Prosessi on ohi ja kaikki meni hyvin.
Miksi kuitenkin jatkuvasti tuntuu siltä, että elämä on ohi ja tämä loppu on vain jotain ei todellista suoriutumista?
Mikään ei oikein tunnu miltään. Eivät edes lasten hyvät aikaansaannokset.
Kuulen itseni kehuvan heitä kuin olisin ulkopuolisena seuraamassa tapahtuvaa kohtausta.
Kummallakin on uudet suhteet, varmasti molemmilla paremmat kuin entinen elämä, mutta jotain tuntuu puuttuvan.
Kaikki, koko elämä on tyhjää.
En ole onneton, onnellinen, en mitään.
Minä vain olen.
Miksi kuitenkin jatkuvasti tuntuu siltä, että elämä on ohi ja tämä loppu on vain jotain ei todellista suoriutumista?
Mikään ei oikein tunnu miltään. Eivät edes lasten hyvät aikaansaannokset.
Kuulen itseni kehuvan heitä kuin olisin ulkopuolisena seuraamassa tapahtuvaa kohtausta.
Kummallakin on uudet suhteet, varmasti molemmilla paremmat kuin entinen elämä, mutta jotain tuntuu puuttuvan.
Kaikki, koko elämä on tyhjää.
En ole onneton, onnellinen, en mitään.
Minä vain olen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
itse sain elämän kun erosin ex:ästä.
-et ole sinut erostasi, eikä uusi ole elämäsi oikea ihminen
-mieti asioita hetki yksiksesi, jos sinä vain suinkin pystyt