se on onnellinen ollessaan koira, eikä se koirasta miksikään muutu. ja jos sä haluat kissan, sä otat kissan, et koiraa odottaen, että se muuttuu kissaksi.
mutta parisuhteissa... niin! me odotetaan että se toinen puhuu meidän kieltä, me ei tulla vastaan: eihän sullekaan ne teot kelvannu, vaan sä aloit heti vänkäämään jostain hemmetin Suuresta Tunteesta!
me yritetään olla ovelia, ninkuin sun ja sen toisen tyypin ns. luottamuskeskustelu. ei siinä ollut oikesti kysymys muusta, kun siitä, kumpi saapi olla ovelampi. että siinä mielessä te ette edes puhuneet aiheesta.
näin me tehdään myös parisuhteessa, keskitytään voittoon, kun pitäisi keskittyä ihmiseen.
me halutaan se koira, mutta me otetaan ensimmäinen kotieläin, mikä vastaan tulee, oli se kana, pupu, kissa tai vaikka hevonen ja aletaan kouluttamaan siitä hetken päästä varmoilla otteilla itsellemme koiraa.
eikä siitä sellaista tule.
ja sitten alkaa se uhkailu ja kiroaminen, nalkutus ja huuto,tai mykkäkoulu, seksillä pelaaminen, kaljan juominen, toisen välttely, pettäminen jne.
SUN PITÄÄ OLLA TÄLLÄNEN JA TEHDÄ NÄIN!
ja mä en taatusti tee aloitetta ensin mihinkään toiseen suuntaan.
itsekin tunnustan, olen rakastanut koiraani huomattavasti kärsivällisemmin, pyyteettömämmin ja joustavammin kun yhtäkään miestä, olen hyväksynyt sen sellaisena kun se on paljon paremmin, kun yhdenkään miehen, ja kohdistanut paljon vähemmän odotuksia koiraani. ja kun se tekee pienenkin asian oikein, olen heti sen palkinnut ja kehunut. antanut sille pahat teot anteeksi ja antanut sen nukkua sohvalla vieressäni, vaikka se sotkeekin sen.
eipä silti. kaikki mieheni ovat olleet yhtä kökköjä. terveisiä vaan, ja paljon rakkautta :)
Rakastuin ajatustesi virtaan. Kaunista. Kertakaikkiaan kaunista
naista. Mies on itsekkäämpi ja itsekeskeisempi kuin nainen. Miehen maailma pyörii oman navan ympärillä.
Miehelle nainenkin on omaisuutta muun omaisuuden joukossa. Mies tahtoo hyötyä naisestaan, eli käyttää tätä tarpeisiinsa. En usko että pyyteetöntä rakkautta on miehen puoleleta olemassakaan.
Mies voi kiintyä naiseen ja pitää naisesta. Mutta yleensähän se "rakkaus" loppuu kun seksi loppuu ja löytyy uusi "rakkuden kohde" ja joskus miehillä on useita "rakkauksia" päällekäin. Himoa ei pidä sekoittaa rakkauteen.