Meillä on poikaystäväni kanssa ns. "tauko" tällainen on ollut meillä myös noin pari vuotta taaksepäin. Olemme hyvin samanlaisia ymmärrämme samoja asioita ja olemme hyvin kiintyneitä toisiimme. Edellinen tauko teki meille todella hyvää ja parisuhteen laatu nousi huomattavasti. Nyt olemme ajautuneet tilanteeseen jossa poikaysäväni on hyvin ahdistunut koska ei ole saanut riittävästi omaa tilaa, ja minäkin sen ymmärrän. Olemme edenneet asioissa hitaasti ettei hän enempää ahdistuisi. Molemman rakastetaan toisiamme ja ikävöimme kovasti, mutta poikaystäväni pelkää että hän ahdistuu taas eikä saa edelleenkään omaa aikaa. Kuinka saisin hänet vakuuttuneeksi siitä että asiat ja tilanteet voivat muutua kun molemmat vain jaksavat panostaa suhteeseen ja välttää sellaisia tilanteita. Olen itse ajatellut että molemmat viettäisivät enemmän aikaa omien ystäviensä kanssa ja muutenkin puuhailtais omia asioita, ja tietenkin mielestäni on todella tärkeää että hän myös itse tajuaisi jos alkaa ahdistamaan että ainoa keino ei ole paeta vaan hän voi sanoa minulle että "hei nyt ahdistaa ja on sellainen olo että menen yöksi vanhemmilleni". itsekkin ymmärtäisin tilanteen ja asia olisi sillä selvä. Mutta neuvokaa minua kuinka saan hänet vakuuttuneeksi ja osaan antaa hänelle esimerkkejä siitä kuinka minä voisin antaa hänelle sitä omaa tilaa?
Tauko ja oma tila
Julia-
91234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
olkaa viikonloppu erilään tai viikko.. se varmaan onnistuu parhaiten jos ette asu yhdessä. pistätte kännykät kiinni ja sovitte että tapaatte taas jonain päivänä.. mä itse ole sellainen ihminen että tarviin omaa tilaa että teidän mitä haluan vapaudelta.. että mä tekeisin samoin jos oma mies ymmärtäis.. pakotat sen vaikka kavereidensa kanssa jonnekkin mökille pitämään hauskaa ja tuulettumaan. kuhan vain olette vähän vähemmän yhdessä.. jos se ei toimi ni ehkä sit on parempi että pidätte jonkinlaisen tauon.. jokainen parisuhde on erilainen.
- jos ette näe toisianne, älä tekstaa/soittele ilman mitään tärkeää asiaa
- älä koko ajan ole itse se, joka ehdottaa tapaamisia ja tekemistä vaan odota, että aloite tulee poikaystäväsi puolelta
- älä koskaan väheksy sitä, kun poikaystäväsi haluaa viettää aikaa muiden kiinnostuksenkohteidensa ja ystäviensä kanssa ja ala selittää jotain siitä, ettei suhde toimi, jos sä et ole ykkönen (koska kaikkien pitäisi oikeastaan pitää juuri oma itsensä etusijalla)
- älä heti parin päivän näkemättömyyden jälkeen ala lähetellä ikäväntäyteisiä viestejä - sen voi tehdä sitten reilu viikon jälkeen
- jos olette toistenne seurassa esim. viikon putkeen, älä koko ajan ole vaatimassa läheisyyttä
JA TÄRKEIN:
ELÄ OMAA ELÄMÄÄSI JA PANOSTA OMIIN ASIOIHISI, ÄLÄKÄ ELÄ VAIN SITÄ VARTEN, MILLOIN NÄET POIKAYSTÄVÄÄSI
Pakko kommentoida naisen näkökulmasta tätä..
- jos ette näe toisianne, älä tekstaa/soittele ilman mitään tärkeää asiaa
V: En ymmärrä yhtään, että miksi ei voisi vaikka tekstiviestiä laittaa jos on esim. tylsää..? Kamalaa olisi miettiä tekstatessa, että "onkohan tämä nyt niin tärkeä asia että voisin laittaa viestin hänelle"
- älä koko ajan ole itse se, joka ehdottaa tapaamisia ja tekemistä vaan odota, että aloite tulee poikaystäväsi puolelta
V: En kyllä ymmärrä tätäkään.. en usko, että on hyvästä olla kokoajan ehdottelemassa tapaamisia yms. mutta jos haluaa nähdä, niin silloin täytyy ehdottaa. Omituista jos tämä ei toiselle käy. Toisella on suu sanoa, että ei tänään.
- älä koskaan väheksy sitä, kun poikaystäväsi haluaa viettää aikaa muiden kiinnostuksenkohteidensa ja ystäviensä kanssa ja ala selittää jotain siitä, ettei suhde toimi, jos sä et ole ykkönen (koska kaikkien pitäisi oikeastaan pitää juuri oma itsensä etusijalla)
V: Totta. Paitsi siinä tilanteessa jos on sovittu jotain yhdessä. Silloin ei lähdetä kavereiden kanssa.
- älä heti parin päivän näkemättömyyden jälkeen ala lähetellä ikäväntäyteisiä viestejä
V: Jos on ikävä, niin lähetän viestin tai soitan. Jos toinen ahdistuu, niin voi kysyä itseltään, että kannattaako seurustella ollenkaan.
- sen voi tehdä sitten reilu viikon jälkeen
V: Outoa.
- jos olette toistenne seurassa esim. viikon putkeen, älä koko ajan ole vaatimassa läheisyyttä
V: Ei tietenkään ihan jatkuvaan roikuta helmassa kiinni. Mutta jos tekee mieli läheisyyttä, niin omistuista jos sitä ei saa näyttää.
Pakko loppuun kysyä.. Olet varmaan mies?
Anteeksi, että solvasin viestiäsi.. nyt vasta vaivauduin lukemaan kokonaan aloittajan viestin loppuun ja lopussahan käskettiin antaa vinkkejä miten antaa omaa tilaa..
Käsitin viestisi ensin, että "näin kuuluu toimia suhteessa"-tyyliin. Siltä kannalta kuulosti aika kammottavalta.
Hyviä vinkkejä annoit tilapäiseen oman tilan kaipuuseen!
En ole sama henkilö kuin jonka viestiin vastasit, mutta aika lailla samoilla linjoilla olen kuin mitä hän sanoo. Olen kylläkin mies, mutta ei se minusta vaikuta siihen että asiaa hän puhuu.
Sinulla on tuollaisia tyypillisiä kommentteja "Jos toinen ahdistuu, niin voi kysyä itseltään, että kannattaako seurustella ollenkaan." joissa ei ollenkaan oteta huomioon vastapuolta. Suosittelen sinua lukemaan vaikka kirjan Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta. Se nyt vain on niin että usein mies haluaa olla se osapuoli joka metsästää ja tarvii omaa rauhaa. Jos vastapuoli kokoajan painostaa ja suhde menee sen takia pieleen niin kyllä minä näkisin että syy on painostajassa eikä siinä että mies ei sopeudu tilanteeseen.
Tämä tällaisena nopeana kommenttina tähän väliin.
Jos alkaa ahdistamaan, niin sitten täytyy tosiaan kertoa asiasta ja voidaan jatkaa eriteille.. jos siis useasti tapahtuu.
En minä soita ja tule viereen turhan takia =)
Siinä vaiheessa luultavasti on suhdekin niin alussa, että voin vaivatta pistää kiertoon. Eriasia jos ollaan pidempään seurusteltu, niin tuskin minnekkään lähtisin.. mutta ei kiinnostaisi kuunnella mitään "älä soita minulle, minä soitan sinulle kun siltä tuntuu"- sontaa =)
Suoraan vaan täytyy sanoa, egttä nyt v*tuttaa naama ja mennä vaikkapa kalalle! Minäkin teen omia juttujani jos toinen alkaa kyrsiä.
Mitään taukoja suhteessa tuskin viitsisin alkaa pitämään... saattasin tauolta liueta sitten toisaalle.
Aika iso häly jo siinä vaiheessa jos täytyy toisesta taukoa pitää..
että tarvitsen, etenkin suhteen alkuvaiheessa, varmuutta siitä että toinen haluaa olla mun kans. Jos itse olen alkuun ihastunut ja toinen toistuvasti jättää vastaamatta viesteihin/puheluihin, peruu tapaamisia, ilmaisee riippumattomuuttaan puheilla ym. niin pikkuhiljaa alan itse luopua suhteesta ja hyväksyä ettei siitä tule mitään. Pari kuukautta saatan katsella tilannetta ja mietiskellä, mutta sitten alan itse siirtyä eteenpäin ajatellen ettei suhteesta tule mitään tai että toinen ei olekaan niin kiinnostunut.
Jos toinen on hitaasti etenevää sorttia niin on ensiarvoisen tärkeää, että hän sanoo sen selkeästi
ja ilmaisee kuitenkin että on kiinnostunut. Ei se minusta ole kummankaan syytä jos kahden ihmisen tyyli suhteessa on erilainen. Eikä ahdistus ole vain toisen etuoikeus. Itse ahdistun jos toistuvasti joudun odottelemaan vastausta viestiin ja pettymään, ja joka kerran jälkeen odotan enää vähemmän, kunnes lopulta olen lähes välinpitämätön. On harmi jos suhde päättyy väärinkäsityksiin kun ei osata sanoa mitä suhteelta/toiselta toivoo ja miksi.
Mies ei kaipaa naista eikä huomaa edes ikävöidä, ellet anna siihen tilaisuutta ja aikaa.
Loma erikseen omien harrastusten parissa tekee hyvää.
Olen seurustellut lähes vuoden nykyisen poikaystäväni kanssa, ja hiljattain meille on ilmennyt ongelmia juuri oman tilan ja elämän kysymyksistä. En viihdy yksin ollenkaan, toisin kuin poikaystäväni. Hän kaipaisi tilaa, joka tuli ilmi vasta pienimuotoisen kriisin muodossa. Tiedostin olevani todella ahdistava, vaadin omassa tylsyydessäni ja yksinäisyyden pelossani poikaystävääni viettämään kaiken aikansa minun kanssani. Tällainen epäilemättä muotoutuu ahdistavaksi, ja lopulta se alkoi syödä meitä molempia, ja päädyttiin pohtimaan jopa eroamista.
Jos jollakulla löytyisin samanlaisia kokemuksia yksin olemisesta, toivoisin, että joku voisi antaa minulle neuvoja "pärjätä" enemmän yksin ja elämään odottamatta vain poikaystävääni. Tiedostan olevani enemmän ryhmäihminen, mutta nyt täytyisi alkaa seisoa omilla jaloilla ja saada suhde taas toimintakykyiseksi.