Olen lukenut tältä saitilta ihmisten mielipiteitä, että työttömän on oltava valmis tekemään mitä tahansa työtä työvoimapulan vaivaamilta aloilta. Siivousta, rakennustöitä, hoitotyötä yms. Ajatellaan, että tässäpä ratkaisuna työttömät paikkaamaan työvoimapulaa. Ei ymmärretä, että työttömät ovat erittäin heterogeeninen ryhmä. Eli tarkoittaa sitä, että vain osalla on potentiaalisia mahdollisuuksia näihin ammatteihin.
Jos työvoimapulan vaivaamaan ammattiin laitetaan kuka tahansa työtön johtaa se vääjäämättä ongelmiin. Kaikissa ammateissa on omat vaatimuksensa, niin koulutuksen kuin fyysisen kuormittavuuden suhteen. Tällä hetkellä työvoimapula vaivaa fyysisesti kuormittavia aloja.
Työvoimaa palkatessa on otettava huomioon kuka pystyy tekemään tällaisia töitä. Tiedän tapauksen, jossa nelikymppinen työtön nainen kouluttautui toiveikkaana perushoitajaksi. Oli viisi vuotta ammatissa ja joutui sairaseläkkeelle tuki- ja liikuntaelin vaivojen takia. Eikö olisi pitänyt fyysinen soveltuvuus ammattiin tutkia jo ammatin valinta vaiheessa. Mitä tapahtuu jos neljän kymmenen paremmalla puolella olevat kouluttautuvat noin vain rakennuksille tai siivoojan työhön.
Entä akateemisesti työttömien palkkaaminen työvoimapulan vaivaamille aloille. Voi olla hyvä alkuvaiheen ratkaisu, mutta pidemmän päälle aivan järjetön kustannus syistä. Nimittäin on todella kallista jos siivoojiksi tai perushoitajiksi tai rakennuksille koulutetaan yliopistosta filosofian maistereita, humanististen tieteiden kandeja, kauppatieteiden maistereita jne. Eli tämäkään ei ole mikään kestävä ratkaisu. Akateemisten työttömyys kertoo enemmän valtion(siis päättäjien) tekemistä virheistä koulutuspolittiikassa. Eli rahoitetaan korkeastikoulutettujen määrällistä tuotantoa vaikka työpaikkoja ei ole. Tiedän tapauksen, jossa eräs kaksinkertainen maisteri (toinen tutkinto ulkomailta) siivosi Sol:illa. Aivan järjetöntä ja miten kallista rahan haaskausta. Akateemiseen työttömyyteen pitäisi soveltaa tehokkaampia rekrytointikanavia ja muuntokoulutusta. Eli koulutetaan omaa alaa sivuavalle alalle lyhyellä koulutuksella. Siten aiemmin suoritettu tutkinto voidaan hyödyntää.
Entä muut työttömien ryhmät?? Sairaat, alkoholistit, eri tyyppiset vammaiset, ulkomaalaiset, kouluttamattomat??? Pitäisikö heidät laittaa noin vain työvoimapula aloille?? Miten alkoholisti suoriutuu bussikuskina tai perushoitajana tai siivoojana entä vammainen??
Näihinkin ryhmiin löytyy ratkaisuja. Ne oikeat ratkaisut eivät löydy tältä sivustolta eikä ministeriöstä, eikä viranomaisilta. Ne ratkaisut löytyy näitä ryhmiä erikseen tutkimalla. Eli menemällä näiden ihmisten luokse ja tutustumalla niihin syihin miksi he ovat työttömänä. Miksi ulkomaalaisia ei edelleenkään haluta töihin muihin kuin työvoimapulan vaivaamille aloille?? Miksi sairaat, alkoholistit ovat edes työttömyyskortistossa. Eikö heille löydy muuta paikkaa yhteiskunnassa??. Eikö yritykset voi räätälöidä työtehtäviään siten, että lievästi vammaiset tai vajaakuntoiset voivat niistä suoriutua. Eihän työn tekeminen nyt niin vaikeaa kuitenkaan ole. Entä muut pitkäaikaistyöttömät tai kotiäidit, jotka ovat tärkeänä työnään kasvattaneet lapsia veronmaksajiksi suomalaiseen yhteiskuntaan. Miten nämä ihmiset voisi saada työelämään siten, että he säilyttävät itsetuntonsa ja kokevat olevansa hyödyksi ja heistä on hyötyä tärkeinä veronmaksajina. Tästä ryhmästä voisi löytyä potentiaalia työvoimapulan vaivaamille aloille ja muuallekin.
Työttömyys, josta täällä suu vaahdossa kirjoitellaan on yhteiskunnan yksi keskeisiä ilmiöitä ja vakava ongelma mikäli paisuu isoksi. Ilmiönä herättää värikästä keskustelua luterialisen työorientoituneessa Suomessa.
Tosiasia on, että työttömyys kuuluu yhteiskuntaan se on talouden yksi säätelykeino sen epäterve muoto on rakennetyöttömyys, joka heijastuu päättäjien kyvyttömyydestä tasapainottaa koulutuspolitiikkaa, väestöpolitiikkaa ja työvoimapolitiikkaa. Eli missään nimessä ei voida syyllistää työttömiä vaan järjestelmää. On mietittävä mitä järjestelmässä on muutettava siten, että jokainen meistä kokee kuuluvansa tärkeänä yksilönä yhteiskuntaan ja kokee rakentavansa sitä.
Eräs yhteiskunnan kehityksen kannalta tärkeä työttömien ryhmä on kulttuurityöntekijät. Siis taiteilijat ym. On tosiasia, että yhteiskunnassa on aina ollut ihmisiä, jotka ovat tehneet merkittäviä tekoja ja olleet samalla enemmän tai vähemmän yhteiskunnan ulkopuolella. Taiteen tekeminen ei edes ole määriteltävissä työn peruskäsittelillä. Taiteilijat ovat aina eläneet muiden tuella Sibelius, Gallen-Kallela, Eino Leino, Aleksis Kivi jne. He ovat luoneet meille merkittävän suomalaisen kulttuuriperinnön. Siis osittain muiden elättinä. Miten nyky ajan taiteilijoihin tulee suhtautua?? Hekö siivoojiksi??, perushoitajiksi??, rakennuksille??.
Tiedän joitain taiteiljoita, jotka rahoittavat osan toimeentuloaan perustöillä. Tosiasia kuitenkin on, että ammattitaiteilijan työ on täyspäiväistä. Eikä sitä voi ainakaan helposti tehdä työn ohessa. Tunnen muutamia taiteilijoita, jotka maalaavat yhdeksästä viiteen joka päivä ja ovat työttömyyskortistossa. Myyvät silloin tällöin yhden maalauksen ja jättävät tuet nostamatta siltä kuulta.
Yhteenvetona. Työttömät ovat niin heterogeeninen ryhmä, että yhteiskunnalla, päättäjillä, viranomaisilla on erittäin vaikea keksiä ratkaisuja kunkin alan työttömyyden vähentämiseen. Meillä muilla tavallisilla ihmisillä ei riitä kykyjä arvioida tai ymmärtää työttömyyden perussyitä. Elämmehän jokainen siinä omassa todellisuudessamme ja katsomme yhteiskuntaa oman sosioekonomisen taustan näkökulmasta siis omien töiden, talouden, kokemusten, koulutuksen, perheen näkökulmasta.
Jos työvoimapulan vaivaamaan ammattiin laitetaan kuka tahansa työtön johtaa se vääjäämättä ongelmiin. Kaikissa ammateissa on omat vaatimuksensa, niin koulutuksen kuin fyysisen kuormittavuuden suhteen. Tällä hetkellä työvoimapula vaivaa fyysisesti kuormittavia aloja.
Työvoimaa palkatessa on otettava huomioon kuka pystyy tekemään tällaisia töitä. Tiedän tapauksen, jossa nelikymppinen työtön nainen kouluttautui toiveikkaana perushoitajaksi. Oli viisi vuotta ammatissa ja joutui sairaseläkkeelle tuki- ja liikuntaelin vaivojen takia. Eikö olisi pitänyt fyysinen soveltuvuus ammattiin tutkia jo ammatin valinta vaiheessa. Mitä tapahtuu jos neljän kymmenen paremmalla puolella olevat kouluttautuvat noin vain rakennuksille tai siivoojan työhön.
Entä akateemisesti työttömien palkkaaminen työvoimapulan vaivaamille aloille. Voi olla hyvä alkuvaiheen ratkaisu, mutta pidemmän päälle aivan järjetön kustannus syistä. Nimittäin on todella kallista jos siivoojiksi tai perushoitajiksi tai rakennuksille koulutetaan yliopistosta filosofian maistereita, humanististen tieteiden kandeja, kauppatieteiden maistereita jne. Eli tämäkään ei ole mikään kestävä ratkaisu. Akateemisten työttömyys kertoo enemmän valtion(siis päättäjien) tekemistä virheistä koulutuspolittiikassa. Eli rahoitetaan korkeastikoulutettujen määrällistä tuotantoa vaikka työpaikkoja ei ole. Tiedän tapauksen, jossa eräs kaksinkertainen maisteri (toinen tutkinto ulkomailta) siivosi Sol:illa. Aivan järjetöntä ja miten kallista rahan haaskausta. Akateemiseen työttömyyteen pitäisi soveltaa tehokkaampia rekrytointikanavia ja muuntokoulutusta. Eli koulutetaan omaa alaa sivuavalle alalle lyhyellä koulutuksella. Siten aiemmin suoritettu tutkinto voidaan hyödyntää.
Entä muut työttömien ryhmät?? Sairaat, alkoholistit, eri tyyppiset vammaiset, ulkomaalaiset, kouluttamattomat??? Pitäisikö heidät laittaa noin vain työvoimapula aloille?? Miten alkoholisti suoriutuu bussikuskina tai perushoitajana tai siivoojana entä vammainen??
Näihinkin ryhmiin löytyy ratkaisuja. Ne oikeat ratkaisut eivät löydy tältä sivustolta eikä ministeriöstä, eikä viranomaisilta. Ne ratkaisut löytyy näitä ryhmiä erikseen tutkimalla. Eli menemällä näiden ihmisten luokse ja tutustumalla niihin syihin miksi he ovat työttömänä. Miksi ulkomaalaisia ei edelleenkään haluta töihin muihin kuin työvoimapulan vaivaamille aloille?? Miksi sairaat, alkoholistit ovat edes työttömyyskortistossa. Eikö heille löydy muuta paikkaa yhteiskunnassa??. Eikö yritykset voi räätälöidä työtehtäviään siten, että lievästi vammaiset tai vajaakuntoiset voivat niistä suoriutua. Eihän työn tekeminen nyt niin vaikeaa kuitenkaan ole. Entä muut pitkäaikaistyöttömät tai kotiäidit, jotka ovat tärkeänä työnään kasvattaneet lapsia veronmaksajiksi suomalaiseen yhteiskuntaan. Miten nämä ihmiset voisi saada työelämään siten, että he säilyttävät itsetuntonsa ja kokevat olevansa hyödyksi ja heistä on hyötyä tärkeinä veronmaksajina. Tästä ryhmästä voisi löytyä potentiaalia työvoimapulan vaivaamille aloille ja muuallekin.
Työttömyys, josta täällä suu vaahdossa kirjoitellaan on yhteiskunnan yksi keskeisiä ilmiöitä ja vakava ongelma mikäli paisuu isoksi. Ilmiönä herättää värikästä keskustelua luterialisen työorientoituneessa Suomessa.
Tosiasia on, että työttömyys kuuluu yhteiskuntaan se on talouden yksi säätelykeino sen epäterve muoto on rakennetyöttömyys, joka heijastuu päättäjien kyvyttömyydestä tasapainottaa koulutuspolitiikkaa, väestöpolitiikkaa ja työvoimapolitiikkaa. Eli missään nimessä ei voida syyllistää työttömiä vaan järjestelmää. On mietittävä mitä järjestelmässä on muutettava siten, että jokainen meistä kokee kuuluvansa tärkeänä yksilönä yhteiskuntaan ja kokee rakentavansa sitä.
Eräs yhteiskunnan kehityksen kannalta tärkeä työttömien ryhmä on kulttuurityöntekijät. Siis taiteilijat ym. On tosiasia, että yhteiskunnassa on aina ollut ihmisiä, jotka ovat tehneet merkittäviä tekoja ja olleet samalla enemmän tai vähemmän yhteiskunnan ulkopuolella. Taiteen tekeminen ei edes ole määriteltävissä työn peruskäsittelillä. Taiteilijat ovat aina eläneet muiden tuella Sibelius, Gallen-Kallela, Eino Leino, Aleksis Kivi jne. He ovat luoneet meille merkittävän suomalaisen kulttuuriperinnön. Siis osittain muiden elättinä. Miten nyky ajan taiteilijoihin tulee suhtautua?? Hekö siivoojiksi??, perushoitajiksi??, rakennuksille??.
Tiedän joitain taiteiljoita, jotka rahoittavat osan toimeentuloaan perustöillä. Tosiasia kuitenkin on, että ammattitaiteilijan työ on täyspäiväistä. Eikä sitä voi ainakaan helposti tehdä työn ohessa. Tunnen muutamia taiteilijoita, jotka maalaavat yhdeksästä viiteen joka päivä ja ovat työttömyyskortistossa. Myyvät silloin tällöin yhden maalauksen ja jättävät tuet nostamatta siltä kuulta.
Yhteenvetona. Työttömät ovat niin heterogeeninen ryhmä, että yhteiskunnalla, päättäjillä, viranomaisilla on erittäin vaikea keksiä ratkaisuja kunkin alan työttömyyden vähentämiseen. Meillä muilla tavallisilla ihmisillä ei riitä kykyjä arvioida tai ymmärtää työttömyyden perussyitä. Elämmehän jokainen siinä omassa todellisuudessamme ja katsomme yhteiskuntaa oman sosioekonomisen taustan näkökulmasta siis omien töiden, talouden, kokemusten, koulutuksen, perheen näkökulmasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei tarvita muuta kuin tehokkaita työhönosoituksia työttömille!!!!!!!!!!!
Kun palkanmaksuhaluja alkaa löytyä, katoaa se "työvoimapulakin" kuin taikaiskusta.
ja nyt ota ne lääkkees!
Olet ajatellut asioita paljon, mutta tainnut seota ajatuksissasi. Osan voin allekirjoittaa sen perusteella, että minulla on paljon tietoa opintojen ja työn puolesta yhteiskunnan rakenteista, osa kirjoituksestasi on aika humpuukia. En käy kirjoitustasi sen enempää kommentoimaan, koska olisi aika työlästä.
Työttömyyteen on yksi ainoa pätevä ratkaisu: palkkatyö. Jos palkkatyötä on riittävästi tarjolla, niin kaikki muu hoituu itsestään.
Puute palkanmaksajista on ainut ongelma.
Yhteiskunta on mennyt hakoteille ja tulee maksamaan siitä ennen pitkää kalliisti lähtiessään maksamaan työnantajalle työllistämistukia ja pakottamalla suuren osan työttömistä ilmaistyöntekijäksi. Tuosta jutusta sikiää ja osittain on jo siinnyt melkoisia yhteiskunnallisia ongelmia.
Arvokeskustelua pitäisi olla enemmän, jotta asenteet muuttuisivat tiedoksi.