Miten vakava identiteettikriisi vaikuttaa kumppaniin? Näitä tulee ja menee harvase päivä. En vain voi hyväksyä itseäni tällaisena kuin olen aina, välillä taas olen todella tyytyväinenkin itseeni. Kyse on lähinnä ulkonäöstä.
Mielestäni näytän aivan liian nuorelta ikäisekseni. Olen liian hoikka, enkä liho. Tietenkin pieni koko nuorentaa. Kivat vaatteet kaupoissa ovat isoja minulle ja sitten näytän ihan teiniltä..
Kuulostaa varmaan tyhmältä, mutta näin on.
Olen kyllästynyt kuuntelemaan,kun ihmiset selittävät, mikset tyttö syö yms, vaikka syön hyvin!
Mielestäni näytän aivan liian nuorelta ikäisekseni. Olen liian hoikka, enkä liho. Tietenkin pieni koko nuorentaa. Kivat vaatteet kaupoissa ovat isoja minulle ja sitten näytän ihan teiniltä..
Kuulostaa varmaan tyhmältä, mutta näin on.
Olen kyllästynyt kuuntelemaan,kun ihmiset selittävät, mikset tyttö syö yms, vaikka syön hyvin!
Vastaukset 11
Vanhimmat
liian pientä itseäsi.
Jos syöt hyvin, niin itse kun sen tietää,
muulla ei ole väliä.
Naapurissani asuu 36 vuotias nainen,
jonka vanhin tytär näyttää PALJON vanhemmalta
kuin äiti itse, joka näyttää 15 vuotiaalta.
Siis älä murehdi!
Olet juuri se, mikä olet :))
Identiteettikriisi on kyllä vähän eri asia kuin huono itsetunto. Ja usko pois, muutaman vuoden päästä todennäköisesti olet erittäin iloinen siitä, että olet hoikka ja nuorekas!
Vältä jankuttamasta omasta ulkonäöstäsi kumppanillesi. Ja yritä kiinnittää huomiosi muihin asioihin. Olen itsekin siro ja pienikokoinen, ja koin työelämään astuttuani jonkinlaista uskottavuusongelmaa, kun olin nuori ja etenkin ikäistäni nuoremman näköinen.
Mutta nyt kolmekymppisenä on oikein mukavaa, kun mieli ja itsetunto on kypsempi, mutta kuitenkin ulkoisesti on edelleen aikalailla samanlainen kuin kymmenen vuotta sitten. Monet ystävätkin kun ovat vuosien varrella lihoneet. Eipä itse tarvitse harmitella ulkonäköään enää, ja siihenkin käytetyn energian voi suunnata muualle :-)
Minäkin olin ikäistäni nuoremman näköinen sinun iässäsi eikä se ollut aina mukavaa. Nyt olen jo 50-vuotias ja näytän edelleen ikäistäni nuoremmalta. Ja nyt se on TODELLA MUKAVAA!
Kirjassa kesytä lohikäämeesi on todella asiantuntevaa tekstiä identiteettikriisista ja sitä aiheuttavista jutuista, kuten ulkonäöstä ja ahneudesta. Kannattaa lukaista:)
Voi kuule, koitahan tyttöhyvä nyt vaan iloita siitä että näytät nuorelta ja hoikalta.
Vielä tekee ikääntyminen ja aineenvaihdunnan hidastuminen tekee vielä tehtävänsä sunkin kohdalla. parin vuoden päästä sullakin viikonlopun huippukohta on se, kun poke kysyy raflan ovella papereita.
nimim.kokemusta on
Ei sinulla mitään identiteettikriisiä ole, vakavasta sellaisesta puhumattakaan!
Jokainen voi tehdä ulkonäöstään ongelman, mutta täytyy muistaa, että jos olisi toisenlainen, valittaisi vain toisista asioista. Niin se vain menee ennenkuin lopettaa valittamisen.
Itselläni on muutamia tuttavia, jotka ovat lyhyitä ja lihavia. Arvaat varmaan mistä he valittavat (ja pitkät/lihavat samasta asiasta..)!
Samoin tunnen muuten missivartaloisia, mutta heillä on selluliittiä! Voi voi.
Toisilla on liian lyhyet tai pitkät jalat (ne pitkät jalat viedään useimmin lentokoneeseen?!).
Jotkut ovat päässeet ravintoloihin sisään jo 13 vuotiaina, koska näyttävät niin vanhoilta. Tästä ei ole valituksen sanaa tosin kuulunut, paitsi noiden nuorten vanhemmilta, jotka soittelevat kaupungin kaikkiin ravintoloihin ja baareihin, ettei ko. henkilöä saa päästää sisään tai jos näin tapahtuu, ko. paikka menettää anniskelulupansa.
Kannattaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Pientä hienosäätöä voi yrittää tehdä. Keskitytään elämään.
Helppo sinun on sanoa, jos heikkoutesi ei ole itsetunto.
Sanot vain juu, juu, kyl se siitä, mutta et yhtään yritä auttaa.
Voi tuntua vaikealta ymmärtää miten jonkun täytyy ponnistella itsetuntonsa tähden niin paljon, mutta niin se vaan on.
Itsetunnon kohottaminen vaatii parantumista, ei perinteistä juu, juu, kyl se siitä keinoa!!
olen rohkea, olen vapaa, syntynyt voittamaan!"
Tuon pitäisi ainakin auttaa.
On siinä, että Jumala loi MEIDÄT KUVAKSEEN.
JOKAINEN on Jumalan kuvaksi luotu.
KAIKISSA MEISSÄ on siis Jumalan kuva.
Meillä on esimerkiksi tietoisuus hyvästä ja pahasta, kyky omaksua valtavat määrät informaatiota, suuri älykkyys ja hyvä muisti.
Ja voimme kehittää itseämme lähes rajattomasti. Kun vielä verrataan tätä kaikkea eläimeen, niin ihminen on lähes jumal´olento(eräässä psalmissa sanotaan Jumalan tehneen ihmisestä lähes jumal´olennon). Olemme `vain vähän enkelten alapuolella`.
Vaikka olisimme tehneet kuinka paljon syntiä tahansa, niin Jumalan kuva säilyy meissä. Se ei katoa milloinkaan.
Olemme Jumalan luomuksia, ja olemme "sangen hyvää"("Jumala katsoi kaikkea luomaansa ja se oli Hänestä sangen hyvää").
Olemme Jumalale JOKAINEN äärettömän arvokkaita. Ihminen oli Jumalan luomistyön huipennus.
Hän rakasti meitä niin paljon, että asetti ensimmäisen ihmisen, Aadamin Eedenin puutarhaan.
Sitten hän antoi maan ihmisen hallitavaksi.
Huipennuksesi Hän antoi ainokaisen poikansa, jotta pelastuisimme ja saisimme viettää iankaikkisuuden Hänen kanssaan.
Jumala rakastaa meitä suuresti. Olemme Jumalan lapsia.
Itsetunnon perusta on, että OLEMME JUMALAN KUVIA.
Sinä kelpaat Jumalalle, juuri sellaisena kuin nyt olet lukiessasi tätä. Hänen rakkautensa on joka aamu uusi.
Jos meissä jokaisessa olisi hintalappu, niin hintana pitäisi olla Jeesus. Olemme Jumalalle Jeesuksen arvoisia. Näin kirjoitti eräs Amerikkalainen kirjailija, jonka nimeä en nyt muista.
Anna itsellesi arvoa, sillä Jumala kyllä antaa. Kumpi on tärkeämpää: sinun oma näkemyksesi itsestäsi vai Jumalan näkemys sinusta?
Olet siis todella arvokas ja se arvo pysyy aina sinussa, vaikka et sitä itse myöntäisikään.
Rakkaudella: Jumalan lapsi
Identiteettikriisin, mikäli tarkoitat sillä heikkoa itsetuntoa.
En osannut arvostaa itseäni ja olin taipuvainen perfektionismiin.
Jumalan armosta minä olen nyt se, mikä olen ja on suurenmoista olla juuri minä!
Voisin sinua paremmin auttaa, jos kertoisit vähän itsestäsi enemmän. Taidat, kuten minäkin, olla herkkä muiden ihmisten mielipiteille. Sinulle on tärkeää, mitä muut ajattelevat sinusta?
Itse(Korkeimman avuin) `voitin` identiteettikriisin. En edes alunperin tiennyt, että minulla oli sellainen! Rukoilin ja toivoin, että ymmärtäisin mistä huono vointini johtuu.
Löysin erään kirjan sattumalta(johdatuksesta), joka liittyi itsetuntoon. Luin sen ja luin sen lisäksi 2 kirjaa. Luin kaikki kolme kirjaa ajatuksella ja nyt olen huomattavasti parantunut.
Nyt olen vahva heikkoudestani, sillä heikkoudessa Jumalan voima tulee täydelliseksi.