Suhteemme on varsin tuore, mutta aikahan on suhteellista... Olen tuntenut miestäni kohtaan niiiiiin paljon erilaisia tunteita, enkä ymmärrä, miksi... Rakkautta, inhoa, läheisyyttä, ärsyyntymistä, hellyyttä, ikävää, epävarmuutta, mustasukkaisuutta, onnea, iloa, ahdistusta.........lista on loputon. Miksi hän saa minut tuntemaan tämän kaiken?! Miksi haluan yhtä aikaa kaiken ja en mitään. Haluan hänet yhtä aikaa hyvin lähelle ja todella kauas. Ikävöin häntä. Pelkään, että petyn. Ettei onni ole minua varten, etten ole ansainnut rakkautta. En luota siihen, että elämä kantaa...
Mistä tiedän, onko hän minulle sittenkään oikea? Jos jossain onkin joku, joka on parempi?? Jos kaikki rakkauden ja onnen tunteet katoavatkin jättäen jälkeensä kaikki ns. negatiiviset tunteet ja huomaan tehneeni suuren virheen ja väärän valinnan...?? Tai jos sinun tunteesi kuolevatkin ja löydät toisen juuri kun olen oppinut luottamaan, että jokin voisikin joskus säilyä...? Miksi mietin ja tunnen näin paljon?? Miksen voi sietää tiettyjä asioita ja piirteitä sinussa??
Mitä minä haluan, miksi asiat ovat niin hankalia? Pelkään, että samat virheet toistuvat, mitä joskus olen tehnyt...
Onko aito rakkaus sitä, että tunteet toista kohtaan ovat selkeitä, puhtaita rakastumisen ja onnen tunteita...??? Ja silloin tietää toisen olevan se oikea?? Mistä tunteemme tulevat ja johtuvat...kokemuksistamme. Olisi omalla tavallaan helppoa olla kokematon parisuhderintamalla...kaikki oli niin helppoa silloin, kun oli ensimmäistä kertaa RAKASTUNUT...!
Pitääkö iän myötä alkaa järkeilemään niin paljon asioita?? Jos tämä ei olekaan aitoa, jos taas vain YRITÄNKIN rakastaa?? Mistä voin tietää???!?
Mistä tiedän, onko hän minulle sittenkään oikea? Jos jossain onkin joku, joka on parempi?? Jos kaikki rakkauden ja onnen tunteet katoavatkin jättäen jälkeensä kaikki ns. negatiiviset tunteet ja huomaan tehneeni suuren virheen ja väärän valinnan...?? Tai jos sinun tunteesi kuolevatkin ja löydät toisen juuri kun olen oppinut luottamaan, että jokin voisikin joskus säilyä...? Miksi mietin ja tunnen näin paljon?? Miksen voi sietää tiettyjä asioita ja piirteitä sinussa??
Mitä minä haluan, miksi asiat ovat niin hankalia? Pelkään, että samat virheet toistuvat, mitä joskus olen tehnyt...
Onko aito rakkaus sitä, että tunteet toista kohtaan ovat selkeitä, puhtaita rakastumisen ja onnen tunteita...??? Ja silloin tietää toisen olevan se oikea?? Mistä tunteemme tulevat ja johtuvat...kokemuksistamme. Olisi omalla tavallaan helppoa olla kokematon parisuhderintamalla...kaikki oli niin helppoa silloin, kun oli ensimmäistä kertaa RAKASTUNUT...!
Pitääkö iän myötä alkaa järkeilemään niin paljon asioita?? Jos tämä ei olekaan aitoa, jos taas vain YRITÄNKIN rakastaa?? Mistä voin tietää???!?
Vastaukset 6
Vanhimmat
sähköpostiin. Siinä neuvoni.
Ajatuksiani: Ei rakkaus ole mikään elämästä ja ihmisistä erillään oleva tunne eikä se ole rakkauden kohteen ominaisuus vaan sinun tunteesi, jonka toinen sinussa herättää. Ihan samoin kuin epävarmuuden, ärsyyntymisen ym. tunteetkin ovat sinun tunteitasi. Ja ihan samoin ei ole olemassa "puhdasta" rakkauden tunnetta kuin ei ole olemassa puhdasta ihmistä joka olisi puhdas kaikista muista tunteista. On täysin harhaantunutta ajatella että kun se oikea tulee, niin sitten olisi vain itsestäänselvää rakkautta. Kyllä ihminen on silloinkin olemassa kaikkinensa ja kaikki muu on läsnä vaikka rakastaakin. Jos ihmisessä on paljon epävarmuutta niin silloin sitä on, ja ei rakkaus ole mikään taikajuoma joka poistaisi ihmisestä kaiken muun.
Hyväksy kaikki tunteesi ja ole läsnä toiselle kaikkinesi. Vaikka rakastuessaan saattaa kuvitella että se kohde olisi jotenkin itseä yksinkertaisempi ja parempi, niin ei se ole. Kohde on ihminen siinä kuin sinäkin ja hänelläkin on kaikki tunteet ja ominaisuudet siinä missä sinullakin. Omassa epävarmuudessaan kohteelta saattaa tulla vaatineeksi jotain epäihmisyyttä, ajatella, että hän ilman muuta tietäisi ja tuntisi paitsi omat tunteensa selkeästi ja varmasti, myös sinun tunteesi ilman että niitä ilmaiset - ja sitten kun hän ei olekaan muuta kuin ihminen (johon sinä olet rakastunut), tulee pettymys ja pelko ettei hän välitäkään.
Tee niin, että aina kun tunnet häntä kohtaan jotain, niin sano itsellesi, että tämä on minun tunteeni. Ja asetu ajatuksissasi hänen asemaansa. Ja vaikka pelottaisi, niin sano hänelle mitä tunnet, myös negatiiviset asiat. Mutta niin, että tiedostat niiden olevan sinun tunteitasi ja ajatuksiasi, eivätkä kerro hänestä, vaan sinusta.
Jos tuntuu vaikealta puhua, niin kirjoita hänelle.
Se, että hän herättää sinussa paljon tunteita, on hyvä asia ja kertoo siitä että olet tavannut ihmisen joka on elämäsi kannalta tärkeä. Elä se ja saat varmasti paljon.
Suurkiitokset ajatuksistasi :)!!!
On ihan normaalia, että varsinkin suhteen alkuvaiheessa tulee todella paljon ja todella toisistaan poikkeavia tunteita. se kuuluu asiaan... On vaikea tottua uuteen tilanteeseen ja sopeutua elämään toisen kanssa. Se kyllä häviää ajan myötä. Ei saa luovuttaa vaikka joskus tuntuisikin siltä että ei halua nähdä koko tyyppiä silmissään. Sellaiset tunteet ovat yleensä vain väliaikaisia. Mutta jos todella alkaa tuntuta siltä ettei yhteinen elo suju, kannattaa lopettaa suhde.
Imalla kohdallani oli alku aikoina niin että ahdistuin ihan kamalsti jos toinen ei esimerkiksi soittanutkaan tai ei tullut käymään vaikka oli luvannut. JOskus minulle tuli jopa sellaisia ahdistuskohtauksia että oli pako istua aloilleen hengähtämään. Lähinnä mustasukkaisuus ja epäluulo aiheuttivat noita. Ajan myötä kuitenkin tajusin että tuo vika on korvien välissä, minä itse olen syypää. kun rupesin ajattelemaan, etä mitä sitten ja että mietin asioista vain parhaat puolet ajattelin kaikkia hyviä asioita mitnä meillä on ollut, pääsin niistä yli. :)
kannattaa odotella ja silloin kun tuntuu etä ei halua toista lähelleen, niin ei mene lähelle. pahinta on, että jos pakottautuu olemaan toisen kainalossa tms vaikka tuntee syvää inhoa juuri sillä hetkellä. Keskusteleminen kumppanin kanssa auttaa myös.
...helpottavaa kuulla, että muillakin ollut vastaavaa! :) Kiitos ajatuksistasi!
hei.kaunista kesäpäivää.
Nuo sanasi olivat juuri niinkuin itsekkin ajattelen,olen menossa naimisiin rakastamani miehen kanssa,oon samalla onnelline ja peloissani,joten eri tunteet ovat normaaleja,varsinkin ku mulla on ollu huono onni muuten miesten kanssa.hauskaa juhannusta.Berit
..no hei nainen, ei ole normaalia. Et vain ole päässyt niistä nuoruusaikaisista suhteistasi irti vieläkään. Taidat olla sitä tyyppiä, että jos sinulla on kunnon mies, et osaa ymmärtää ettei se mies aina hakkaa ju vitt....le sinulle. Edellisenkin miehen taisit myrkyttää ulos, kun oli liian kunnollinen,,,ja tämä nykyisesi on vain laastari, eikä sinua varten.....