Kaveri päätti sitten herättää mut darra aamuna sunnuntaina kasalla tekstiviestejä, joissa haukkui mun työnhakutyyliäni. Helvetti sentään! Minä sentään käyn pätkätöissä ja samalla haen päivittäin työkkärin nettisivuilta duuneja ja pistän vähintään yhden hakemuksen viikossa menemään ellen enemmänkin. Mutta koska en halua ilmoittautua henkilöstövuokrausfirman listoille, niin olen joku vitun sosiaalipummi. Ei helvetti! Jos mä etsin vakituisia töitä tai hieman pidempiä määräaikaisia töitä ja sen ajan teen näitä pätkätöitä, joita saan vanhalta työnantajalta, niin mikä pakko mun on mennä vielä henkilöstövuokrausfirman listoille??? Kertokaa mulle miten voisin vakuuttaa ystävälleni, etten ole sosiaalipummi, vaan kädet on kyllä täynnä töitä tälläkin tavalla. Mä en todellakaan vaan makaa kotona sohvalla päivät pitkät ja katsele jotain television päivälähetyksiä. Helvetti, kun koko päivä on ollut pilalla tämän takia. Miksi muut ihmiset yrittävät sotkeutua mun elämään?
No jo se on kumma!!!
Aino
4570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei kantsi huolestua.
ennemmin lopeta pätkätyöt. ei niistä mitään hyvää seuraa. rohkeasti soppalaan vaan. jollei heti tule, käy kimppuun.
Kaveri siis todellakin oli selvinpäin eikä kärsinyt edes krapulasta, ku ei ole juonut pitkään aikaan. Sain kyllä just kuulla, ettei se itse ole ollut töissä pariin viikkoon, niin kai se herkemmillä ihmisillä hajottaa pään ja johonkin se näköjään sitten täytyy purkaa, kun ei pysty itsensä kanssa elämään.
Pätkätöiden lopettelemista tässä valmistelenkin juuri hakemalla jatkuvasti kunnon töitä, mutta vielä en ole päässyt edes haastatteluun asti, ku mun lisäksi muita hakijoita on jotain 150/duunipaikka. Mutta mun aivot ei onneksi joudu lamaannustilaan, kuten kaverillani näköjään, vaan jatkuvasti kehittelen uusia omia projekteja, jotka ei ole kiinni mistään työnantajista, mutta siltikin rahaa niistäkin pitäisi tulla jonkun ajan kuluttua.
...niin? Se että ihmisillä ei ole muuta tekemistä kuin puuttua (ja seurata) lähimmäisensä edesottamuksiin tuntuu tosi tyhmältä.
Mielestäni sinä kyllä aktiivisesti toimit työpaikkojen suhteen, että eikö siitäkin jo pitäis edes kiitosta antaa, kun ei niiltä ajoilta varsin palkkaakaan makseta?
Mä oon ite yhtä aktiivisesti joutunu työtä joskus kahteleen ja joskus on onnistanutkin. Mutta nythän mulla on vakityö mainosalalla ja mä oon työhöni tyytyväinen, vaikka minut jouduttiinkin taloudellisista syistä osa-aikaistamaan jokin aika sitten. Mutta aina sitä jotain sille loppuajalle keksii... Ja kun kuulun niihin onnellisiin, joilla on oma tupa ja oma lupa, eikä oo velkaa kenelläkään. Lainatkin suoritettu ajat sitten.
Mutta elämän kuviot ovat monenlaiset ja kohtalot sen myötä. Vaan uskon sinun kuuluvan ihmisiin, jotka ovat aina elämässään selvinneet, milloin tiukkaa tekien, milloin vähän helpommalla. Mutta kuitenkin! Tsemppiä ja lippu korkealle!
Kiitos kovasti viestistäsi. Itsekin työskentelen/etsin töitä kovasti mainosalalta ja media-alalta, mutta kuten kaikki tietävät, niin ei tässä oman alan töitä hirveästi ole tarjolla ja jos on, niin jokaiseen paikkaan on yli 100 hakijaa. Valitettavasti olen vasta niin työurani alussa, että en lukeudu niihin, joilla on oma tupa, lapset hankittu ja lainat maksettu, vaan lukeudun niihin, joista työnantajat olettavat, että seuraavaksi tuo hankkii lapsia ja jää työelämästä pois seuraavaksi viideksi vuodeksi. Väitän kuitenkin lukeutuvani onnellisiin ihmisiin, koska olen terve ja iloinen. Elämässäni olen joka tapauksessa jo kohdannut niin paljon vaikeita asioita, jotka normaalisti murtaisivat heikomman ihmisen, että eipä tässä ihan pienistä enää heilahdeta. Elämänohjeekseni olenkin ottanut elämisen päivä kerrallaan eli eipä tule kannettua liikaa huolta huomisesta, josta ei vielä voi tietää yhtään mitään. Turhaapa se on stressata asioista, joista ei tiedä mitään ja joille ei voi mitään juuri nyt. Sen takia ärsyttääkin ihmiset, jotka eivät ole oppineet tätä jaloa taitoa, vaan oman päänsä sekavuuden lisäksi haluavat puuttua vielä muidenkin ihmisten elämään.