Onko lähipiirissäsi ihmistä jolle pystyt olemaan aina rehellinen? itsesi mukaanlukien.
Rehellisyydestä
Sarvikuonokas
781834
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 78
Vanhimmat
Ei ole. Eikä ole varmaankaan kenelläkään muullakaan. Joka muuta lausuu - valehtelee.
Sitäpaitsi pienen kontrollin illuusion on todettu olevan mielenterveydelle erinomaisen eduksi.
Vakavasti masentuneet ihmiset havaitsevat maailman monasti äärimmäisen realistisesti.
kiinnostaisi joskus kokeilla..
Itse tuossa rupesin oikein tosissani miettimään, että olisikohan se valaiseva/vapauttava vai vain lyhyt kokemus.
etten laita itseäni sellaiseen tilanteeseeen että mun ei tarvitse kertoa mitä oikeasti ajattelen.
puhuu mitä puhuu, mutta todellisuudessa ajattelee asian omassa kopassa.
raha, palvelukset, jeesaukset jne. hoidan luonnollisesti rehellisesti
olevasi itselles rehellinen?
aina...syyllinen löytyy peilistä
Sanoisin, että assit ovat rehellisiä ihmisiä.
Ns. normaalit ihmiset tuskin koskaan.
naiseni, tosin C:lle ei voi aina olla ihan rehellinen.
mainitse C:tä.
Miehelle veli ja Naiselle sisko on varmaan eräs sellainen henkilö.. Ainakin jos on suht samanikäisiä.
täytynee vastata, että mulla ei ole sellaista ihmistä, jolle voisin kertoa ihan kaiken, mutta on olemassa eri ihmisiä joiden kanssa voin keskustella eri asioista.
näytät olevan ainakin itsellesi rehellinen :)
ei pysty olemaan edes itselleen rehellinen, siitä olisi hyvä ensin aloittaa.Tutki miten moneen asiaan on ihminen sitonut minäänsä ja miten moneen asiaan sitonut totuutensa.(esim,uskonto,politiikka)Suurimpaan osaan ihmisen pitäisi vastata Ei tiedä , eikä kyllä ja ei.Lukekaa Anthony de Mello Havahtuminen.
Anthony de Mello Havahtuminen, suosittelen myös sitä teille kaikille.
lisäksi on kaksi frendiä.
aina rehellinen.. etkä aina vain "kannustava"
että Lady Chatterleyllä oli salarakkaana ja naiskentelukumppanina puutarhuri.
Olisi ehkä syytä harkita hienoista varovaisuutta tämän petollisen, viekkaan ja viettien valtaaman Ladyn suhteen.
mä en ole lukenut tota kirjaa, mutta nimi sellaisenaan oli sen verran hyvä, että päätin ottaa sen käyttöön.
Nimen painolastista huolimatta, en usko että minulla on syytä huoleen.
rehellinen. Oltuani eräässä asiassa epärehellinen, ei ole muuta vaihtoehtoa.
kärähdit valehtelusta?
lyhykäisesti, että joo. Tapaus on kuitenkin jo vanha, enkä enempää ala sitä puimaan.
en vaadikaan.
siinä on kohtia jolloin käsi voi väkisinkin hakeutua peiton alle ja..:)
noin niin kuin muutenkin hyvä kirja?
mutta odotettavaa etteivät naiset juurikaan osallistu näihin rehellisyys/omatunto -keskusteluihin.
vaikea pyytää sellaista mitä ei ole..
Tosin aloituksen oletuskin on, että kukaan ei pysty olemaan täysin rehellinen.
kun naiset usein rymistelevät norsulauman tavoin vastaamaan kysymyksiinkin, jotka on suunnattu vain miehille... tämä nyt koskettaa kuitenkin kaikkia.
..ympäripyöreään tapaansa.
Naisilla sattuu nyt vain olemaan muita hommia. Itse tulin just pihalta, juon nyt koneen äärellä kaffet ja palstailen vähän aikaa. En kuitenkaan tässä kovin pitkään istu. :)
on aina valmis kuuntelemaan. hänelle voin soittaa vaikka keskellä yötä, kertoa aivan kaiken. Hän ei naura, arvostele tai moiti. Molemmat ollaan koettu paljon joten kuuntelija on ollut tarpeen! Kiitos K.A!
jos kaverisi on innoissaan tekemässä / suunnittelemassa jotain.. Niin sanotko hänelle koskaan, että "tuohan on totaalisen tyhmää ja järjetöntä"
johon kukaan ei voi vastata myöntävästi, en siis minäkään.
Jessekin oli ja meni, historiallisena henkilönä tai bestsellerin marttyyrisankarina - miten vaan.
että yli puolet väittää tässä aloituksessa väittää olevansa rehellisiä ties kuinka monelle.
valehtelee tällä hetkellä itselleen.
Huomasin vasta nyt kuinka ovela kysymykseni oli :D
jaksaisko kukaan vastata kysymykseen: "Oletko ikinä valehdellut?" Itse ymmärsin kysymyksen vähän suurpiirteisemmin, samalla tavalla miten Hossi asiaa lähestyi.
oli tarkoitettu ajatusleikiksi..
Kiinnostaisi tietää / kokeilla, mitä täydellinen rehellisyys esim yhtä ihmistä kohtaan saisi aikaan.
on jo tehty elokuva: Jim Carreyn Liar Liar. eli huonostihan, tai no hyvinhän siinä kävisi.
Luulis sun yltävän vähän parempaan :P
nähnyt sitä leffaa?
Hauska ekalla kerralla..
Mutta tässä ajattelin lähinnä pitkäaikaista rehellisyyttä kahden ihmisen välillä..
En yksittäisiä heittoja tyyliin "katson sun tissejä"
jotta absoluuttinen rehellisyys toimisi, pitää sen olla molemminpuolista ja osapuolien täytyy olla tietoisia asiasta.
Olisiko tuo mahdollista ilman, että toinen vaipuu jossain vaiheessa itsesääliin?
varmaan henkilöstä, mutta jos molemmat tosiaan tietävät sen, että aina puhutaan totta, niin silloin totuuden kuuleminen kysymykseen: "Näyttääks mun perse näis housuissa isolta?" ei pitäis olla ongelma.
"Musta tuntuu että sä et tule koskaan löytämään itselles sopivaa kumppania" ?
pitäis vastata: "Lopeta toi itsesäälissä rypeminen ja keskity olennaiseen!"
Kukaan ihminen olla koskaan täysin rehellinen ? Ei mielestäni. Pikemminkin voitaisiin kutsua ihmisistä jotka pyrkivät olemaan rehellisiä.
Itse ainakin pyrin olemaan rehellinen kaikille ihmisille eikä lähipiiristä voi eroitella ketään erikseen jolle olisin enemmän rehellinen kuin toiselle.
Onko epärehellistä jättää jollekulle kertomatta, mitä toiselle kertoo?
Teet näitä valintoja kuitenkin päivittäin vapaasta tahdostasi. Taatusti olet rehellisempi/ suorempi/ avoimempi toisille kuin toisille. Onko niillä sitten tekemistä toistensa kanssa. Mene tiedä.
´Pyrkimys rehellisyyteen´ oli hyvä lisäys, suorastaan tyhjentävä. Se todistaa epärehellisyyden kaikkivoipaisuuden.
Joutuu tekemään just tuossa mitä jättää kertomatta. Mulla on työssä se ongelma et sanon liiankin suoraan et "huonosti tehty" ja olen pyrkinyt ihan tietoisesti vähentämään rehellisyyttäni. Eli jätän vain sanomatta jotain ja teen parannus ehdotuksia.
On vaan inhimillistä ja olennaista, koskaan ei vois sanoa ei koskaan joten tässä mielessä täysin rehellistä ihmistä ei ole olemassakaan.
Ei kertomatta jättäminen ole myöskään valehtelemista tai no riippuu tietysti aiheesta, jokaisessa näkökannassa on molemmat puolet niin rehellisyys kuin valehteleminenkin.
Omille veljilleni voin olla 100% rehellinen, äitilleni ja työnantajille. On myös muutama ystävä joille voin sanoa kaiken niinkuin se on. Mutta valtaosalle elinpiiristäni joudun vain jättää sanomatta jotain. Itselleni olen rehellinen.
Pakko myöntää että aina ei kaikkea voi sanoa, se johtuu myös siitä että ihmisiä on erinlaisia eivätkä kaikki edes halua kuulla totuutta. Pidän itseäni rehellisenä ihmisenä, en valehtele.
Sama homma. Mulla on oma lähipiiri jossa 100% rehellisyys ilman tunnontuskia. Mut sitten muuten joutuu jättämään sanomatta, en koe sitä valehteluksi. Pidän myös itseäni rehellisenä, se että on itselleen rehellinen on tärkeintä.
eksälle pystyn olemaan ihan täysin rehellinen.
Vanhempien ja lähimipien ystävienkin kohdalla joudun piilottelemaan jotain puolia itsestäni koska epäilen vahvasti, ettei heidän suvaitsevaisuutensa ihan riittäisi minuun 'kokonaisuudessaan'. Suoranaisesti ei ole koskaan tarvinnut silti valehdella.
ja sun ex.. Oot jo vähän ennalta-arvattava :(
no on mulla toki läheisimmät ystävät sellasia, joihin luotan mutta ei nekään kuitenkaan kaikkea voi tietää. Paitsi ne, jotka näkee mun sisälle. Mun mielestä sellanen ihminen vaan voi parhaiten tietää, jonka kanssa on ollut ja elänyt samaa elämää.
oikein hyvin tuon vastauksen.. Mutta sulta se tulee liian usein.. Voit toki jatkaa.. Mut nyt alat saamaan monoa perseeseen aina kun näen sun tekstissä tuon lyhenteen.
Onnekseni oon saanut muutaman sellaisen ihmisen elämääni. Tietty nyt voi miettiä kuinka rehellinen meistä kukaan pystyy todella olemaan jos ajatellaan tosi pitkälle. Voiko esim. silloinkin olla rehellinen vaikkei ihan kaikkea kerro vai riippuuko se siitä kenelle kertoo? Tarviiko kaikkea kertoa? Missä menee raja mitä ei tarvi kertoa, mutta silti on rehellinen?
Että miksi ylipäänsä ihmiset haluavat olla rehellisiä.
On mahdoton olla täysin rehellinen loukkaamatta ketään.
Tuntuu että koko elämä on pelkkää mielistelyä ja toisten käyttäytymisen ennakointia.
tuli joskus aika mielenkiintoinen dokumenttikin.
Siinä käsiteltiin valehtelua eri näkökulmasta kuin yleensä. Siinä mietittiin juuri sitä, että oikeastaan tietynlainen valehtelu on pakon sanelemaa, jotta me ylipäätään pystyttäisiin elämään täällä toistemme kanssa ja toimimaan sovussa. Mielistelyähän se tietyssä mielessä on, mutta parempi vaihtoehto kuin jatkuva tukkanuottasilla oleminen.
Rehellinen pitää toki pyrkiä olemaan sekä itselleen että muille, mutta raja on melkoisen häilyvä. Mitkä asiat on niitä, jotka voi jättää sanomatta? Jos jollakulla on vaikka vähemmän kaunis nenä, niin sen varmaan voi jättää sanomatta mutta entä jos tietää esim jonkun toisen tehneen jotain mikä loukkais jotain toista? Jättääkö silloin kertomatta vai onko parempi olla rehellinen, vaikka on periaatteessa ulkopuolinen?
omien moraalikäsitystensä ja omantuntonsa mukaan.. Näinhän se on aina mennyt.
Jotenkin tuntuu että suorapuheisuutta pidetään liian negatiivisena asiana. Kohta ollaan jo tilanteessa, jossa perusoletus on, että "noin se sanoi, mutta ei se sitä tarkoittanut"
ole negatiivinen asia. Pahimmat särmät on vain hyvä ehkä hioa pois, jottei tarpeettomasti loukkaa toisia. Suorapuheisuuttakin kun on monenlaista, kaikkien tarkoituksena ei ole olla vain rehellinen vaan mukana on myös näyttämisenhalua tai tarkoituksellista loukkaamista... Asioista täytyy kuitenkin uskaltaa sanoa sellaisina kuin ne on, muuten menee aivan turhaks hissutteluks ja se taas vääristää kaikkea.
Jokainen toki toimii omantuntonsa mukaisesti, mutta joskus on ollut tilanteita joissa en oo ollut täysin varma mikä on oikea tapa toimia. Nuorempana mä olin todella ehdoton siinä, että aivan kaikki pitää kertoa ja täytyy olla yltiörehellinen, mutta vanhemmiten tuota on alkanut katsoa jotenki eri tavalla. Rehellisyys on edelleen mulle ehdottoman tärkeää, mutta se on saanu muitakin sävyjä kuin musta ja valkoinen.
kolme.
Yksi mies ja hänen vaimonsa ja toinen nainen.
miten onnistuu totuuksien laukominen päin kaverisi vaimoa kaverisi ollessa paikalla?
esimerkin millaisessa tilanteessa.
ps. parisunnassa ovat eläkkeellä.
Kolmas nainen vastavsti asuu yksin ja on minua hieman vanhempi.
Vaimo:
"Että mä tykkään tosta uunilohesta, siinä mä onnistun aina"
Vastaat:
"...Ja aina pyydät mut sitä paskaa syömään"
kyse oli graavilohesta ja kerroin syöväni sitä pelkästään pitkin hampain.
Sain lohikääryleitä (lohimedaljonkeja?)
Sinänsä en milloinkaan sano ruokaa paskaksi.
Ehkä joskus alle 30 v. olen niin saattanut sanoa.
Mjoo no tuo kirosana tuskin kuuluu sanavarastoosi, mutta noin ajatusasteella..
vastaavaa sanaa ruotsista "Shit".
Kyllähän sitä kaverinaisetkin joskus pistää panettamaan, mut sitei sovi myöntää edes itelleen.
On kyllä, se on sitten eri asia kuinka rehellinen sitä oikein pystyy/haluaa olla. Tuppaa meinaan porukka oleen sellaista ettei oikein kestä rehellisiä vastauksia.
Katson olevani rehellinen aina lapsilleni, koska haluan että he saavat realistisen käsityksen asioista ja pystyvät näin varautuun tulevaan. Ex-miehelleni olen tietysti yltiörehellinen, yhtään en säästele :)
Itselleni olen todella rehellinen.. voin hyväksyä muilta vaikka mitä mutten itseltäni mitään. Yleensä naiset hieman kaunistelee vaikkapa kaloreitten kirjauksessa. Meikä laittaa just niin kuin lukee tai hieman yläkanttiin määrät. On kyse sitten mistä hyvänsä ja olisi pelkästeen minun silmilleni tarkoitettu, niin en silti kaunistele enkä pyöristele mitään. Eihän semmoisesta hommasta ole sitten edes mitään hyötyä.
Ylipäätänsäkkin pyrin oleen aina rehellinen vaikka yleensä saankin kärsiä siitä tavalla tai toisella, mutta tyyliäni en silti vaihda. En halua enkä jaksa alkaa laskelmoimaan yms yhtään mitään.
Itseni mukaanlukien pystyn olemaan rehellinen muutamille ihmisille. Eräs kaverini on sellainen. Joidenkin ihmisten kanssa vain on toisenlaista olla, voi olla vapautunut. Myös se että tietää henkilön olevan tarpeeksi fiksu ymmärtämään asioita, helpottaa oloani sen henkilön seurassa.
itseni mukaan lukien muutamia.
Paljon on myös semmoisia joille ei nyt kannata ihan rehellisesti kertoa aivan kaikkea vaan kaunistellen ja vielä enemmän ei niin lähipiiristä. Aina silloin tällöin joutuu pakostakin miettimään kestääkö jonkun esim. ikä kehitys vielä tiettyjä asioita täysin asioiden oikeilla nimillä puhumisen vai pikkuisen kaunistellen, myöskin se tosiseikka merkitseekö tietyn asian mainitseminen yhtään mitään tietyissä kuvioissa esim. selkeä yksinkertainen esimerkki (ilman syvällisempää ajatusta): Missä sä olit noin kauan? Kysyy mies kahvitus pöydässä, joissa paljon muitakin ihmisiä, niin sopii miettiä hyvänkäytöksen puitteissa vastaako suoraan: Tuli sen verran kauhee paska, etten meinannut saada millään ulos ja sitten sitä tuli lisää ja lisää...
Itseni mukaanlukien? Ihminen, joka ei pysty olemaan rehellinen itselleen eikä tiedosta ongelmaa, ei luonnollisestikaan kykene arvioimaan asiaa.
Olen monesti miettinyt, olenko itse sellainen patologinen parhainpäinselittelijä. Olen tullut useisiin, toisistaan hyvin paljon poikkeaviin tuloksiin mielialasta riippuen.
päänsisäisestäparhainpäinselittelydialogista?
G1 "vittu se oli sille ihan oikein"
G2 "no kuka mä oon arvioimaan sitä mikä kellekin on oikein"
G1 "no toi tekee mitä huvittaa, mä teen kans mitä huvittaa"
G2 "mut oonks mä vähän liian toraisa"
G1 "no ite se kurppa alko sen mäkätyksen"
G2 "voisko silti reagoida jotenki lauhkeemmin"
G1 "minkä vitun takia"
G2 "se olis nättiä"
G1 "nättiä ja nättiä, saa mitä tilaa saatana"
G2 "mä olen aika kusipää"
G1 "joo mä olen aika kusipää"
G2 "eli mikä ongelma"
G1 "haluunksmä olla kusipää"
G2 "no en"
G1 "noni! mä oon siis kusipää!"
G2 "kuule mä en rupee mulle ryttyilee"
G1 "mennään kotia"
G2 "okei"
G1 "vituttaa silti"
G2 "niin vituttaa"
G1 "ens kerralla sit mietin vähän"
G2 "no saatana ämmä alko ite vittuilla ni miks mä en voi vittuilla takas"
G1 "tästä olen keskustellu aiemminki"
G2 "niin olen"
jotain tällasta
eivät halua rehellisyyttä, vaan kuulla mitä haluavat kuulla.
Olen välillä liiankin rehellinen, yritän olla vähemmän.
jolle pystyn tai pystyisin kertomaan rehellisesti minkä asian vain. Itse pyrin olemaan rehellinen itselleni, mutten tiedä kuinka siinä onnistun, välillä kai huonommin, välillä paremmin. Kumma muuten, miten jossain vaiheessa (murrosiässä) vanhemmilleen lakkasi olemasta rehellinen. Nykyään ei tarvitse enää salailla jotain kännikokeiluja ja poikaystäväkuvioita (ei kai silloinkaan olis ollut pakko) vaan nykyään täytyy ajoittain valehdella tai jättää kertomatta siksi, että haluaa säästää toiset murheilta, joissain ihan pikku asioissakin...
Oma paras ystävättäreni, mieheni ja yhteinen ystävämme. Siinäpä ne.
Heille Pystyn olemaan rehellinen, mutta en aina halua. Mitähän siitä nyt tulisi, en minä aina halua olla rehellinen ja kertoa kun olen eri mieltä jostain, joku on vähän lihonut, joku joi vähän liikaa, jollain on liikaa hajuvettä... huomaavaisuus ennen kaikkea ja taju siitä milloin pitää olla rehellinen ja milloin ei. Hyvä tietää kuitenkin että noille ihmisille Voi olla rehellinen jos sen hyväksi näkee.
***
ukolle, pitää olla rehellinen.
kuin itseni. Siis ihan kaikista asioista ihan täysin rehellinen / avoin.