Miten ujo saa rohkeutta aloitteen tekemiseen? Olen monta kertaa päättänyt, että nyt tuon tunteeni ilmi, meni syyteen taikka saveen! Tosipaikan tullen olen kuitenkin aina jänistänyt, kun rohkeus on loppunut kesken. Järjellä ajateltuna pakitkin olisi helpotus, kun tämä ihastus on niin sitkeässä... pääsisin vihdoin tästä raastavasta epätietoisuudesta eroon. Miksen kuitenkaan pysty ottamaan riskiä? En ymmärrä mikä tekee siitä niin vaikeaa, kun kerran pakitkaan ei huonontaisi tilannetta. Tiedän että ihastukseni ottaisi asian hyvin vastaan, vaikkei olisikaan kiinnostunut. Onko tällaisessa tilanteessa mitään tehtävissä? Voiko näin ujo saada mistään rohkeutta aloitteen tekemiseen?
Aloitteen tekeminen
Rohkeus ei riitä
34
10601
Vastaukset
- pystyt kyllä siihen =)
Ujona saatat tarvita rohkeuden lisäksi myös otollisen paikan. Jos muiden läsnäolo jännittää yritä järjestää paikka niin ettei ole muita.
Pukeudu parhaimpiisi ja laittaudu muutenkin kivasti, niin että olet mahdollisimman itsevarma. Tavassa tehdä aloite voi myös olla muutoksia. En tiedä miten olet suunnitellut mutta voisi olla helpompaa ihan treffien sijasta pyytä vaikka kahville tms. Jos ei sekään luonnu niin jotain vielä pienempää. Ei tarvitse heti olla tunnustamassa rakkauttaan.
Jos pystyt, voit myös sanoa olevasi ujo ja kertoa että asian sanominen on sinusta vaikeaa.
Ujoudesta voi opetella pois. Kerta kerran jälkeen tulet varmemmaksi. Eikä tosiaankaan haittaa jos saisit pakit. Sinä silti pystyit siihen!!!
Mutta liikutaan positiivisin mielin. Tsemppiä ja onnea sekä kivaa alkavaa kesää! - ei ujo
Aina se on vaikeaa, vaikkei itseään ujoksi tunnista. Iteläkin tämä suuri ihastus mielessä jo yli 15 vuotta, ja viimeksi eilen näin, mutten mitään uskaötanau sanoo. Edes päivää.
Oletkohan mies vai nainen - riina rohkea
Itse olen hyvinkin rohkea, mutta kun ihastus tulee teen, niin se saa minut hiiren hiljaiseksi, vaivaantuneeksi, ujoksi ja ihan vastakohdaksi mitä oikeasti olen!
Aloitteen tekeminen ei tulisi mulla edes kysymykseenkään, sillä olen niin hyytelöä ihastuksen edessä.
Eli ujolla on ehkä vielä suurempi se kynnys aloitteen tekemiseen.- tekisi aloitteen?
Oletko miettinyt, mitä sitten tekisit? Vai voiko tällainen "hyytelöityminen" vaikuttaa myös siten, että mahdollisuus tutustua ihastukseesi menisi sivu suun. Ehkä rohkeampi uskaltaisi tarttua tilaisuuteen, mutta entä ujompi? Onkohan monella jäänyt tilaisuus käyttämättä? Entä jos olisi saanut myöhemmin uuden tilaisuuden? Jäisikö sekin käyttämättä?
- jnbriofipjerouhfdpoi
itse ainakin olen päättänyt etttä en itse tee aloitetta vaan ihastukseni saa sen itse tehdä tai sitten en tee aloitetta , mutta jos on ujo niin ei kannata ainakaan ottaa välikättä.
- kfkfk
Itse sain lähestulkoon paniikkihäiriön kun näin ihastukseni. Kerran päätin sitten rohkaista itseni ja soittelin hänelle muuten vaan mitäs kuuluut. Jännittihän se ja paljon. Hän oli kuitenkin oikein riemastunut soitostani. Ainoa vaan mikä mättää on se, että hän on vieläkin ujompi kuin minä, ja niinpä soittelu jäi yksipuoliseksi ja ikinä hän ei uskaltanut kanssani treffeille. Mutta olen onnellinen että uskalsin!!
- Nimetön
viime viikolla rohkeutta jostakin ja otin yhteyttä ihastukseeni viestillä ja kysäisin vain miten töissä oli mennyt, kun sitten sain kaikkia odotuksiani vastaan erittäin mukavan vastauksen olin ymmälläni. Jotenkin tuntui helpottavalta saada edes jonkinlainen yhteys tähän henkilöön.
Huomenna olisi tarkoitus sitten kerätä lisää rohkeutta ja jopa soittaa tälle henkilölle, ja toivottavasti hän on valmis juttelemaan kanssani ihan tavallisista asioista. Olemme molemmat ujohkoja, joten haastavaa tulee.
Ikävä kyllä luulen etten koskaan saa kerrottua hänelle tunteistani, jotka ovat repineet minua hajalle jo usean vuoden ajan.
Jatketaanpa keskustelua: Monesti ystäväni ovat sanoneet minulle, että mitä menetettävää minulla on jos kerron tunteistani hänelle? Tiedän kyllä ettei välimme muuttuisi mihinkään vaikka hän kieltäytyisi. Mutta kyse ei olekaan naaman menettämisestä vaan: How do i live without you!
Mitä mieltä muut olette tästä väitteestä ettei ole mitään menetettävää? - samaa mieltä
Nimetön kirjoitti:
viime viikolla rohkeutta jostakin ja otin yhteyttä ihastukseeni viestillä ja kysäisin vain miten töissä oli mennyt, kun sitten sain kaikkia odotuksiani vastaan erittäin mukavan vastauksen olin ymmälläni. Jotenkin tuntui helpottavalta saada edes jonkinlainen yhteys tähän henkilöön.
Huomenna olisi tarkoitus sitten kerätä lisää rohkeutta ja jopa soittaa tälle henkilölle, ja toivottavasti hän on valmis juttelemaan kanssani ihan tavallisista asioista. Olemme molemmat ujohkoja, joten haastavaa tulee.
Ikävä kyllä luulen etten koskaan saa kerrottua hänelle tunteistani, jotka ovat repineet minua hajalle jo usean vuoden ajan.
Jatketaanpa keskustelua: Monesti ystäväni ovat sanoneet minulle, että mitä menetettävää minulla on jos kerron tunteistani hänelle? Tiedän kyllä ettei välimme muuttuisi mihinkään vaikka hän kieltäytyisi. Mutta kyse ei olekaan naaman menettämisestä vaan: How do i live without you!
Mitä mieltä muut olette tästä väitteestä ettei ole mitään menetettävää?Niin mitä menetettävää sinulla on? Ja tarviiko sitä nyt heti tunteistaan kertoa. Luulen että sieltä rivien välistäkin aika paljon saa tietoonsa. Miksi soittaa jos ei ole kiinnostunut??? Pyydä häntä vaikka ulos joskus kanssasi kävelylle yms. Siinähän ne tunteet on kerrottu. Ja soita heti kun siltä tuntuu. Jos alkaa sitä soittamista miettimään liikaa niin sitten sitä vasta alkaa jännittämäänkin. Eli HETI!!
- Nimetön
samaa mieltä kirjoitti:
Niin mitä menetettävää sinulla on? Ja tarviiko sitä nyt heti tunteistaan kertoa. Luulen että sieltä rivien välistäkin aika paljon saa tietoonsa. Miksi soittaa jos ei ole kiinnostunut??? Pyydä häntä vaikka ulos joskus kanssasi kävelylle yms. Siinähän ne tunteet on kerrottu. Ja soita heti kun siltä tuntuu. Jos alkaa sitä soittamista miettimään liikaa niin sitten sitä vasta alkaa jännittämäänkin. Eli HETI!!
ihan hyvin meni, kysyin henkilöä iltakävelylle--> suostui, koska kavereita olemme. Ikävä kyllä ei vielä ole toteutettu tätä lenkkiä sillä VETTÄ ON TULLU KU ESTERIN PERSEESTÄ!!!!!!!! Nyt näyttäis ilma vähän parempaan suuntaan menevän, perjantaina tarkotus olis lähteä kuskiks kavereille, ehkäpä saan neitosen houkuteltua mukaan, ja jos jossain välissä sitten kahden keskistä aikaa sais. Toivotaan ny vaan parasta ja pitäkees peukkuja pohojanmaan pojalle :D.
Kannattaa tosiaan HETI soittaa, meinas jäädä soitot väliin maanantaina ku mietin ja mietin... - peukkuja pidetään!!
Nimetön kirjoitti:
ihan hyvin meni, kysyin henkilöä iltakävelylle--> suostui, koska kavereita olemme. Ikävä kyllä ei vielä ole toteutettu tätä lenkkiä sillä VETTÄ ON TULLU KU ESTERIN PERSEESTÄ!!!!!!!! Nyt näyttäis ilma vähän parempaan suuntaan menevän, perjantaina tarkotus olis lähteä kuskiks kavereille, ehkäpä saan neitosen houkuteltua mukaan, ja jos jossain välissä sitten kahden keskistä aikaa sais. Toivotaan ny vaan parasta ja pitäkees peukkuja pohojanmaan pojalle :D.
Kannattaa tosiaan HETI soittaa, meinas jäädä soitot väliin maanantaina ku mietin ja mietin...Ja ylpeä saat itsestäsi olla, että uskalsit! Jo pelkästään se tekee sinulle hyvän mielen pitkäksi aikaa, ja syystäkin. :)
Ja muutkin ujot, rohkaiskaa mielenne!! (Ainakin se minun ujoni:)) - väsä..-.-
peukkuja pidetään!! kirjoitti:
Ja ylpeä saat itsestäsi olla, että uskalsit! Jo pelkästään se tekee sinulle hyvän mielen pitkäksi aikaa, ja syystäkin. :)
Ja muutkin ujot, rohkaiskaa mielenne!! (Ainakin se minun ujoni:))Minun mielestä aloite on tehtävä silloin kun siihen on rohkeutta. Minulla ei ole aina 'rohkea'-olo, mutta tänään oli, ja tein aloitteen:>)
- dfyhjjd
peukkuja pidetään!! kirjoitti:
Ja ylpeä saat itsestäsi olla, että uskalsit! Jo pelkästään se tekee sinulle hyvän mielen pitkäksi aikaa, ja syystäkin. :)
Ja muutkin ujot, rohkaiskaa mielenne!! (Ainakin se minun ujoni:))No ei todellakaan tule hyvä mieli!
Itse olen aina ollut ujo ja kouluaikoina sain kuulla tytöiltä, että olen ruma ja inhottavan näköinen. Tuo kohtelu sai minut uskomaan, että olen ruma ja huono ja ettei kukaan tyttö voi minusta tykätä ja tuon sekä ujouden takia en uskaltanut tehdä aloitetta koskaan. Eipä sillä että kukaan tyttö olisi ikinä edes ilmaissut olevansa yhtään kiinnostunut minusta. Sitten vasta pitkälti yli 20-vuotiaana uskalsin ekan kerran lähestyä erästä tyttöä johon olin ihastunut vaikka pitkään kamppailin asian kanssa että uskallanko ja kaduttaa että uskalsin. Tuloksena oli se, että tyttö haukkui minut ja piti minua ihan tyhmänä. Tuo oli viimeinen isku itsetuntoon ja viimeinen kerta kun ikinä tein aloitteen. En enää ikinä tee kun tytöt aina joko haukkuvat ja kohtelevat kamalasti tai sitten ovat täysin välinpitämättömiä tyyliin "olet mulle ilmaa". - h bbibk
väsä..-.- kirjoitti:
Minun mielestä aloite on tehtävä silloin kun siihen on rohkeutta. Minulla ei ole aina 'rohkea'-olo, mutta tänään oli, ja tein aloitteen:>)
pelkään että kun eräät pojat haukkuvat minua koulussa niin pelkään että ihastuksenikin alkaisi haukkua minua mitä teen? ................. olen ottanut jo yhteyttä opettajiin mutta kiusaaminen ei ole loppunut...
- ikuinen tumpelo
Minä taas menen heti lukkoon.... Juttua tulee vaikka millä mitalla, mutta jos yritän saada yhteyden ihastukseeni, en keksi mitään sanottavaa... Mitä tässä voi tehdä???
- neuvoja.....
No oletko ylipäätään jutellut/viettänyt aikaa sen ihastuksesi kanssa ja tunnetko hänet/tunteeko hän sinut? Kannattaa ottaa kontaktia kaverillisesti ensin, keksiä yhteistä tekemistä, mennä samoihin paikkoihin, ja sen jälkeen alkaa antaa sanattomia viestejä (hymy, katsekontakti, "vahingossa" kosketus jne.) ja jos toinen vastaa niihin samalla mitalla ja osoittaa kiinnostusta niin sitten se on merkki siitä että toinen on kiinnostunut. Nämä viestit sitten vahvistuvat koko ajan ja kommunikointi on molemmin puolista, ja siinä sitä sitten lopulta ollaan seurustelusuhteessa.:)
- neuvoja.....
..ja jatkat vaan tuota jutustelua ja tutustumista, niin kauan kun et ole enää niin hermostunut hänen seurassaan:) ei kannata turhaan ujostella vaan ottaa ihan rennosti ja kaverillisesti, ja panostaa siihen että olet mahdollisimman kiinnostava ja hyvännäköinen;) tosiaan, panosta itseesi ja saa hänet kiinnostumaan sinusta ja anna sen ihastua suhun.:)
- nyt se loppus
Mä en tee enään ikinä aloitetta.
- äääääääää
minä haluaisin kertoa ihastukselleni että olen ihastunut häneen mutta en kestä sitä kun kaverini kuulee kun ne on kivoja mutta tässä asiassa ärsyttäviä kun ne aina kuulee siitä jotenkin ja tulee jotai sanoo en tiiä ne haluu vaa ärsyttää että miten saan rohkeuden tulemaan ja kerrottua sen en kestä tässä asiassa kavereitani
- InLöööve
Nykyään kaikki on facebookissa.
Mä pistin ihastukselle kaveripyynnön, ja muutaman kerran juteltiin siellä niitä näitä ennenkun oli rohkeuttaa pyytää kahville. Siitä se sitten lähti...
Facebookissa on kanssa se hyvä puoli että pelkkä kaveripyyntö ei tarkoita rakkauden tunnustusta, jos pelkää 'kasvojen menetystä'. - 098767890+
ihan hyvä idea
- jjhhgfrtg Kotka
Mie pystyn kyllä puhumaan ihastukselleni, mutten kertomaan tunteista. Kun ajattelenkin että menen kertomaan, niin sydän lyö niin kovaa että voisi räjähtää.
- .....
Ei mitenkään.
- joonas120
Haluaisin mitä ihmettä pitää tehdä kun olen ihastunut yhteen kassaneitiin? Tämä neiti hymyilee aina nätisti minulle, katsoo suoraan silmiin ja sanoo hei! En edes tiedä hänen nimeään ja missä hän asuu mutta kuitenkin kohtaamme melkein päivittäin! Onko mitään ideaa miten aloitan keskustelun? Odotan pikaista palautetta!
- 9v.kassatätin hommia
Joonas.. tuo ei ole vielä merkki ihastumisesta. Se VOI olla, mutta ei ole varma merkki. Totuus on että sinun on tehtävä aloite, koska asiakaspalvelija ei saa "iskeä" asiakkaita. Mene kassalle, kun on rauhallinen hetki ja kysy "miten on työpäivä mennyt?". Silleen jäät ainakin mieleen ja olet jo osoittanut kiinnostusta häntä kohtaan.. vaikka et paljastanut vielä korttejasi. Katsele, miten homma siitä etenee.. jos neiti lämpenee (huomaat että hän selkeästi ilahtuu kun huomaa sinut) kysy häntä treffeille. Silleen itse toivoisin minua lähestyttävän töissä.
- 19+4
Onpas täällä herätetty vanha ketju henkiin. 2008 :P
On tosin sellainen ketju, johon voin samaistua. Olen itse tällä hetkellä täysin samassa tilanteessa kuin tämän keskustelun aloittaja vuonna 2008. Ihastus ollut käynnissä pari vuotta ja hyviäkin merkkejä on tullut aika ajoin. En vain koskaan ole uskaltanut toimia asian suhteen ja nyt pelkään olevan jo liian myöhäistä.
Viikko sitten lopultakin otin itseäni niskasta kiinni ja päätin pyytää kyseistä ihastustani ulos, mutta hän ei sitten sillä viikolla ollutkaan tavattavissa. Nyt sitten tämä uusi päättäväisyys, into ja rohkeus on mennyt hukkaan, enkä tiedä ensi kerrasta.
Joonas120: Ujona tiedän, että se toisen lähestyminen on aivan helvetin vaikeaa, mutta se on vain pakko tehdä. Itselläni on saattanut se tilaisuus mennä jo sivu suun mutta aion yrittää ensi viikolla tai milloin saankaan seuraavan kerran tilaisuuden. Epätietoisuus ja menetetyt tilaisuudet vaivaavat enemmän kuin rukkaset. - Nolottaa!
=( sanoi joku viikko sitten ihastukselleni iltaa eikä se vastannut mitään. Hävettää ja oli pakko tulla avautumaan tänne. Sanoin sen siis fb:s
- Nolottaa!!!
Meillä on ollut silmäpeliä, ainakin minun mielestäni. Ja olen huomannut hänen katsovan minua "salaa" välitunneilla jolloin aina olen hymyillyt hänelle. Sori nosto.
Olemme molemmat ujoja mutta ilmeisesti hän ei ollutkaan kiinnostunut minusta kun ei voinut mitään vastata.
- Apua, pliis.
Oon 13-vuotias poika, ja oon ihastunu yhteen mua 2 vuot vanhempaan tyttöön. Se ei oo meiä koulus, vaan nään sitä ain 2 kertaa viikos ku meil on sama harrastus. Oon kyseises harrastukses "kisaryhmäs" eli jotka treenaa kisoi varte pieni porukka, joku 10-15 henkilöö. Suurin osa siin ryhmäs tuntee toises tosi hyvin ja asuu samoil nurkil ja käy samaa kouluu, mut mäen (harmi kyl) kuulu siihe porukkaa. En oikeestaa tunne siit ryhmäst oikeestaa ketää paitti yhet 2 poikaa, jotka on mun hyvii kavereit. Toine niist pojist asuu samas paikas niitte useimpie kans ja tuntee kaikki hyvi ja o hyvä kaveri mun ihastuksen kaa. En oikeestaa ees tunne sitä tyttöö, vaik haluisinki. Se/Kaikki varmaa pitäs mua iha outona jos menisin vaa juttelee sen kans. Oon tosi lyhyt ja se tosi pitkä, ja tiiän jo entuudestaa et se ei pahemmi pidä lyhyist pojist. Mua häirittee ol näi kääpiö, mutten mä sil mtn voi... Ja sit vast kaikki kattois mua kieroo ja vieroksuis mua jos menisin pläjäyttää et "hei mä oon ihastunu suhun", eikä must siihe ees olis. Sen jälkee hävettäis men treeneihinki. Ne kaikki o tosi mukavii, mut silti. En mä sillai mee iha lukkoo jos NÄEN sen, mut sit jos pitäis puhuu sil jotai ni en saa suustani mitää ulos ku mietin et apua mitä mun pitäs sanoo ja mitä se ajattelee jos sanon noin. Ajattelen sitä tyttöö joka ilta ja meinaan räjähtää ku tykkään siitä vaa niin paljo. Auttamaa kua pliis, tää on mul tosi tärkeetä... Mite etenen tän asian kans, ja onks mul mitää mahiksii et se tulis koskaa olee kiinnostunu must?
- 13vnuorellemiehelle
Kyllä se siitä. Yritä jutella niitä näitä kavereina vaan. :) Ei välttämättä tarvitse edes osoittaa ihastustaan, katsoo ensin että synkkaako ihan kaverina muuten.
- prinsessa rohkea
Ite oon ujona vähemmän tutuille ihmisille.. tutustuin serkun kautta yhteen ihanaan tyyppii, ja hengailtiin moneen kertaan yhdessä porukalla ja kävin monesti moikkailee yksinkin. facebooksissa monesti juteltiin, vaihdeltiin kuulumisia jne jne, kunnes sitten yks ilta päätin lopulta avautua, ja kertoa et mielestäni tyyppi on erittäin ihana ja olisin kiinnostunut. -tunne ei ihan molemminpuolinen ollu, mut olo oli oikeesti iha älyttömän hyvä, kun lopulta uskalsin ja tein.
ei se torjunta tuntunu ollenkaan niin pahalle, ku tuli se uskaltamisen ja rohkenemisen olo. kannattaa, suosittelen.
p-s otin uuden vuoden päätökseksi, että jos joskus mietin, "tehdäkö vai ei?" ni vastaus on, että KYLLÄ. :) - selkeyssentään
Kukahan se mahtaa olla joka voi sinut
itsenäisen ihmisen tuomita vaikka menisi
joku asia miten tahansa pieleen.
Kuule vaan, ei ole sellaista ihmistä,
jolla olisi oikeus tuomita sinun hyvät aikomuksesi.
Sinä voi tehdä ihan miten hyvittaa kunhan
et vahingoita muita.
Perkeleelliselle vallanhimolle voit vain
naurahtaa säälivästi. - Forever lone?
Olen niin ihastunut yhteen jätkään joka on minua vuoden vanhempi. Käymme samaa koulua. Oon sen kanssa viestitelly välillä facebookissa jotain ihme juttuja vain. En ole koskaan edes puhunut hänen kanssaan livenä missään, mutta silti, jokin hänessä on niin ihanaa. Minusta vain tuntuu ettei hän ole kiinnostunut minusta. En vain uskalla sanoa sille että olen niin ihastunut. Olen niin ujo. Minulla ei ole edes yhtään poika kaveria vaan kaikki kaverini ovat tyttöjä. Jotkut pojat vain haukkuvat mua sen takia, että olen niin hiljainen ja kuulun siihen koulun "alempaan porukkaan".
- Neuvojen tarpeessa:)
Oon 14 v tyttö ja valitettavan onnettomasti ihastunu yhteen mua kolme vuotta vanhempaan poikaan. Ja ongelma on siinä, et se on meiän perhees asuvan vaihtarin yks kurssikaveri. Mä oon tavannu sen kerran sen meiän vaihtarin kautta yhes sen kurssijärjestön järkkäämäs tapahtumas, vaikka en kyl sen kaa siel juuri jutellu, mut haluisin silti iha kuollakseni tutustuu siihen, ennen ku se lähtee. Ja se lähtee niinku kahen viikon päästä jo, eli oisin tosi kiitollinen pikaisist neuvoista. Eli pitäskö mun mennä vaa ihan pokkana jutteleen sille seuraavan kerran ku nään sen, (mikä voi muuten olla seuraavan kerran, ku saatetaan se meiän vaihtari lentokentälle, eli lähtö) vai yrittää vaa unohtaa? (mihin en vaan kykene, ku se vaikutti nii ihanalt). Kauheesti houkuttais pistää fb-kaveripyyntö menemään, mut sit ku en oikeestaan ees tunne sitä nii, se voi tuntuu ehkä vähä randomilt. Eli miten ois järkevintä edetä? Ja oisin tosi kiitollinen pikaisist neuvoista! :)
- peggyhh
Minä laittaisin fb-kaveripyynnön joutuin..! Hymyile ihastuksellesi, kun näet hänet...!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik83316MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar681848Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411556Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin751156Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja60966Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s32940Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt208861- 170813
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59806Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3758