Mun on nyt löydettävä sellainen työ, mitä voisi tehdä ihan yksinään,joku yritys pitäisi saada varmaan pystyyn mutta ilman pääomaa, tai aika vähällä. On yrittäjäperhetausta ja olin vanhempieni firmossa töissä, joten tiedän mitä se on.
En pelkää asikkaita, pärjään hankalienkin kanssa. Mutta pelkään työkavereita ja työyhteisöjä. Olen ollut harjoittelemassa ja tukityössä muutamaan otteeseen. Vain yksi paikka oli hyvä. Muissa oli joko ettei ollut työtä, saattoi olla koko päivä että siivosin moneen kertaan siivotut hyllyt, kun ei ollut muuta tekemistä, toimistotöitä ja atk-hommia piti oleman, mutta totuus oli toista. Sitten yhdessä paikassa poljettiin kaikki harjoittelijat maanrakoon, minulle tehtiin selväksi ettei minusta ole mihinkään, koska olen harjoittelija. Neuvoin kyllä paljon tietotekniikkaa ja tein vaativiakin töitä, pomo antoi ja oli kiva, mutta työkavereiden kanssa oli hankalaa. Sanottiin jopa, että mitä siinä yrität kun tein vain töitäni. Lisäksi pomolle esiteltiin minun töitäni ominaan ja pari vakkareiden virhettä pistettiin minun piikkiini. näille tuli kyllä hätä käteen myöhemmin kun tuli sellainen tietojärjestelmä, josta näkee tekijän, kun sanoin sitä hölmöyttäni hyväksi, niin sitten vasta oltiin kimpussa. Sitten joissain paikoissa on tiuskittu, sanottu ettei työllistetyt tarvitse opastusta kun tekevät minkä osaavat. Minä olen vakuuttunut etten osaa mitään. Turha on mennä kouluunkaan enää,kun on entinen tutkinto ja kuntouttavassa työtoiminnassa on niin selvästi annettu ymmärtää ettei minusta ole mihinkään. Mitä teen, kun minusta ei ole mihinkään?
En pelkää asikkaita, pärjään hankalienkin kanssa. Mutta pelkään työkavereita ja työyhteisöjä. Olen ollut harjoittelemassa ja tukityössä muutamaan otteeseen. Vain yksi paikka oli hyvä. Muissa oli joko ettei ollut työtä, saattoi olla koko päivä että siivosin moneen kertaan siivotut hyllyt, kun ei ollut muuta tekemistä, toimistotöitä ja atk-hommia piti oleman, mutta totuus oli toista. Sitten yhdessä paikassa poljettiin kaikki harjoittelijat maanrakoon, minulle tehtiin selväksi ettei minusta ole mihinkään, koska olen harjoittelija. Neuvoin kyllä paljon tietotekniikkaa ja tein vaativiakin töitä, pomo antoi ja oli kiva, mutta työkavereiden kanssa oli hankalaa. Sanottiin jopa, että mitä siinä yrität kun tein vain töitäni. Lisäksi pomolle esiteltiin minun töitäni ominaan ja pari vakkareiden virhettä pistettiin minun piikkiini. näille tuli kyllä hätä käteen myöhemmin kun tuli sellainen tietojärjestelmä, josta näkee tekijän, kun sanoin sitä hölmöyttäni hyväksi, niin sitten vasta oltiin kimpussa. Sitten joissain paikoissa on tiuskittu, sanottu ettei työllistetyt tarvitse opastusta kun tekevät minkä osaavat. Minä olen vakuuttunut etten osaa mitään. Turha on mennä kouluunkaan enää,kun on entinen tutkinto ja kuntouttavassa työtoiminnassa on niin selvästi annettu ymmärtää ettei minusta ole mihinkään. Mitä teen, kun minusta ei ole mihinkään?
Vastaukset 1
Vanhimmat
työpaikoilla.Korostuu vielä jos YT-neuvottelujen uhka olemassa.Vaati iän myötä kertynyttä kovuutta että osaa toimia sen kanssa.Siitä työpaikkapelosta et ole ainoa.
Veljeni vaimo onnistui välttämään työpaikalle menoa aina viime talveen asti kun täytti 33 vuotta.Eli 15 vuotta hän keksi kaikenlaisia tekosyitä miksi ei kesätöihin voinnut mennä ja venyytti yliopiston opiskelut 10 vuoteen.Valmistuttuaan hän sai 2-4 tunnin päivittäistä etätyötä.Jäi sen jälkeen raskaaksi ja vuoden kuluttua halusikin vaihtaa täysin alaa 4 vuoden opiskeluilla.Jäi raskaaksa parin vuoden opiskelujen jälkeen.Luonteeltaan veljeni vaimo on arka ja hieman boheemi taiteilijamainen.
Viime talvena hän sai Ahaa elämyksen ja jätti opiskelut kun oli kenenkään tietämättä hakennut myyntiassistentin työtä.Ja kas,hän tykkääkin lähteä työpaikalle koska oli kyllästynyt istumaan kotoa.Ehkä ikä oli tehnyt tehtävänsä ja hän oli voittanut pelon ja arkuuden työn suhteen.