Ollaan oltu 5,5 vuotta yhdessä ja puolivuotta naimisissa ja nyt minustaa tuntuu, että kaikki tunteet miestäni kohtaan on lakastuneet, hän käy viikonloppuisin työssä ja minä olen oikeastaan helpottunut kun saan olla kahden koiran kanssa eli saan elää kotonani oman aikataulun mukaan, tosin ei mieheni mikään määräilijä ole.
Hän on taiteilija luonne, joka joskus ottaa hermoon raha-asioissa, ei mitään tolkkua.
Minä elätän perheemme pääasiassa , mutta kun mua ottaa pattiin kun toinen vaan odottaa, että jotakin ihmeellistä tapahtuisi hänen taloudelliseen tilanteeseen. En tiedä miksi olen
kyllästynyt, mieheni on mukava, ehkä meillä vaan on niin tylsää arkipäivinä, paitsi silloin kun otetaan alkoholia, hän juo arkisin mutta on ihan mukava humalassa.
Mä kaipaisin hirveesti oma aikaa olla vaan.
Tai onko tämän ihan tavallista väsymistä suhteeseen, joka menee ajan kuluessa ohi.
Hän on taiteilija luonne, joka joskus ottaa hermoon raha-asioissa, ei mitään tolkkua.
Minä elätän perheemme pääasiassa , mutta kun mua ottaa pattiin kun toinen vaan odottaa, että jotakin ihmeellistä tapahtuisi hänen taloudelliseen tilanteeseen. En tiedä miksi olen
kyllästynyt, mieheni on mukava, ehkä meillä vaan on niin tylsää arkipäivinä, paitsi silloin kun otetaan alkoholia, hän juo arkisin mutta on ihan mukava humalassa.
Mä kaipaisin hirveesti oma aikaa olla vaan.
Tai onko tämän ihan tavallista väsymistä suhteeseen, joka menee ajan kuluessa ohi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
arjeksi. Jos ei tykkää arjesta, ei kannata mennä naimisiin.
Teidän arki rullaa ilmeisesti samaa rataa. Nyt on aika keskustella avoimesti. Muuttakaa molemmat tapojanne yhdessä ja erikseen. Tehdää sellaista mikä ei ole teille tavanomaista. Nauttikaa elämästä yhdessä ja yksin. Huomioikaa toisianne sanoin ja teoin. Keksikää uusia keinoja näyttää rakkautta ja hellyyttä - myös sängyssä. Muutoksia, muutoksia kehiin.
Ja se alkoholi...Pakkoko sitä on arkenakin ottaa? Ehkä se kuitenkin vaikuttaa suhteeseenne enemmän kuin ensin ajattelisit? Tissutteluhan on "normaalia" tässä maassa.
Jokinhan hänessä häiritsee ja pahasti jos viihdyt paremmin yksin. Jos toisesta tykkää niin ennen pitkää tulee ikävä.
itse olen naimisissa noin kymmenisen vuotta...viime vuonna oli pakko muuttaa muutamaksi kuukaudeksi pois. muutin takaisin, mutta kaikki paska alkaa taas,vaikka ukko lupasi jotain muuta, esim yhdessä loloa jne. mutta kaverit vievät taas jälleen voiton. lasku pino kasvaa hänellä,rahaa kyllä on sen verran että vois hyvinkin maksaa,mutta ei. hän ei halua lähteä kanssanni matkalle,mutta kyllä hänen sukuloimiseen riittää innostusta,eli ei taaskaan mitään kahdestaan .me ollaan nukuttu erri huoneissa jo kolmisen vuotta,seksi,ei kiitos. onko lopun alkua vai mennäkkö itseeni.
Olet läheisriippuvainen.
Miksi muutitte takaisin yhteen?
Voi sitä elää erilläänkin, vaikka olisi naimisissakin?
Näkisitte silloin kun haluatte.