Avomieheni, jonka kanssa seurustelua takana nyt reilu viisi vuotta, on ihana, luotettava, hellä ja yrittää parhaansa, jotta mulla olis kaikki hyvin. Kaikki onkin hyvin kaikilla muilla osa-alueilla paitsi makkarin puolella, jossa ei ole tapahtunut mitään moneen kuukauteen - syypää tähän olen minä ja mun kieroutunut mieli.
Jostakin kumman syystä, ennen mielestäni niin komea ja ihana mies, onkin muuttunut yhtäkkiä ällöttäväksi pikkupojaksi. Seksiä olen yrittänyt hänen kanssaan harrastaa useasti, mutta en vaan yksinkertaisesti pysty.. Kaikki menee hyvin niin kauan kun kuvittelen hänen tilalleen jonkun komean ns. "unelmien miehen". Sitten kun mielikuvitus ei enää riitä tai satun aukaisemaan silmäni niin halut häviää oikeasti ihan heti! ..ja tää tuntuu ihan älyttömän pahalta miestä kohtaan, koska hän oikeasti yrittää kaikkensa saadakseen mut kiihottumaan ja nauttimaan. Tiedän myös sen, että hän hommansa osaa ja saa naisen tuntemaan itsensä naiseksi ja haluttavaksi, mutta mä en vaan yksinkertasesti voi tälle mitään. Hän ei ehkä ole mikään romanttisuuden perikuva ja seksiä harrastaessa hänen pikku-poikamaiset ilmeensä vain ällöttävät ja inhottavat minua. Mitä sitten kertoa miehelle syyksi siihen, että halut jostakin kumman syystä katoavat aina?
"Hei sori, sä vaan oot niin ällöttävä et mun ei enää tee mieli" ?!?! Mies luulee tekevänsä aina jotain väärin ja vaikkei sitä ääneen sano, niin tiedän että asia häntä häiritsee.. mut eihän tällästä voi vaan sanoa kellekkään päin naamaa?! :( Kaikkein eniten harmittaa, että mies yrittää keksiä koko ajan uusia keinoja halukkuuteni lisäämiseen.. hän mm. siisti alapään karvoituksensa ensimmäisen kerran elämässään luultavasti sen vuoksi, että minä haluaisin häntä enemmän?
Ei kai tälläisella suhteella voi olla tulevaisuutta? Vai voiko? Muuten rakastan miestäni, nautin hänen seurastaan ja arjen jakaminen tosiystävän kanssa on ihanaa. Mut onko meidän suhde sittenkin vain ystävä tasolla? En halua loukata missään tapauksessa miestäni, joka rakastaa minua pyyteettömästi, mutta onko tässä tilanteessa muuta mahdollisuutta? Kai luulisi miestänikin alkavan v*tuttaa moinen "pihtaus".
Osittain mahdollisessa erossa pelottaisi kai sekin, että vika ei olisikaan mieheni pärstäkertoimessa vaan täällä mun pikku pääni sisällä, eikä korjaantuiskaan vaan miestä vaihtamalla..
Help me!!
Jostakin kumman syystä, ennen mielestäni niin komea ja ihana mies, onkin muuttunut yhtäkkiä ällöttäväksi pikkupojaksi. Seksiä olen yrittänyt hänen kanssaan harrastaa useasti, mutta en vaan yksinkertaisesti pysty.. Kaikki menee hyvin niin kauan kun kuvittelen hänen tilalleen jonkun komean ns. "unelmien miehen". Sitten kun mielikuvitus ei enää riitä tai satun aukaisemaan silmäni niin halut häviää oikeasti ihan heti! ..ja tää tuntuu ihan älyttömän pahalta miestä kohtaan, koska hän oikeasti yrittää kaikkensa saadakseen mut kiihottumaan ja nauttimaan. Tiedän myös sen, että hän hommansa osaa ja saa naisen tuntemaan itsensä naiseksi ja haluttavaksi, mutta mä en vaan yksinkertasesti voi tälle mitään. Hän ei ehkä ole mikään romanttisuuden perikuva ja seksiä harrastaessa hänen pikku-poikamaiset ilmeensä vain ällöttävät ja inhottavat minua. Mitä sitten kertoa miehelle syyksi siihen, että halut jostakin kumman syystä katoavat aina?
"Hei sori, sä vaan oot niin ällöttävä et mun ei enää tee mieli" ?!?! Mies luulee tekevänsä aina jotain väärin ja vaikkei sitä ääneen sano, niin tiedän että asia häntä häiritsee.. mut eihän tällästä voi vaan sanoa kellekkään päin naamaa?! :( Kaikkein eniten harmittaa, että mies yrittää keksiä koko ajan uusia keinoja halukkuuteni lisäämiseen.. hän mm. siisti alapään karvoituksensa ensimmäisen kerran elämässään luultavasti sen vuoksi, että minä haluaisin häntä enemmän?
Ei kai tälläisella suhteella voi olla tulevaisuutta? Vai voiko? Muuten rakastan miestäni, nautin hänen seurastaan ja arjen jakaminen tosiystävän kanssa on ihanaa. Mut onko meidän suhde sittenkin vain ystävä tasolla? En halua loukata missään tapauksessa miestäni, joka rakastaa minua pyyteettömästi, mutta onko tässä tilanteessa muuta mahdollisuutta? Kai luulisi miestänikin alkavan v*tuttaa moinen "pihtaus".
Osittain mahdollisessa erossa pelottaisi kai sekin, että vika ei olisikaan mieheni pärstäkertoimessa vaan täällä mun pikku pääni sisällä, eikä korjaantuiskaan vaan miestä vaihtamalla..
Help me!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
aikuiseksi ja ala arvostaa sitä kaikkea, mitä sinulla on!!!
..kasvaisinkin, mutta tilanne vaan on tämä enkä sille yksinkertaisesti voi mitään.
Kyllä minä arvostan suuresti sitä mitä olen elämässäni saanut, ei kaikille tälläistä miestä suoda.. mutta kun seksin harrastaminen tällä hetkellä suhteessamme on oikeasti ONGELMA. Vaikka kuinka yritän haluta miestäni, niin mä en vaan halua ja se ottaa päähän myös itseäni!
Vaikka mieli seksiä tekiskin, niin miehen nähtyäni halut tyssäävät siihen..
Sinulla on ongelma ja ratkaisu on hankkia toinen mies. Joten
1) hanki uusi mies
2) jätä vanha
Kohta 1) onnistuu koska olet nainen. Kohta 2) on valinnainen.
Seksistä... siinä on kaksi osapuolta. Ekaksi, olen mies. Sitten, olin exäni kanssa samassa tilanteesa, hänen kanssaan seksi ei vain toiminut. Olin täysillä mukana ja kaikki kunnossa kunnes tälle tuli paniikkitilanne - apua ei voi jatkaa. Ja miehelle tämä ei ole ihan helpoin paikka seuraavaa kertaa ajatellen.
Sitten erosimme, ja tutustuin itseeni sängyssä toisten naisten kanssa. En halua millään muotoa kehua mutta voin sanoa että näitten uusien kumppaneiden kanssa on seksi toiminut aivan toisella tavalla. Koska nämä haluavat sitä. Eikä MIELESTÄNI myöskään miehen taidoista kiinni. Kyllä näinen päättää ihan itse, haluaako olla täysillä mukana. Ja haluaako saada vai ei.
Eli vähän enemmän elämää nähneen miehen suulla sanon, hoitakaa parisuhteenne puhumalla kuntoon, seksi ja siitä nauttiminen tulee kaupan päälle!
jep, kyllä se on nyt se sun "ego", kokemattomuus ja jokin muu joka tulee vastaan. kannattaa puhua ja jotenkin yrittää mutta luultavasti olet kuitenkin tehnyt jo päätöksen. eli ... feidaus.
vasta kun opit itkemään menettämääsi rakkautta/läheisyyttä ymmärrät miten tärkeää se oli. eikä se välttämättä tule takaisin enää koskaan.
mutta se on elämää. anna mennä vaan.
Jos seksi kumppanin kanssa ei kiinnosta ja lähinnä mietit miten voisit ko.tilanteen välttää, ei asia siitä miksikään muutu. Jos kumppani vaikuttaa vain pikkupojalta, ilmeet ja eleet suorastaan ällöttävät ja kuka tahansa muu mies kiihottaa enemmän, en näe että suhteella on jatkoa. Oletteko keskustelleet asiasta suoraan? Tarkoitan nyt sitä,että miten miehesi kokee seksin puutteen. Torjutuksi tuleminen ei tietenkään ole mukavaa. Seksihalut tuskin koskaan menevät yksiin, mutta mikäli sen harrastaminen kumppanin kanssa alkaa olla vastenmielisempää kuin tv:n katselu, kannattaa miettiä haluaako sellaista loppuelämän ajan.
Itselläni on ollut pari pidempiaikaista kumppania, jotka ovat olleet mukavia, huomaavaisia ja muutenkin kaikki makuuhuoneen ulkopuolella on mennyt hyvin. Sitten jossain vaiheessa seksi vaan on täysin lakannut kiinnostamasta ja negatiiviset ajatukset valtaavat mielen kun hommaan on ryhdytty. Kyllähän sellaista jonkin aikaa jaksaa, mutta itse koin oikeana lopettaa suhteet (ennenkuin ihan konkreettisesti kuvioihin tulisi niitä komeita unelmien miehiä ja loukkaisin kumppaniani enemmän). Molemmissa suhteissa asiasta keskusteltiin ja tottakai tilanne oli miehen kannalta loukkaava, kun hän ei asialle pystynyt tekemään mitään minkään sortin taikatempuilla.
Itse en tiedä tulenko koskaan löytämään sellaista kumppania, jonka kanssa seksi kiinnostaisi kauemmin. Kyllähän alun huuma ja jännitys aina jossain vaiheessa katoavat, mutta toivoisin että löytäisin ihmisen, jonka kanssa se ei katoaisi niin totaalisesti. Voihan olla että ongelma on oman pääni sisällä, että en yksinkertaisesti pysty olemaan niin yksiavioinen, mutta tähän en ihan vielä halua uskoa:)
Tämän kaiken jälkeen voin vastata kysymykseesi, että kyllä, suhteesi on enemmän kaverisuhde. Mitä sitten teet asialle, sitä kannattaa miettiä tarkkaan. Pitkää suhdetta on vaikea lopettaa. Johonkin on joskus tyydyttävä, mutta onko tämä suhde se, sitä kannattaa miettiä. Jos et koe olevasi onnellinen ja kaipaat jotain muuta, on ehkä parempi kokeilla elämää yksin.
Minulla oli sama tilanne ex-mieheni kanssa ja samalla tavoin mietin ja syyllistin itseäni siitä, ettei seksi hänen kanssaan kiinnostanut. Muuten tulimme toimeen erittäin hyvin, mutta intohimosta ei voinut meidän välillämme puhua. Ennen eroa pohdin, oliko syy vain minun pääni sisällä. Nyt jälkikäteen olen kuitenkin sitä mieltä, että turha roikkua suhteessa, jossa kumppanin kanssa ollaan enemmän kavereita kuin rakastavaisia. Ilman intohimoa suhde alkaa lopulta tuntua vain stressaavalta. Olen helpottunut, että uskalsin tehdä päätöksen erosta, sillä seksin sujuminen on kuitenkin suhteessa lopulta aika iso asia. Tsemppiä sinulle!