tässä voidaan. Eilen alko taas kesäduuni. Syksyksi pitäisi saada vielä jotain hommia, ni sitten kaikki olis täydellistä.
0Äänestä
sp86
En tiedä. Tässä on ollut jo monta vuotta niin, että jos ei ole ollut pakko herätä ja lähteä jonnekin, niin ei sitä ole edes jaksanut herätä, vaan koittanut nukkua väkisin myöhään, vaikkei ehkä niin väsynyt olisikaan.
0Äänestä
että-
ihminen joutuu lähtemään aamuisin jonnekkin, siis niille ihmisille joilla on masennusta. Muuten he tosiaan saattaisivat jäädä neljän seinän sisälle ja masentuisivat entisestään.
Ihana ilma, juon kahvit ja lähden ulos. Aurinko paistaa ja kukat kaukkii :)
Toivottavasti sun elämä kirkastuu ja se ikävä mitä tunnet alkaa vähenemään.
Jos välillä vituttaakin niin ajattele et kyllä se vielä ohi menee. Tsemppiä!
0Äänestä
SupremeSatan
kiitosta vaan. Parin viikon päästä on muutto Tampereelle ja kaikki on sujunu ainakin tähän asti vallan mainiosti.
0Äänestä
cat.mint
mutta paremminkin voisi henkisesti voida. On ollut kaikenlaista stressiä.
0Äänestä
vointia sulle
toivottaa yksi kanssaihminen
0Äänestä
vänkyrä-nainen
Tuo on sellainen kysymys, jota ihan liian harvoin kuulee. En itse muista tarkalleen, koska viimeksi minulta olisi joku kysynyt tota kysymystä - siitä on jo vuosia aikaa. Itse koitan muistaa kysyä toiselta silloin jos siihen tarvetta näen.
No, joka tapauksessa aika ikävältähän kaikki todellakin näyttää. Mitäs sitä kieltämään. En silti usko että keskustelupalsta on oikea paikka aiheesta avautumiseen tämän enempää.
0Äänestä
cwwq
"ikävältähän kaikki todellakin näyttää."
Elämä on helpompaa kuin ikinä ihmiskunnan tähänastisessa historiassa ja aurinko paistaa.
0Äänestä
Sarvikuonokas
Luulenpa vaan että tällä (kin) palstalla yli puolilla menee enemmän tai vähemmän joku asia päin helvettiä.
0Äänestä
vänkyrä-nainen
cwwq kirjoitti:
"ikävältähän kaikki todellakin näyttää."
Elämä on helpompaa kuin ikinä ihmiskunnan tähänastisessa historiassa ja aurinko paistaa.
lapsena ainakin moninverroin helpompaa kuin nyt. Aurinko paistaa, mutta tuulee..ja tuuli on kylmä.
0Äänestä
väitän
Sarvikuonokas kirjoitti:
Luulenpa vaan että tällä (kin) palstalla yli puolilla menee enemmän tai vähemmän joku asia päin helvettiä.
että yli 90 %
0Äänestä
vänkyrä-nainen
Sarvikuonokas kirjoitti:
Luulenpa vaan että tällä (kin) palstalla yli puolilla menee enemmän tai vähemmän joku asia päin helvettiä.
Et monilla menee vielä huonommin. Jokaisen tarvisi vaan keksiä oma keinonsa saada asiat kuntoon. Minä en vain ole omaani keksinyt vielä.
Olipa sun murheet mitä tahansa, niin kyllä ne siitä vielä suttaantuu parempaan päin. Kuulostaa tosi laimealta ja kliseiseltä, mutta noin se menee. Sä vaikutat joskus niin hirmu surulliselta... :(
Ja on täällä "kuuntelijoita" mikäli asiasta haluat avautua :)
0Äänestä
cwwq
vänkyrä-nainen kirjoitti:
lapsena ainakin moninverroin helpompaa kuin nyt. Aurinko paistaa, mutta tuulee..ja tuuli on kylmä.
on kokonaisuus, johon kuuluu myös lapsuus. Se ei ollut eri elämä, vaan osa nykyistä ja ainoaa elämääsi. Elämää tulee siis arvostella kokonaisuutena, johon kuuluu lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus. Jos lapsuutesi on ollut helpompi, parantaa se elämäsi laadun yleisarvosanaa vrt. siihen, että se olisi ollut nykyisen tilanteesi kaltainen, eli huono.
0Äänestä
Sarvikuonokas
vänkyrä-nainen kirjoitti:
Et monilla menee vielä huonommin. Jokaisen tarvisi vaan keksiä oma keinonsa saada asiat kuntoon. Minä en vain ole omaani keksinyt vielä.
kuin niin että tietää mikä se ratkaisu on eikä siltikään osaa/uskalla/viitsi/jaksa sitä tehdä.
0Äänestä
vänkyrä-nainen
old_profile_29818 kirjoitti:
Olipa sun murheet mitä tahansa, niin kyllä ne siitä vielä suttaantuu parempaan päin. Kuulostaa tosi laimealta ja kliseiseltä, mutta noin se menee. Sä vaikutat joskus niin hirmu surulliselta... :(
Ja on täällä "kuuntelijoita" mikäli asiasta haluat avautua :)
kyllä tää varmaan pitäisi tasoittua. Joku sanoi joskus, et ihmisen elämä kulkee seitsemän vuoden jaksoissa ja itse koen tän nykyisen jakson ainakin kaikista raskaimpana, mutta jos tuo 7 vuotta on totta, niin yksi vuosi vielä olis kestettävä tätä. Josko se sitten helpottaisi. Se olisi jo kohtalon ivaa, jos tulisi toinen seitsemän vuoden periodi vielä yhtä rankka heti perään.:/
kyllä tää varmaan pitäisi tasoittua. Joku sanoi joskus, et ihmisen elämä kulkee seitsemän vuoden jaksoissa ja itse koen tän nykyisen jakson ainakin kaikista raskaimpana, mutta jos tuo 7 vuotta on totta, niin yksi vuosi vielä olis kestettävä tätä. Josko se sitten helpottaisi. Se olisi jo kohtalon ivaa, jos tulisi toinen seitsemän vuoden periodi vielä yhtä rankka heti perään.:/
perustuu luullakseni ihmisen tyypilliseen elämänkaareen. Jokaisen kohdalla se kaari on tietty erilainen, ehkä sun huono aika loppuukin vuotta tyypillistä aikaisemmin :) Mitä sun elämässä pitäis tapahtua, jotta kokisit huonon ajan loppuvan? Onko se jotain konkreettista vai meneekö enemmänkin henkisen jaksamisen puolelle?
0Äänestä
vänkyrä-nainen
old_profile_29818 kirjoitti:
perustuu luullakseni ihmisen tyypilliseen elämänkaareen. Jokaisen kohdalla se kaari on tietty erilainen, ehkä sun huono aika loppuukin vuotta tyypillistä aikaisemmin :) Mitä sun elämässä pitäis tapahtua, jotta kokisit huonon ajan loppuvan? Onko se jotain konkreettista vai meneekö enemmänkin henkisen jaksamisen puolelle?
puolelle se taitaa mennä. Olis ihanaa kun vois olla joskus vaikka kokonaisen viikon stressaamatta mitään. Sellaista ei ole ollut vuosikausiin. Sais ihan kokonaan tyhjennettyä pään kaikesta. Se onnistuu useimmiten kännissä, mut se on kovin lyhyt ilo, sen yhden illan verran..Aamulla monesti huolet painaa päälle kaksin verroin. Siksi en suosikaan tota tapaa kovin usein.
puolelle se taitaa mennä. Olis ihanaa kun vois olla joskus vaikka kokonaisen viikon stressaamatta mitään. Sellaista ei ole ollut vuosikausiin. Sais ihan kokonaan tyhjennettyä pään kaikesta. Se onnistuu useimmiten kännissä, mut se on kovin lyhyt ilo, sen yhden illan verran..Aamulla monesti huolet painaa päälle kaksin verroin. Siksi en suosikaan tota tapaa kovin usein.
sulle mahdollista viettää esim. viikko hyvän ystävän seurassa jossain kylpylässä tms (mikä sitten ikinä oliskaan sulle sellainen rentouttava vaihtoehto)? Sulla on tietty lapset, joten pitkiä aikoja et varmaan halua/voi poissa olla, mutta edes pieni irtiotto arjesta vois antaa uutta potkua.
Mä olin ystäväni kanssa Tallinnassa hemmottelulomalla jokin aika sitten (en yleensä harrasta tuollasia) ja se viikonloppu oli aivan mahtava! Matkalle ei tullu hintaa kovinkaan paljoa mutta nautittiin ihan täysillä koko ajasta mitä siellä vietettiin. Käytiin hoidoissa, kierreltiin kaupungilla, köllöteltiin hotellihuoneessa jutellen kaikesta maan ja taivaan välillä, syötiin hyvin ja tulihan siinä juotuakin vähän turhan hyvin :)
Eihän tuollainen tietty murheita poista, mutta antaa hetkeksi jotain muuta ajateltavaa ja piristää henkisesti niin, että jaksaa paremmin kantaa murheet ja ehkä jopa ratkaista niitä.
0Äänestä
vänkyrä-nainen
old_profile_29818 kirjoitti:
sulle mahdollista viettää esim. viikko hyvän ystävän seurassa jossain kylpylässä tms (mikä sitten ikinä oliskaan sulle sellainen rentouttava vaihtoehto)? Sulla on tietty lapset, joten pitkiä aikoja et varmaan halua/voi poissa olla, mutta edes pieni irtiotto arjesta vois antaa uutta potkua.
Mä olin ystäväni kanssa Tallinnassa hemmottelulomalla jokin aika sitten (en yleensä harrasta tuollasia) ja se viikonloppu oli aivan mahtava! Matkalle ei tullu hintaa kovinkaan paljoa mutta nautittiin ihan täysillä koko ajasta mitä siellä vietettiin. Käytiin hoidoissa, kierreltiin kaupungilla, köllöteltiin hotellihuoneessa jutellen kaikesta maan ja taivaan välillä, syötiin hyvin ja tulihan siinä juotuakin vähän turhan hyvin :)
Eihän tuollainen tietty murheita poista, mutta antaa hetkeksi jotain muuta ajateltavaa ja piristää henkisesti niin, että jaksaa paremmin kantaa murheet ja ehkä jopa ratkaista niitä.
olisi ihan kivaa, mutta ei mulla kyllä ole semmosta ystävää, joka voisi lähteä mun kanssa. Kaikilla on omat parisuhteet/monilla lapsiakin ja ihan omat kuviot. En usko, et ketään voisi tai uskaltaisi pyytää. Ja yksin ei siitä osaisi nauttia samalla tavalla kuitenkaan...
Kyllä mä lapsen silti aina hoitoon saan jos rauhottumisen tarve iskee ihan tosissaan, ni saa sit ainakin hetken olla ihan rauhassa yksin.:)
olisi ihan kivaa, mutta ei mulla kyllä ole semmosta ystävää, joka voisi lähteä mun kanssa. Kaikilla on omat parisuhteet/monilla lapsiakin ja ihan omat kuviot. En usko, et ketään voisi tai uskaltaisi pyytää. Ja yksin ei siitä osaisi nauttia samalla tavalla kuitenkaan...
Kyllä mä lapsen silti aina hoitoon saan jos rauhottumisen tarve iskee ihan tosissaan, ni saa sit ainakin hetken olla ihan rauhassa yksin.:)
sun ystävistä voi ajatella ihan samalla tavalla ku sinä eikä viitsi/uskalla kysyä. Aina kannattaa kuitenkin kysyä, jos vaan tulee sellainen tilaisuus :) Yksin en minäkään kovin helpolla taitais lähteä, seura sen matkan tekee.
Hyvä jos saat kuitenkin pieniä hetkiä vain itselles, ne on tärkeitä. Jaksaa olla paljon parempi vanhempikin, kun pitää itsestään huolta. Ei niiden hetkien tarvitse olla niin kummoisiakaan, joskus riittää kun on hiljaisuus ja hyvää punkkua, jota voi nauttia terassilla ilta-auringon lämmittäessä poskipäitä... :)
0Äänestä
dayum
old_profile_29818 kirjoitti:
sun ystävistä voi ajatella ihan samalla tavalla ku sinä eikä viitsi/uskalla kysyä. Aina kannattaa kuitenkin kysyä, jos vaan tulee sellainen tilaisuus :) Yksin en minäkään kovin helpolla taitais lähteä, seura sen matkan tekee.
Hyvä jos saat kuitenkin pieniä hetkiä vain itselles, ne on tärkeitä. Jaksaa olla paljon parempi vanhempikin, kun pitää itsestään huolta. Ei niiden hetkien tarvitse olla niin kummoisiakaan, joskus riittää kun on hiljaisuus ja hyvää punkkua, jota voi nauttia terassilla ilta-auringon lämmittäessä poskipäitä... :)
"Ei niiden hetkien tarvitse olla niin kummoisiakaan, joskus riittää kun on hiljaisuus ja hyvää punkkua, jota voi nauttia terassilla ilta-auringon lämmittäessä poskipäitä... :)"
..kai ratkaisee aika pitkälle noissa asioissa. Meinaan vaan jos on luonteeltaan sellainen ettei osaa nauttia niistä arjen pienistä iloista täysillä vaan tuntuu siltä että "tää on kyllä hyvä juttu, mutta silti jotain pientä uupuu että voisin olla aidosti iloinen tästä hetkestä", niin ne hetket tahtovat jäädä hieman vaillinaisiksi.
Ai että kun päivänsäde-ihminen tapaa menninkäisen, niin siinäpä sitä riittääkin sarkaa päivänsäteelle hämmästellessään menninkäisen ilottomuutta.
Tulin nyt tänne asian viereen synkistelemään vaikka sä yritit niin reippaasti tsempata vänkyrää.
0Äänestä
dayum
Miten voit?
Ei sulla enää voi niiiin huonosti mennä kun sulta on kysytty tänään jo kahdesti tuo viime vuosina niin harvoin kysytty kysymys... eihän?
"Ei niiden hetkien tarvitse olla niin kummoisiakaan, joskus riittää kun on hiljaisuus ja hyvää punkkua, jota voi nauttia terassilla ilta-auringon lämmittäessä poskipäitä... :)"
..kai ratkaisee aika pitkälle noissa asioissa. Meinaan vaan jos on luonteeltaan sellainen ettei osaa nauttia niistä arjen pienistä iloista täysillä vaan tuntuu siltä että "tää on kyllä hyvä juttu, mutta silti jotain pientä uupuu että voisin olla aidosti iloinen tästä hetkestä", niin ne hetket tahtovat jäädä hieman vaillinaisiksi.
Ai että kun päivänsäde-ihminen tapaa menninkäisen, niin siinäpä sitä riittääkin sarkaa päivänsäteelle hämmästellessään menninkäisen ilottomuutta.
Tulin nyt tänne asian viereen synkistelemään vaikka sä yritit niin reippaasti tsempata vänkyrää.
Kyllä sitä synkistellä saa jos haluaa :)
Mulla on tosiaan välillä vähän ärsyttävä tapa yrittää piristää kaikkia, vaikka tiedänkin että joskus vaan täytyy olla surkea, jotta pääsee jostain asiasta yli.
Totta turiset tuossa, että riippuu ihan ihmisestä mistä kukin ilonsa repii. Joku ei välttämättä halua repiä iloa lainkaan vaan on mieluummin myrtsi läpi koko elämän. Valinta sekin on, mutta pääasia että tekee itselleen oikean valinnan.
Mielenkiintoistahan se vain on keskustella erilaisista elämänkatsomuksista, nimenomaan päivänsäteellä ja menninkäisellä sitä keskusteltavaa olis kun katsomukset poikkeaa niin paljon toisistaan. Ajatuksia voi silti vaihtaa vapaasti, vaikkei täysin toisen tapaa ajatella ymmärtäisikään. On kuitenkin antoisaa edes yrittää ymmärtää. Ehkä siinä samalla saa itsekin jotain ajattelemisen aihetta oman elämänkatsomuksensa suhteen.
0Äänestä
vänkyrä-nainen
old_profile_29818 kirjoitti:
Kyllä sitä synkistellä saa jos haluaa :)
Mulla on tosiaan välillä vähän ärsyttävä tapa yrittää piristää kaikkia, vaikka tiedänkin että joskus vaan täytyy olla surkea, jotta pääsee jostain asiasta yli.
Totta turiset tuossa, että riippuu ihan ihmisestä mistä kukin ilonsa repii. Joku ei välttämättä halua repiä iloa lainkaan vaan on mieluummin myrtsi läpi koko elämän. Valinta sekin on, mutta pääasia että tekee itselleen oikean valinnan.
Mielenkiintoistahan se vain on keskustella erilaisista elämänkatsomuksista, nimenomaan päivänsäteellä ja menninkäisellä sitä keskusteltavaa olis kun katsomukset poikkeaa niin paljon toisistaan. Ajatuksia voi silti vaihtaa vapaasti, vaikkei täysin toisen tapaa ajatella ymmärtäisikään. On kuitenkin antoisaa edes yrittää ymmärtää. Ehkä siinä samalla saa itsekin jotain ajattelemisen aihetta oman elämänkatsomuksensa suhteen.
vaan koen olevani enemmän oma itseni. Ei olisi ollenkaan mun juttuni esittää tekopirteää, jos ilon aihetta ei aina kerran ole.(Koska esittämistä se mun tapauksessa sillon olisi). Tuon takia mua ei kirveelläkään saisi esim. kaupan kassalle töihin. Mä en jaksaisi koko päivää pitää kestohymyä kasvoilla ja puhua nätisti. :D
Olen mä iloinen ja onnellinen kun on aihetta. Rakkaus varsinkin saa ihmeitä aikaan - olen huomannut. Kivan ihmisen seura myös saa musta ne onnelliset piirteet esiin. Silloin ei tarvi miettiä millainen olen, vaan saan olla ihan aidosti oma itseni ja silloin se onnellisuuskin tulee esiin ihan aitona.:)
vaan koen olevani enemmän oma itseni. Ei olisi ollenkaan mun juttuni esittää tekopirteää, jos ilon aihetta ei aina kerran ole.(Koska esittämistä se mun tapauksessa sillon olisi). Tuon takia mua ei kirveelläkään saisi esim. kaupan kassalle töihin. Mä en jaksaisi koko päivää pitää kestohymyä kasvoilla ja puhua nätisti. :D
Olen mä iloinen ja onnellinen kun on aihetta. Rakkaus varsinkin saa ihmeitä aikaan - olen huomannut. Kivan ihmisen seura myös saa musta ne onnelliset piirteet esiin. Silloin ei tarvi miettiä millainen olen, vaan saan olla ihan aidosti oma itseni ja silloin se onnellisuuskin tulee esiin ihan aitona.:)
missään nimessä tarvitsekaan esittää jotain muuta kuin mitä on. Esittämällä tekee vain hallaa itselleen, rakentaa pikkuhiljaa kuorta ympärilleen ja sieltä on koko ajan vaikeampi tulla pois mitä pitempään esittää.
Etkä sä edes niin menninkäinen mun mielestä ole. Hiukan sellainen surumielinen, mutta kaukana mistään masentavasta :)
0Äänestä
dayum
old_profile_29818 kirjoitti:
Kyllä sitä synkistellä saa jos haluaa :)
Mulla on tosiaan välillä vähän ärsyttävä tapa yrittää piristää kaikkia, vaikka tiedänkin että joskus vaan täytyy olla surkea, jotta pääsee jostain asiasta yli.
Totta turiset tuossa, että riippuu ihan ihmisestä mistä kukin ilonsa repii. Joku ei välttämättä halua repiä iloa lainkaan vaan on mieluummin myrtsi läpi koko elämän. Valinta sekin on, mutta pääasia että tekee itselleen oikean valinnan.
Mielenkiintoistahan se vain on keskustella erilaisista elämänkatsomuksista, nimenomaan päivänsäteellä ja menninkäisellä sitä keskusteltavaa olis kun katsomukset poikkeaa niin paljon toisistaan. Ajatuksia voi silti vaihtaa vapaasti, vaikkei täysin toisen tapaa ajatella ymmärtäisikään. On kuitenkin antoisaa edes yrittää ymmärtää. Ehkä siinä samalla saa itsekin jotain ajattelemisen aihetta oman elämänkatsomuksensa suhteen.
Olen joskus huomannut että päivänsäteellä ja menninkäisellä tahtoo tulla niitä kahnauksia juuri luonteidensa eroavaisuuksien takia, tietenkin siitä johtuva ymmärryksenpuute lienee yksi olennaisimmista syistä. Päivänsäteen on vaikea ymmärtää että pimeässäkin voi tallustaa.
Juu ja kyllähän se avartaa omaa elämänkatsomusta kun yrittää edes ymmärtää toisenlaisiakin mielipiteitä.
Odotan että yksi haaveistani täyttyisi lähiviikkojen aikana. No, kyllä se täyttyykin varmasti mutta tarkka ajankohta ei ole tiedossa. Se vähän hermostuttaa.
Muuten en tulevasta tiedä, saa nähdä mitä tapahtuu.
kysymästä! Ihan tasaisen mukavasti. Murheita on ollut, mutta ovat ajan myötä jotenkin tasaantuneet. Jonkunlaista lomaa tässä vietellään, ajoittain kesällä joitakin työkeikkoja...Jos vähän laajemmin ajatellaan, niin maailma kokonaisuudessaan ei voi hyvin ja omassa lähipiirissäkin on huonosti voivia. Se tietysti vaikuttaa itseenkin. Miten itse voit?
0Äänestä
Ite pääpiru
hyvin; vakiduuni, asunto, kohtuullinen toimeentulo, mahdollisuus matkustaa runsaasti, kroppa hyvässä lihassa (ehkä liiankin hyvässsä...), sosiaaliset suhteet normaalit.
Ei mitään syytä valittaa tai moittia tilannetta. Huonomminkin on mennyt; epävarmemmat työolot nyt lähinnä rassasivat joskus ennenmuinoin.
0Äänestä
dayum
tavalla kuin eilenkin. Ok. Kait.
0Äänestä
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Vastaukset 46
Vanhimmat
ei näytä ollenkaan ikävältä. Mites sinä voit ja mikä nyt niin ikävältä näyttää?
Aurinko paistaa.
Aika mukavasti, siitä huolimatta, että naapurissa oleva kesäleirielämä hieman metelöi.
Aurinko paistaa pilvien raosta, tuulee. :D
Elämää ei pidä ottaa liian vakavasti.
samas roskas täs eletää ja yritetää pitää pintamme =)
Ei oikee muutakaa voi
viereisissä pöntöissä?
voin henkilökohtaisesti oikein hyvin, kiitos kysymästä.
Nyt vaan vituttaa hetkellisesti kun maailmassa on liikaa saamattomia pelkureita, mutta eiköhän tuo vitutus kohta mene ohi.
tälläkin hetkellä jossain kouluteta lisää pelottomia itsemurhapommittajia.
Noin takuulla tapahtuu monessakin paikassa.
Tosin vaihtoehtona ei varmaankaan ole joko saamaton pelkuri tai peloton itsemurhapommittaja... Mutta ihan miten itse haluat asian tulkita.
tässä voidaan. Eilen alko taas kesäduuni. Syksyksi pitäisi saada vielä jotain hommia, ni sitten kaikki olis täydellistä.
En tiedä. Tässä on ollut jo monta vuotta niin, että jos ei ole ollut pakko herätä ja lähteä jonnekin, niin ei sitä ole edes jaksanut herätä, vaan koittanut nukkua väkisin myöhään, vaikkei ehkä niin väsynyt olisikaan.
ihminen joutuu lähtemään aamuisin jonnekkin, siis niille ihmisille joilla on masennusta. Muuten he tosiaan saattaisivat jäädä neljän seinän sisälle ja masentuisivat entisestään.
söpöläiselle.....
Jos galleria-sivusi pitää paikkansa, olet tullut henkiseen kotiisi. Täällä kun ei kuulemma kellään ole elämää. On vain virtuaalinen turinatiimi 24/7.
Käytännössä on orastavaa depistä...
Hyvinhän tää pyyhkii ja elämä on mallillaan, mitä ny aina noita perinteisiä murheita mut elämä olis aikas tylsää ilman niitä.
Ihana ilma, juon kahvit ja lähden ulos. Aurinko paistaa ja kukat kaukkii :)
Toivottavasti sun elämä kirkastuu ja se ikävä mitä tunnet alkaa vähenemään.
Jos välillä vituttaakin niin ajattele et kyllä se vielä ohi menee. Tsemppiä!
kiitosta vaan. Parin viikon päästä on muutto Tampereelle ja kaikki on sujunu ainakin tähän asti vallan mainiosti.
mutta paremminkin voisi henkisesti voida. On ollut kaikenlaista stressiä.
toivottaa yksi kanssaihminen
Tuo on sellainen kysymys, jota ihan liian harvoin kuulee. En itse muista tarkalleen, koska viimeksi minulta olisi joku kysynyt tota kysymystä - siitä on jo vuosia aikaa. Itse koitan muistaa kysyä toiselta silloin jos siihen tarvetta näen.
No, joka tapauksessa aika ikävältähän kaikki todellakin näyttää. Mitäs sitä kieltämään.
En silti usko että keskustelupalsta on oikea paikka aiheesta avautumiseen tämän enempää.
"ikävältähän kaikki todellakin näyttää."
Elämä on helpompaa kuin ikinä ihmiskunnan tähänastisessa historiassa ja aurinko paistaa.
Luulenpa vaan että tällä (kin) palstalla yli puolilla menee enemmän tai vähemmän joku asia päin helvettiä.
lapsena ainakin moninverroin helpompaa kuin nyt.
Aurinko paistaa, mutta tuulee..ja tuuli on kylmä.
että yli 90 %
Et monilla menee vielä huonommin. Jokaisen tarvisi vaan keksiä oma keinonsa saada asiat kuntoon. Minä en vain ole omaani keksinyt vielä.
veikkasin oikein..
Olipa sun murheet mitä tahansa, niin kyllä ne siitä vielä suttaantuu parempaan päin. Kuulostaa
tosi laimealta ja kliseiseltä, mutta noin se menee. Sä vaikutat joskus niin hirmu surulliselta... :(
Ja on täällä "kuuntelijoita" mikäli asiasta haluat avautua :)
on kokonaisuus, johon kuuluu myös lapsuus. Se ei ollut eri elämä, vaan osa nykyistä ja ainoaa elämääsi. Elämää tulee siis arvostella kokonaisuutena, johon kuuluu lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus. Jos lapsuutesi on ollut helpompi, parantaa se elämäsi laadun yleisarvosanaa vrt. siihen, että se olisi ollut nykyisen tilanteesi kaltainen, eli huono.
kuin niin että tietää mikä se ratkaisu on eikä siltikään osaa/uskalla/viitsi/jaksa sitä tehdä.
kyllä tää varmaan pitäisi tasoittua. Joku sanoi joskus, et ihmisen elämä kulkee seitsemän vuoden jaksoissa ja itse koen tän nykyisen jakson ainakin kaikista raskaimpana, mutta jos tuo 7 vuotta on totta, niin yksi vuosi vielä olis kestettävä tätä. Josko se sitten helpottaisi. Se olisi jo kohtalon ivaa, jos tulisi toinen seitsemän vuoden periodi vielä yhtä rankka heti perään.:/
perustuu luullakseni ihmisen tyypilliseen elämänkaareen. Jokaisen kohdalla se kaari on tietty erilainen, ehkä sun huono aika loppuukin vuotta tyypillistä aikaisemmin :) Mitä sun elämässä pitäis tapahtua, jotta kokisit huonon ajan loppuvan? Onko se jotain konkreettista vai meneekö enemmänkin henkisen jaksamisen puolelle?
puolelle se taitaa mennä. Olis ihanaa kun vois olla joskus vaikka kokonaisen viikon stressaamatta mitään. Sellaista ei ole ollut vuosikausiin. Sais ihan kokonaan tyhjennettyä pään kaikesta. Se onnistuu useimmiten kännissä, mut se on kovin lyhyt ilo, sen yhden illan verran..Aamulla monesti huolet painaa päälle kaksin verroin. Siksi en suosikaan tota tapaa kovin usein.
sulle mahdollista viettää esim. viikko hyvän ystävän seurassa jossain kylpylässä tms (mikä sitten ikinä oliskaan sulle sellainen rentouttava vaihtoehto)? Sulla on tietty lapset, joten pitkiä aikoja et varmaan halua/voi poissa olla, mutta edes pieni irtiotto arjesta vois antaa uutta potkua.
Mä olin ystäväni kanssa Tallinnassa hemmottelulomalla jokin aika sitten (en yleensä harrasta tuollasia) ja se viikonloppu oli aivan mahtava! Matkalle ei tullu hintaa kovinkaan paljoa mutta nautittiin ihan täysillä koko ajasta mitä siellä vietettiin. Käytiin hoidoissa, kierreltiin kaupungilla, köllöteltiin hotellihuoneessa jutellen kaikesta maan ja taivaan välillä, syötiin hyvin ja tulihan siinä juotuakin vähän turhan hyvin :)
Eihän tuollainen tietty murheita poista, mutta antaa hetkeksi jotain muuta ajateltavaa ja piristää henkisesti niin, että jaksaa paremmin kantaa murheet ja ehkä jopa ratkaista niitä.
olisi ihan kivaa, mutta ei mulla kyllä ole semmosta ystävää, joka voisi lähteä mun kanssa. Kaikilla on omat parisuhteet/monilla lapsiakin ja ihan omat kuviot. En usko, et ketään voisi tai uskaltaisi pyytää. Ja yksin ei siitä osaisi nauttia samalla tavalla kuitenkaan...
Kyllä mä lapsen silti aina hoitoon saan jos rauhottumisen tarve iskee ihan tosissaan, ni saa sit ainakin hetken olla ihan rauhassa yksin.:)
sun ystävistä voi ajatella ihan samalla tavalla ku sinä eikä viitsi/uskalla kysyä. Aina kannattaa kuitenkin kysyä, jos vaan tulee sellainen tilaisuus :) Yksin en minäkään kovin helpolla taitais lähteä, seura sen matkan tekee.
Hyvä jos saat kuitenkin pieniä hetkiä vain itselles, ne on tärkeitä. Jaksaa olla paljon parempi vanhempikin, kun pitää itsestään huolta. Ei niiden hetkien tarvitse olla niin kummoisiakaan, joskus riittää kun on hiljaisuus ja hyvää punkkua, jota voi nauttia terassilla ilta-auringon lämmittäessä poskipäitä... :)
"Ei niiden hetkien tarvitse olla niin kummoisiakaan, joskus riittää kun on hiljaisuus ja hyvää punkkua, jota voi nauttia terassilla ilta-auringon lämmittäessä poskipäitä... :)"
..kai ratkaisee aika pitkälle noissa asioissa. Meinaan vaan jos on luonteeltaan sellainen ettei osaa nauttia niistä arjen pienistä iloista täysillä vaan tuntuu siltä että "tää on kyllä hyvä juttu, mutta silti jotain pientä uupuu että voisin olla aidosti iloinen tästä hetkestä", niin ne hetket tahtovat jäädä hieman vaillinaisiksi.
Ai että kun päivänsäde-ihminen tapaa menninkäisen, niin siinäpä sitä riittääkin sarkaa päivänsäteelle hämmästellessään menninkäisen ilottomuutta.
Tulin nyt tänne asian viereen synkistelemään vaikka sä yritit niin reippaasti tsempata vänkyrää.
Miten voit?
Ei sulla enää voi niiiin huonosti mennä kun sulta on kysytty tänään jo kahdesti tuo viime vuosina niin harvoin kysytty kysymys... eihän?
Kyllä sitä synkistellä saa jos haluaa :)
Mulla on tosiaan välillä vähän ärsyttävä tapa yrittää piristää kaikkia, vaikka tiedänkin että joskus vaan täytyy olla surkea, jotta pääsee jostain asiasta yli.
Totta turiset tuossa, että riippuu ihan ihmisestä mistä kukin ilonsa repii. Joku ei välttämättä halua repiä iloa lainkaan vaan on mieluummin myrtsi läpi koko elämän. Valinta sekin on, mutta pääasia että tekee itselleen oikean valinnan.
Mielenkiintoistahan se vain on keskustella erilaisista elämänkatsomuksista, nimenomaan päivänsäteellä ja menninkäisellä sitä keskusteltavaa olis kun katsomukset poikkeaa niin paljon toisistaan. Ajatuksia voi silti vaihtaa vapaasti, vaikkei täysin toisen tapaa ajatella ymmärtäisikään. On kuitenkin antoisaa edes yrittää ymmärtää. Ehkä siinä samalla saa itsekin jotain ajattelemisen aihetta oman elämänkatsomuksensa suhteen.
vaan koen olevani enemmän oma itseni. Ei olisi ollenkaan mun juttuni esittää tekopirteää, jos ilon aihetta ei aina kerran ole.(Koska esittämistä se mun tapauksessa sillon olisi). Tuon takia mua ei kirveelläkään saisi esim. kaupan kassalle töihin. Mä en jaksaisi koko päivää pitää kestohymyä kasvoilla ja puhua nätisti. :D
Olen mä iloinen ja onnellinen kun on aihetta. Rakkaus varsinkin saa ihmeitä aikaan - olen huomannut.
Kivan ihmisen seura myös saa musta ne onnelliset piirteet esiin. Silloin ei tarvi miettiä millainen olen, vaan saan olla ihan aidosti oma itseni ja silloin se onnellisuuskin tulee esiin ihan aitona.:)
missään nimessä tarvitsekaan esittää jotain muuta kuin mitä on. Esittämällä tekee vain hallaa itselleen, rakentaa pikkuhiljaa kuorta ympärilleen ja sieltä on koko ajan vaikeampi tulla pois mitä pitempään esittää.
Etkä sä edes niin menninkäinen mun mielestä ole. Hiukan sellainen surumielinen, mutta kaukana mistään masentavasta :)
Olen joskus huomannut että päivänsäteellä ja menninkäisellä tahtoo tulla niitä kahnauksia juuri luonteidensa eroavaisuuksien takia, tietenkin siitä johtuva ymmärryksenpuute lienee yksi olennaisimmista syistä. Päivänsäteen on vaikea ymmärtää että pimeässäkin voi tallustaa.
Juu ja kyllähän se avartaa omaa elämänkatsomusta kun yrittää edes ymmärtää toisenlaisiakin mielipiteitä.
Odotan että yksi haaveistani täyttyisi lähiviikkojen aikana. No, kyllä se täyttyykin varmasti mutta tarkka ajankohta ei ole tiedossa. Se vähän hermostuttaa.
Muuten en tulevasta tiedä, saa nähdä mitä tapahtuu.
voin aivan loistavasti..
http://www.youtube.com/watch?v=c5IIXeR5OUI
kysymästä! Ihan tasaisen mukavasti. Murheita on ollut, mutta ovat ajan myötä jotenkin tasaantuneet. Jonkunlaista lomaa tässä vietellään, ajoittain kesällä joitakin työkeikkoja...Jos vähän laajemmin ajatellaan, niin maailma kokonaisuudessaan ei voi hyvin ja omassa lähipiirissäkin on huonosti voivia. Se tietysti vaikuttaa itseenkin. Miten itse voit?
hyvin; vakiduuni, asunto, kohtuullinen toimeentulo, mahdollisuus matkustaa runsaasti, kroppa hyvässä lihassa (ehkä liiankin hyvässsä...), sosiaaliset suhteet normaalit.
Ei mitään syytä valittaa tai moittia tilannetta. Huonomminkin on mennyt; epävarmemmat työolot nyt lähinnä rassasivat joskus ennenmuinoin.
tavalla kuin eilenkin. Ok. Kait.