Kaikki tapatui niin äkkiä 10 kk sitten tytär erosi avioliitostaan (ei lapsia), ja saman tie meni yhteen ukkomiehen kanssa, joka asuu ulkomailla. Miehen vaimokin siinä rytäkässä ajettiin pois kotoaan, ja pistettiin avioero vireille. Nyt sitten sain kulla tulevani mummiksi klo 3.00 keskellä yötä, kun raskaustesti oli posítiivinen. Kovin on paha mieli, koska en näe mitenkään tuon suhteen voivan onnistua, ja lapsi tulee kärsimään. Sanoin tämän suoraan tyttärelleni, joka haistatteli. Tämän jälkeen "vävy" soitti ja saneli tosi kauhean viestin nauhalle. Taitaa sitten olla niin, ettei minulla ole enää asiaa siihen taloon, jossa en kyllä ole koskaan käynytkään.
Au-lapsen mummiksi
Ei osaa
81366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nostan hattua sinulle, että osaat noin objektiivisesti ja fiksusti ajatella äärimmäisen vaikeassa tilanteessa.
Olet säilyttänyt moraalin tässä maailmassa, jossa toisia ihmisiä kunnioittavat arvot ovat murentuneet.
Olet suoraselkäinen, kun et alkanut kaunistella tilannetta etkä puolustellut tyttäresi ajattelematonta tekoa. Moni ei olisi kyennyt.
Toivon koko sydämestäni sinulle jaksamista tulevaisuudessa, joka ei ilmeisesti helpolta näytä tyttären suhteen.
Vaikka tänään näyttäisi kuinka pahalta, niin toivoa ei kannata menettää.
Vaikeaan tilanteeseen syntynyt lapsi voi selvitä ilman suurempia vaurioita. Näin on käynyt monesti. Usko siihen lujasti, uskollasi on suuri vaikutus.
Uskon myös että tulet vielä vaikuttamaan lapsen elämässä paljonkin. Tytär joutuu vielä "siivoamaan jälkensä" ja kasvaa aikuiseksi monien mutkien kautta.
tyttärenä pyydän vain, ettet sulkisi lapselta mahdollisuutta syliisi, jos ja kun hän tulee sinua tarvitsemaan. Lapsihan on aina syytön syntymäänsä, ei ole pyytänyt päästä tänne. Samoin on tietysti omallakin kohdalla, äiti, sinä ratkaisit minun osani mitään kyselemättä. Enää en ole katkera sinulle siksi, ettet ajatellut tarkemmin mitä elämä minulle mahdollisesti voikaan antaa, onko elämäni kenties onnellisempi kuin omasi.
Yhtä kaikki, jokainen äiti näkyy sortuvan samaan, uskovan toiveensa todeksi: toivottavasti lapsestani tulee minua onnellisempi.
En tiedä äiti oletko sinä kärsinyt minun vuokseni kuinka paljon, oletko muistanut, että sinulla oli valta valita saanko elämää yleensäkään.
Kyse ei ole siitä, ettet ole saanut kasvatettua minusta moraalista ihmistä; maailma vie minua niinkuin on aikoinaan vienyt sinuakin. Muistatko kun sanoit pienelle tyttärellesi, että kaikkia pitää rakastaa, antaa kaikkien kukkien kukkia..
Minä olen rakastanut kaikkia, uskonut parempaan huomiseen vaikka tänään vähän pieleen menisikin.
Minä en ole täydellinen vaikka täydellisen äidin tytär olenkin. Ainakin minä näen jo virheeni.
Mieheni ei tosiaan pitäisi puuttua väleihimme, sen myönnän. Hän ei vaan miehenä käsitä, itse kun on ainoana poikana saanut aina äitinsä varauksettoman rakkauden ja tuen. Hänen häijy viestinsä kuulostaa pahemmalta mitä onkaan, tuokaan ihminen ei ole perimmältään paha. Ei vaan jaksa ymmärtää, miten äiti ja tytär, kohta äiti hänkin, voivat olla niin vieraat toisilleen.
Mutta..vaikka minua et avosylin otakaan vastaan, jos pystyt niin lapsi ota, pyydän.
"Mieheni ei tosiaan pitäisi puuttua väleihimme, sen myönnän. Hän ei vaan miehenä käsitä, itse kun on ainoana poikana saanut aina äitinsä varauksettoman rakkauden ja tuen. "
On tämä vain kummaa, että palstoilla naiset taistelevat, väliin verisestikin, keskenään, kun asiat pitäisi nimenomaan miehen hoitaa.
Aikuinen mies on mies. Siis aikuinen ihminen.
Älkää syytelkö anoppia tai miniää, jos aikuinen mies ei osaa elää aikuisen ihmisen vastuulla.
tyttärellesi viestitit, että aina on koti johon tyttäresi voi lapsenlapsesi kanssa palata, jos asiat menevät pieleen.
Omat lapseni tietävät ovieni olevan heille aina avoimet, riippumatta tekemisistään.
Nuo erot ja uudet kumppanit ovat vaikeita asioita.
Itse olen kuitenkin päätynyt siihen ajatukseen ja lopputulokseen, että minä olen mummo kaikesta huolimatta, kävi lasteni suhteiden miten kävi! Lasteni lapset ovat AINA lastenlapsia ja tervetulleita luokseni.
Lasteni elämään en voi vaikuttaa enkä heidän suhteidensa jatkumiseen tai loppumiseen, mutta lapset ovat rakkaita ja pysyvät lapsenlapsinani.
En jaksa lasteni huolia kantaa enkä kovin surra heidän elämänsä mutkia, koska itse he ovat elämästään vastuussa. Toivon vain, että pikkuisiin suhteet säilyvät ja saisin olla osa heidän elämäänsä.
Mikäli on kyseessä lapsirakas ihminen, niin muksu on tervetullut aina mummua moikkaamaan, oli isukki tai äityli sitten miten epätäydellisiä puhelimeen räkyttäjiä tai perheenrikkojia tahansa.
Ellei tykkää lapsista, silloin ei osaa suhtautua oikein mitenkään. Tai haluaisi mielessään että täydelliset lapset putkahtaisivat maailmaan täydellisestä parisuhteesta ilman mitään kiusallisia kiemuroita. Ja saisi olla täydellinen isoäiti. Ettei tarvitsisi hävetä lapsen alkuperää tai olosuhteissa missä lapsi siitettiin. Häpeä on paskamainen juttu. Se pilaa aika paljon, mutta myös tarjoaa tekosyyn siihen ettei tarvi antaa mitään itsestään. Kenellekään. Paitsi täydellisille.
Häpeäntunne saattaa myös estää ehkäpä parhaimman asian mitä on elämässään kokenut; ystävyyden ja hulppean kiintymyssuhteen loistomuksuun.
lastaan, kunnioittaa myös tämän valintoja, vaikkei itse olisikaan sitä mieltä, että ne olisivat hyviä. Tytär elää omaa elämäänsä, elä sinä omaa tytärtäsi tukien. On erittäin raskasta kuulla, ettei oma äiti hyväksy tulevaa lastenlastaan. Tytär arvostaa ilmeisesti mielipidettäsi, koska halusi ilmoittaa sinulle heti kun sai kuulla olevansa raskaana ja koska pahastui siitä, ettet tukenut häntä.
Meillä kävi niin, että anoppi sanoi, ettei hyväksy avioliiton ulkopuoleista lasta (olimme olleet pitkään avoliitossa, häät tulossa reilu vuoden kuluttua ja lapsi toivottu). Raskaus meni puolivälissä kesken, emmekä ole antaneet anteeksi anopin negatiivista suhtautumista raskauteen. Tuntuu siltä, että miehen äiti sai mitä halusikin, kun lapsi kuoli.
Älä tee sinä sitä virhettä, että kritisoit tyttäresi elämää, varsinkaan kun "vahinko" on jo tapahtunut. Luuletko, että negatiivinen asenteesi auttaa jollain tavalla?