Olen naisvaltaisella alalla töissä.. opiskelujen ohessa mitkä ovat venyneet sattuneista syistä. Ylä-asteella tulin hyvin toimeen poikien kanssa. Niitä oli jopa enemmän kavereina, kuin tyttöjä ja sen seurauksena ylä-aste oli täyttä huorittelua yms. joidenkin kiusaajien osalta päivästä toiseen reilut 2v.
No nyt olen aikuinen nainen reilu kaksikymppinen ja naisvaltaisella alalla ja olo on, kuin olisin vieläkin ylä-asteella. Töissä puhutaan minusta pahaa selän takana todella rumasti, hankaloitetaan työtäkin esim. ei kerrota tietoja eteenpäin minulle, tai lorvaillaan, että minulle tulee enemmän tekemistä yms.
Olin iloinen uudesta työpaikasta ja nykyään menen puoliväkisin aamulla töihin, kun tiedän miten henkisesti raskasta töissä on.. Olen aina pitänyt itsestäni huolta fyysisesti, mutta en silti ole mitenkään ylimielinen, tai liian itsevarma. Olen jopa huomannut kärsiväni fyysisesti työpaikallani, koska olen varuillani kokoajan. ( Heikotusta, pyörrytystä, mieli maassa, hermostuneisuutta..)Jotenkin en ole luovuttaja tyyppiä, mutta ei tällaista jaksa viikosta toiseen.. olen jopa joutunut hakemaan lääkitystä siihen että en olisi niin hermostunut töissä ( proprallia 1tabl.40mg) ja nykyään olen aivan riippuvainen lääkkeestä, että kykenen menemään aamulla töihin.. miten pääsen kierteestä?? en halua syödä lääkkeitä..
No nyt olen aikuinen nainen reilu kaksikymppinen ja naisvaltaisella alalla ja olo on, kuin olisin vieläkin ylä-asteella. Töissä puhutaan minusta pahaa selän takana todella rumasti, hankaloitetaan työtäkin esim. ei kerrota tietoja eteenpäin minulle, tai lorvaillaan, että minulle tulee enemmän tekemistä yms.
Olin iloinen uudesta työpaikasta ja nykyään menen puoliväkisin aamulla töihin, kun tiedän miten henkisesti raskasta töissä on.. Olen aina pitänyt itsestäni huolta fyysisesti, mutta en silti ole mitenkään ylimielinen, tai liian itsevarma. Olen jopa huomannut kärsiväni fyysisesti työpaikallani, koska olen varuillani kokoajan. ( Heikotusta, pyörrytystä, mieli maassa, hermostuneisuutta..)Jotenkin en ole luovuttaja tyyppiä, mutta ei tällaista jaksa viikosta toiseen.. olen jopa joutunut hakemaan lääkitystä siihen että en olisi niin hermostunut töissä ( proprallia 1tabl.40mg) ja nykyään olen aivan riippuvainen lääkkeestä, että kykenen menemään aamulla töihin.. miten pääsen kierteestä?? en halua syödä lääkkeitä..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joillakin työpaikoilla vallitsee yläastemeininki. Porukka käyttäytyy kuin 14-vuotiaat, vaikka on vuosikymmeniä vanhempaa. Asiallinen keskustelu on vaikeaa, vähänkään "poikkeavien" nujertaminen, vastuuntunnon puute ja juoruilu estävät työntekoa. Onneksi useimmissa työpaikoissa ihmiset käyttäytyvät kuin aikuiset.
Eipä siellä työpaikalla monesti muuta syytä tarvita kiusaamiseen että olet nätti ja hyvin hoitanut itsesi. Kaiken kukkuraksi olet nuori, joten se on varmasti raskauttava seikka kiusaamistapauksessasi. He, jotka eivät viitsi/jaksa panostaa itseensä, ovat monesti todella kateita ja siksi haluavat kiusaamisellaan "vaientaa" elämänhalusi. Siitä he saavat suurimman tyydytyksen kun saavat muutkin sinua vastaan kaikenlaisilla juoruilla ja pahanpuhumisilla.
Kaikki kyllä neuvoo pitämään puolensa, mutta vaikeaa on jos ei halua yhtä alas mennä kuin kiusaajat. Tsemppiä sulle. Heissä kiusaajissa se vika on.
Kateuspa se. On huomattu. Olen nuorehko,naisihminen, hoikka, ja jaksan huolehtia itsestäni, niin etten koskaan mene töihin seinästä reväistyn näköisenä. Akkavaltaisella alalla on kaikensorttista väkeä, laidasta laitaan, ja olen huomannut kateuden kurkistavan sermien takaa,varsinkin kun vielä jaksaa tehdä työnsä kunnolla. Monenlaista huomauttelua ja v***lua kuulee, mutta olen päättänyt olla välittämättä, ongelmahan on juuri niiden toisten.
Iltalehdestä tänään:
"Lindgren on kuullut sanat useasti ennenkin - paitsi ihailevien miesten, monesti myös kateellisten naisten suusta. Ylipainon luvatussa maassa on ennenkuulumatonta, että viisikymppisellä naisella on parikymppisen naisen vartalo.
- Joskus sen huomaa, että kateuttakin on. Jätän ne kuitenkin omaan arvoonsa", Lindgren sanoo.
- Minusta on vähän vanhanaikaista ajattelua, että tässä iässä pitäisi näyttää tietynlaiselta. Meillä kaikilla on mahdollisuudet hoitaa itseämme parhaamme mukaan. Se on loppujen lopuksi elämäntavoista kiinni.