Mikä tämä homman nimi on kun sisarus jatkuvaati kehuu omia saavutuksiaan ja elämäänsä kuinka järjestyksessä se on ym. Kun puolestani minä sattumalta mainitsen jotakin positiivista mitä elämässäni tapahtuu hän usein halveraa ja haluaa tuoda esille oman paremuutensa. En yleisesti ymmärrä mistä tämä käyttäytyminen johtuu ja miksi minä olen se johon tämä kohdistuu vaikkakaan emme ole niin paljoa tekemisissä. Tuntuu että en jaksaa enää sitä vähäistsä yhteydenpitoakaan ja vallitsevaa tunnelmaa ja meininkiä. Syvällisempiä keskusteluja kaipaisin ja aitoa välittämistä ja yhteydenpitoa ??
en ymmärrä sisarustani
vieläkään
51066
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On ollut minullekin aikanaan tämänkaltainen käytös siskoilta. Enää emme ole tekemisissä oikeastaan ollenkaan. Miksi kiusata itseä jos yhteistä säveltä ei löydy? Parempi olla omissa oloissaan vaan.
Pohjalla on heikko itsetunto ja huonommuuden tunne mitä pitää pönkittää. Sekä suvaitsemattomuus ja kateus. Ei suvaita ,eikä haluta ymmärtää, että toinen on erilainen. Sellainen ihminen on henkisesti lapsenkengissä vielä, aina ei riitä edes yksi elämä tätä muuttamaan.... Etsi vertaistasi seuraa. Ja anna siskosi puheet mennä toisesta korvasta ulos. Kehitä itseäsi henkisesti, mm. lukemalla alan kirjoja. Tsemppiä!!
Mistä tämä huonommuuden tunne tulee? Onko kyseessä nuorempi/vanhempi sisarus? Oletteko kenties itse saaneet kehuja vanhemmiltanne, koska olette pärjänneet koulussa paremmin, onko teitä lellitty? Itseään kehuvat usein ne, joita ei muut kehu, esim. lapsena on vähätelty. Oletteko pitäneet sisaruksia itse huonompina kuin te itse?
Pohdittavaa kerrakseen..Asioita ei voi yleistää..
Meillä sama kasvatus, sama masentunut etäinen äiti ja ryyppäävä isä. Vaikeaa oli kaikilla aikanaan ja elämässäkin kovat koulut on läpi käyty. Ei meitä ketään kehuskeltu, todellakaan!
Sen olen ainakin huomannut, että kovin erilaisia luonteita olemme siskojen kanssa ja etenkin henkisesti erilaisia. Elämäntavat ja kiinnostuksen kohteet kovin erilaiset. Itse kaikenlaisiin asioihin (mm. astrologia, parapsygologia yms. vaihtoehtojutut) jotenkin perehtyneenä ajattelen, että jokainen meistä toteuttaa sitä elämäntehtäväänsä täällä juuri niin kun on tarkoitettu ja kehitymme sielullisestikin kovin eri tavalla. Toinen on pinnallisempi kun syvällisesti ajatteleva sisko, silti olemme kaikki paikallamme arvokkaita. Asiat ja ihmiset eivät kertakaikkiaan vaan kohtaa, eikä kaikkia asioita voi tai edes tarvitse ymmärtää. Jokainen toki löytää sen elämäntarkoituksen ja tehtävänsä itse ja monien monien kriisien kautta yleensä vain "kasvetaan". Paras olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka edes jotenkin ovat samalla aaltopituudella kun itse on.
Isosiskoni on samanlainen. On varsin työlästä toisinaan kuunnella sen juttuja.Joskus suorastaan kiemurtelen... Isosiskoni on jostain syystä katkera siitä, että on saanut pentuna piiskaa. Kyllä minunkin kintuille räpsittiin, kun en totellut: yritin karata luvatta naapuriin ja tein toisinaan tahallaankin just sen, mistä oli kielletty. Piiskan saanti keljutti, mutta siitä oli minua varoitettu etukäteen ja sain ansioni mukaan. Minua nämä jutut näin aikuisena vain naurattaa, mutta isosisko näkyy saaneen jotain helvatan traumaa niistä. Kehuu, että hän ei ainakaan omia lapsiaan ole lyönyt. En minäkään ole lyönyt omia lapsiani, vaikka olenkin itse saanut piiskaa! Mutta ei minun tarvitse sillä kehuskella. Me jokainen olemme oman aikamme lapsia!!
Todella hieno juttu että on voinut lopettaa lyömisen itseensä.
Nämä asiat menevät polvesta polveen.
Se on kyllä asia mistä voi olla ylpeä.
Sisar kateutta on paljon. Osa johtuu siitä että ei olla tasavertaisia niinkuin pitäis olla isälle ja äidille.