Kaverini on äskettäin eronnut ja hankkinut oman kämpän ja haukkunut ex-miestänsä mennen tullen koska mies jätti toisen naisen takia. Nyt he ovat taas menossa yhteen ja tässä kaverini tekee tosi pahan moka, koska mies on tosi p...ka, mies joka ei koskaan muutu vaan hänen mielestä naisen paikka on hellan ja "nyrkin" välissä! Haluaisin auttaa kaveriani mutta en keksi enää keinoja ja pelkään loukkaavani häntä jos sanon asiat suoraan. En haluaisi kuitenkaan ystävyytemme loppuvan. Onko kellään kokemuksia vastaavasta?
uudestaan yhteen??
neuvoton
3932
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On ihan sama, mitä sinä sanot. Toista ei voi auttaa, jos hän haluaa mennä päin vastoinkäymisiä. Tiedän kokemuksesta, miten turhauttavaa on katsoa vierestä, kun ystävä tekee tyhmyyksiä. Jos jaksat tukea häntä; hyvä. Älä silti syytä itseäsi, jos jossain vaiheessa et enää kestä katsoa vierestä ystäväsi ahdinkoa. Jokainen tekee oman kohtalonsa.
Voithan sanoa mielipiteesi. Senhän voi tehdä kauniisti ja toisen omaa päätäntävaltaa kunnioittaen. Onhan ystävyys kuitenkin toisen arvostamista ja kunnioittamista. Jokaisella on oma aikataulunsa oppia, kunnioita sitä.Anna ystäväsi tehdä itse oma elämänsä- omalla tavallaan. Ehkä se ei näytä hyvältä ulkopuolisen silmissä, mutta toisten suhteisiin on aika hankala mennä puuttumaan tai aina nähdäkään kaikkia puolia.
Se on tosi rassaavaa kun itse varmuudella tietää että toisella on vääränlainen mies, mutta nainen itse on sokea. Mies kohtelee epäinhimillisesti, pettää ja rellestää, katoaakin välillä pitkiksi ajoiksi. Ja aina on tervetullut kotiin, saa kaiken mitä tarvitsee ja taas saa aloittaa samat hommat uudelleen.
Kaverini ei enää lähde mihinkää "kun ei mikko halua lähteä"
eikä tee mitään "mutta jos mikko tuleeki kotiin sillä välin",
siellä ei saa käydä "jos mikko tuleekin just kotiin niin se haluaa sitte nukkua" jne jne.. Minä päätin antaa olla, jos ei halua mitään muuta elämää niin antaa sitten perkele olla, en minä ala inttämään enkä väliin tukkimaan...