Eli ongelma on tämä. Aloitin hiukan yli viikko sitten tapailemaan yhta tosi ihanaa miestä. Ongelma: hän on minua reilusti vanhempi(ikäeroa 5-10 vuotta; en tiedä tarkkaan) ja haluamme suhteelta ihan eri asioita.
Kun tapasimme mies vaikutti tosi mukavalta ja sympaattiselta. Ensimmäisen kerran epäilyt nousivat toisessa tapaamisessa. Halusin aloittaa tapailun ihan rennossa ilmapiirissä ja kun ulkona oli kaunis ilma ehdotin kävelyä luonnossa. No luontoonhan me menimme, mutta jo heti ensimmäisellä tapaamisella hän kysyi josko olisin valmis vaihtamaan tavallisesta lukiosta iltalukioon. Vastasin että en mielelläni, kun kaverit on kaikki päivälukiossa. Keskustelu aiheesta jäi siihen.
Ei siinä mitään, mutta nyt on aiheeksi tullut yhteen muutto. Oikeesti vajaan viikon jälkeen!! Hitto siin meinas saada sydänkohtauksen. Olen ensimmäistä kertaa ns. "vakavassa" suhteessa ja hän tietää sen, miten hän siis voi olettaa että meidän juttu kestää. Olo on joka kerta entistä kiusallisempi enkä tiedä miten lopettaa tämä juttu loukkaamatta. Toinen ongelma on myös se, että olen tosi ujo ja hiljainen ihminen toisin sanoen minulta ei löydy selkärankaa lopettamaan juttua kasvotusten. Eli aina kun me tapaamme olen aivan kuin ei olisi mitään ongelmaa. Lisätään päälle vielä kulttuuriero niin olen aivan pihalla siitä mitä pitäisi tehdä. Mikä siis neuvoksi. Tekstiviestiä olen miettinyt ja kaksi kertaa ollut aikeissa sellaisen lähettää, mutta tiedän kuinka raukkamaista ja lapsellista se on... Mietin vain onko minulla ihan väärät syyt lopettaa, vai olisiko ero ihan oikeutettu...
Saattaa olla että tämän koko viesin tarkoitus on vähentää syyllisyyden tunnetta, mutta en oikeasti tiedä mitä tehdä.
Kun tapasimme mies vaikutti tosi mukavalta ja sympaattiselta. Ensimmäisen kerran epäilyt nousivat toisessa tapaamisessa. Halusin aloittaa tapailun ihan rennossa ilmapiirissä ja kun ulkona oli kaunis ilma ehdotin kävelyä luonnossa. No luontoonhan me menimme, mutta jo heti ensimmäisellä tapaamisella hän kysyi josko olisin valmis vaihtamaan tavallisesta lukiosta iltalukioon. Vastasin että en mielelläni, kun kaverit on kaikki päivälukiossa. Keskustelu aiheesta jäi siihen.
Ei siinä mitään, mutta nyt on aiheeksi tullut yhteen muutto. Oikeesti vajaan viikon jälkeen!! Hitto siin meinas saada sydänkohtauksen. Olen ensimmäistä kertaa ns. "vakavassa" suhteessa ja hän tietää sen, miten hän siis voi olettaa että meidän juttu kestää. Olo on joka kerta entistä kiusallisempi enkä tiedä miten lopettaa tämä juttu loukkaamatta. Toinen ongelma on myös se, että olen tosi ujo ja hiljainen ihminen toisin sanoen minulta ei löydy selkärankaa lopettamaan juttua kasvotusten. Eli aina kun me tapaamme olen aivan kuin ei olisi mitään ongelmaa. Lisätään päälle vielä kulttuuriero niin olen aivan pihalla siitä mitä pitäisi tehdä. Mikä siis neuvoksi. Tekstiviestiä olen miettinyt ja kaksi kertaa ollut aikeissa sellaisen lähettää, mutta tiedän kuinka raukkamaista ja lapsellista se on... Mietin vain onko minulla ihan väärät syyt lopettaa, vai olisiko ero ihan oikeutettu...
Saattaa olla että tämän koko viesin tarkoitus on vähentää syyllisyyden tunnetta, mutta en oikeasti tiedä mitä tehdä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sano sille miehelle että haluat miettiä asioita pari viikkoa. Ja että otat yhteyttä sitten kun olet miettinyt.
on päivänselvä asia! Mies näkee sinussa otollisen kohteen itselleen, ujon ja alistuvan vaimon, jota voi pitää talutushihnassa. Lopeta juttu alkuunsa, sillä mies ei TODELLAKAAN ole sinulle sopiva, sen pystyn kyllä sanomaan tuon kirjoituksesi perusteella. Olet vasta aloittelemassa seurustelujuttuja, joten olet vaarassa joutua tuollaisten miesten uhriksi, jos et avaa silmiäsi! Mitä nopeammin lopetat homman, sitä parempi! Ja tekstiviesti kelpaa kyllä varsin hyvin, koska olette vasta noin viikon tunteneet. Laita ihmeessä viesti heti, kun luet tämän ja kerro sitten, mitä mies vastasi.
Jos kyseessä on vielä kaiken lisäksi mahdollisesti islaminuskoinen mies, niin sinun ei hyvä tyttö kannata enää kahta kertaa miettiä!
No parhaan ystäväni kanssa keskustelin asiasta ja hänkin oli ehdottomasti sitä mieltä, että juttu vaikutti hiukan hämärältä. Olin viestin kirjoittanut jo päivällä, mutten sitä pystynyt silloin lähettämään... kaveri ratkaisi ongelman lähettämällä sen minun puolesta. Tekstiviestiä vastaukseksi ei tullut, mutta soittaa kyllä yritti. Kaveri vastasi siihen puolestani koska en pystynyt puhumaan hänen kanssaan, koska ajattelin että saattaisin vahingossa suostua johonki minhin en oikeasti olisi halunnut. Olen tällä hetkellä asiasta helpottunut, mutta nyt pelkään, että hän alkaa seuraamaan yms. sillä hän tietää missä asun. Ei asunnon numeroa, mutta pihan.
..miten ihmeessä on mahdollista että kyseessä oli ns.vakava suhde, jos et tiennyt edes miehen ikää?!:D
Eikä tyttökulta suhde voi viikon tai parinkaan jälkeen vakava olla...
Jatka suhdetta.Jos seuraa,ilmoita heti poliisille,eläkä aukaise ovea kellekään oudolle.
Siis kyllähän minä tiedän, ettei suhde ole tässä tilanteessa vakava, mutta yritin "-" merkeillä tarkoittaa sitä, ettei kyseessä ollu yksi niistä "alaks olee" tapauksista kun teini-iässä on normaalia. Enkä ainakaan itse pitänyt koko juttua vakavana, se miten toinen siihen suhtautui niin nopeasti teki tilanteesta ahdistavan.
Hienoa että sait lopetettua "suhteen", joka ei missään nimessä olisi ollut sinulle hyväksi. Jos mies alkaa seurailemaan sinua, tee selväksi ettet pelkää ottaa poliisiin yhteyttä.
Kiitos kaikille vastanneille :) olen nyt todella helpottunut kun asia on viimein ohi. Mitä tästä opin? :D No ainakin sen, että parempi ettii vähä oman ikäsempää seuraa. :)
Erityiskiitos Nainen 25v:lle. :)
Oikein teit! Samalla lailla olisin sinua neuvonut kuin nainen 25!
T: Nainen 28 w