Onko näin? Onko se niin kauheeta halata sitä eukkoa silloin tällöin! Tai kun eukko yrittää keskustella ja kysyy suoraa että oletko onnellinen tässä suhteessa niin vastaus on tyly "joojoo mut nää keskustelut ahdistaa". Nää keskustelut?! Enhän ole aikaisemmin edes kysynyt tai vaatinut tunnetilityksiä saatika vaatinut sanomaan rakastan sua (sen kuulin kännisen suusta 4vuotta sitten tähän tapaan; millon mä vaimo olen viimeksi sanonut rakastavani sua? vastasin etten muista johon hän kuin ison urakan tehneenä, No nyt sen sitten sanoin!)
Millä teihin miehet sais vähän romantiikkaa? vai onko lapsellista edes sellaista haluta? Ei ihme että monilla naisilla on salarakas...
Millä teihin miehet sais vähän romantiikkaa? vai onko lapsellista edes sellaista haluta? Ei ihme että monilla naisilla on salarakas...
Vastaukset 24
Vanhimmat
Miksei se "romanttinen salarakas" sitten ole sun miehes?
Vai kuuluuko "salarakkaan" rooliin jotenkin tuo epämääräinen ja salaperäinen ominaisuus "romanttinen".
Tai jos sattuu miehen kelpuuttamaan niin sehän on kuin suhteen alussa, kaikki on niin jännää ja uutta. Kyllä se omakin mies suhteen alussa piti hyvänä ja piti kädestä kii. Se arki se arki, se tekee tehtävänsä. Sitä huolta ei salasuhteessa ole.
kirjoittamassa höpöjä, muistutukseksi:
"Millä teihin miehet sais vähän romantiikkaa? vai onko lapsellista edes sellaista haluta? Ei ihme että monilla naisilla on salarakas..."
Kysymys siis kuului:
"Miksi salarakas ei ole naisen mies?"
Vai onko kyse pelkästään miehen varakkuudesta joka lopulta maksaa naisen vaatteet, korut, auton ja tietämättään rakastajan?
ne laivatkin seilaa, ja ilmeisesti myös typerät kanat.
Pitäiskö miestenkin sitten aloittaa säännöllinen keskustelu naisten kanssa esimerkiksi peeniksenä koosta ja muista panotaidoista. Eiks se ois kiva keskustella joka toinen päivä aiheista 'onko peenikseni tarpeeksi iso, onko koolla väliä ja olenko hyvä vai huono pano'. Ei yhtään kiusallista , rasittavaa ja ahdistavaa, eihän??
Et ole tosissasi?? Jos melki 10 vuoden suhteessa kerran yrittää saada miehen puhumaan että onko hän tyytyväinen suhteeseen niin mitä tekemistä sillä on peniksen tai seksin kanssa? Ei mitään! Joku on selvästi sitä mieltä että penis on elämässä kaikki kaikessa.
mieleen mitään muutakaan yhtä kiusallista keskustelun aihetta naiselle.
Mitä sä haluat kuulla tuossa keskustelussa, sen että kattelen pornoa ja haaveilen toisista naisista seksuaalisesti koko ajan. Sen että välillä on sellaisia hetkiä että haluttais pistää nyytti kasaan ja kadota samantien, sen että välillä sä käyt hermoon kuin tikku kynnen alla. Kuinka rehellistä keskustelua olet valmis sit käymään asian tiimoilta???
haluaisin sen tietää! Ei sitä tunteilleen mitään voi, teoilleen kyllä! Kestän mitä vaan kunhan puhuisi rehellisesti. Vaikka sitten haluavansa sitä vierasta naista tai eron, aikuisihan sitä ollaan.
mikään noista ei vielä tarkoita sitä että haluaa eron, tuota se parisuhde vaan 10 vuoden jälkeen voi olla.
Pystytsä kuuleen tuon kaiken, keskusteleen asiallisesti ja jatkamaan sen jälkeen kuin koskaan ei ois mitään tapahtunutkaan???
joten onko väärin jos haluan olla varma että mies on siinä suhteessa jossa oikeasti haluaa olla? Itsellänikin on oikeus saada tuntea itseni tärkeäksi ja nyt ei siltä tunnu.
ihminen olla varma mistään muuta kuin siitä että jokaisesta meistä joskus aika jättää, ei mun mielestä.
Eli sun nyt sit pitää vain saada kuulla se perus 'kyllä kulta' hinnalla millä hyvänsä, huolimatta siitä että se tulee samalla lailla apteekin hyllyltä kuin 'näyttääks mun perse liian isolta' tai muut vastaavat elähtäneet itsestäänselvyydet. No jos se tekee sut onnelliseksi ja tyytyväiseksi ja saa jättämään rauhaan seuraavat 10 vuotta niin ehkä se ei sit tosiaan ole liikaa pyydetty.
kun sille vähän kullittelee, -joka merkityksesä- sanat on sanoja vaikka olisivat kuinka kauniita, teot merkitsee!
Eihän se ole kunnon suhde jos ei hellyyttä osaa antaa, ja nyt ei puhuta seksistä :)
Menee tyylillään.
Osa ei todellakaan puhu eikä pukahda ja jos asiasta keskustellaan, hermot meni. Mies joka tälläisistä ei paljoakaan pöhise taitaa ajatella et mihinkäs tuo eukko siitä mahtanee hävitä sekä hän todennäköisesti on varustettuna todella heikolla itsetunnolla ettei uskalla avautua eikä näyttää omia tunteitaan. Pitää leikkiä kovista ku äijät ei hempeile.
Sellaiset miehet jotka tunteilee ja puhuu asioista he osaavat arvostaa kumppaniaan sekä haluavat tehdä asioita suhteen toimivuuden eteen. Nämä miehet uskaltavat tunteilla sekä haluavat tuoda julki et mieheltäkin löytyy tunteita.
Jokainen nainen sit valitkoon mitä itse haluaa ja mihinkä tyytyy.
tajusi ettei tässä ollut elimen koosta puhe!
:)
Asioita pelkästään vehkeillään ja osan mielestä yhtälössä on heti jotain vikaa.
Mielummin paikallaan olis miettiä kannattaisko itse tehdä jotain toisin, näin ehkä parempi?
Voidaanko tästä vetää johtopäätös, että monet naiset eivät kerta kaikkiaan osaa valita kumppanikseen tunteensa näyttävää miestä? Kun parinvalinta on ensin mennyt persiilleen, niin sitten haikaillaan salarakkaan perään.
Tosin ehkei tunteensa näyttävän miehen tarvitsekaan vakiintua. Puhumattomaan mieheensä tympääntyneitä himokkaita pikkurouvia kun pukkaa sisään ovista ja ikkunoista. Mitäs sitä parisuhteella, kun pullasta voi noukkia rusinat muutenkin.
Mutta onko tästä oravanpyörästä kiittäminen miehiä, naisia, vai peräti molempia?
Mutta kuinka mies joka suhteen alussa on avoin muuttuu vanhenmiten juroksi? ikäkriisi? Tylsistyminen? aikuistuminen? tressi?
Ja tekstiä salarakkaista kommentoin vielä sen verran että olen törmännyt jo moneen (niin miehiin kuin naisiinkin)tuttava piirissäni kellä on salasuhteita ja moneen naiseen jotka ovat olleet ensin pari suhteessa miehen kanssa mutta vaihtaneet naiseen. Usko pysyvään suhteeseen on karissut.
Minä tunnen melkoisen määrän ihmisiä, myös lesboja, sekä bi- ja homoseksuaaleja. En ole yhdenkään kuullut perustelleen seksuaalista suuntautumistaan aiempien kumppaneiden puhumattomuudella. Että sikäli todella outoja ovat kokemuksesi.
Mutta noin muuten varmaan on normaalia, että pariskuntien kanssakäyminen kaikissa muodoissaan vähenee ajan myötä. Vieraissakäymiseenkin on monia syitä. Kumppanin huomioimattomuus varmaan yleisimpänä, onpa se sitten henkistä tai fyysistä laatua.
Tästäkään huolimatta ainakaan oma uskoni pysyvään parisuhteeseen ei ole karissut. Elänhän sellaisessa itsekin ja vieläpä onnellisena. Ja niin väittää vaimokin elävänsä, mutta me tosin olemme aina puhuneet ja pussanneet.
Kyllä sitä tulee leperreltyä silloin tällöin, etenkin kunnon vaakamambon jälkeen sitä toinen tuntuu paljon rakkaammalta.
Puhutaan niille ja pussataan niitä, jotka on sen ansainnut. Millähän perusteella sinäkin olet ukkosi valinnut? Sitä vai mitä se oli saa mitä tilaa vai miten se meni.
"Sitä saa mitä tilaa" heitto ei aina toimi. Ota huomioon, että joku on voinut mennä naimisiin aivan toisenlaisen hepun kanssa naimisiin, kuin miksi hän on 10-15 vuoden jälkeen muuttunut.
vanhetessaan. Jospa heppusi on sitten huomannut että avoimuudesta on ollut vain haittaa. Kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan ja naisten ollessa kyseessä sitä yleensä myös käytetään. Olet ehkä onnistunut siinä mihin suurin osa naisista ei ikinä pysty, eli muuttaamaan miestään.
ettei turhia lätise. Mikään oo ällöttävämpää ku päivä toisensa jälkeen sokerisia sanoja korvaan lipertävä ja iilimadon lailla korvakäytäviä nuoleskeleva limanuljaska...
Mun nainen on siinäkin mielessä poikkeuksellinen, että se vaihtaa aiheen sellaseksi josta muakin huvittaa keskustella, jos siis heti ei mee tunnetilityskeskustelunavaukset läpi, sitte mä hetken päästä tilitänki jo ihan huomaamattani sitä kuin ihana se on.
sanottu, toi neljän vuoden takainen lausahdus:) Ei se ole aina niin, että "kaikki naiset sitä" ja "kaikki miehet tätä". Mä itsekin olen ajoittain jurouteen (heh) taipuvainen ja jos mies ilmoittaisi silloin, että mä haluaisin nyt keskustella tästä meidän suhteesta, niin mä vastaisin takuulla: "mä en haluaisi".En mä mitään pahaa tarkoittaisi, olisin vain rehellinen:P Kyllä rakkaudessa teoilla on loppukädessä enemmän vaikutusta kuin jollain hienoilla sanankäänteillä, ainakin musta... Tarviiko niitä rakkaudentunnustuksia laskea, tärkeintä että tulevat spontaanisti, eivätkä käskemällä tai tarkoitushakuisesti.