miesten TOP5 huonot ja hyvät puolet?

mikä on äijä?

mies kirjoitti:

mikä on äijä?

"äijällä" tarkoitetaan sellasta junttimaista ja sovinistista miestyyppiä, jonka mielestä on ihan ok että miehet ei puhu eikä pussaa. Perkelettä hoetaan, kun vaihdetaan autonrenkaita vesisateessa, vaikka huomennakin olisi vapaapäivä ja säätiedotuksessa luvattu poutaa. Sellainen on äijä.

"Varallisuutta pitäisi olla ikään suhteutettuna kertynyt "tarpeeksi", tai sitten hyvä syy, miksi ei (esim. oma yritys mennyt konkurssiin tms.)"

Mikä pitäisi olla ikään suhteutettuna 30-vuotiaan miehen varallisuus? Entä 40-vuotiaan? Riittääkö, jos on omilla toimeentuleva, vai pitääkö elättää nainenkin?

Toinen mies kirjoitti:

"Varallisuutta pitäisi olla ikään suhteutettuna kertynyt "tarpeeksi", tai sitten hyvä syy, miksi ei (esim. oma yritys mennyt konkurssiin tms.)"

Mikä pitäisi olla ikään suhteutettuna 30-vuotiaan miehen varallisuus? Entä 40-vuotiaan? Riittääkö, jos on omilla toimeentuleva, vai pitääkö elättää nainenkin?

Ajattelinkin tuota lausetta kirjoittaessani, että joku vielä puuttuu tähän kohtaan. Olihan se vähän epämääräisesti sanottu. En osaa sanoa mitään määriä, mutta ajattelen niin, että esim. viisikymppisen pitäisi jo jotakin omistaa. Auto, talo, kesämökki, vene, moottoripyörä tai vaikka metsää. En tietenkään tarkoita kaikkea näistä, mutta edes jotakin.

Syynä ajattelutapaani ei todellakaan ole se, että miehen pitäisi elättää nainen. Mielestäni vain jotakin kertoo miehestä, jos hän ei ole saanut mitään säästettyä elämänsä varrella. Onko hän huono rahankäyttäjä, vaiko kenties alkoholisti, uhkapeluri tms?

No, kolmekymppisen nyt ei vielä tarvitse omistaa juurikaan mitään, työhistoriaa kun saattaa olla kertynyt vasta niin vähän, varsinkin jos on opiskellut pitkään. Nelikymppisellä olettaisin olevan edes jotain omaa, vaikkapa asunnosta edes pieni osa.

Tiedän, kuulostaa melko pinnalliselta, mutta kuten sanoin, en ajattele näin siksi, että hakisin miehestä elättäjän vaan että nämä asiat mielestäni antavat jonkinlaisen kuvan miehen taustoista. Ja toistan vielä, että jos köyhyyteen on hyvä syy, niin ei se estä minua aloittamasta suhdetta varattoman miehen kanssa, jos muuten pyyhkii hyvin.

kiinnitin huomiota 'huono itsetunto' -kohtaan. Jonkin koulukunnan mukaan itsetunto rakentuu

itsearvostuksesta ja
itsetuntemuksesta.

Mä itse tiedän (ja olen myöntänyt monelle), että itsetuntoni ei ole niitä vahvimpia, mutta se koskee vain itsearvostustani (johtuu ahdistavasta kasvuympäristöstä lapsuusiässä, koska isäpuoleni ei antanut minulle arvostusta ja kunnioitusta).

Itsetuntemukseni on ihan hyvä eli tiedän useimmiten milloin se huono itsetuntoni (itsearvostus) yrittää puskea läpi. On joskus vaikea myöntää olevansa esim. väärässä, mutta kyllä mä 99 %:sti myönnän, jos näin on, vaikka joskus potuttaa. On helpompi olla rehellinen.

Itsearvostuksen perusta lähtee kasvatuksesta, mutta kyllä lapsuuteni olisi ollut parempi ilman ahdistavaa tunnetta, jos isäpuoleni olisi kohdellut minua ihmisarvoisesti, arvostanut minua sellaisena pikkulapsena kuin olin eikä siten, että alisti minua henkisesti.

Toki nyt aikuisena olen oman elämäni herra, mutta huonon kasvatuksen tuomaa huonohkoa itsearvostusta en voi sysätä pois tuosta vain. Ehkäpä se on tuonut jotain vahvuuttakin itseeni ja tunneälynikin on onneksi sen verran hyvä, että otan toiset ihmiset huomioon. En ole edes kovin katkera isäpuolelleni, vaan ajattelen, että hän on ollut heikko ihminen silloin, en minä.

Sulatan monenlaisia ihmisiä ja annan mielessäni anteeksi pienet loukkaukset enkä ole ensimmäisenä rinnuksessa kiinni eli vahvuutenani on se, että puhun asiat halki (jos on jotain sydämellä) ja jos se ei riitä, niin lähden ennemmin kävelemään kuin alkaisin rähjäämään saati tappelemaan. Vahva mies ei suukovusta ala käyttämään väkivaltaa ketään kohtaan; ainoastaan silloin, jos täytyy puolustautua toisen lyönniltä ja silloinkin maltilla itseään varjellen.

Mies kirjoitti:

kiinnitin huomiota 'huono itsetunto' -kohtaan. Jonkin koulukunnan mukaan itsetunto rakentuu

itsearvostuksesta ja
itsetuntemuksesta.

Mä itse tiedän (ja olen myöntänyt monelle), että itsetuntoni ei ole niitä vahvimpia, mutta se koskee vain itsearvostustani (johtuu ahdistavasta kasvuympäristöstä lapsuusiässä, koska isäpuoleni ei antanut minulle arvostusta ja kunnioitusta).

Itsetuntemukseni on ihan hyvä eli tiedän useimmiten milloin se huono itsetuntoni (itsearvostus) yrittää puskea läpi. On joskus vaikea myöntää olevansa esim. väärässä, mutta kyllä mä 99 %:sti myönnän, jos näin on, vaikka joskus potuttaa. On helpompi olla rehellinen.

Itsearvostuksen perusta lähtee kasvatuksesta, mutta kyllä lapsuuteni olisi ollut parempi ilman ahdistavaa tunnetta, jos isäpuoleni olisi kohdellut minua ihmisarvoisesti, arvostanut minua sellaisena pikkulapsena kuin olin eikä siten, että alisti minua henkisesti.

Toki nyt aikuisena olen oman elämäni herra, mutta huonon kasvatuksen tuomaa huonohkoa itsearvostusta en voi sysätä pois tuosta vain. Ehkäpä se on tuonut jotain vahvuuttakin itseeni ja tunneälynikin on onneksi sen verran hyvä, että otan toiset ihmiset huomioon. En ole edes kovin katkera isäpuolelleni, vaan ajattelen, että hän on ollut heikko ihminen silloin, en minä.

Sulatan monenlaisia ihmisiä ja annan mielessäni anteeksi pienet loukkaukset enkä ole ensimmäisenä rinnuksessa kiinni eli vahvuutenani on se, että puhun asiat halki (jos on jotain sydämellä) ja jos se ei riitä, niin lähden ennemmin kävelemään kuin alkaisin rähjäämään saati tappelemaan. Vahva mies ei suukovusta ala käyttämään väkivaltaa ketään kohtaan; ainoastaan silloin, jos täytyy puolustautua toisen lyönniltä ja silloinkin maltilla itseään varjellen.

Lapsuuden ajan kokemuksille ei mahda mitään. Ne kulkevat aina mukana aikuisuuteen asti. Mutta niitä voi käsitellä omassa mielessään tai mennä ammattiauttajalle. Minä itse kärsin huonosta itsetunnosta ja riittämättömyydestä lapsuuden ajan kokemuksien takia. Olen kamppaillut niiden kanssa ja käynyt jopa ammattiauttajalla. Ei tunnu mikään auttavan. Siksi en haluaisi rinnalle toista epävarmaa ihmistä. Olen hyvin kriittinen itseni ja toisten suhteen.

Nykyinen miesystäväni on hyvin tasapainoinen ja rauhallinen. Mutta vika on siinä, että hänellä ei ole mitään omaa. Sillä tarkoitan sitä, että ei ole mitään harrastuksia ja hän takertuu minuun kuin pieni lapsi. Se ahdistaa minua. Reippaudella ja hyvällä itsetunnolla yhteensä tarkoitan sitä että miehellä on omiakin juttuja joihin keskittyä ja kuluttaa aikaa riippumatta minun haluistani ja oikuistani. En jaksaisi katsoa aikuisen miehen perään olla aina kertomassa mitä seuraavaksi tehdään.

Minulla itselläni on paljon puuhaa ja tekemistä, mutta en halua niistä luopua, ne ovat elämän suola.

nainen 2003 kirjoitti:

Lapsuuden ajan kokemuksille ei mahda mitään. Ne kulkevat aina mukana aikuisuuteen asti. Mutta niitä voi käsitellä omassa mielessään tai mennä ammattiauttajalle. Minä itse kärsin huonosta itsetunnosta ja riittämättömyydestä lapsuuden ajan kokemuksien takia. Olen kamppaillut niiden kanssa ja käynyt jopa ammattiauttajalla. Ei tunnu mikään auttavan. Siksi en haluaisi rinnalle toista epävarmaa ihmistä. Olen hyvin kriittinen itseni ja toisten suhteen.

Nykyinen miesystäväni on hyvin tasapainoinen ja rauhallinen. Mutta vika on siinä, että hänellä ei ole mitään omaa. Sillä tarkoitan sitä, että ei ole mitään harrastuksia ja hän takertuu minuun kuin pieni lapsi. Se ahdistaa minua. Reippaudella ja hyvällä itsetunnolla yhteensä tarkoitan sitä että miehellä on omiakin juttuja joihin keskittyä ja kuluttaa aikaa riippumatta minun haluistani ja oikuistani. En jaksaisi katsoa aikuisen miehen perään olla aina kertomassa mitä seuraavaksi tehdään.

Minulla itselläni on paljon puuhaa ja tekemistä, mutta en halua niistä luopua, ne ovat elämän suola.

pointtisi. Mä olen itseäni kohtaan myös kriittinen, vaikka olen lähes "jokaisen naisen unelma" ns. Chippendales-kropalla ja ihan OK-näköinen.

Seurustellut en ole juurikaan 38 ikävuodestani huolimatta; tavallaan pakenen suhteen aloittamista; liekö jokin syy lapsuuden traumoilla (myös insesti-tapaus enon toimesta ollessani alle kouluikäinen) ja pelkään asioiden toistumista..se on lapsellinen ajatus, mutta miksei osittain totta.

Olen käynyt parikymppisenä mielenterveystoimistossa, mutta se jäi kesken.

Olen hyvin avoin ihminen ja puhuminen auttaa
asioiden selvittämisessä. Lapsuudessa sain onneksi läpikäydä/purkaa pahaa oloani äidille ja myös muille sisaruksilleni ja se toi turvaa, vaikka isäpuoleni jatkoi alistamistani ja kielsi kaikki kännissä tekemänsä typeryydet.

Jos itse löydän sen prinsessani, niin haluan, että emme takerru toisiimmme; jonkinlainen vapaus täytyy suoda, mutta molemminpuolinen luottamus on ehdoton! Yrittäisin myös keksiä monenlaista aktivitettia suhteen ylläpitämiseksi, sillä tämä on ainoa elämämme...tosin olen omasta elämästäni jo puolet elänyt tai siis vasta puolet. Vielä on aikaa. :-)

En tiedä mitäkö tuohon ongelmaasi olisi lääkkeeksi. Miesystäväsi varmaan tarvii jonkinlaista rohkaisua. Toivottavasti olette keskustelleet asiasta. Jos hänellä ei ole muita kuin sinä, niin ymmärrän takertumisen, mutta pitemmän päälle se "syö naista".

Mies kirjoitti:

pointtisi. Mä olen itseäni kohtaan myös kriittinen, vaikka olen lähes "jokaisen naisen unelma" ns. Chippendales-kropalla ja ihan OK-näköinen.

Seurustellut en ole juurikaan 38 ikävuodestani huolimatta; tavallaan pakenen suhteen aloittamista; liekö jokin syy lapsuuden traumoilla (myös insesti-tapaus enon toimesta ollessani alle kouluikäinen) ja pelkään asioiden toistumista..se on lapsellinen ajatus, mutta miksei osittain totta.

Olen käynyt parikymppisenä mielenterveystoimistossa, mutta se jäi kesken.

Olen hyvin avoin ihminen ja puhuminen auttaa
asioiden selvittämisessä. Lapsuudessa sain onneksi läpikäydä/purkaa pahaa oloani äidille ja myös muille sisaruksilleni ja se toi turvaa, vaikka isäpuoleni jatkoi alistamistani ja kielsi kaikki kännissä tekemänsä typeryydet.

Jos itse löydän sen prinsessani, niin haluan, että emme takerru toisiimmme; jonkinlainen vapaus täytyy suoda, mutta molemminpuolinen luottamus on ehdoton! Yrittäisin myös keksiä monenlaista aktivitettia suhteen ylläpitämiseksi, sillä tämä on ainoa elämämme...tosin olen omasta elämästäni jo puolet elänyt tai siis vasta puolet. Vielä on aikaa. :-)

En tiedä mitäkö tuohon ongelmaasi olisi lääkkeeksi. Miesystäväsi varmaan tarvii jonkinlaista rohkaisua. Toivottavasti olette keskustelleet asiasta. Jos hänellä ei ole muita kuin sinä, niin ymmärrän takertumisen, mutta pitemmän päälle se "syö naista".

Mielenkiintoista, että vastasit yleensä. Olen keväällä täyttänyt neljäkymmentä. Olen harrastanut urheilua aiemmin ja paljon ja kroppani on ollut erittäin kaunis. Miesystäväni sanoo sitä edelleen kauniiksi, mutta silti ryven huonossa itsetunnossa. Vertaan itseäni kaikkiin naisiin ja tunnen riittämättömyyttä kaiken aikaa. Ei riitä, vaikka miesystäväni kertoo miten ihana olen.

Olen myös joutunut kokemaaan insestin lapsena isäni puolelta ja se on varmaan syy siihen, että en pysty kunnollisiin mies ja nainen- suhteisiin. Olen kovasti yrittänyt ja nyt minulla on sellaine mies, joka todella rakastaa minua, mutta en tunne samoin. En ole jutellut kenenkään ammattiauttajan kanssa insestistä, koska häpeän sitä ja olen aina luullut itse voivani auttaa itseäni.

Äitini tietää asian, mutta vaikenee. Meillä vanhempien kanssa hyvät välit, mutta välillä tuntuu, että ne ovat pinnalliset. Siksi ehkä minustakin on tullut pinnallinen.Ajattele, vieläkin muutama vuosi sitten isäni yritti iskeä minua, se tuntui kamalalalta. Torjuin tietysti, mutta kohteliaasti.

Haluan suhteen ja samalla olla vapaa, erittäin ristiriitaista ja miesystäväni ei ymmärrä sitä, kun on aina ollut joku vierellä. Minä olen aina melkein ollut yksin.

Olen muuten tosi hauska tyyppi. Minulla on paljon ystäviä ja olen reipas. Työskentelen vakituisesti ja opiskelen melkein kokopäiväisesti Ammattikorkeassa, eli puuhaa riittää, joka pitää minut elämässä mukana.

kirjoittele jos siltä tuntuu

Edellisessä tuli miltei kaikki plis lisäisin vielä että:
Saa minut tuntemaan itseni Naiseksi,ihanaksi,haluttavaksi...huomioi minua pienissä ja isoissa asioissa,kysyy mielipidettäni,on kiinnostunut minun asioistani ja mielipiteistäni,ostaa joskus kukkia ja pieniä lahjoja,sanoo että olen kaunis ja tarkoittaa sitä,avaa ovet,auttaa takin yltä,on gentlemanni.