Mitä mieltä olette raha-asioista, kun luonteet ja tulot on eri maailmasta?
Eli toinen saa esim. 1900 euroa palkkaa käteen ja saa kaiken menemään enemmän tai vähemmän tärkeisiin asioihin, ollen kuitenkin aina persaukinen ja tilit miinuksella. Näin saanut aikaan myös parin tonnin visa-laskut.
Toinen taas nuorena eläkkeelle joutunut saa 1000 euroa eläkettä, mutta on elänyt todella säästäväisesti ja aina on rahat riittänyt, pientä vararahastoakin kertynyt.
Jos nämä nuoret henkilöt nyt muuttaisivat yhteen ja vaikka ostaisivat yhteisen asunnon, miten teidän mielestänne homma toimisi? Minusta olisi kohtuutonta, jos se maksaisi aina jolla on varaa, koska tässä tapauksessa se olisi tuo pienituloinen. Eli muutenkin vähistä rahoistaan, ainakaan minä en olisi valmis kustantamaan toiselle vaikka ruokaa pöytään, jos toinen pistää rahansa surutta menemään muihin menoihin.
Minusta voisi olla jopa mahdollista että parempituloinen maksaisi esim. hoitovastikkeen, vaikka sitä olisi kovin vaikea pyytää, kun hänellä muutenkin olisi raha-vaikeuksia. Ja jos tähän mennessä kaikki on hoitanut omat kulunsa, kun erilliset taloudet on ollu (tai epävirallisesti yhteinenkin) olisi vaikeaa yhtäkkiä muuttaa ja sanoo et tästä lähdin toinen maksaa kaikki.
Pääasia kai kuitenkin, ettei säästäjä halua joutua kuseen toisen rahankäytön takia. Ja jos on luonteessa se, ettei raha pysy käsissä toisella, miten sen voisi muuttaa?
Osasinkohan nyt selittää tarpeeksi hyvin ja oikein.
Miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia?
Eli toinen saa esim. 1900 euroa palkkaa käteen ja saa kaiken menemään enemmän tai vähemmän tärkeisiin asioihin, ollen kuitenkin aina persaukinen ja tilit miinuksella. Näin saanut aikaan myös parin tonnin visa-laskut.
Toinen taas nuorena eläkkeelle joutunut saa 1000 euroa eläkettä, mutta on elänyt todella säästäväisesti ja aina on rahat riittänyt, pientä vararahastoakin kertynyt.
Jos nämä nuoret henkilöt nyt muuttaisivat yhteen ja vaikka ostaisivat yhteisen asunnon, miten teidän mielestänne homma toimisi? Minusta olisi kohtuutonta, jos se maksaisi aina jolla on varaa, koska tässä tapauksessa se olisi tuo pienituloinen. Eli muutenkin vähistä rahoistaan, ainakaan minä en olisi valmis kustantamaan toiselle vaikka ruokaa pöytään, jos toinen pistää rahansa surutta menemään muihin menoihin.
Minusta voisi olla jopa mahdollista että parempituloinen maksaisi esim. hoitovastikkeen, vaikka sitä olisi kovin vaikea pyytää, kun hänellä muutenkin olisi raha-vaikeuksia. Ja jos tähän mennessä kaikki on hoitanut omat kulunsa, kun erilliset taloudet on ollu (tai epävirallisesti yhteinenkin) olisi vaikeaa yhtäkkiä muuttaa ja sanoo et tästä lähdin toinen maksaa kaikki.
Pääasia kai kuitenkin, ettei säästäjä halua joutua kuseen toisen rahankäytön takia. Ja jos on luonteessa se, ettei raha pysy käsissä toisella, miten sen voisi muuttaa?
Osasinkohan nyt selittää tarpeeksi hyvin ja oikein.
Miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse kysyy ja vastaa ei tule riitaa.
Ihan omasta kokemuksesta tiedän, että se joka on säästeliäs ja raha-asioissa tunnollinen, joutuu helposti hoitamaan laskut. Tuhlaajaksi oppinut ei välttämättä noin vain muutu, jos ei ole pakko. Ja pakkohan ei tule, jos se säästeliäämpi hoitaa pakolliset menot.
Mutta jos asia menee tuhlarilla jakeluun, hän voi muuttaa tapojaan. Yhteistä taloutta kannattaa ajatella vasta sitten, kun toinen on hoitanut asiansa kuntoon.
Kaikki pakolliset menot puoliksi. Omaa asuntoa ei teidän kannata missään nimessä pitää, koska teillä ei siihen olisi varaakaan.eikä asiassa olisi mitään järkeäkään. Vuokra-asunnosta voi ongelmitta aina muuttaa pois tarvittaessa. Omat menonne ja ostoksenne ja mielitekonne makselette niin kuin pussi antaa periksi. Miksi tässä pitäisi olla mitään ongelmaa. Yksin asuessahan maksat kaikesta yksin, sähköstä, vastikkeesta, lehtitilauksesta ym ym.Nyt sentään voisitte jakaa nuo kahden, eli paljon edullisempaon asua kaksin.
Vuokra ei ole vaihtoehto, sillä en tiedä mitään niin typerää, kuin maksaa suuria summia taivaantuuliin. Sen ainoa hyvä puoli on se, että pois voi lähteä koska vaan.