Kuvitteletko rakastavasi kumppaniasi?
Siinä tapauksessa palvelet häntä ja hänen etuaan eronkin jälkeen. Riitelemällä vahingoitat sitä jota rakastat. Onko se rakkautta - kun vahingoittaa?
Ei ole. Jos kuitnekin vahingoitat - riitelet, morkkaat - niin silloin et rakasta. Jos et rakasta sinulla ei ole oikeasti mitään syytä olla katkera ja vihainen koska et ole oikeasti menettänyt mitään oleellista.
Jos taas rakastat on silloin rakkauden nimenomaisessa tarkoituksessa palveltava toista. Tämä ei tarkoita "pillin mukaan pomppimista" - vaan hyväksymistä ja välittämistä.
Tuska on omaasi. Jos tuska ei perustu rakkaudelle sitä ei tarvi kärsiä. Jos ei ole rakkautta silloin tarvii vain vilkaista peiliin ja mennä itseensä (miksi kiukuttelen ja suren typeryyksiä? Kukka rintaan ja baanalle. Minulla ei ole mitään siteitä.).
Ymmärtäkää että se mitä erossa kaipaatte on kaava ja tottumus. Varmuuden poistumisen voi korvata siten että kehittää toisenlaisen varmuuden, toisenlaisilla ehdoilla. Se on itsestä kiinni, ei siitä menneestä kumppanista.
Syyttäminen on väärin - rakkaudessa - tai turhaa - rakkaudettomuudessa.
Logos. Yrittäkää tavoittaa se. Tuskan tulee pehmittää, sen tulee auttaa eteenpäin - synnyttämään jotain uutta. Valitsemalla puhtaan kivun valitsee tulevan, sillä joskus kipukin lakkaa. Valitsemalla itsetuntoa näivertävän konttamisen kurassa tekee vain itselleen ja exälleen huonosti.
Kiitos ajastanne. Kyllä se siitä.
Siinä tapauksessa palvelet häntä ja hänen etuaan eronkin jälkeen. Riitelemällä vahingoitat sitä jota rakastat. Onko se rakkautta - kun vahingoittaa?
Ei ole. Jos kuitnekin vahingoitat - riitelet, morkkaat - niin silloin et rakasta. Jos et rakasta sinulla ei ole oikeasti mitään syytä olla katkera ja vihainen koska et ole oikeasti menettänyt mitään oleellista.
Jos taas rakastat on silloin rakkauden nimenomaisessa tarkoituksessa palveltava toista. Tämä ei tarkoita "pillin mukaan pomppimista" - vaan hyväksymistä ja välittämistä.
Tuska on omaasi. Jos tuska ei perustu rakkaudelle sitä ei tarvi kärsiä. Jos ei ole rakkautta silloin tarvii vain vilkaista peiliin ja mennä itseensä (miksi kiukuttelen ja suren typeryyksiä? Kukka rintaan ja baanalle. Minulla ei ole mitään siteitä.).
Ymmärtäkää että se mitä erossa kaipaatte on kaava ja tottumus. Varmuuden poistumisen voi korvata siten että kehittää toisenlaisen varmuuden, toisenlaisilla ehdoilla. Se on itsestä kiinni, ei siitä menneestä kumppanista.
Syyttäminen on väärin - rakkaudessa - tai turhaa - rakkaudettomuudessa.
Logos. Yrittäkää tavoittaa se. Tuskan tulee pehmittää, sen tulee auttaa eteenpäin - synnyttämään jotain uutta. Valitsemalla puhtaan kivun valitsee tulevan, sillä joskus kipukin lakkaa. Valitsemalla itsetuntoa näivertävän konttamisen kurassa tekee vain itselleen ja exälleen huonosti.
Kiitos ajastanne. Kyllä se siitä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Täyttä asiaa ja silti niin vaikeaa muistaa välillä. 10 pistettä!
Jos toista rakastaa pitää olla valmis myös hänestä luopumaan, jos toisen haluaa omistaa se ei enää ole rakkautta.
Hyöty?? Kuinka moni pitää toisesta kiinni, koska siitä on hyötyä, onko se rakkautta, tuskimpa. Aito rakkaus on pyyteetöntä.
Entäpä kiintymys...riittääkö se?
Jos joku sanoo tykkäävänsä minusta se ei ilmaise rakkautta, siihen vastaan: "minäkin tykkään sinusta, Viltsusta (koira), Missestä (kissa), jne...".
No sitten on tietty "rakkaus" rahaan, asemaan, titteleihin, kulisseihin, omaisuuteen, sukupuuhun...
Tuska menetyksestä ja ikävä on vähän sama, kun jonkun kuollessa ei silloin kuollutta itke, hän on saanut rauhan, ihminen itkee itseään ja omaa menetystään.
Hyvä kirjoitus oli ja monen sietäisi ajatuksella lukea.
Tuon kaiken sisäistäminen ja ymmärtäminen on vaikeuksien keskellä hankalaa, mutta ehdottomasti noinhan se menee.
Hienoa kirjoitus, todellakin.
kirjoittaa korulauseita mut totuus se vaan on tarua ihmeellisempää.
(Syyttäminen on väärin - rakkaudessa - tai turhaa - rakkaudettomuudessa. )
siis jos rakas pettää niin syyttäminen on väärin??? tiedän että se on turhaa mut onko se väärin?? vai muuttuuko se siinä tilanteessa rakkaudettomuudeksi kun toinen pettää??
Tänne ei kannata näitä elämänviisauksia kirjoitella. TÄmä sakki joka täällä roikkuu ei sitä ymmärrä. Nää haluaa kieriä katkeruudessa ja paskassa. Ehkä se tuo turvallisuutta? Kun ei päästä irti menneestä millään hinnalla. Mies on mennyt jo menojaan, elää uutta elämää ja hyvä kun exän muistaa .... ja exä vaan kierittelee vanhaa paskaa päivästä toiseen.
Sinä aloittaja, ja minäkin, me ymmärrämme. Ymmärrämme erot rakkaudessa, riippuvuudessa, tottumuksessa ja takertumisessa.
Elämä on liian harvinaista jotta sen voisi heittää hukkaan ikävissä merkeissä.
tiedät että exä kierittelee vanhaa paskaa?Vai luuletko vain?Miksi se sinua edes kiinnostaa,sinähän ymmärrät erot rakkaudessa ym....:):)
mutta kun ruvetaan osittaan mammonaa,niin sitte on helvetti irti,melkeen kaikki ihmiset on ahneita itsekkäitä omanedun tavoittelijoita..sillon fiksuus katoo ja vain raha mielessä ja millai voi höynäyttää toista.
Tuollasesta tulee vaan riitaa.
Monissa eroissa toinen osapuoli vaatii ja valittaa eikä ole tyytyväinen mihinkään. Mikään ei riitä.
Ja toinen osapuoli ensin antaa aikansa toisen viedä mitä huvittaaa, tyytyy kaikessa hiljaisuudessa, koska mammona ei ole tärkeää.
Jossain vaiheessa tulee raja vastaan. Herää siihen, ettei kyse ole toisenkaan osapuolen kohdalla mammonasta vaan kyykyttämisestä ja nöyryyttämisestä.
Silloin pistetään stoppi, mikä tietysti aiheuttaa taas toisessa osapuolessa närää. Jne.
Moni ei varmastikaan erota ettei se mammon aitsessään ole tärkeää, se on vain korvike ja koston väline.
eronnut mies on oivaltanut asian ytimen ja sen millä päästään eteenpäin elämässä.Aurinkoista kesää kaikille.
ihan hirmuisen totta. Love & Peace toimii aina - niin aviossa kuin erossa.
Yrittäkää tavoittaa köyden pää. Tuskan tulee pehmittää aivoja, ja auttaa eteenpäin - päätös on lähempänä. Valitsemalla puhtaan pelon tekee valinnan, että kipukin lakkaa. Jättämällä valitsematta itsetuntoa näivertävän konttaamisen kurassa, tekee itselleen ja exälleen hyvin.
Mutta silti puuttuisin yhteen seikkaan tekstissäsi.
Nimittäin:
"...Jos kuitenkin vahingoitat - riitelet, morkkaat - niin silloin et rakasta...."
Tämähän ei pidä (aina) paikkaansa.
Sillä lähes aina ero tms. tilanteessa syntyvä morkkaaminen ja piikittely, syyttelykin loppupelissä kumpuaa pettymyksestä. Pettyneestä mielestä, joka silti rakastaa tätä toista, mutta ei vaan osaa/voi/halua/??? olla tämän toisen kanssa. Tai rakastavasta mielestä joka ei pysty ymmärtämään, ettei tuo toinen halua.
Ja juuri tämä pettymys, kaikesta rakkaudesta huolimatta, saa aikaan tuollaisia reaktioita.
Ja nyt, koittakaa ymmärtää tämä seuraava oikein..
Ääripäässä jopa väkivalta voi juontaa juurensa rakkaudesta, siitä, turhautuneisuudesta ja verbaalisesta kyvyttömyydestä kriisitilanteessa. Useinhan Nainen on verbaalisesti lahjakkaampi osapuoli - myös riidan aikana.
ja kun sanat (ja asia)loppuu, niin ****uilu alkaa.
(Tämä ei tarkoita sitä, että allekirjoittanut millään lailla hyväksyy tai olisi toiminut näin tai muutenkaan kehoittaa ketään muutakaan hyväksymään väkivältaa.)
Rakkauden ilmentymiä on niin monenlaisia ja monisävyisiä, että on maalaisjärjellä lähes mahdotonta osata tulkita niitä kaikkia edes rakkaudeksi. Muistattehan Tytöt, kuinka se poika ala-asteella veti teitä letistä tai tuuppi hankeen.. ehkäpä hän ei osannut sanoa (vielä) silloin, et mä tykkään susta..
Rakkaudesta se hevonenkin potkii...
vaikka toista rakastaa, niin harvassa on ne, jotka jätetyksi tultuaan kykenisivät olemaan niin suuria ihmisiä, että antaisivat toisen mennä onnea toivottaen! Harva meistä elää vuorisaarnan mukaan...
Ja jotenkin, äiti kun olen, koen että tuollainen rakastava maailmalle päästäminen omaan elämään toteutuu lähinnä lasten kohdalla, mutta että ex-miehen?
Pettymys ja epätoivon tunne yhdessä murskatun itsetunnon kanssa (kun et enää kelpaakaan toiselle) on sellainen paketti, että varmasti sanoo monet kymmenet kerrat pahasti, niin pahasti kuin vain osaa. En tiedä helpottaako ketään, aina kun päädymme exäni kanssa hirveään riitelyyn ja sanasotaan, on itsellänikin vain pahempi olo. Vaikka olenkin hänelle ilkeä, ei se oloni helpota - päinvastoin.
Mutta luotan siihen, että aika helpottaa ja joskus voin katsoa häntä silmiin ja jopa hymyillä. Että ei enää satu ja voi oikeasti toivoa, että kaikki voivat hyvin.
Todella vaikeaa on tulkita väkivaltaa rakkauden osoitukseksi! Siksi ei ole mikään ihme, että parisuhteessa menee huonosti: Jos toinen odottaa hellyydenosoituksia, hiusten silittelyä ja pusuja saaden sitten keittiöveitsestä selkäänsä... ja lyöjä sanoo sen perään maagiset taikasanat "minähän rakastan sinua" ja luulee, että kaikki on taas kunnossa. Huhhuh. Näinhän se monesti menee, mutta tyhmä ei ole se joka sanoo, vaan joka uskoo moista.
Tekstisi sisältö selkeytti ja helpotti tunteiden vuoristoradan kanssa elämistä. Ylhäältä alas... Ja alas tarkoittaa todella alas!
Minua kinnostaa, kuinka itse olet/olit pystynyt valjastamaan omat tunteesi em. logiikan raameihin?
Onnistuiko erittely pitämään alhaiset tunteet (esim. vahingonilo)aisoissa? Kuinka kauan asioiden prosessoiminen kirjoittamasi tekstin tasolle kesti?
Kiitos, jos vastaat!