Olen suht uudessa suhteessa alkuvuodesta alkaen. Mieheni on minua 5v nuorempi, asumme jo yhdessä minun kodissani (meidän nyt).
Miesystäväni (jo kihlois olemme) soittelee välillä entiselle työkaverilleen, joka on nainen. Sitten hän kertoo entisistä naisistaan tavalla tai toisella. (mitä minä vältän tekemästä itse).
Hänestä myös näkee päivänselvästi aina miten paljon hän minkäkin vastaantulevan naisen ulkonäöstä tykkää. (inhottavan lääpällään olevaa hymyä!).
Jatkan myöhemmin, joka tapaukses mä oon tosi mustasukkainen ja mä kärsin siitä itekkin todella paljon!!! Menisin hoitoon, jos tälläselle asialle jostain jotain terapiaa löytyis??? En haluaisi menettää häntä tämän takia!!!
Miesystäväni (jo kihlois olemme) soittelee välillä entiselle työkaverilleen, joka on nainen. Sitten hän kertoo entisistä naisistaan tavalla tai toisella. (mitä minä vältän tekemästä itse).
Hänestä myös näkee päivänselvästi aina miten paljon hän minkäkin vastaantulevan naisen ulkonäöstä tykkää. (inhottavan lääpällään olevaa hymyä!).
Jatkan myöhemmin, joka tapaukses mä oon tosi mustasukkainen ja mä kärsin siitä itekkin todella paljon!!! Menisin hoitoon, jos tälläselle asialle jostain jotain terapiaa löytyis??? En haluaisi menettää häntä tämän takia!!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
on suuren luokan juntti! ja tietää kyllä sen, miten paljon pelkäät hänen menettämistä...Mieti mitä haluat, lähinnä sitä sopiiko toi käytös sulle
pitää mieheni, enkä menettää häntä mustasukkaisuuteni takia. Hän sanoo rakastavansa vain minua ja ettei halua muistella enää menneitä. Miksi en pysty uskomaan sitä?
Saas nähdä, lähteekö hän tänään firman "juhliin", vai jääkö luokseni illaksi. Jos lähtee, tunnen kuolevani mustasukkaisuuteeni. :(
vika taitaa kuule olla ennemmin miehessäsi kuin sinussa. itse en tuollaista käytöstä hyväksyisi!
ja onnellisessa avoliitossa kaksi vuotta, kolmisen vuotta seurusteltu. tein selväksi heti alkumetreillä etten halua kuulla hänen entisistään. kun en ymmärrä miksi heistä pitää puhua kun itseäni ei kiinnosta ajatella edellisiäni pätkääkään.
vasta nyt vajaan kolmen vuoden seurustelun jälkeen, itseasiassa tänään, puhuimme edellisistä suhteistamme. vieläkin kuitenkin vaivaannun, vaikkakin enemmän ehkä siitä että hän on niin kiinnostuneen oloinen minun edellisistä suhteistani..
kummallakaan ei vakavia (eikä yli puolen vuoden) suhteita ole ennen toisiamme ollut, joten mitään mustasukkaisuutta tässä nyt ei ole. on kuitenkin ihan normaalia jos herättää tunteita se että oma mies katselee muita ja vielä retostelee.. hyi :(
puhua uudessa suhteessa tai niille soitella? Minuakaan ei kiinnosta ajatella entisiäni pätkääkään. Minulla on ollut vuosia kestäneitä suhteita.
Hän ei puhu niistä kovin paljoo, mutta sen mitä tulee lipsauttaneeksi, pystyn lukemaan rivien välistä. Kerran hän kertoi kuinka paljon eräs sänky (mökillään) tulee natisemaan rakastellessa (olimme juuri aloittamassa rakastelua sen päällä), sanoin etteihän se natise, hän siihen että ootas kun päästään vauhtiin, niin kyllä natisee ja lujaa... eli rivien välistä? (mistä rivien välistä?!).. luin että sitä hän on ennen minuakin kokeillut jonkun toisen naisen kanssa. Pahoitin siitä mieleni niin, että rakastelumme lopetin siihen ja mökötin siitä kaksi päivää, enkä vieläkään ole päässyt siitä yli. Hän oli tästä lipsahduksestaan tosi pahoillaan, muttei se enää minua lohduttanut, sanottu mikä sanottu. Taidan olla liian herkkä ihminen? (ja tosi nolo, että tästä kaikesta ylipäätänsä nyt kerron, ikään kuin pettäisin häntä täällä hänestä puhuessani...).
Huippu oli se, että hän toi ex-tyttöystävän valmistamaa ruokaa meille alkuviikosta ja on tuomassa sen exänsä valmistamaa ruokaa tänäänkin meille! (hän on kylläkin sen lihan itse metsästänyt..., mut se on jäänyt exän pakastimeen).
Laitoinkin hänelle just tekstarin töihin, ettei hakis siltä exältään tänään ruokaa meille. Pyysin ja rukoilin oikein ymmärtämään minun tunteitani siinä asiassa ja hakemaan ne lihat mieluummin meidän pakastimeen (eivät kyl kaikki mahdu) ja tekemään mieluummin itse siitä ruokaa (hän on hyvä kokkaamaan). Saa nähä kuinka käy. Mä en ainakaan sitä ruokaa suostu syömään ja sen edellisenkin sieltä tuomansa ruuan lopun mä vedin vessasta alas ja väitin sen menneen pilalle.
Hän ei vastaa viestiin... (odotin tässä aika pitkään) voi hitto että masentaa...
Js ne firman juhlat tänään, saan jännätä et jättääkö mut todellakin yksin tänne mietiskelemään mustasukkaisuuksissani...?
Aika parantaa haavat sanotaan. Minusta tuntuu että minulle aika tekee niistä vain syvempiä. Olen tullut kaks kertaa miesten takia petetyksi ja se tuntuu nyt sit tässä suhteessakin. Vaikken haluis niin, haluan vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi ja väittäähän hän, että rakastaa minua, Miks en usko sitä kunnolla?
Nauti mielummin siitä ajasta kun olette yhdessä. Ei ole hyväksi miettiä varmuuden vuoksi että mitä jos hän pettää jne. Jatkuva mustasukkaisuutesi viestittää epävarmuudesta, että et ole varma oletko sen miehen arvoinen (riittävän nätti jne). Kohta hänkin alkaa miettimään että ehkä et olekaan jos kerran itsekin niin luulet. Yritä säilyttää arvokkuutesi ja näytä että tiedät että olet hänelle tarpeeksi hyvä. Se voi olla vaikea kun on niin voimakkaat tunteet pelissä.
Mieheni oli myös ensimmäiset vuodet todella epävarma itsestään ja mustasukkainen, epäili jatkuvasti minua. Tuntui minusta tosi pahalta ja viilensi välejämme turhan takia.
minä taistelenkin. Kumma että alunperin olin niin varma itsestäni ja nyt sitten en olekkaan enää. Mikä itsetuntoni vei, ihmettelen sitä?
sellaisella vauhdilla (alle puolessa vuodessa yhteen muutto ja kihlat) ja miehesi käyttäytyy sillä tavalla, että mieleeni tulee, että hänellä voi olla narsistinen luonne. Eli hoitoa todellakin kaipaa mies itse, etkä sinä. Jos miehesi ongelma on narsistinen persoonallisuushäiriö, sitä ei valitettavsti voi korjata edes terapiassa (teoriassa kyllä, käytännössä ei) ja se pahenee vain vuosien saatossa. Eli pahoinvointisi tullee mahdollisesti vain lisääntymään. Ole varuillasi, sillä jos oletukseni pitää ollenkaan paikkaansa, niin niitä muita naisia on alusta saakka ollut kuvioissa ja tulee lupauksista huolimatta aina olemaan (eikä kyseessä ole mitkään kaverisuhteet), se kuuluu "taudin kuvaan".
Hyvin ajateltu. Miksi kertoa entisistä, jos ei itsetehostutta tarvita.
Annat liian suuren "aseen" sulhollesi, kun paljastit mustasukkaisuutesi.
Ellet lopeta, ajat hänet joko sinne eksän luo tai muualle.
Kukaan ei voi omistaa toistaan, väärät syytökset, oletukset rikkovat suhdettanne.
Rakasta, ja luota vain itseesi.
Mulla on välillä vähän samoja fiiliksiä ja olenkin ihan pihalla, että mitä mulle on tapahtunut. En ole koskaan aikaisemmin ollut näin mustasukkainen kenestäkään kuin mitä nyt olen.
Jos hän on ollut illan jossain kavereiden kanssa ja minä yksin kotona, on väkisinkin tullut mieleen kaikenlaisia, kamalia ajatuksia. Ja ne ovat ihan turhia, tiedän sen. Miksi ihmeessä niitä kuitenkin ajattelen?
Ehkä tuo oman riittämättömyyden tunne on se suurin vastaus tähän. Tai toisin sanoen, huono omatunto. Minunki miesystäväni on itseäni muutaman vuoden nuorempi ja kaikin puolin ihana ihminen. Ja kun olen tajunnut jostain syystä vasta viime aikoina, että hei, kyllähän ne muutkin naiset häntä katselee ja varmasti ottajia olisi paljon, niin jotenkin se ajatus on vaan iskostunut alitajuntaan ja pelkään.. ja olen mustis.
Mutta samalla taistelen sitä vastaan. Jokin aikaa sitten oli ihan hirveä tilanne, suurimmaksi osaksi minusta johtuen. Mutta nyt olen päättänyt, että tämä mustikseni loppuu. Siis turha sellainen. Mielestäni pieni mustasukkaisuus välillä on ihan tervettä, mutta todellakin pieni. Koska tajusin, että jos tämä jatkuu ajatuksissani sitä rataa, niin se hajottaa suhteemme.
Miksi miehesi ei saisi mennä niihin firman juhliin vaan hänen pitäisi jäädä sinun luokse? Ei tuolla tavalla kyllä mitään hyvää tule. Et voi, etkä saa kahlita miestäsi. Ei kai se muutenkaan ole hyvä olla aina yhdessä. Joka ikinen hetki kun on vapaata. Hulluksihan siinä tulee ;) Pitää olla myös ne omat menot ja jutut. Ajattele sinäkin, että nyt sulla on hetki omaa aikaa. Nauti siitä. Tapaa kavereita tai tee/harrasta niitä kivoja asoita, mitä et ole hetkeen ehtinyt tehdä :)
Tsemppiä!
olet aivan oikeassa! jos haluat omistaa miehen, ajat sen vain kauemmaksi. olen itsekin mustasukkainen, mutta helpompi olla kun ajattelen että mitä itse ajattelisin jos mieheni kieltäisi ne asiat minulta mitä häneltä haluaisin pois, ja suurin osa on semmoisia asioita mitä itsekin tekisin, eli täysin harmittomia. kyllähän mies katsoo kun kaunis nainen kävelee ohi, katsotaanhan me kun komea mies menee, kuka terve nainen ei katsoisi, eikä sen tarvitse tarkoittaa että halutaan suhde kyseisen henkilön kanssa
Olen siis ainakin yhtä paljon mustis kuin sinä, joten ymmärän yskän! Samalla tahdilla etenimme mieheni kanssa ja aluksi asiat oli toisinpäin. Mieheni oli tosi mustis musta , mutta ymmärsi lopettaa ajoissa. Sen jälkeen mä muutuin ihan kamalaksi. Kyttään, huudan, pengon taskut, kaikkee mahollista.
Eikä kuule asiaa auta että mieheni on reissutyössä ja siis viikottain hotellissa yötä. On paljon asiakasiltoja ja muita ryyppäjäisiä pitkin poikin suomea. Ja pahinta kaikesta oli ainakin aluksi, että tavatessamme hänellä oli muutaman kuukauden ikäinen vauva, jota kävi vauvan äidin luona katsomassa viikottain muutaman tunnin. Sitä jatkui aina viime talveen, kun pakotin että lapsi tulee meille ja tapaavat niin. Lisäksi mieheni on hyvin baarissa viihtyvää sorttia yms. Pikkasen olen parantunut, mutta silti tunnen välillä myös kuolevani siihen mustis olotilaan. Se on karmeeta!
Olen myös kovin ehdoton asioista ja esimerkiksi baarissa juttelu vieraan naisen kanssa on jo pettämistä, koska silloinhan mieheni on jollain tasolla kiinnostunut naisesta. Ymmärrät kenties mitä tarkoitan.
Ei meitä auta muu kuin luottaa itseemme ja ajatella niin, että ei se pekäämällä parene; mies pettää jos pettää. Tsemppiä "meille"!!!!
Miehesi käyttäytyy kuin idiootti! Parasta hoitoa tuollaisille on antaa heidän maistaa omaa lääkettään. Käyttäydy täysin samalla tavalla kuin hän tekemättä siitä kuitenkaan sen isompaa numeroa. Aivan kuin asia olisi ihan jokapäiväinen sinulle. Jos hän ei itse huomaa oman käytöksensä seurauksia on aika miettiä mitä hittoa teet tuollaisen typeryksen kanssa?
Kerro miehellesi, että hänen käytöksensä loukkaa sinua.
Mies joka kunnioittaa naistaan ei käyttäydy noin. Vika ei ole sinussa, olet mustasukkainen aiheesta. Jos et olisi, se kertoisi siitä että olet välinpitämätön häntä kohtaan.
Jos miehesi on sitä mieltä, että olet kohtuuton vaatiessasi häneltä muutosta, voit uskoa että muutosta ei myöskään silloin ole tulossa.Miehesi ei ole kasvanut henkisesti aikuiseksi, vaan haluaa pidättää itsellään oikeuden ihastella ja ihastua estoitta.Hän ei ole sitoutunut SINUUN.
Mieti oletko valmis jatkamaan hänen ehdoillaan vai haluatko antaa itsellesi mahdollisuuden suhteeseen, jossa SINÄ olet kumppanisi ykkösprioriteetti.
Ukkos saa ottaa ittiää niskasta kiinni ja olla antamatta sulle syytä mustasukkaisuuteen. Piste