Eli tarinan tausta on tämä: Ollaan miehen kanssa tunnettu 8 kuukautta, eikä mies vieläkään halua myöntää, että seurustelemme. Tapaamme vähintään kerran kuukaudessa ja teemme kaikkea mukavaa yhdessä. Suhde ei siis perustu pelkään seksiin.
Mies on alusta asti sanonut haluavansa edetä hitaasti ja on myös sanonut, että on tyytyväinen tämän hetkiseen hengailuun. Sanoo että: "Antaa ajan näyttää mihin tämä johtaa." Eikö sitä nyt jo herranjumala kahdekassa kuukaudessa tiedä haluaako seurustella vai ei?! En jaksaisi odottaa kyllä enää yhtään pitempään.
Itse alan olla rakastunut mieheen ja minua ahdistaa kun mies ei vieläkään tiedä minun paikkaani hänen elämässään.
Pitäisikö lempata koko miehenvätys suoralta kädeltä vai keskustella asioista lisää ja katsoa? Eihän minulla tosin kiire mihinkään ole, mutta siltikään en halua tuhlata aikaani toivottomassa suhteessa.
Mies on alusta asti sanonut haluavansa edetä hitaasti ja on myös sanonut, että on tyytyväinen tämän hetkiseen hengailuun. Sanoo että: "Antaa ajan näyttää mihin tämä johtaa." Eikö sitä nyt jo herranjumala kahdekassa kuukaudessa tiedä haluaako seurustella vai ei?! En jaksaisi odottaa kyllä enää yhtään pitempään.
Itse alan olla rakastunut mieheen ja minua ahdistaa kun mies ei vieläkään tiedä minun paikkaani hänen elämässään.
Pitäisikö lempata koko miehenvätys suoralta kädeltä vai keskustella asioista lisää ja katsoa? Eihän minulla tosin kiire mihinkään ole, mutta siltikään en halua tuhlata aikaani toivottomassa suhteessa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
mene naistenlogiikka palstalle kyselemään näitä, kun niistä kuitenkin 50 % vastaa tänne, ni saat koko 100% otannan.
Mistä te aina näitä miehiä löydättekin.
juttuasi, sori vaan.
"Itse alan olla rakastunut mieheen..."
ja
"Pitäisikö lempata koko miehenvätys suoralta kädeltä..."
kuulostavat pahasti yhteensopimattomalta kielenkäytöltä
Kai tuo oli jollaintapaa ristiriitaisesti kirjoitettu. Tarkoitin kai sitä, että otanko itseäni niskasta kiinni ja repäisen itseni irti tästä suhteesta.
Itseään pitää rakastaa eniten ja siksi myös suojella ruhjeilta, joita tästä hengailusta voi tulla. Näin ainakin ajattelen tällä hetkellä. Huomenna mielipide on taas eri. *huoh*
mutta silti on.
Mitähän tämä virke tarkoittaa: "Eihän minulla tosin kiire mihinkään ole, mutta siltikään en halua tuhlata aikaani toivottomassa suhteessa."
En ole koskaan ymmärtänyt miten elämää voi tuhlata??
olet kukkomiehen jalanjäljillä.. :D
tyyli on liian itsetietoinen minun makuun.
se menee taas..
Ja siis tapaamme vähintään kerran viikossa. Ei kerran kuukaudessa. Viime aikoina ollaan tavattu pari tai kolme kertaa viikossa, koska molempien työkiireet sen sallii.
oho.. muki onki täys.
te tosiasiassa seurustelette. Mitä väliä sillä on mitä mies myöntää?
Enivei, taitaa olla niitä miehiä, jotka löytävät tunteensa ja halunsa vasta kun ne jätetään.
kahdeksassa kuukaudessa ei välttämättä tiedä, mutta itse en varmaankaan sillä tavalla edes hengailisi, olisin ystävä tai kaveri pikemminkin.
Näyttää kuitenkin siltä, että teidän jutussa mies on aiak tyytyväinen tilanteeseen, mutta sinä et?
Sinun täystyisi nyt uskaltaa avata suusi oikeasti siihen astetta syvempään keskusteluun, jonka pohja löytyy tästä:
"Itse alan olla rakastunut mieheen ja minua ahdistaa kun mies ei vieläkään tiedä minun paikkaani hänen elämässään."
Jos et puhu itse, niin kuinka voit vaatia toista vastaamaan?