Viimeinen puhelu puoleen vuoteen.. hän itki ja se sai minutkin itkemään.. sattuu jo nyt, ja pelkää kaikkea.. hän oli kirjoittanut minulle laulun, jota ei saannut luettua.. tämäkin on pakko kirjoittaa kun ei tiedä kelle kertoisi kun sydän kärsii ja kyyneleet vuotavat.. toivoo toisen palaavan ehjänä ja terveenä.. toivoo itse jaksavansa.. toivoo, että kuulee toisesta jo viikonloppuna.. joskaan se ei taida olla realistista.. mutta jos kuitenkin.. herään aamulla varmasti taas klo 5 niin kuin olen jokaisena päivänä edeltävän viikon ajankin tehnyt..odotan että kello tulisi seitsemän ja hän soittaisi..vaikka tiedän ettei soittoa tule puoleen vuoteen.. katson uutiset ja toivon, että maailmalla ei ole tapahtunut mitään pelottavaa...eikä koneita ole pudonnut..ole varovainen Rakas.. olet minulle kallis
Tänään se alkaa
Ihmettelevä Sydän
61516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
teillä on rakkaus, ja toisenne, kaikesta huolimatta
hei. Täällä sama tilanne, mutta ero kestää vuoden ja mukana tilanteessa on kolme lasta... =/ epävarmuus kaivaa mieltä ja yritän olla rohkea. Kuukausi jo takana, mutta 11 edessä... =/
Toivotaan että maailmasta tulis parempi paikka
Taidamme tarvita sitä onnea sun kanssa, odotuksesta tulee todella pitkä. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, mutta kun olemme jo 40 molemmat niin soppaan kuuluu niitä yhteensä kuusi :) tosin kaikki ovat jo isoja ja kahta lukuunottamatta aikuisia ..ainakin virallisesti. Mutta suhteemme on niin uusi, että tilanne on aika erikoinen. Hänen ei kuulunut tavata enää ketään, kun oli päättänyt lähteä. Kohtalo vaan valitsi puolestamme toisin ja olen iloinen siitä, vaikka nyt onkin hirmu ikävä.
Mutta kyllä levottomuudet maailmalla tuntuvat taas entistä läheisemmiltä ja pelottavammilta. Toivottavasti molempien miehet ja kaikkien muidenkin odottajien .. myös naisetkin.. palaavat kunnossa takaisin. Maailmaan soisi rauhan, mutta siihen ei taida elinikämme riittää.
Loppujen lopuksi puoli vuotta on lyht aika!
Tiedän sen koska itse olen kokenut ihan saman!
Olimme juuri puoli vuotta erossa toisistamme, emmekä kuulleet toistemme ääntä puoleen vuoteen. Hän tuli 3-viikkoa sitten kotiin.
Aluksi tuntui ettei aika mene ollenkaan eteenpäin, mutta näin jälkikäteen kun ajattelee..aika meni todella nopeasti. Ja voi miten ihanaa oli taas nähdä pitkästä aikaa.
Usko pois, aika menee nopeasti.
Tämän ketjun viestit kun luin, niin taas sai mittasuhteita omalle kaukosuhteelleen. Vaikka eihän se tietenkään omaa oloa paranna jos toisilla on vielä vaikeampi tilanne, mutta antaa se uskoa jaksamiseen. Jos muutkin jaksavat, niin kyllä sitten minäkin! Vielä kun osaisi iloita elämästä täysillä silloinkin kun se rakas on kaukana. Ei tarvitsisi surra ja ikävöidä, vaan osaisi iloita siitä mitä täällä on. Kun on aika olla yhdessä, niin iloitaan sitten siitäkin.
Lopultakin tänään sain jutella hänen kanssaan netissä kirjoittamalla :) Yhteys kesti jopa puoli tuntia katkeamatta. Nyt sydän on iloinen ja laulaa onnesta. Jaksat sinä kun minäkin olen jaksanut.. Helppoa se ei ole ja kyyneleitä saa vuodattaa, mutta lopussa kiitos seisoo sanotaan :)