Olen parikymppinen tyttö, jolla nuoruuden seikkailut ovat jääneet aika lailla väliin. Ensimmäinen seurustelusuhteeni on kestänyt useita vuosia ja meillä on mennyt tosi hyvin. Mieheni oli siis (ja on) ensimmäinen minulle joka suhteessa, mikä nyt sitten onkin se ongelma. Minua kiusaa ajatus kokematta jääneistä asioista, eikä tilannetta paranna se, että miehelläni aiempaa kokemusta löytyy jonkin verran... Olemme suuren sitoutumisen edessä suhteessammme, ja minusta tuntuu tavallaan epäreilulta sitoutua loppuelämäksi kun en ole "saanut" kokeilla muita suhteita/kumppaneita. Tyhmää, tiedän. Mutta minkäs teen?
Olemme joskus kauan sitten puhuneet asiasta, mutta se johti vaan miehen suuttumiseen, joten mikään "sinkkutauko" ei tule kysymykseen. Ymmärrän kyllä miestäni, mutta silti. Viime aikoina olen ajatellut, että olisiko kuitenkin parempi kokeilla kerran yhdenillanjuttua kuin vielä nelikymppisenä katkeroitua kakarat jaloissa...? Eli suoraan sanottuna pettäisin kerran tunteettomasti, enkä kertoisi miehelle. Riskit on suuret, enkä tiedä pystyisinkö edes moiseen. Pitäisi varautua koko suhteen menettämiseen... :(
Kuulostaa varmaan ihan älyttömältä, mutta asia on vaivannut pitkään ja ajatus siitä, että en uskalla "elää", vaan jään haikailemaan, ällöttää.
Kaipaan asiallisia kommentteja & neuvoja, en hyödytöntä syyttelyä.
Olemme joskus kauan sitten puhuneet asiasta, mutta se johti vaan miehen suuttumiseen, joten mikään "sinkkutauko" ei tule kysymykseen. Ymmärrän kyllä miestäni, mutta silti. Viime aikoina olen ajatellut, että olisiko kuitenkin parempi kokeilla kerran yhdenillanjuttua kuin vielä nelikymppisenä katkeroitua kakarat jaloissa...? Eli suoraan sanottuna pettäisin kerran tunteettomasti, enkä kertoisi miehelle. Riskit on suuret, enkä tiedä pystyisinkö edes moiseen. Pitäisi varautua koko suhteen menettämiseen... :(
Kuulostaa varmaan ihan älyttömältä, mutta asia on vaivannut pitkään ja ajatus siitä, että en uskalla "elää", vaan jään haikailemaan, ällöttää.
Kaipaan asiallisia kommentteja & neuvoja, en hyödytöntä syyttelyä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Juu tuota. Kannattaa miettiä että mistä olet tuon saanut alunperin päähäsi, että ihminen on jotenkin VAJAA jos ei ole saanut useampaa ihmistä nussia.
Kun se on ihan totta että jos teillä on nyt mennyt huonosti sängyssä niin lisäkokemus voi auttaa selkiyttämään mitä sinä haluat.
Mutta jos mitään onelmia ei ole, niin tuo kuulostaa vähän siltä kun olisit katsellut jotain hömppäsarjoja tai keskusteluohjelmia liikaa..
missä joku sillä hetkellä sitä mieltä oleva selittää "SIIS HEI EIKS NUORENA PIDÄ KOKEEEEE KAIKKI"
Juttu on niin että kenenkään, eikä varsinkaan kaikkien tarvitse kokea kaikkea.
Koska näin useamman miehen kanssa touhunneena tiedän että kaikki niistä kerroista meni hukkaan jotka ei tapahtuneet oman miehen kanssa.
Mutta jos itse koet halauvasi jotain..niin hae sitä,
mutta jos se ei olekaan mitään halua, vaan vain pelkoa että jäät jostain paitsi, niin sehän on sillon negatiivistä pelkoa eikä positiivista ja todellista halua.
Joten mene itseesi ja mieti kumpaa se on, voi olla että jos lakkaat hömppämedioiten seuraamisen jonksikin aikaa, ja luet vaikka maailmankirjallisuuden klassikoita sen sijaaan, niin tuo voi mennä ihan itsestään ohikin.
Etsi muunlaisia elämänmalleja, tutustu vaikka kirjojen välityksellä erilaisiin kokemuksiin ensin, ja lue asioista jotka kiinnostaa, kaikkien ei ole pakko tehdä kaikkea tietääkseen sopiiko se itselle vai ei.
Alunperin juttu on lähtenyt ihan siitä, että mieheni ei arvostanut neitsyyttäni lainkaan, vaan suuttui kun asiasta hänelle alussa kerroin. Tuolloin koin olevani hänelle taakaksi kun joutui odottamaan ja opettamaan minua. Olen myös saanut kärsiä parin vuoden ajan hänen exästään, joka minusta huolimatta on tehnyt itseään tykö miehelleni. Mieheni puolestaan ei ole tarvinnut ajatella menneisyyttäni millään muotoa kun sitä ei ole. Koen hänen olevan tässä asiassa "hemmoteltu", koska hän ei esim. tykkää yhtään jos olen tuottanut itselleni mielihyvää jollain esineellä. Hän on kuulemma ainoa asia, joka minussa saa käydä sisällä... Epäreilua.
En siis saa ajatuksia mistään ohjelmasta tms. vaikka seksimme onkin mielestäni ihan laadukasta. Tiedän myös, että nämä ajatukset tulevat ja menevät (tehneet niin jo vuosia), mutta eivät häviä.
Kiitos kuitenkin vastauksestasi.
että et ole valmis. Miehesi ei ole sinua kohtaan oikeudenmukainen ja tiedät sen, vaikka hiljaa sisimmissäsi hyväksyt asian. Et ole oikean ihmisen kanssa sillä muuten et pettämisiä edes miettisi.
no joo, eli minusta seksin pitäisi lähteä naisillakin tyyliin "luonto ajaa tikanpojan puuhun", eikä siten etät joku tyoerä mies opettaa naista "olemaan sängyssä"
..koska vaikka mies olisikin ollut useamman kanssa, se ei tarkoita sitä että hän "OSAISI" jotain enemmän tms.
Lisäksi, osaaminen on sitä kuinka osaa tyydyttää toisen tai itsensä, ja mieshän oppii omasta nautinnostaan lähinnä masturboimalla, jokainen nainen opettaa meistä kertomalla, eikä mies mitään OPI siitä mitä joku nainen hänelle OSAA tehdä...miehesi on typerä ja kaksinaismoraalinen, jos ei anna sinun masturboida koska sillä tavoin oppisit itsestäsi ja siten kertoa miehelle mitä haluat.
Ne muut naiset ovat erilaisia kuin sinä, joten miehen on turha kuvitella olevansa jotenkin HYVÄ SÄNGYSSÄ tai varsinkaan jotenkin EDELLÄ sinua sänkyhommissa..koska niissä hommissa ei ole mitään yleispätevää jota voisi oppia vaan jokaisen kanssa on uudet asiat ja uutta opittavaa.
Luulen että meihesi on mustasukkainen "vieraille esineille" sen vuoksi että pelkää että sinun ollessa neitsyt hän saa nyt sinut luulemaan että ei ole parempaa kuin hän. Esineitten myötä saataisit löytää jotain mitä miehesi ei osaakaan tehdä automaattisesti, joten menee se illuusio rikki että mies tietää ja sinä et.
Siitähän se on aina kyse kaksinaismoralistien kohdalla, mustasukkaisuus on muka syy, mutta sillä vain perustellaan toinen olemaan kokematta, ja olemaan tietämättömyyden tilassa jotta toinen voi sitten ujuttaa omat käsityksensä eikä tule vertailua.
että et ole vielä valmis henkisesti sitoutumaan loppuelämäsi ajaksi nykyiseen kumppaniisi, mutta et myöskään uskalla tehdä asioille mitään. Ehkä et uskalla jättäytyä suhteesta yksinolemisen pelossa? Kun tuttu ja turvallinen häviää ympäriltä, on opittava elämään ja olemaan itseään varten.
Olen myös parikymppinen naisen alku, enkä näe yhdenillan suhteissa tai vieraiden ihmisten kanssa häärimisessä mitään kokemisen arvoista. Uskon että ihminen antaa aina jotain itsestään toiselle osapuolelle jonka kanssa on tekemisissä. Jos palasia itsestäni menisi laajalti jakoon, olisin vain rikkinäinen ja yksin.
Mutta edelleen olen sitä mieltä että olet väärän ihmisen kanssa kun tuollaisia edes mietit. Tarraudut kokemattomuuteesi sillä et halua oikeasti myöntää itsellesi ettet ole valmis tämän "suuren sitoutumisen edessä". Anna itsellesi aikaa ja mahdollisuus elää ja olla kuten itse haluat -oli se sitten kokemusten haalimista ennen paikalleen asettumista, tai sitoutumista nykyiseen. Valinta sinun on jokatapauksessa tehtävä ja sen jälkeen pysyttävä päätöksessäsi. Molempia et voi saada. Et edes pettämällä.
Usko minua, ei se ruoho ole aidan toisella puolella yhtään vihreämpää.
Jokaisen on itse koettava ja käytävä oma elämänpolkunsa.
Alkuperäiselle... Neuvoisin tuossa tilanteessa, että ottaisitte tauon, jonka aikana molemmat on vapaita tulemaan ja menemään ja vaikka parin vuoden päästä katsotte tilannetta uudelleen. JOS poikaystäväsi ei millään suostu taukoon, niin... ehkä siinä tapauksessa sinun on mietittävä eroa.
Et kuitenkaan pääse noista ajatuksistasi eroon. Sinua tulee vaivaamaan pitkään, ehkä jopa loppuikäsi tuo "mitä jos"... "millaistahan se olisi jonkun toisen kanssa"... Ei siinä mitään, jos sinua ei haittaisi, että olet vain yhden kumppanin kanssa, mutta kun nyt se on sinulle ONGELMA. Se vaivaa ja vaivaa.
Kerron hieman itsestäni ja omista kokemuksista, niin tiedät mistä näkökulmasta tässä kirjoittelen. Elikäs. Olen 22-vuotias nainen. Elämäni ensimmäinen seksikokemus oli 16-vuotiaana tutun miehen kanssa, johon olin lätkässä. Mutta siihen se sitten jäikin... Eipä ollut hurraamista siinä kokemuksessa. Todellakaan. Kaiken lisäksi sain sukupuolitaudin, josta olen nyt parantunut. Sillon kyllä teki mieli hakata päätä seinää ja syyttää omaa tyhmyyttä.
Sitten tapasin kivan miehen, joka vaikutti kaikin puolin ihanalta. Aloitimme seurustelun. Meillä meni ihan hyvin, mutta minulla oli ihan täysin samanlaisia ajatuksia kuin sinulla. Tosin vielä sen lisäksi ajattelin, että mitä kaikkea en voikaan kokea. Tää poikaystävä oli aika omistushaluinen ja jos esim. halusin nähä kavereita, niin lupa piti kysyä yms. Halusin jättää hänet, mutta en vain pystynyt siihen. Halusin yrittää ja katsoa, miten meidän käy. Mutta samaaan aikaan tiesin... Tämä suhde ei tule kestämään loppuelämää. Tiesin sen 100%, vaikka kuitenkin halusin yrittää. Lopulta minusta tuli nalkuttava akka, mies kyllästy ja jätti minut. Mikä oli kai tarkoitukseni, kun en itse siihen pystynyt. Tottakai ero koski. Ensi rakkaus ja kaikki... Otti päähän kun tää mies rupes heti toisen kanssa seukkaan. Minä olin sinkkuna. Sain huomiota miehiltä, mutta en enää tehnyt samaa virhettä,minkä tein silloin 16-vuotiaana. Kävin yökerhoissa ja pubeissa. Opettelin elämään yksin. Olen saanut kokea monia asioita, au pair, matkustelu...
Niin.. Sitten tapahtui jotain.. Törmäsin aivan ihanaan mieheen, joka oli vielä hyvännäköinen. Hän tuntui aivan sielunkumppanilta. Tänä päivänä olen edelleenkin hänen kanssaan ja en vaihtais mistään hinnasta pois. Rakasteleminen hänen kanssaan on jotain aivan huikeaa! Ja ajattelen jo yhdessä asumista, naimisiin menoa, matkustelua, kaikkea mitä voitais kokea.