Hey...
Täällä lienee jonkinmoisia kohtalotovereita kuulolla. Kerrompa oman tilanteeni. Olen siis ollut kohta 5 vuotta naimisissa ja saman verran ennen sitä yhdessä vaimoni kanssa, lapsia 2 pientä. Suhteemme alku oli aika myrskyisää vaimon touhujen vuoksi...noh silloin oltiin aika penskoja, mutta nyt sitten viime aikoina on suhde ollut todella laimean tuntuista ja jonkin aikaa sitten vaimoni tunnusti touhuilleensa luvattomia.
Olin varsin vihainen ja pettynyt, mutta luulempa, että siitä jollain tapaa pääsin yli. Nyt kuitenkin sekavissa olosuhteissa hän teki saman uudelleen toisen miehen kanssa. Mutta enää en ollutkaan vihainen...kas kun tuntuu, että mitään niin vahvoja tunteita ei enää ole jäljellä.
Olen kuitenkin ollut todella masentunut tästä ja kerroinkin vaimolle, etten oikein enää tunne mitään ja pyysin saada etäisyyttä. Hän otti sen aika raskaasti, vaikken ymmärräkään mitä muuta hän saattoi odottaa.
Hän kertoi minulle että minä voin käydä vieraissa ihan luvan kanssa ja suorastaan sitä vaatikin.
Minä vain en ole sellainen ihminen joka niin kovin helpolla tekisi, Enkä tosiaan haluaisi sotkea toisia ihmisiä tähän.
Pyysin että otetaan etäisyyttä ja hän lähtisi vaikkapa kaverinsa luokse. Noh...nyt sitten soittelee ja on ihan rikki, kuulostaa tosi toivottomalta jne... eikä pysty tekemään mitään, itkee vain puhelimessa.
Mitä minun nyt sitten pitäisi tehdä. Käydä vieraissa ? Leikkiä kotia ihan kuin ei mitään ?
Kyllä kai asiat voisivat huonomminkin olla, mutta kyllä tämä aika helvetiltä tuntuu..
Täällä lienee jonkinmoisia kohtalotovereita kuulolla. Kerrompa oman tilanteeni. Olen siis ollut kohta 5 vuotta naimisissa ja saman verran ennen sitä yhdessä vaimoni kanssa, lapsia 2 pientä. Suhteemme alku oli aika myrskyisää vaimon touhujen vuoksi...noh silloin oltiin aika penskoja, mutta nyt sitten viime aikoina on suhde ollut todella laimean tuntuista ja jonkin aikaa sitten vaimoni tunnusti touhuilleensa luvattomia.
Olin varsin vihainen ja pettynyt, mutta luulempa, että siitä jollain tapaa pääsin yli. Nyt kuitenkin sekavissa olosuhteissa hän teki saman uudelleen toisen miehen kanssa. Mutta enää en ollutkaan vihainen...kas kun tuntuu, että mitään niin vahvoja tunteita ei enää ole jäljellä.
Olen kuitenkin ollut todella masentunut tästä ja kerroinkin vaimolle, etten oikein enää tunne mitään ja pyysin saada etäisyyttä. Hän otti sen aika raskaasti, vaikken ymmärräkään mitä muuta hän saattoi odottaa.
Hän kertoi minulle että minä voin käydä vieraissa ihan luvan kanssa ja suorastaan sitä vaatikin.
Minä vain en ole sellainen ihminen joka niin kovin helpolla tekisi, Enkä tosiaan haluaisi sotkea toisia ihmisiä tähän.
Pyysin että otetaan etäisyyttä ja hän lähtisi vaikkapa kaverinsa luokse. Noh...nyt sitten soittelee ja on ihan rikki, kuulostaa tosi toivottomalta jne... eikä pysty tekemään mitään, itkee vain puhelimessa.
Mitä minun nyt sitten pitäisi tehdä. Käydä vieraissa ? Leikkiä kotia ihan kuin ei mitään ?
Kyllä kai asiat voisivat huonomminkin olla, mutta kyllä tämä aika helvetiltä tuntuu..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heips,tuntuu tutulta tuo tarina,mieheni jäi kiinni oltuaan toisen naisen kanssa,mikä pahinta ,sain kuulla sen parhaalta ystävältäni joka tietää mieheni kanssa olleen naikkosen!!Tarinani on pitkä,enkä jaksa sitä käydä tässä naputtelemaan,tulee muuten paha olla.Tapahtuneesta on jo kolme kuukautta,mutta vieläkin mietin tätä asiaa,tapaileeko mieheni vielä tätä naista vai kenties jotain muuta naista?Meillä on kaksi lasta enkä ole ikinä aikaisemmin epäillyt miehestäni mitään,olen luottanut täysin häneen.Itse en ole ikinä edes miettinyt pettää miestäni,vaikka ehdotuksia on tullut joka kerta kun vietän raflailtaa,olen täysin yhden miehen nainen!!!Nyt mietin tunteitani..etsin sitä suurta tunnetta miestäni kohtaan,enkä löydä sitä enää,tunnen huonoa omaatuntoa kun en tunne mitään,onhan hän lasteni isä,ollut rakastettuni ja ystäväni jo 15 vuotta....mitä tehdä silloin kun ei tunne mitään?????
Kuulostaa tutulta osa tarinastasi. Samoin minulle selvisi asia noin 3 kk sitten, ja edelleen tuntuu siltä, että kuinka asian yli voi päästä. Kaikista pahinta on juuri se luottamuksen ja yhteyden tunteen katoaminen, ja se että joku vieras ja ulkopuolinen on päästetty meidän kahden yksityiselämään osalliseksi mm. keskustelemalla meidän yksityisestä suhteestamme. Meidän tapauksessamme ei siis ollut kyse fyysisestä pettämisestä, ja ilm. ehkä enemmänkin vain seikkailun ja vaihtelun halu. Itse en voi käsittää kuinka parinkymmenen vuoden suhteen voi asettaa vaaraan "vain vaihtelun-halusta", kun kumminkaan tarkoituksena ei kuulema ole ollut vakava suhde tai tms. uuden elämän aloittaminen.
Itse pohdin, että niitä asioita joita suhteestamme ilm. on puuttunut, olisi löytynyt jos vain jo aiemmin olisi ollut tahtoa niitä etsiä.
Itse koen menettäneeni luotettavan ystävän lisäksi myös elämänhaluni ja odotan vain, että aika kuluisi eteenpäin, sillä kriisi kuulema voi kestää jopa vuoden verran. Toisaalta, niin hullulta kuin se kuulostaakin, tämä on meitä lähentänyt ja sinällään suhteemme siis on parantunut, ehkä siksi, että nyt molemmat yritämme enemmän. Mutta se anteeksi antaminen ja luottamuksen palautuminen, siihen ei taida olla mitään "nopeaa lääkettä"?!
Hei taas,tämä onkin sellainen keskustelun aihe että sitä voisi jatkaa vaikka kuinka kauan,mulla on mennyt asiat siihen malliin että pyöritän päässäni ajatuksia ajatusten perään ja loppujen lopuksi en tiedä mistään mitään,mitä pitäisi tehdä vai teenkö mitään!!!Odotan mieheltäni 100% huomiota kaiken tapahtuneen jälkeen ja kun sitä saan niin olenkin etäinen ja kylmä hänelle,olen sanonut että melkein parempi olisi erota, kun pelkään että käyn jossain vaiheessa vihaamaan häntä sen takia mitä mulle teki.Mutta mieheni haluaa korjata tilanteen ennalleen...mutta ei tajua että mun päässäni mikään ei ole niinkuin ennen,nykyään kaikki kauniit sanat ja teot kyseenalaistan,miksi hän näin tekee ja puhuu,en usko enää hänen sanoihinsa ja tekoihinsa vaikka kuinka haluaisin niin se pieni piru kuiskii korvaani että miehesi on petturi!!
Kun mieheni jäi kiinni pettäessään minua,häpesin hänen puolestaan,en voinut puhua asiasta,olin täysin murtunut.Kysyessäni syytä pettämiseen ei mieheni osannut sanoa oikein mitään siihen..mulla on varmaan neljänkympin kriisi menossa...jooooo että sellanen kriisi ja minkäslaisen kriisin mun elämääni toit näin tehtyäsi...mihin mä voin enää uskoa,usko itseenikin on mennyt kaiken myötä!!Ja sitten taas välillä olen sitkeä sissi,muahan ei kukaan lannista,kyllä mä tästä selviän!!Jännä juttu muuten että mulla ei ole tullu mieleenkään kostaa miehelleni,en halua alentua samalle tasolle!!! Oih ja voih...menisipä aika eteenpäin ja toisi ajatuksille rauhan ja luottamuksen takaisin,käykö niin koskaan???