Miehellä on jokin kriisi meneillään. Hänellä oli suhde ja kärysi siitä. Neuvottelujen jälkeen päätimme jatkaa ja uskoin siihen, että mies on tosissaan. Jonkun ajan kuluttua kuitenkin kävi ilmi, että oli jälleen hakemassa treffiseuraa. Muserruin ja oli pari päivää sairaslomalla. Mietin rauhassa asioita ja päätin, että meidän on erottava. Mies ei kuitenkaan tätä halunnut, vaan lupasi ettei enää luottamustani petä. Minä typerys uskoin.
Vähän aikaa meillä menikin hyvin, mutta ongelmaksi sitten muodostui se kun halusi puhua näistä pettämisistä. Se ei sopinut miehelle ollenkaan vaan hän koki sen hyökkäävänä ja vaati minua lupaamaan, ettei niitä oteta enää esille. Jätin asian siihen.
Sitten taas paljastui, että mies jälleen haki seuraa. Suutuin todella ja jälleen tarjosin eroa vaihtoehdoksi. Mies puhui itsensä tästäkin. Sanoi taas, ettei enää tapahdu vastaavaa. Kamalinta on se kun aiheesta ei saa puhua, mies tulee heti agressiiviseksi ja kieltää kaiken. Miten ihmeessä asiaa voidaan käsitellä, jos ei ongelmia saa puhua auki. Miehen käytös on sellaista jota en pysty tajuamaan, vaikka miltä kantilta asiaa ajattelen. Meillä on kuitenkin perhe ja mikäli se mitään hänelle merkitsee en tajua miksi sitä tällä tavalla pyrkii hajottamaan.
Omalta kannaltani ajatellen hänen käytöksensä on sietämätöntä ja en sitä enää kauaa katsele. Sen tiedän, että mitä enemmän kieltää ja mitä vähemmän haluaa asiasta puhua sen todellisempaa se on.
Luottamus on kuitenkin suhteen perusta ajatellaan sitten mitä vaan. Ilman sitä ei suhteella ole mitään pohjaa, jolle rakentaa. Miehelläni ei tätä luottamusta enää ole eikä hän sitä näytä haluavan enää takaisin ansaitakaan. Miksi kuitenkin haluaa itsepintaisesti suhteemme jatkuvan, vaikka henkisesti hänellä ei ole siihen mitään annettavaa enää. En vaan voi ymmärtää..............
Vähän aikaa meillä menikin hyvin, mutta ongelmaksi sitten muodostui se kun halusi puhua näistä pettämisistä. Se ei sopinut miehelle ollenkaan vaan hän koki sen hyökkäävänä ja vaati minua lupaamaan, ettei niitä oteta enää esille. Jätin asian siihen.
Sitten taas paljastui, että mies jälleen haki seuraa. Suutuin todella ja jälleen tarjosin eroa vaihtoehdoksi. Mies puhui itsensä tästäkin. Sanoi taas, ettei enää tapahdu vastaavaa. Kamalinta on se kun aiheesta ei saa puhua, mies tulee heti agressiiviseksi ja kieltää kaiken. Miten ihmeessä asiaa voidaan käsitellä, jos ei ongelmia saa puhua auki. Miehen käytös on sellaista jota en pysty tajuamaan, vaikka miltä kantilta asiaa ajattelen. Meillä on kuitenkin perhe ja mikäli se mitään hänelle merkitsee en tajua miksi sitä tällä tavalla pyrkii hajottamaan.
Omalta kannaltani ajatellen hänen käytöksensä on sietämätöntä ja en sitä enää kauaa katsele. Sen tiedän, että mitä enemmän kieltää ja mitä vähemmän haluaa asiasta puhua sen todellisempaa se on.
Luottamus on kuitenkin suhteen perusta ajatellaan sitten mitä vaan. Ilman sitä ei suhteella ole mitään pohjaa, jolle rakentaa. Miehelläni ei tätä luottamusta enää ole eikä hän sitä näytä haluavan enää takaisin ansaitakaan. Miksi kuitenkin haluaa itsepintaisesti suhteemme jatkuvan, vaikka henkisesti hänellä ei ole siihen mitään annettavaa enää. En vaan voi ymmärtää..............
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lienee vaikeaa omistaa ihminen ja aidata se.
Joskus mies joutuu etsimään ihan taviksia
juttuseuraksi, tuollainen on ehkä käsittämätöntä
mutta mies ei ole mikään savusauna vaikka nainen
näin haluaisikin. Suhdetta ei muuten pidä rakentaa kovin suppeaan ympäristöön "ainoastaan
minä ja minun sängyssä " jos olet ollut kiltti
ja vienyt roskapussin.
Kyse ei ole omistamisesta, vaan siitä ettei halua jatkaa sellaisen ihmisen kanssa joka ei halua sitoutua omaan perheeseensä, vaan lentää "kukasta kukkaan". En ole koskaan aloittanut vapaata suhdetta, eikä siihen voi minua pakottaakaan. Jos sellaiseen ryhdytään sen pitäisi olla molemminpuolinen yhteinen sopimus asiasta ja nyt ei näin ole.
Niin harva tätänykyä meinaan enää pitää. Ja puhettahan tuo sinultakin enimäkseen tuntuu olevan, niin liian monta kertaa olet jo sormien lomitse ukkosi tekemisiä katsellut, Puhunut erosta, ja sitten taas takaisin ottanut....
Sieluni silmin näen lattiarätin johon vetelen kuraisia saappaita...
tosin vaikuttaa siltä, että se on mies, joka tässä väkisin pitää kiinni "omaisuudestaan", avovaimostaan. Hän ei halua erota, mutta pyrkii vapaaksi. Aloittajaa käytetään hyväksi ja kohdellaan huonekaluna, muita naisia seksintarpeen tyydyttäjinä. Kuten sanoit, toista ei voi omistaa. Aloittaja, lähde, älä suostu enää tuollaiseen alistamiseen ja väheksymiseen.
Mies ei edes lillisesti ole vastuussa teoistaan. Mutkin minä luulin, mutkun minä uskoin, mutkun, mutkun, mutkun... puhe on halpaa.
vasten ja ottaisin sinun tapauksessasi eron. Hän on pettänyt luottamuksesi joka kerta, vaikka luvannut parantaa tapansa. Sinä olet hänelle jalkarätti, jonka luo voi aina palata. Ole ylpeä itsestäsi ja heitä moinen pihalle. Lukemani perusteella hän ei tule parantamaan tapojaan.
Tsemppiä. Olet varmasti onnellisempi yksin. Ja mieti vähän mitä tauteja hänkin voi tuoda tuliaisina.
keskustelemaan asioista, mutta tässä taas nähdään mitä seuraa kun halutaan keskustella asiasta joka on miehelle arka. Siitä ei yksinkertaisesti tule mitään. Olen minäkin aikanani yrittänyt keskustella, mutta nykyään en edes yritä. Siinä menee vain omat hermot. On paljon miehiä joiden kanssa ei voi keskustella koska yrityskin aiheuttaa miehessä niin vahvan kieltoreaktion, että jos ei sitä usko voi seuraavaksi nyrkkikin heilua.
kokemusta tuollaisesta. Mieheni käytös humalassa on inhottavaa, törkeää, ja joskus jopa pelottavaa.
Kun yritän ottaa asiaa puheeksi (koska hänen humalapuheensa ja tekonsa jäävät vaivaamaan mieltäni), ei siitä tule mitään. Mies suuttuu silminnähden, ja sanoo ettei halua puhua niistä. Ja väittää ettei muista mitään, tiedä sitten, miksi suuttua jos ei mitään muista? Eipä siinä sitten enää oikein uskallakaan puhua, kun niin suuttuu.
Hei, Olen kokenut vastaavan tilanteen ja päätin antaa miehelleni kenkää. Hän on pettänyt luottamukseni muiden naisten takia ainakin kolme kertaa. Ekalla kerralla tuli viestiä vieraalta naiselta noin 2,5 vuotta sitten. Sattumalta katsoin hänen puhelintaan, kun viesti tuli. Sen annoin anteeksi.
Viime kesänä oli antanut sähköpostiosoitteensa jollekin hoitsulle kauheessa kännissä. Tästä kertoi itse. Annoin taas anteeksi.
Kuukausi sitten oli hakenut seksiseuraa chattipalstalta puhelimella ja annoin taas anteeksi... Viimeinen kuukausi on ollut vaikeaa, mutta parempaan on menty, mutta eilen tuli viimeinen pisara. Löysin koneelta mesekeskusteluja jonkin tytön kanssa kahden vuoden takaa. Oli löytänyt tämän jostain deittipalstalta. Ja tavannutkin kerran. Eilinen oli minulle viimeinen pisara ja heitin mieheni ulos. Nämä esimerkit antoivat sen kuvan, että hänellä ei ole aikomustakaan parantaa tapojaan. Hän on ollut paras kaverini reilut neljä vuotta ja nyt on kamala olo, mutta uskon, että näin parempi. Tuntuu hullulta miten joku voi tehdä toiselle josta pitäisi välittää.
Hänkin haluaisi suhteemme jatkuvan, mutta ei ole vaihtoehtoja. Niin monta kertaa olen antanut anteeksi ja luottamusta uudelleen kerännyt. Ja en voi tietää mitä muuta hän on tehnyt mistä en tiedä.
Luulen, että vaikka jatkattekin yhdessä vastaavia tilanteita tulee vastaan uudelleen ja uudelleen. Ei välttämättä heti, mutta vaikka vuosienkin päästä. Tsemppiä sinulle!
Kiitos kommentistasi. Pelkään, että meilläkin on ero edessä miehen vastuuttoman käytöksen takana. Ei häntä haittaa vaikka lapsetkin tietää näistä treffailuista ym. Molemmat on vielä tyttöjä, joten millainen kuva isästä heille jää. Murrosikäkin lähenee.
Puhumattomuuskin varmaan on sitä, että kun ei puhuta ei ikäänkuin asiaa ole edes olemassa. On helpompi valehdella itselleenkin kun ei tarvitse selitellä tekojaan. Voi uskotella, että se mitä tekee on oikein ja aikuismainen tapa toimia.
Harmittaa vaan tuhlata omaa elämää tällaisen keskenkasvuisen keski-ikäisen miehen leikkejä seuratessa.
eroa miehestäsi. Näytä tytöillesi ettei sinua tai ketään naista kohdella noin, ettei tarvitse asettaa itseä alttiiksi jatkuvalle pelolle ja kivulle siitä että puoliso ei välitä tarpeeksi ollakseen uskollinen.
Tyttäresi tietävät etteivät kaikki miehet ole isän kaltaisia. Sinun reagointiasi he sen sijaan tarkkailevat ja omaksuvat itselleen. Jos kotoa oppii että naisen tehtävä on pysyä miehen rinnalla kaikesta pahasta huolimatta, he toteuttavat samaa tulevaisuudessa omissa parisuhteissaan. He jäävät kumppanin jalkoihin ja alistuvat koska uskovat että näin kuuluu tehdä -että periksiantamattomuus on vahvuutta vaikka se kuinka söisi itseä sisältä ja veisi mukanaan koko persoonallisuuden ja ilon elää omaa elämää.
Kyllä tytöt ymmärtävät eron syyn jos miehesi ei edes sitä millään tavoin peittele. Ero sattuu aina, mutta he ymmärtävät kyllä.
Neuvoni annan tyttären näkökulmasta. Meillä isä petti äitiä useasti ilman että olisi sitä katunut oikeasti kun vain muutaman kerran. Äiti ei eronnut vaan sinnitteli ja yritti aina antaa anteeksi ja unohtaa. Toisaalta ihailin äidin vahvuutta, toisaalta sanoin hänelle usein että moni olisi jo lähtenyt suhteesta enkä ymmärrä miksi hän on jaksanut. Asioista pääsin perille teini-ikäisenä, n.14vuotiaana.
Ensimmäinen vakava parisuhteeni (avoliitto) piti sisällään henkistä väkivaltaa, pettämistä ja käsiksi käymisiä. Osasin peittää kaiken pahan ulkomaailmalta sillä halusin näyttää muille olevani vahva ja periksiantamaton. Yritin aina ymmärtää ja antaa anteeksi miehen teot ja sanat. En osannut lähteä suhteesta suojellakseni itseäni pahimmalta. Miehestä pääsin eroon vasta kun hän itse jätti minut kertoen ettei minua voi rakastaa hyvällä tahdollakaan. Takaisin en enää ottanut ystävien ja vanhempien tuen ansiosta. Äiti toivoi että ajattelisin kerrankin itseäni ja tekisin ratkaisuni sen mukaan.
Nykyisin voin luottaa ja uskoa aviomieheeni kaikesta sydämestäni -tiedän ettei hän tietoisesti satuttaisi minua mistään hinnasta. Hän antaa minun olla minä ja rakastaa silti kaikella sielullaan. En pelkää hänen kanssaan, mutta tiedän edelleen, että taistelisin hänestä viimeiseen asti vaikka hän ei taistelemisen arvoinen olisikaan.
Vanhempani ovat edellen yhdessä ja kaikki on näennäisesti kuten ennenkin. Isää rakastan, ihailen ja luotan isään isänä, mutta en pidä häntä aviomiehenä minkään arvoisena.
Äitini taakka oli raskas kantaa aikoinaan kun hän näki kuinka oma tytär kuihtui kaikin puolin pois. En kuunnellut järkipuhetta tai antanut painoarvoa äidin huolelle kun hän kysyi usein, lyökö mies minua. Äidin vaisto on ihmeellinen -se ei valehtele koskaan.
Nyttemmin äiti kertoi nukkuvansa yönsä rauhallisesti tietäen että olen turvassa. Omaa kohtaloaan hän ei ikimaailmassa olisi toivonut omalle lapselleen.
Sinunkin on jälkikäteen hyvin hankala sanoa tytöillesi, että älkää tehkö kuten minä aikoinaan tein.
Jätin mun exmiehen vastaavassa tilanteessa. Enkä ole katunut. Tiedätkö miten ihan tunne on loikoilla sellaisen miehen kainalossa johon voi luottaa ja jonka sanoihin voi uskoa.
Vaihda miestä kunnollisiankin on olemassa.
Mies ei halua erota, koska olet kätevä kotipiika. Ehkä myös lapset painavat puntarissa, jos teillä sellaisia on. Todellisuudessa hän kuitenkin haluaa paneskella kaikkea eteen tulevaa. Jos käryää noin monta kertaa, niin ymmärrät varmaan..että käryt jatkuu? Petturi on aina petturi. Eikä hän voi sinulta pyytää, ettei noita asioita käsiteltäisi..juuri nehän pitäisi käsitellä. Minusta sinun kannattaisi miettiä mitä SINÄ haluat elämältäsi. Tuskin paskaa parisuhdetta, jossa äijä käy muita panemassa ja kotona odottaa että ruuat on valmiina ja koti on siivottu ym. Ja lastenhoitaja (=sinä) hoitaa aina lapset, jos teillä niitä on. Anna ukon mennä, tietää mitä menetti!