Oon päästänyt irti ....alemmuuden tunteesta, paremmuuden mittelöstä, ainaisista karaoke kisoista joita jatkuvasti kohtasin karaoke baarissa.. (oli mennä fiilis) Laulan koti estraadilla ...(mulla tosi hyvät laitteet) laulan "kovaa ja korkeelta" joskus myös yleisön edessä...nautin ja nautin, sydämen kyllyydestä. En välitä meneekö nuotin vierestä tai nuotin kanssa. Pääasia että saan laulaa karaokea. Olen nääs sinut itseni kanssa. Laulakaa tekin. Riittää kun sydän on mukana. KIITOS!
Kauan eläköön karaoke...
Lisbet
1306
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kirjoitus. Samoin kotikaraokelaitteet on mullakin, hyvät onkin. Oon joutunut opettelemaan säätöjä ja sekin on hauskaa. Nautin kun poikani laulaa, mieheni laulaa. Laulu on tärkeintä, ei niinkään karaoke.
Mutta karaoke siinä mielessä että saa hetken elää musiikin maailmassa yksin. Yksin vaikka keiden keskellä. Mä oon ainakin luoteeltani piiloerakko. Kaipaan luontoa, tuulia, ja musiikkia. Haluan astua välillä siihen maailmaan, kuin Liisa ihmemaahan.
Sulautua johonkin sellaiseen, mikä monille on vierasta ja hävettävää sekä naurettavaa. Hällä väliä. Meissä jokaisessa on oma rytmi, oma säveltaajuus, oma turvapiilopaikka ja oma voimapyhättömme. Siellä on kiva käydä, ihan niinkin helposti, kuin karaokea laulaen.
Voi kun jotkut tajuisivat, mitä tunne, tuntemukset, ääni, sävelet, rytmi, tuuli, sade, aurinko, lämpö oikeasti merkitsevät kullekin. Ei tarviisi kenenkään muuta kuin poimia voimia, kuin lentäviä marjoja, korin suu auki... Ihan herkistyin Lisbet sun kirjoituksesta. Tämä on elämää, tämä on karaokea - kaikkien elementtien yhteenkokoamisen luovuutta.