Moi! Mietityttää tuon parisuhde cv:n merkitys. Eli kuinka tärkeää naiselle on, että miehellä on takana pitkä parisuhde/parisuheita? Eli katsovatko naiset miehen historiaa samalla tavalla, kuin työnantajat työntekijän historiaa, eli jos ei ole aikaisempaa kokemusta, niin ei oteta? Periaatteenahan tuo on toki hyvikin järkevä. Täytyyhän sitä nyt joku syy olla, miksi cv loistaa tyhjyyttään.
Itse olen naisten suhteen ns. myöhäisherännäinen, johtuen mm. nuoruuden ujoudesta, sekä sinisilmäisyydestä. Kun ei ymmärtänyt naisten vihjeitä, niin ei vain ymmärtänyt! Eihän sitä voinut uskoa, että tuo mukava nuori nainen olisi juuri minusta kiinnostunut. Tuo ujous johti mm. siihen, että ensimmäisen kerran olin naisen kanssa sängyssä vasta 27 vuotiaana (oli muuten aivan hirveät paineet tuosta).
Eli lisäkysymyksenä voisikin vielä esittää, kuinka pahalta särähtää korvaan 31 vuotias mies, joka ei ole elänyt eläessään avoliitossa ja jonka takana on 3 seurustelusuhdetta, jotka ovat kestäneet maksimissaan vuoden.
Ensimmäinen suhde alkoi ollessani 29 vuotias. Tuo kesti 4 kk. Ei vain oltu oikein yhteensopivia. Toinen suhde kesti 7kk, ja tuon loppuminen johtui omasta kokemattomuudesta, sekä ikäerosta (8v). Ollaan kuitenkin sen verran väleissä, että voidaan aina jutella kun tavataan ja välillä olen auttanutkin, kun hän on apua tarvinnut. Viimeisin suhde kesti tuon saman reilun puoli vuotta ja sen lopetin vastikään, kun ei tuntunut oikein siltä, että meillä loppujen lopuksi olisi mitään yhteistä, ja ikäeroakin oli taas liikaa. Nainen tykkäsi enemmän bilettää ja itse taas voisin olla kotona rauhassa edes jonkun viikonlopun.
Naispuolisia ystäviä minulla on muutamia ja heidän kanssa kyllä tulen toimeen, ihme ja kumma.
Olen kuullut monen naisen suusta, että jos mies ei 30:een ikävuoteen mennessä ole ollut edes avoliitossa, ei häneen kannata edes tutustua. Onko siis näin, että mahdollisuuteni sen oikean löytämiseen ovat nyt menneet, kiitos sen että olin nuorempana ujo ja arka?
Itse olen naisten suhteen ns. myöhäisherännäinen, johtuen mm. nuoruuden ujoudesta, sekä sinisilmäisyydestä. Kun ei ymmärtänyt naisten vihjeitä, niin ei vain ymmärtänyt! Eihän sitä voinut uskoa, että tuo mukava nuori nainen olisi juuri minusta kiinnostunut. Tuo ujous johti mm. siihen, että ensimmäisen kerran olin naisen kanssa sängyssä vasta 27 vuotiaana (oli muuten aivan hirveät paineet tuosta).
Eli lisäkysymyksenä voisikin vielä esittää, kuinka pahalta särähtää korvaan 31 vuotias mies, joka ei ole elänyt eläessään avoliitossa ja jonka takana on 3 seurustelusuhdetta, jotka ovat kestäneet maksimissaan vuoden.
Ensimmäinen suhde alkoi ollessani 29 vuotias. Tuo kesti 4 kk. Ei vain oltu oikein yhteensopivia. Toinen suhde kesti 7kk, ja tuon loppuminen johtui omasta kokemattomuudesta, sekä ikäerosta (8v). Ollaan kuitenkin sen verran väleissä, että voidaan aina jutella kun tavataan ja välillä olen auttanutkin, kun hän on apua tarvinnut. Viimeisin suhde kesti tuon saman reilun puoli vuotta ja sen lopetin vastikään, kun ei tuntunut oikein siltä, että meillä loppujen lopuksi olisi mitään yhteistä, ja ikäeroakin oli taas liikaa. Nainen tykkäsi enemmän bilettää ja itse taas voisin olla kotona rauhassa edes jonkun viikonlopun.
Naispuolisia ystäviä minulla on muutamia ja heidän kanssa kyllä tulen toimeen, ihme ja kumma.
Olen kuullut monen naisen suusta, että jos mies ei 30:een ikävuoteen mennessä ole ollut edes avoliitossa, ei häneen kannata edes tutustua. Onko siis näin, että mahdollisuuteni sen oikean löytämiseen ovat nyt menneet, kiitos sen että olin nuorempana ujo ja arka?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hyvin tärkeä, näet 15 ikävuoden jälkeen naiset HALVEKSIVAT ja VIHAAVAT kokemattomia miehiä. Jos luettelo on olematon yläasteen päättäjäisillan jälkeen, se on sitä hamaan tappiin saakka.
ihan vihreä on (neitsyys tallella) niin se kummastuttaa toki.
Kokenuthan sä oot - jopa oikeita parisuhteita takana, eikä vain paria yhdenyönpanoa. :)
No hätä.
Olet juuri sopiva - ei liikaa, mutta kokemuksia on.
haista ny venäjä
sinänsä tyhmää että naiset antavat noin suuren arvon historialle, jos kuitenkin mies on hyvännäkönen yms
Itelleskin on väliä naisen historialla: ottaisitko Marketan, joka on bordellissa ollut töissä? Häkkinen otti. Kaikille ei kävisi.
Ottaisitko naisen, jolla on 10:ltä vuodelta (26 vee) joka viikonloppu 3 panoa raflasta? Tekee 520 viikkoa x 3 miestä. Aika hurjaa.
Ottaisitko 35 vuotiaan neitsyen? Eikö vähän tulisi mieleen, että ... miksi vielä neitsyt?
useampi mieluummin sen bordellityöntekijän kuin neitsyen?
No jos mies on vielä hyvännäköinen, niin miksi hänellä ei ole koskaan
ollut kunnon suhdetta? Onko mies tunnevammainen, perverssi vai muuten omituinen,
kun ei kenellekään ole pidemmäksi aikaa kelvannut?
Voi olla esim ujo, sosiaalisesti eristäytynyt tms
Voi olla kaikkea sitä mitä sanoit, omintuinen varmasti, mutta parisuhde voi muuttaa tuommoisen.
Ne ovat kaikki asioita jotka voivat muuttua.
Jos nainen ottaa ruman mutta sosiaalisen miehen, niin rumuus periytyy lapsille. Jos nainen ottaa komean mutta epäsosiaalisen perverssin, niin komeus periytyy, mutta perverssiys ei periydy.
Ja ent sitten jos joku on perverssi. Tietäisitpä mitä ihmisten makuuhuoneissa tapahtuu.
Se onkin toinen keskustelu, mutta ihan sama peruste: menneisyydellä on merkitystä.
se riippuu ihan ihmisestä. Jos naisellakin on vain vähän tai ei ollenkaan kokemusta parisuhteista, kynnys olla tekemisissä melko kokemattoman miehen kanssa lienee matalampi. Jotkut kokemattomat naiset taas saattavat arvostaa sitä, että edes toinen osapuoli tietää, mitä parisuhde edellyttää. Toisaalta se, onko ollut suhteita vai ei, ei välttämättä kerro mitään siitä, onko ihminen kypsä parisuhteeseen. Ja loppujen lopuksi tärkeintä lienee kuitenkin se, että pari viihtyy toistensa seurassa, haluaa olla yhdessä ja on valmis tekemään töitä suhteen eteen. Silloin aikaisempien suhteiden määrällä ja laadulla ei pitäisi olla merkitystä.
Ei sillä ole väliä,ettet ole monen naisen kanssa ollut. Päinvastoin,itse ainakin silloin mietin,et haluanko tutustua mieheen,jos hän on ollut jo todella monen kanssa,kihloissa/naimisissa jne..
Jotenkin toivoisi,että löytyisi vielä sellainen,joka ei esim ole koskaan kihloissa ollut,että se olis molemmille "eka kerta" sit sillä saralla. Sama lasten kanssa,vaikka rakastan lapsia,niin tottakai toivon silti,ettei miehellä olisi vielä niitä,että se olisi molemmille kanssa uutta ja ihmeellistä.
Sinulla kumminkin kokemusta jonkun verran on,riittävästikin.. :)
Hyvät kesän jatkot,äläkä enää mieti tollaisia vaan etsit jonkun mukavan likan vierees ;)
"Olen kuullut monen naisen suusta, että jos mies ei 30:een ikävuoteen mennessä ole ollut edes avoliitossa, ei häneen kannata edes tutustua. Onko siis näin, että mahdollisuuteni sen oikean löytämiseen ovat nyt menneet, kiitos sen että olin nuorempana ujo ja arka?"
NO, se on naisten ongelma.
Myös jälkiherännäisenä miehenä olen sitä mieltä, että mitä enemmän naisella on takana suhteita, sitä enemmän on ongelmia. Eronneilla ja sarjaseukkailijoilla tuntuu olevan aina jonkinlaisia traumoja, jotka näyttävät muodostuvan aina lopulta suhteen kuin suhteen kompastuskiveksi.
Jos ongelmia ei ole, niitä voi aina keksiä antamalla mielikuvituksen laukata.
Moni nainen ei myöskään näytä ymmärtävän sitä, että uusi kumppani ei ole kollektiivisessa vastuussa aikaisempien kumppanien tekemisistä. Jos entinen kumppani on ollut täysi m****u, niin ei kai uudella ole mitään tekemistä sen kanssa. Itsehän nainen on seuransa valinnut...
koko ajan että petän, kun sen ex-kihlattu oli pettänyt.
Jos pelkää että nykuinenki kumppani pettää. Kyllä se sen verran kova isku on ihmiselle joka ei itse pystyisi tai ei ole pettäny että varmasti se jää kalloon kolkuttamaan eli aivan ymmärrettävää.
Kyllä vastaavasti kovassa kolarissakin hengissä selvinnyt muistaa varmasti lopun ikään sellaisen kolarin.
Ei kukaan nainen/mies halua kuulla sitä miehen/naisen stooria, missä hän kertoo kaikista naisista/miehistä, joiden kanssa hän on ollut.
Riittää, kun vain rakastaa toista, sillä selvä.
Mutta entä jos ei ole ollut kenenkään kanssa, onko paha?
Itseäni ei cv:t kiinnosta paljoakaan, paitsi että vaaka kallistuu ehdottomasti kokemattomuuden puolelle. Omituinen ennakkoluuloni on, että kokemattomat miehet ovat vähemmän pelimiehiä ja että heillä on itsellään avoimempi mieli. Usein kun kuulee, ja välillä tuntuukin, että pettyneet ja kokeneet tuovat koko edellisten stooriensa negatiivisuuden uuteen, eli juuri kuten ennenkin tässä sanottiin: "Vanhakin petti, nyt tietyt merkit viittaa heti siihen" Taikka että osataan manipuloida toista johonkin, mitä en siedä. Jokainen suhde ja ihminen on erilainen ja pitäisi uskaltaa pysyä ennakkoluulottomana. Minusta sellaiset naiset, jotka antavat "kokemattomuutesi" (mielestäni olet ihan ok.) häiritä ei ole sun arvosia. (helppo tietty sanoa.) Ja sekin on mulle klisee, että kaikkea ei kannata heti sanoa ja plääplää. Jos on ennakkoluuloton, on sitä heti.. rehellisyys maan perii ja jokainen taplaa tyylillään. Ihan vaan sivukommenttina, että toi nuoruus ja vanhuus on mielestä myös tosi venyvä käsite.. Ja jotta en kuulostais kaikki tietävältä, niin vien pohjat kaikilta neuvoilta kun sanon, että oon 29 vee nainen, jolla ei oo takana yhtään pitkää suhdetta enkä ole mielestäni mitenkään perverssi, epämiellyttävä, harhainen ja ruma. TOIVON, että mä uskallan edelleen enemmän luottaa ihmisiin kuin siihen että peli on menetetty, vaikka välillä tekee mieli viskata vanttuut tiskiin.
Mikä vika tuossa on?
Esim. tuo ujous on sellainen juttu, joka poistuu hiljalleen iän karttuessa ja on selvää, että ujous rajoittaa kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen. Onhan sulla noita suhteita ollut.
Itse olen yli 31 enkä ole edes suudellut naista. Eipä tässä auta muuta kuin olla avoliitossa hanskansa kanssa xD
ok, jos ei ole paljoa yhdenillansuhteita siinä lisäksi. Mitään jakotöpseliä en huolisi.