Terve,
aivan pakko avautua tänne, sillä olen läpen kyllästynyt samanikäiseen serkkuuni.
Olen jo pienestä pitäen "vihannut" häntä, mutta olemme silti joutuneet olla tekemisissä.
Hän kuvittelee olevansa jossain sodassa minua vastaan, sillä olemme samanikäisiä ja haluaa aina olla jotenkin parempi. Hän piilottaa selkeän kateellisuutensa piikittelyyn.
Aloin seurustelemaan 16-vuotiaana erään pojan kanssa, joka on puoliksi espanjalainen. Serkku alkoi vihjailemaan, että "en ymmärrä semmosia mitkä voi seurustella joidenkin ulkomaalaisten kanssa, hyi." Ja aina jos kävimme jossain poikaystäväni ja kavereitteni kanssa, serkkuni tunki joskus mukaan, ja heitti vitsiä ulkonäöstäni ja oli itse pannut parastaan, koska tiesi olevansa nätimpi kuin minä.
Yhdessä vaiheessa hän halusi hirveästi pientä koiraa. No, me otettiin meidän perheen pieni Bichon frise. Nykyään serkkuni kuulemma VIHAA koiria yli kaiken. (tietysti kätkeäkseen kateellisuutensa). Kerroin myös menevämme äitini kanssa lomalle pariisiin kesän lopulla, johon hän tokaisi "tosi makeeta, vihaan ranskalaisia." ??
Suututtaa että hänen pitää koko ajan peittää epävarmuuttaa, kun sen näkee niin läpi! Lisäksi hän esittää kavereilleen olevansa mikä lie porvari, jonka isukki ostaa hänelle kaiken. Vaikkei niin edes ole. ARGH.
En kuitenkaan pääse hänestä eroon, vaikka haluaisin. Emme nykyään näe usein, mutta hän kinuu niin kauan, että menen hänen luokseen. Oikeasti haluaisin hänet vaan pois elämästäni, ettei tarvitsisi kuunnella tollasta paskaa.
aivan pakko avautua tänne, sillä olen läpen kyllästynyt samanikäiseen serkkuuni.
Olen jo pienestä pitäen "vihannut" häntä, mutta olemme silti joutuneet olla tekemisissä.
Hän kuvittelee olevansa jossain sodassa minua vastaan, sillä olemme samanikäisiä ja haluaa aina olla jotenkin parempi. Hän piilottaa selkeän kateellisuutensa piikittelyyn.
Aloin seurustelemaan 16-vuotiaana erään pojan kanssa, joka on puoliksi espanjalainen. Serkku alkoi vihjailemaan, että "en ymmärrä semmosia mitkä voi seurustella joidenkin ulkomaalaisten kanssa, hyi." Ja aina jos kävimme jossain poikaystäväni ja kavereitteni kanssa, serkkuni tunki joskus mukaan, ja heitti vitsiä ulkonäöstäni ja oli itse pannut parastaan, koska tiesi olevansa nätimpi kuin minä.
Yhdessä vaiheessa hän halusi hirveästi pientä koiraa. No, me otettiin meidän perheen pieni Bichon frise. Nykyään serkkuni kuulemma VIHAA koiria yli kaiken. (tietysti kätkeäkseen kateellisuutensa). Kerroin myös menevämme äitini kanssa lomalle pariisiin kesän lopulla, johon hän tokaisi "tosi makeeta, vihaan ranskalaisia." ??
Suututtaa että hänen pitää koko ajan peittää epävarmuuttaa, kun sen näkee niin läpi! Lisäksi hän esittää kavereilleen olevansa mikä lie porvari, jonka isukki ostaa hänelle kaiken. Vaikkei niin edes ole. ARGH.
En kuitenkaan pääse hänestä eroon, vaikka haluaisin. Emme nykyään näe usein, mutta hän kinuu niin kauan, että menen hänen luokseen. Oikeasti haluaisin hänet vaan pois elämästäni, ettei tarvitsisi kuunnella tollasta paskaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ootko varma että serkullasi on jotain juuri sua vastaan? Mä nimittäin tunnen parikin tollasta ihmistä, jotka vastaa aina joka asiaan "aijaa, mä kyllä vihaan sitä" tai "en mä ainakaan haluais" tms. Itse kutsuisin ilmiötä vaan yleiseksi negatiivisuudeksi, joka voi kyllä muiden mielestä olla suunnattoman raivostuttavaa.
Ei siis kannata ottaa serkkusi kommentteja kovin vakavasti. On ihan oma ongelmansa, jos kaikkeen täytyy suhtautua noin negatiivisesti.
Juu voihan se olla, mutta outoa että hän kuitenkin haluaa niin paljon viettää aikaa mun kanssa.
koko muuta maailmaa.
kun tuolla lailla inhoaa kaikkea mistä joku sattuu tykkäämään.
Jos ei tokene niin lakkaa olemasta sen kanssa.