Missä iässä on säälittävää olla sinkku? Ok, ok, onhan se kun on prätkä ja urheiluauto (eli talvinen murheenkryyni), laajakuvatelkkarit ja levykokoelmat niin parisuhteissa ja perheidensä kanssa elelevät kaverit tilittävät saunaillassa kuinka hienoa olisi olla vapaa ja tehdä mitä lystää - ja onhan tämä joskus hienoa, mutta missä iässä se omilla teillä huiteleminen ja kalliiden lelujen osteleminen on vain... säälittävää?
Nyt 30 n vuotiaana se alkaa jo itsestänikin tuntua siltä. (n kuuluu luonnollisten kokonaislukujen joukkoon ollen kuitenkin
Nyt 30 n vuotiaana se alkaa jo itsestänikin tuntua siltä. (n kuuluu luonnollisten kokonaislukujen joukkoon ollen kuitenkin
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos haluat olla nyhverö, varmaan jäät sellaiseksi. Jos haluat bailata ja mennä eteenpäin, niin sinulla on mielestäni oikea asenne.
Nainen on itseasiassa sivuseikka. Keskity itseesi ja omiin tavoitteisiisi.
Elää äidin hoteissa.. päinvastoinhan sinä ole tullut omillasi toimeen ja luonut omaa uraa ja tehnyt mitä lystää. Muista hyvä mies että rakkaus voi kohdalle sattua aikuisiälläkin ei se ikää katso. Minusta noi ihmiset jotka tehneet pentuja ennen aikojaan ovat monet eronneet ja ei ne niin onnellisia ole kuin kulissit antaa myöten. Tottakai sulla on se suvun jatkaminen mielessä ja se on normaalia mutta toivotaan että löydät oikeanlaisen aikuisen naisen äidiksi lapsillesi joka oikeasti rakastaa sinua ja lapsiasi.. siihen ei monikaan nykypäivänä kykene.
Ei sinkkuna elossa mitään pahaa ole.
Mutta että homma menee säälittävän puolelle niin silloin on uskottavuus vaarassa.
Eli jos sillä urheiluautolla ajaa torin ympäri jatkuvaa pillurallia ja vonkaa baareissa, niin se on säälittävää. Sillä ei niinkään ole merkitystä onko kuski/vonkaaja 20 vai 50 v.
Jos vaikka oot 50 v. sinkku ja sulla on se urheiluauto, niin se että sä käytät sitä sporttia vaikka golfkärrynä tai teet sillä parin kuukauden euroopan kierroksen, nostaa sut säälittävästä elitistiseksi erakoksi - joka onkin jo aika kova status.
Eli ei ikä, eikä yksin lelut, vaan asenne.
Tietysti lelujen kerääminen on useille ulkopuolisille merkki epäkypsästä ja pinnallisesta elämästä. Joten jos haluat nostaa imagoasi karsimalla leluja, mutta pysymmällä silti sinkkuna, niin rupea vaikka maailmankiertäjäksi; reppu selkään ja lihava pankkitili selustaan ja anna tien viedä ja parran kasvaa.
Kun 10 vuoden päästä eksyt taas kotimaahan jakerrot seikkailuistasi Nepalilaisessa munkkiluostarissa, ympäristöaktivistina Amazonilla ja avustustyöntekijänä jossain hevon kuusessa, niin johan kruunu loistaa. Kukaan ei edes kysele urheiluautojen tai perheen perään. Päinvastoin - naista tunkee iholle joka käänteessä kun lattea arki niitä ketuttaa ja eksoottinen reissumies näyttää palan unelmaa...
Tämä kirjoitus sai minut hyvälle tuulelle :)
..kysyn, miksi olet sinkku? Tekstistäsi rivien välistä voin lukea, ettei se ole ihan oma valinta? Jos toivot parisuhdetta, eikä se onnistu, alat sääliä itseäsi. Jos taas parisuhde ei kiinnosta, miksi silloin olisit säälittävä?
Nauti mies elämästäsi! Kun lapsia (ja se nalkuttava vaimo :) sitten joskus on, tämänhetkinen vapaus on mukava muisto. Ja kun lapsia on, on nautittava heistä ja sen hetkisestä elmäntilanteesta eikä haikailla "vapauden" perään. Sellainen olisi aikamoista hölmöyttä.
Minä ainakin nautin sinkkuelämästäni tosi paljon: erosin hiljattain, ja jäin lasteni kanssa yksin. Lasten määrittämissä rajoissa voin tehdä mitä haluan, eikä kukaan arvostele tai määräile. Se on ihan mahtavaa!
sano kuka mitä tahansa.