Joidenkin kohtalona on vain elää yksin ja sillä hyvä. Yli kahdenkymmenen vuoden kokemuksen perusteella voin sanoa että kuulun heihin.
Ne jotka ovat parisuhteen saadakseen, saavat sellaisen jo varhaisessa vaihessa. Viimeistään teini-iän vaihtuessa kaksikymppisyyteen seulotaan ne jotka ovat, ja ne jotka eivät koskaan tule olemaan parisuhteessa.
Täytyypähän tässä sitten kehitellä jotain muuta tekemistä.
Ne jotka ovat parisuhteen saadakseen, saavat sellaisen jo varhaisessa vaihessa. Viimeistään teini-iän vaihtuessa kaksikymppisyyteen seulotaan ne jotka ovat, ja ne jotka eivät koskaan tule olemaan parisuhteessa.
Täytyypähän tässä sitten kehitellä jotain muuta tekemistä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Toivo mennyt täälläkin. Onneksi oli edes pari "suhdetta" tässä elämässä.
Eikö tunnukin siltä kuin kaikki (etenkin naiset) vihaisivat, tai ainakin halveksisivat tavallaan passiivisesti? Koko yhteisö on aina hylkiötä vastaan kuten apinalauma konsanaan.
näin o.
yms. käyttö tekosyynä on ihan hevonpaskaa.
Vika on ihan itsessään jos ei saa vipinää vastasukupuolen kanssa aikaiseksi. Ei ehkä ulkonäössä tai fyysisissä ominaisuuksissa, vaan eniten vaikuttavasti PÄÄN SISÄLLÄ.
Minä ainakin tämän tiedän, olenhan jo kohta 27v ollut ilman ensimmäistäkään suhdetta. Teinivuodet meni tyyliin tietokoneella nörttäillen, mulle ei päässyt kehittymään sitä "pelitaitoa" mitä siinä vehtailussa tarvitaan. Yhtä avuton olen nytkin.
Viimevuosina olis naisten osalta kiinnostustakin ollut, mutta kun minä olen jo niin saatanan vinksahtanut yläpäästä että suurinpiirtein pakenen paikalta jos joku nainen tekee tuttavuutta. Tai ajattelen muuten vaan negatiivisia itsesääleissäni ja karkoitan naiset sillä. En vaan kertakaikkiaan osaa enää ajatella itsestäni positiivisesti, että kelpaisin jollekin, ja se on myrkkyä. Itseään ruokkiva noidankehä.
Oma vika.
nyt kaikki täällä kärvistelijät että teidän pitää mennä ihmisten ilmoille tekemään tuttavuutta ja antamaan mahdollisuus parisuhteen luomiseen. Ei toi parisuhteen luominen ole iästä kiinni. Ei ole olemassakaan mitään ikää jonka jälkeen ei voi saada enää suhdetta aikaan. Tiedän useita jotka ovat luoneet perheen 30-40-vuotiaina. Sitä paitsi uskallan väittää että useimmat teini-iässä solmitut suhteet valitettavasti kaatuvat kun arkipäivän tylsyys tulee kuvioihin mukaan ja elämästä häviää se extremetunne. Sitten on niitä yksinhuoltajia ja "puoliks orpoja" lapsia yhteiskunta pullollaan. Uskokaa nyt jo ettei onnen tae ole vain nuoruudesta kiinni. Kaikista pahin vihollinen on juuri tuo itsestään negatiivisesti ajatteleminen. Haluaisitteko te itse puolison joka ei yhtään arvosta itseään. Kaikki lähtee itsetunnosta. Rakentakaa itsellenne terve itsetunto ja nähkää oma arvonne ihmisenä, jos kerran olette kunnollisia, älkääkä arvottako itseänne nais- tai miessuhteen kautta. Antakaa itsellenne armoa ja arvoa niin alatte "kelvata" vastakkaiselle sukupuolellekin. Ja muistakaa kukaan ei pysty hakemaan ketään himasta ellei lähde maailmalle. Siellä ne ihmisetkin on! Ei ihmissuhteet ole mitään temppujen hallintaa. Se on aitoa ja rehellistä välittämistä toisesta ihmisestä. Tsemppiä...
vaan kovin hullua olisi ajatella olevansa "arvokas" jos ympäristö antaa aivan päinvastaisia signaaleja. Sinnekö muiden sekaan muina miehinä kun vastaanotto on suurinpiirtein "hyi ruma nörtti suksi vittuun siitä norkoilemasta senkin säälittävä pelle"
Tunne tuossa sitten itsesi hyväksi ihmiseksi.
Ei vaan kiinnosta. Jollei naiset muuten kiinnostu niin olen ilomielin koko elämäni sinkkuna.
että sitä kiinnostaa hirveesti ajatella mitä muut siitä ajattelee, niin sehän keskittyy koko ajan silloin itseensä. On niitä sellaisiakin ihmisiä jotka tajuaa toisiaan. Noita toisten arvostelijoita riittää ja riittää joten ei ole muuta keinoa kuin jättää ne omaan arvoonsa. Mua ei ainakaan kiinnosta pätkänvertaa mitä muut musta ajattelee. Mä en ehkä miellytä todellakaan kaikkia, mutt ei mun tarttekaan. Ei jokaikinen ihminen täällä maailmassakaan miellytä muakaan. Me ollaan yksilöitä ja tehtävänä on löytää tästä joukosta ne joiden kanssa synkkaa. Joten unohtakaa ne jotka teidän mielenne aiheetta pahoittavat.Mä tiedän että siihen pystyy kun opettelee.
vielä nuori joten älä nyt h-tissä ainakaan jää elämän ulkopuolelle jonnekin piiloon makaan. Elämä on ulkona ihmisten keskellä. Eteenpäin vaan ja tulta päin... Älä tyydy pariin suhteeseen vaan etsi uusi ja ellei tärppää niin sama uusiks...
Tuon aina kuulee mutta tosi elämä ei menekään noin.
Vihatkaa takaisin, niin minäkin teen. Turha kunnioitus p-seen naisten kanssa, jos nyrpistelevät nenäänsä niin vtut siitä, naurakaa niille halveksuvasti (siitä ne itseään täynnä olevat kovastikin tykkää ;P). Miehenä eläminen edellyttää pallien kasvattamista, henkisestikin.
Seksi kauniiden nuorten naisten kanssa kiinnostaa kuitenkin aina ja paras tapa saada sitä, ainakin minun tapauksessani, on valitettavasti parisuhde.
Jokainen mies joka omatoimisesti jättäytyy pelin ulkopuolelle murtaa osaltaan naisten seksimonopolia mikä on ehkä kaikkein pahin ja vaietuin sorron väline mitä yhteiskunnassamme on.
Älä ole naisten koira, "tseh tseh, istu, kieri, tee temppu, anna rahaa, suksi vittuun"
Sellaiseen ei kannata alentua. Ikinä.
Aloittaja puhui kai seurustelusta.
Se ja sama mistä aloittaja puhuu, ap. on tekstin perusteella yksi naisten orjuuttamista nahjuksista joista olisi vaikka mihin, kunhan ymmärtäisivät ettei se pelimiesten kyntämä pillu ole koko elämän sisältö ja päämäärä, niin kauan kuin hän sitä haluaa, on hän naisten talutusnuorassa kuten pahainen rakki. Mutta lopulta kaikki kuitenkin itse valitsevat osansa, pelkkä koira narussa jota pikkuprinsessat käskevät ja tanssittavat pillinsä mukaan, vai oman tiensä kulkija jota naisten järjettömät vaatimukset tai typerät mielipiteet eivät liikuta suuntaan tai toiseen.
kirjoituksesi oli rehellistä faktaa.
todellinen viisaus ja ymmärrys tulee tosiasioiden tunnustamisesta. Parempi keskittyä elämässä johonkin muuhun kuin parisuhteen etsimiseen jos merkit vain näyttävät ettei sinua ole luotu siihen.
Antaa niiden hoitaa homma joilla on "edellytykset" siihen. Sinulle tai meille muillekin on varmasti parempi palvella yhteisöä ja olla mukana jollain muulla kehittävällä tavalla kuin tuottamalla lisää lapsia tähän sairaaseen maailmaan.
Onko parisuhteen löytäminen koko elämän tärkein asia? Ja pitäisikö siitä vielä kantaa stressiä jos ei ketää naista vierelle..