Pahoitteluni, jos meni väärälle alueelle, en nyt missään nimessä tahtonut loukata ketään, mutta aattelin, että tällä palstalla on naisia, ja tähän kysymykseen tarvitsisin vähän naisnäkökulmaa.
Nimittäin olen seurustellut kaukosuhteessa maailman kauneimman ja ihanimman naisen kanssa kohta kaksi vuotta. Tuntuu tosiaan siltä, kuin olisimme luodut toisillemme, ja jos emme osaa lukea toistemme ajatuksia, niin ainakin aivojemme rakenne tuntuu olevan aivan samanlainen. Olemmekin puhuneet jo pitkänkin aikaa siitä, että sitoutuisimme vähän syvemmin toisiimme. Itseäni kuitenkin häiritsee yksi juttu - hän on minulle tässä maailmassa aivan ylivoimaisesti tärkein asia, mutta minä en ole hänelle. Hän elää perheessä siskojensa ja äitinsä kanssa, hänen isänsä kuoli hänen ollessaan lapsi, ja lisäksi heidän perheensä tulee juuri ja juuri toimeen. Hän siis sanoo olevansa heihin hyvin kiintynyt, koska heillä "oli vain toisensa" nuorempana, koulussakin, kun heitä kiusattiin jne. Nytkin kuulemma kun heillä on vaikeaa rahan kanssa, niin se kiinnyttää heitä. Ei tässä mitään, mutta hänen perheensä kohtelee häntä hyvin huonosti. Hän joutuu tekemään töitä auttaakseen äitiään, ja silti hänen siskonsa vain itkevät että haluan rahaa siihen ja tuohon jne. He ovat niin itsekkäitä ja välinpitämättömiä häntä kohtaan, että ihan ihmettelen, kuinka voivat olla samaa perhettä.
Silti he ovat kuulemma hänelle yhtä tärkeitä kuin minä, tein mitä tahansa ikinä, vaikkakin aina itselleni tuntuu, että hän pistää oman perheensä kaiken muun eteen, myös itseni. En nyt enää muista sitä tarkkaa kysymystä, jota mietin, joten sen, mitä haluan kysyä, yritän muotoilla mahdollisimman tarkkaan: kannattaako meidän ryhtyä mihinkään parisuhdetta vakavempaan, ennen kuin minä oikeasti olen hänelle se kaikista tärkein asia elämässä? Voinko sanoa hänelle, että en halua vakavoitua ennen kuin mikään muu ei ole sinulle minua tärkeämpää, vai onko tuo itsekästä? Mitäs te naiset, mikä teidän elämässä on tärkeintä?
Hän kun sanoo, että ei mikään yhtäkkiä poistaa "vanhaa" perhettäsi, ja kuulemma jos menemme joskus naimisiin, niin meidän oma perhe ja hänen nuoruuden perhe ovat aivan yhtä tärkeitä. Hän sanoo että olen hänelle tärkein asia tässä maailmassa ja tärkein mies tässä maailmassa, ja että olen se, jonka kanssa hänen on tuleva perustaa perhe. Mutta minusta tuntuu välillä, että hänen perheensä on hänelle tärkein, ja olen itse vain joku narri siinä sivussa, joka huolehtii. Hän jopa sanookin, että "sähän olet osa HEITÄ."
Arvostaisin suuresti kypsiä ja asiallisia naisten vastauksia tähän :)
Nimittäin olen seurustellut kaukosuhteessa maailman kauneimman ja ihanimman naisen kanssa kohta kaksi vuotta. Tuntuu tosiaan siltä, kuin olisimme luodut toisillemme, ja jos emme osaa lukea toistemme ajatuksia, niin ainakin aivojemme rakenne tuntuu olevan aivan samanlainen. Olemmekin puhuneet jo pitkänkin aikaa siitä, että sitoutuisimme vähän syvemmin toisiimme. Itseäni kuitenkin häiritsee yksi juttu - hän on minulle tässä maailmassa aivan ylivoimaisesti tärkein asia, mutta minä en ole hänelle. Hän elää perheessä siskojensa ja äitinsä kanssa, hänen isänsä kuoli hänen ollessaan lapsi, ja lisäksi heidän perheensä tulee juuri ja juuri toimeen. Hän siis sanoo olevansa heihin hyvin kiintynyt, koska heillä "oli vain toisensa" nuorempana, koulussakin, kun heitä kiusattiin jne. Nytkin kuulemma kun heillä on vaikeaa rahan kanssa, niin se kiinnyttää heitä. Ei tässä mitään, mutta hänen perheensä kohtelee häntä hyvin huonosti. Hän joutuu tekemään töitä auttaakseen äitiään, ja silti hänen siskonsa vain itkevät että haluan rahaa siihen ja tuohon jne. He ovat niin itsekkäitä ja välinpitämättömiä häntä kohtaan, että ihan ihmettelen, kuinka voivat olla samaa perhettä.
Silti he ovat kuulemma hänelle yhtä tärkeitä kuin minä, tein mitä tahansa ikinä, vaikkakin aina itselleni tuntuu, että hän pistää oman perheensä kaiken muun eteen, myös itseni. En nyt enää muista sitä tarkkaa kysymystä, jota mietin, joten sen, mitä haluan kysyä, yritän muotoilla mahdollisimman tarkkaan: kannattaako meidän ryhtyä mihinkään parisuhdetta vakavempaan, ennen kuin minä oikeasti olen hänelle se kaikista tärkein asia elämässä? Voinko sanoa hänelle, että en halua vakavoitua ennen kuin mikään muu ei ole sinulle minua tärkeämpää, vai onko tuo itsekästä? Mitäs te naiset, mikä teidän elämässä on tärkeintä?
Hän kun sanoo, että ei mikään yhtäkkiä poistaa "vanhaa" perhettäsi, ja kuulemma jos menemme joskus naimisiin, niin meidän oma perhe ja hänen nuoruuden perhe ovat aivan yhtä tärkeitä. Hän sanoo että olen hänelle tärkein asia tässä maailmassa ja tärkein mies tässä maailmassa, ja että olen se, jonka kanssa hänen on tuleva perustaa perhe. Mutta minusta tuntuu välillä, että hänen perheensä on hänelle tärkein, ja olen itse vain joku narri siinä sivussa, joka huolehtii. Hän jopa sanookin, että "sähän olet osa HEITÄ."
Arvostaisin suuresti kypsiä ja asiallisia naisten vastauksia tähän :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyl tollaseen ei kannata sotkeentua , liian
monimutkainen kokonaisuus . Kuka on mitäkin ja
kenenkin . Etsi ämmä joka on vapaa myös henkisesti.
Toinen kertoo, että muuten on täydellinen nainen ja fiilikset on kohdallaan ja sun neuvo on, että unohda se ämmä.. Huhhuh!
Aloittajalle vinkiksi, että kyllä se "oma perhe" muuttuu tärkeimmäksi kun sellaisen perustatte. Se mikä on lähimpänä, on tärkein.. Malttia ;)
Perhe näyttäisi olevan todella tärkeä asia hänelle, ja sinä olet yhtä tärkeä. Eli todella tärkeä! Olet mustasukkainen ihan turhasta. Et voi vaatia mitään tärkeysjärjestysten laatimista rakkaiden ihmisten kesken.
Jos nainen on maailman ihanin niin olet hullu jos tuollaisen asian takia harkitset eroa. Ettehän te kilpaile, perhe vastaan sinä, ainakaan tekstisi perusteella.
Onko sinulla muuten sisaruksia? Kauanko olette seurustelleet? Nämä kysymykset tulevat mieleen kun puhut naisen olevan ylivoimaisesti tärkein asia, vaikka olette kaukosuhteessa. Ettet vain odota liikoja tältä suhteelta?
Terveisin nainen, jolla on kaksi sisarusta, ja joiden hyvinvointi ja onni on tärkeämpää kuin oma. Mahdollinen tuleva mies ei tästä oikein yli voi mennä, samalle viivalle toki. Ja se on mun mielestä ihan tarpeeksi!
Tee miltä tuntuu. Mutta. Tuosta mitä kerroit, tulee minulle mieleen, että nainen on pahasti läheisriippuvainen. Hän ei jollakin tasolla ole ollenkaan itsenäistynyt. Tämä voi tulla ongelmaksi, jos hän alkaa käymään itsenäistymistaisteluaan sinun kanssasi.
Ihan kuin hän ostaisi rakkautta perheeltään.
Toisaalta, sinä voit olla se tuki, jonka voimin hän pystyy irrottautumaan epäterveestä perhekuviostaan. Mieti, millaiseen myllyyn olet valmis. Jos inhoat kriisejä ja vihaat välienselvittelyjä, älä sitoudu tähän naiseen. Jos taas olet hänen kanssaan valmis mihin tahansa, vaikkapa perheterapiaan, anna mennä.
Sinä jäät toiseksi silloinkin, jos saatte lapsen - kestätkö sen? Jos on rakkautta ja itsetuntoa, ei tarvitse laatia rakkauslistoja sijalukuineen. Mutta on ihan perusteltua olla perustamatta perhettä kokonaisen suvun kanssa. Jos naisen perhe on jatkuvasti läsnä teidän arjessanne, se voi olla melkoinen taakka.
Äh, en osaa näin keskellä yötä muotoilla järkevästi tätä, toivottavasti saat jotakin ajatuksestani irti. Mutta kukaan ei voi antaa sinulle suoraa vastausta, itse sinun pitää päättää.
Tuo itsenäistymistaistelu on ennemmin tai myöhemmin edessä näissä läheisriippuvaisuustapauksissa. Parasta olisi jos nainen itse tajuaisi tilanteensa, ja hakisi perheterapeutilta apua jo ennen oman perheen perustamista.
"Ihan kuin hän ostaisi rakkautta perheeltään." Sen vaikutelman minäkin sain, että hän tekee kaikkensa saadakseen hyväksyntää ihmisiltä, jotka kohtelevat häntä huonosti. Paha tilanne.
itsenäistymään lapsuuden perheestään ja asettamaan uusi perheensä etusijalle.