Mullakin oli suhde varattuun mieheen muutama vuosi sitten. Onneksi lopetin sen!! Ensin tietysti olin onnesta soikea ja rakastin miestä yli kaiken. Matkustelimme ja tietysti kaikki kiva kuului elämäämme. Vaimo hoiti kodin ja lapset. Ensihuuman jälkeen onneksi tulin järkiini ja aloin miettimään mitä helvettiä olen tekemässä? Laitoin suhteen kerrasta poikki ja siitä sitten alkoi elämäni pahin jakso:(
Mies alkoi käyttäytymään aivan sekopäisesti...Sain kirjeitä ja viestejä jatkuvalla syötöllä, välillä viestit olivat "ota minut takaisin" ja välillä taas "senkin huora ym". Selitin, etten halua olla osallinen kenenkään eroon! Mutta mikään ei auttanut...viestit ja herjaukset jatkuivat. Otin poliisiin yhteyttä ja hankin lähestymiskiellon. Siitä huolimatta kiusa ei loppunut, sitä kesti lähes 2v, olin henkisesti aivan romuna:( Nyt vihdoin olen tasapainossa ja onnellinen:) Tämä kaikki muistui vain mieleeni kun eksyin tänne palstalle...
Kuinka ihminen jota joskus rakastin oli täysi sekopää? Mutta koko piinan aikana ei tullut mieleenkään ottaa vaimoon yhteyttä, olin itse sotkenut asiani enkä halunnut vaimon mieltä pahoittaa. Vaikka minua kehoitettiin kertomaan vaimolle en kuitenkaan sitä tehnyt, osaksi häpeästä. Siis miettikää oikeasti jos törmäättä varattuun mieheen joka vie jalat alta! Hän voi olla jotakin muuta kuin antaa ymmärtää!!!!
Mies alkoi käyttäytymään aivan sekopäisesti...Sain kirjeitä ja viestejä jatkuvalla syötöllä, välillä viestit olivat "ota minut takaisin" ja välillä taas "senkin huora ym". Selitin, etten halua olla osallinen kenenkään eroon! Mutta mikään ei auttanut...viestit ja herjaukset jatkuivat. Otin poliisiin yhteyttä ja hankin lähestymiskiellon. Siitä huolimatta kiusa ei loppunut, sitä kesti lähes 2v, olin henkisesti aivan romuna:( Nyt vihdoin olen tasapainossa ja onnellinen:) Tämä kaikki muistui vain mieleeni kun eksyin tänne palstalle...
Kuinka ihminen jota joskus rakastin oli täysi sekopää? Mutta koko piinan aikana ei tullut mieleenkään ottaa vaimoon yhteyttä, olin itse sotkenut asiani enkä halunnut vaimon mieltä pahoittaa. Vaikka minua kehoitettiin kertomaan vaimolle en kuitenkaan sitä tehnyt, osaksi häpeästä. Siis miettikää oikeasti jos törmäättä varattuun mieheen joka vie jalat alta! Hän voi olla jotakin muuta kuin antaa ymmärtää!!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
pidät itseäsi siis täysin syyttömänä asiaan? Etkö alusta asti miettynut sitä, että vain "hullu" mies lähtisi leikkeihisi mukaan? Sellaiset puheet kuin " en halua olla perheen rikkoja..." ei merkitse suustasi yhtään mitään.
Totta helvetissä olen yhtä syyllinen kuin mieskin! Eikä hän lähtenyt leikkeihini mukaan vaan hän sai minut lähtemään mukaan. Näillä tavanomaisilla lirkutuksilla, kylmä vaimo ym...
Pointtina kuitenkin se, että mies meni täysin sekaisin jätettyäni hänet. Ei todellakaan riuduttavasta rakkaudesta, vaan tein hänelle jotakin niin käsittämätöntä ettei pää kestänyt. Hän ei voinut ymmärtää kuinka voin jättää niin hyvännäköisen, hyvätuloisen ja kaikin puolin ihmeellisen ihmisen. Hän on yhä edelleen naimissa ja uusi nainen kierroksessa... Meillä on yhteisiä tuttavia joten valitettavasti kuulen aina välillä hänestä.
Minulle sanat "perheen rikkoja" merkitsee paljon, takiani ei perhe hajonnut ja sen takia voin olla onnellinen. Ja ihan tiedoksi sinulle kyyninen Colin. En todellakaan ollut ensimmäinen syrjähyppy hänelle. Enää en menisi retkuun näihin tavanomaisuuksiin; kotona ei mitään tunteita, lapsien takia yhdessä ym. paskaa. Mutta tulihan maksettua kalliit oppirahat.
sinun hankkineen lähestymiskiellon, kun huomattavasti helpommalla olisit selvinnyt uhkaamalla kertoa vaimolle ja tarvittaessa myös kertonut. Tämmönen tarina on satusedän/tädin näppikseltä.
Vastaavan tiedän. Vaimo otti eron. Mies toimi myös vaimon suhteen samalla tavalla, eli lähetteli anomuksia molempiin suuntiin. Uhkaili vaimoaankin. Nyt , kun vaimo on löytänyt uuden rakkauden, kyttää hänen perhettään. Vaimo on asiallisesti tehnyt rikosilmoituksen ja hakenut lähestymiskiellon. Kakkonen näyttäytyy silloin tällöin miehen kanssa julkisesti, mutta kertonut ystävilleen tästä vainoamisesta. En tiedä, onko tehnyt asian eteen mitään.
on miehenikin ex-salapano.
Sääli ettei nää kaks ole löytäneet toisiaan. Ne sopis tosi hyvin yhteen.
Kaks kahelia jotka vahtisivat toisiaan koko ajan.
vaan sekoilee ihan huolella. Vainoaa lähetellen tekstareita ja postia. Soittelee öisin niin että joudumme pitämään puhelimia äänettömänä saadaksemme nukkua. Kyselee lapsilta kaikkea meidän tekemisistämme asettaen lapset kiusalliseen asemaan. Pyytää lapsia kertomaan meille ihan sairaita terveisiä.
Muutaman kerran olen jo pohtinut jaksanko tai pitäisikö meidän muuttaa johonkin todella kauas. En kuitenkaan haluaisi erottaa lapsia täysin äidistään, vaikka tämä onkin hyvin tasapainoton.
Onko yhteishuoltajuus? Ovatko isällä perheessä ja äidillä tapaamisoikeus?
Mieti näitä asioita. Äiti on lapsille kuitenkin se ainut äiti. Ei mitään älyä erottaa heitä. Siitä tulee kauaskantoiset seuraamukset. Lapsi rakastaa äitiään ja äiti lastaan. Vaikka hoidat heidät arjessa, tästä et irti pääse. Huolehdi siitä, että saavat tavata äitiään. Pitkässässä juoksussa äiti on aina äiti. Älä yritäkkkään olla "asiantuntija" ja ylipäättäjä. Et voi erottaa lapsiaan omasta äidistään. Hoida älykkäästi, kaikkien tunteet huomioonottaen asia. Ja muista , että lapsilla on vain se yksi äiti, olkoon se sinun mielestä vaikkka kuinka huono. Näitä nähneenä, iäkkäänä, lapsi kääntyy sen oikean äidin puoleen, jos hän on elossa.